Saab-Lancia 600 – Maailman laiskin badge engineering -auto

Lancia Delta on legenda rallipoluilta, mutta sitä myytiin Ruotsissa Saab-Lancia 600:n nimellä. Saabin ja Lancian yhteistyö ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen.

Lancia Delta on auto, josta on mahdotonta puhua ilman rallitarinoita. Auto muistetaan myös vähän ikävämmistä asiayhteyksistä, kuten esimerkiksi Henri Toivosen viimeiseksi jääneestä kilpurista.

Meistä harvempi muistaa kuitenkaan sitä, että Lancia Deltaa on myyty myös Saabin nimellä. Tämä Saabin ja Lancian yhteistyöauto kantoi nimeä Saab-Lancia 600, mutta siitä ei tullut koskaan klassikkoa. Osasyynä sille oli mallin myynti lähinnä Ruotsissa, mutta autonakin se erosi merkittävästi muista Saabeista, eikä täten löytänyt tietään saabistien sydämiin.

Lähtekäämme muistelemaan sitä, minkälainen auto Saab-Lancia 600 oikein oli ja miten se erosi alkuperäisestä Lancia Deltasta.

Saabin erikoiset yhteistyömallit

Pienenä autovalmistaja profiloituneella Saabilla on riittänyt vuosien varrella varsin erikoisia muiden valmistajien kanssa yhteistyönä tehtyjä automalleja. Koeajolle.com on aiemmin tarinoinut mm. Saabin General Motors -vuosien aikaisia konsernin sisäisiä pakkonaittamisia. Esimerkkinä nostettakoon vaikka Saab 9-2X, joka perustui Subaru Imprezan tekniikkaan.

Ei mennä tässä yhteydessä sen syvemmälle Saabin vuosiin General Motorsin alaisuudessa, sillä vastaavia temppuja osattiin harrastaa jo pitkään ennen amerikkalaisten ensimmäisiä kosiskeluja. Saab-Lancia 600:n ensivaiheet nähtiin jo 1970-luvun lopulla, kun Saab haki seuraajaa pienikokoiselle ja vanhentuneelle Saab 96:lle.

Kun 96-mallille etsittiin jatkajaa, Saabin tie vei kohti Italiaa. Lancialla ja Saabilla oli yhteinen tavoite. He pyrkivät kehittämään yhdessä modernia etuvetoista ja pientä, mutta monikäyttökorista perheautoa. Saabilla oli tuohon aikaan ollut jo kymmenisen vuotta mallistossa Saab 99, mutta Lancia-yhteistyön avulla oli tarkoitus haastaa ysiysi.

Italialaiset kuskin paikalle

Koska Saabilla ei ollut rahaa tai resursseja kehittää omaa autoa ja autovalmistaja tahtoi saada mallistoon mahdollisimman laadukkaan kulkupelin, päätettiin Lancian kanssa tehdä merkeille lähes identtiset yhteistyömallit. Tässä projektissa italialaiset hyppäsivät kuskin paikalle ja suunnittelijaksi värvättiin kuuluisa italialainen automuotoilija Giorgetto Giugiaro, joka ei aiemmin ollut tekemisissä Saabien kanssa.

Auto rakennettiin pitkälti Lancian toimesta Italiassa, mutta Saab kävi keskusteluja myös auton valmistamisesta itse. Jos Saab olisi päättänyt ottaa itse vastuuta auton valmistamisesta, olisi auto mitä luultavammin rakennettu Uudenkaupungin autotehtaalla Suomessa.

Vuonna 1979 päästiin jo esittelemään yhteistyön hedelmiä. Uusi auto kantoi nimeä Lancia Delta ja sitä myytiin Ruotsissa nimellä Saab-Lancia 600. Auton nimi herätti ilmestyessään kummastusta, sillä tavallisesti kaikki Saabin mallit ovat alkaneet numerolla yhdeksän.

Autoa ei tuotu uutena Suomeen, vaikka jossain internetin lähteissä niin väitetäänkin. Ilmeisesti sekaannus johtuu siitä, että Tekniikan Maailma toi Ruotsista aikoinaan yhden mallin Suomeen ja tämä auto merkattiin Scan-Auton maahantuomaksi. Suomeen tuontia kyllä harkittiin, mutta hinta autoveroineen olisi muodostunut suomalaisille liian korkeaksi.

Enemmän bagde engineering, kuin aito Saab

Yhteistyöstä puhuminen on vähän kyseenalaista Saab-Lancian kohdalla, sillä auto oli käytännössä täysin Lancia, eikä siinä ollut oikeastaan mitään Saabia. Ainoat ruotsalaisten tekemät muutokset 600-mallin kohdalla oli pohjolan sääolosuhteita varten tehdyt lämmityslaitteiden parantamiset, ajovalon pesurit sekä auton ruostumisen ehkäiseminen.

Monet teistä ovat saattaneet törmätä termiin badge engineering, jolla tarkoitetaan saman automallin markkinoimista kahdella tai useammalla nimellä lähinnä vain vaihtamalla autoa koristavat logot. Esimerkiksi tässäkin blogissa koeajettu Opel Vivaro on käytännössä identtinen peli Renault Traficin tai Nissan Primastarin kanssa, eli erona on vain valmistajan logot eri puolilla autoa.

