Liikkuva poliisi valvoi liikennettä ja yleistä turvallisuutta 83 vuotta

Vuonna 2014 lakkautettu Liikkuva poliisi elää yhä suomalaisten muistoissa, mutta mitä kaikkea poliisin valtakunnallinen yksikkö teki?

Suomalaiset kaipaavat Liikkuvaa poliisia takaisin, vaikkakin monen muistot liikennettä valvovista poliiseista saattavat olla poliisiauton takapenkillä. Vuoden 2013 lopussa lakannut Liikkuva poliisi herättää meissä yhä vahvoja reaktioita puolesta ja vastaan.

Tässä artikkelissa on tarkoitus kurkistaa Liikkuvan poliisin 83 vuoden mittaiseen historiaan. Mitä kaikkea Liikkuva poliisi ehtikään tehdä liikenteen valvomisen lisäksi?

Liikkuvan poliisin perustaminen

Hallitus päätti perustaa Helsingin poliisilaitoksen yhteyteen 15.9.1930 erityisen ja ylimääräisen poliisiosaston, joka sai nimekseen Liikkuva poliisikomennuskunta (LPK). Vasta sotien jälkeen nimi lyhentyi muotoon Liikkuva Poliisi (LP).

Koska suomalainen ajoneuvokanta oli hyvinkin vaatimaton 1930-luvun Suomessa, erosi Liikkuvan poliisin tekeminen merkittävästi sen viimeisten vuosien toiminnasta. Alkujaan Liikkuva poliisi olikin eräänlainen “mellakkapoliisi”, jonka tehtävänä oli toimia “voimannäyttäjänä” ja ehkäistä sitä kautta levottomuuksia.

Liikkuvan poliisikomennuskunnan perustaminen liittyi vahvasti 1930-luvun suureen kahtiajakoon Suomessa. Vuoden 1918 sisällissodasta ei oltu vielä toivuttu täysin ja Suomi oli jakautunut äärioikeiston ja äärivasemmiston leireihin. 1910-luvun loppupuolen lama-ajat ja siitä seuranneet taloudelliset epävarmuudet repivät tätä kahtiajakoa entisestään.

Tuohon aikaan ilmassa leijui poliittisen terrorin uhka sekä joukkolevottomuudet. Samaan aikaan poliisien määrää oli kuitenkin jouduttu supistamaan. Lisäksi osa kaupunkien poliisilaitoksista oli vasta valtiollistettu ja monilla asemilla oli paljon suojeluskuntataustaisia poliiseja.

Liikkuvan poliisikomennuskunnan perustamisen avaintekijöitä olikin eräänlainen puolueettomuus. Perustamalla uusi poliisiosasto, johon kaikki saivat hakea kaikki taustasta riippumatta. Tavoitteena oli luoda puolueeton “poliisinyrkki” hoitamaan poliittisesti vaativia tehtäviä.

Levottomat vuodet

Ensimmäinen Liikkuvalle Poliisikomennuskunnalle osunut virkatehtävä olikin hyvin kuvaava, sillä sen tuli hoitaa saattovartiosto oikeistoradikaalien muiluttamalle presidentti K. J. Ståhlbergille, joka tuli saada turvallisesti vaimoineen takaisin Helsinkiin.

Liikkuvan poliisikomennuskunnan ensimmäiset vuodet pitivätkin sisällään lähinnä poliittisien levottomuuksien hillintää sekä väkivaltarikollisuuden ennaltaehkäisyä. Poliittisia levottomuuksia riitti 1930-luvun alussa. Vuonna 1932 tapahtui Mäntsälän kapina, jonka seurauksena Lapuan liike kiellettiin. Lapuan liikkeen kieltäminen hillitsi pahimpien poliittisten kärhämien määrää Suomessa.

Kun yhdestä ongelmasta päästiin, tuli uusia tilalle. Myös kieltolain valvominen jäi LPK:lle. Kieltolaki kielsi alkoholin kokonaan vuosien 1932-34 välillä, jonka vuoksi pimeä viinakauppa kävi ahkerasti. Liikkuva poliisikomennuskunta saikin tästä pitkäksi aikaa “pirtupoliisin” maineen.