Saab-Lancia 600-malli vetää kuitenkin badge engineerigin aivan uudelle tolalle, sillä tässä autossa ei ole jaksettu edes poistattaa Lancian logoja autosta. Saab-Lancia 600 on täynnä Lancian logoja, joita on sijoiteltu ympäri autoa. Ainoa Saabiin viittaava maininta on takaluukussa, jossa alareunaan on liimattu Saab-Lancia 600 -merkki. Tarina ei kerro onko kyseessä silkka laiskuus, vai sopimustekniset asiat.

Myös auton VIN-numerot olivat Lancia-standardien mukaisia, eli oikeastaan kaikki merkit auton ympärillä viittaavat enemmän Lanciaan kuin Saabiin.

Saab-Lancia 600 ei löytänyt saabisteja

Kenties auton logoilla oli osuutta myös siihen, ettei 600-malli oikein koskaan lyönyt itseään läpi, vaan saabistit kokivat 99-mallin enemmän omakseen. Toisaalta samoihin aikoihin julkaistu Saab 900 oli vuorostaan hyvinkin suosittu autoja, ja se kisasi varmasti asiakkaista Saab-Lansia 600:n kanssa.

Myyntivalttina ei toiminut edes se, että Lancia Delta voitti vuoden auto -tittelin vuonna 1980. Saab-Lanciaa kiusasi myös se ilmiö, että 1980-luvun alussa ihmiset alkoivat kaivata entistä isompia autoja, joten 600-malli kävi auttamatta liian pieneksi.

Ensimmäisinä vuosina autoa myytiin GLS- ja GLE-varustetasoilla, mutta huonon myynnin ja korkean hinnan vuoksi GLE-malli poistui pelistä melko nopeasti. Saab-Lancia 600-mallia tarjottiin vain 1,5-litraisella moottorilla, jonka teho oli 85 hv (63 kW) ja joka oli yhdistetty viisivaihteiseen manuaalivaihteistoon. Saab-Lancia 600 oli autona varsin asiallinen, viimeistelty ja laadukas. Se näkyi tosin myös hintalapusta, sillä 600-malli oli melko tyyris.

Kenties suurin ongelma autossa oli ruostuminen, vaikka siihen pyrittiinkin käyttämään erityistä huomiota. Vaikka Ruotsiin myytiin aikoinaan 6500 kappaletta Saab-Lancia 600-malleja, niin ruoste söi niistä suurimman osan pois vuosien varrella. Arvioiden mukaan autoja on säilynyt vain alle 200 kappaletta, mikä tekee Saab-Lanciasta harvinaisen ja halutun keräilymarkkinoilla.

Saab-Lancia 600 oli mallistossa lopulta vain kolme vuotta, vuosien 1980-82 välillä. Joissakin lähteissä auton valmistuksen pysyneen hengissä aina vuoteen 1987 asti, mutta se ei aivan auennut, mitä 600-mallille tapahtui vuosien 1983-87 välissä.

Entä jos?

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että Saab-Lancia oli yksi epäonnistuminen yhteistyöprojektien historiassa. Saab oli jo tuohon aikaan hyvinkin vahvasti massasta erottuva autovalmistaja kaikkine omine ja joskus vähän erikoisine ratkaisuineen. Hynttyiden lyöminen yhteen italialaisten kanssa kuulosti varmasti ensiksi hyvältä ratkaisulta, mutta autosta tuli ehkä kuitenkin liian italialainen. Se ei ollut missään nimessä Saab.

Olisi mielenkiintoista nähdä se, mitä olisikaan käynyt, jos Saab olisi ottanut itse enemän vastuuta autosta. Auto olisi ollut ihan rehti Saab ilman Lanciaa nimessä tai auton koristeluissa. Ajovalot ja maski muistuttamaan vähän enemmän Saabia ja sisustan ergonomiaan kaikki ruotsalaisten omimat ratkaisut. Samoin Saabille tuttuun tapaan turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja olisi voinut korostaa. Olisiko tämä tapa ollut menestysresepti myös 600-mallille?

Uskaltaisin melkein väittää, että kyllä. Syykin löytyy myöhemmästä historiasta. Sivujuonteena Saabin ja Lancian yhteistyöstä kerrottakoon, että se ei jäänyt pelkästään Saab-Lancia 600:n muotoon, vaan seuraavana vuorossa oli yhteinen Tipo 4 -pohjalevy, josta seurasi varsin onnistunut Saab 9000, sekä vähemmän onnistunut Lancia Thema.

Jos Lancia veti pidemmän korren 600-mallin kanssa, Saab vuorostaan onnistui italialaisia paremmin 9000:n kanssa. Ysitonnarin menestysresepti perustui juuri siihen, että Saab teki autosta kuitenkin lopulta enemmän itsensä näköisen. Turvallisuuteen ja ergonomiaan panostettiin, sekä autot valmistettiin pohjolassa Suomen ja Ruotsin tehtailla. Lopputulemana huomattavasti suurempi ja pitkäaikaisempi menestys.

Lähteitä: Wikipedia, Saab-club, Saab-planet