Talvi- ja jatkosodan vuosina Liikkuvan poliisikomennuskunnan toiminta oli vähäistä, sillä suurin osa henkilökunnasta oli sotapalveluksessa. Sotien aikana tehtävät koostuivat pääasiassa Helsingin evakuoimiseen liittyviin tehtäviin.

Sen sijaan sotien päätyttyä LPK:n tehtävät lisääntyivät taas merkittävästi. Liikkuvan poliisin tehtäviksi tulivat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilyminen rautateillä, liikkumisvapaudesta annettujen rajoitusten noudattamisen valvonta ja tasavallan presidentin turvallisuudesta huolehtiminen. Ei siis ihme, että Liikkuvalla poliisilla oli vuoden 1945 alussa 3000 poliisia.

Vuosina 1944–1956 tehtäviin kuului turvata myös Neuvostoliiton kauttakulkuliikenne Porkkalan vuokra-alueelle. Raideliikenteen valvominen oli tosin noussut pinnalle ensimmäistä kerta jo Talvisodan jälkeen 1940, kun Neuvostoliitto vuokrasi Hangon alueen itselleen. LPK:n tehtäviin kuului mm. rautatieliikenteen ja asemien valvomisella saada kiinni rintamakarkureita ja epäluotettavia henkilöitä.

Liikkuva poliisi lähtee liikenteeseen

Vasta 1950-luvulle tultaessa Liikkuva poliisi alkaa muistuttamaan sitä, minkälaisena moni meistä sen nykyään muistaa. Tuolloin Liikkuvan poliisin painopiste alkoi kohdistua kohti liikenneturvallisuuden valvomista. Tultaessa 1950-luvulle autojen ja liikenteen määrä lähti Suomessa kasvuun. Vuoden 1962 henkilöautokaupan vapautuminen vauhditti entisestään liikenteen määrän kasvua.

Vaikka suomalaisilla alkoi olla mukavasti autoja omistuksessa, Liikkuva poliisi sai ajoneuvoja alussa varsin nihkeästi. Vuonna 1954 perustettiin Poliisiautovarikko, jonka tehtävänä oli hankkia ja kunnostaa kalustoa poliisin käyttöön. Kaluston tarve olikin suuri, sillä vielä 1960-luvun alussa Suomen 256 poliisipiiristä noin puolet oli täysin ilman autoa. Autopulaa helpotettiin sillä, että monet poliisit käyttivät virkatehtäviensä hoidossa omia autojaan.

Poliisiautovarikko onnistuikin hankkimaan melko hyvin autoja poliisin tarpeisiin. Jo 1960-luvun lopulla Liikkuvalla poliisilla oli käytössään 900 ajoneuvoa, joskin ajoneuvot eivät olleet kovin yhteneväisiä. Poliisiautoja oli oikeastaan kaikista sen ajan automerkeistä sekä myös autojen väritys ei sekään ollut tuolloin vielä yhteneväinen.

Lue myös: LUU-5 on tunnetuin poliisiauto – ja sen palvelus on ikuinen

Nopeasti mobilisoituva maa näkyi myös liikenneonnettomuuksien tilastoissa. Jos 1950-luvun alussa liikenteessä kuoli vuosittain 300 ihmistä, niin 1960-luvun alussa siellä kuoli jo 600 ihmistä. Vuosikymmenen lopussa rikottiin toistuvasti jo 1000 uhrin rajat, mikä vauhditti mm. turvavyön käyttöpakon yleistymistä.

Liikenteessä onnettomuuksia toivat monet tekijät. Ei ollut liikennekulttuuria ja säännötkin olivat vähän mitä sattuu, esimerkiksi nopeusrajoituksista ei ollut tietoakaan. Tiet olivat pääasiassa huonossa kunnossa ja autoilijatkin holtittomia.

Tultaessa 1960-luvun puolelle Liikkuva poliisi alkoi tehdä yhä enemmän yhteistyötä Taljan (nykyinen Liikenneturva) kanssa. Tavoitteena oli aloittaa asennekasvatus liikennesääntöihin ja yleiseen käyttäytymiseen liikenteessä. Liikkuvalla poliisilla oli kaupunkiautoja, jotka kiersivät ympäri Suomen kouluja opettamassa lapsille liikennesääntöjä.

Muuten Liikkuvan poliisin rooli oli melko pieni, keskittyen resurssipulan vuoksi lähinnä ennalta ehkäisevään toimintaan. Vasta 1950-luvun lopulla Liikkuva poliisi alkoi saamaan käyttöönsä teknisiä laitteita, kuten nopeustutkia ja vaakoja.

Asenne- ja toimenkuvamuutokset 1970- ja 80-luvulla

Vaikka autojen ja onnettomuuksien määrä liikenteessä kasvoi hurjasti 1960-luvulla, varsinainen stoppi asialle saatiin vasta 1970-luvun puolella. Koska vuosi 1972 jäi suomalaisen liikennehistorian synkimmäksi 1156 uhrillaan, tasavallan presidentti Urho Kekkonen joutui puuttumaan asiaan jo vuoden 1973 uudenvuoden puheessaan.

Urkin jyrähtämisen myötä liikenteessä tehtiin iso ryhtiliike. Maanteille asetettiin yleinen 80 km/h-nopeusrajoitus, joka tosin liittyi vahvasti myös öljykriisiin ja polttoaineiden säännöstelyyn. Nopeusrajoituksilla pyrittiin rajoittamaan silmitöntä kaahaamista ja siitä seuraavia onnettomuuksia.

Samalla otettiin käyttöön promillerajat rattijuopumukselle. Ensimmäiset kaksi alkometriä saatiin Liikkuvalle poliisille vasta vuonna 1977. Vaikka jo vuoden 1926 ensimmäisessä tieliikennelaissa oli määritelty rangaistusseuraamukset rattijuopoille, Liikkuvan poliisin keinot kuljettajien ajokunnon valvomiselle olivat olleet vähäiset. Käytännössä päihtymyksen tilaa mitattiin alkometrien tuloon asti väriä vaihtavilla puhalluspusseilla sekä hengitysilman haistamisella.

Jos vielä 1960-luvun lopulla Liikkuvan poliisin kalusto oli keskenään hyvinkin poikkeavaa, niin 1970-luvulla poliisiautot alkoivat olla yhdenmukaisia. Saab 99 vakiintui peruspoliisiautoksi ja vuoden 1974 alusta lähtien kaikki poliisiautot maalattiin sinivalkoisiksi, samalla kun kylkiin kiinnitettiin tunnukset “Poliisi – Polis”. Samoihin aikoihin myös moottoripyörät yleistyivät ja 1980-luvulle tultaessa poliisin käytössä oli 43 moottoripyörää.

Vaikka Liikkuva poliisi olikin alkanut profiloitua liikennettä valvovaksi poliisiosastoksi, riitti sillä myös osaston alkuperäistä tarkoitusta vastaavia työtehtäviä. Katukuvassa alkoi näkymään paljon erilaisia järjestykseen liittyviä tehtäviä, kuten vaikkapa valtioiden päämiesten vierailun turvaaminen.

Kenties tunnetuimpia Liikkuvan poliisin operaatio oli Etyk-kokouksien turvaaminen. Lisäksi ohjelmistoon kuuluivat urheilutapahtumat, kuten yleisurheilun Euroopan- ja maailmanmestaruuskisojen sekä Jyväskylän suurajojen turvallisuudesta huolehtimisen.

Uutena rangaistusmuotona 1980-luvulla mukaan tuli kiinteäsummainen rikesakko. Samoihin aikoihin teknologia otti myös isoja harppauksia eteenpäin, minkä myötä poliisin valvontavälineet paranivat huomattavasti.

Automatisointi nousee pinnalle 1990-luvulla

Uusi vuosikymmen toi mukaan taas uusia valvontakeinoja, tällä kertaa tosin automaattisia sellaisia. Ensimmäinen automaattinen liikennevalvonta tuli vuonna 1992 Helsinki-Turku -moottoritielle. Automaattinen liikennevalvonta ei kuitenkaan pysynyt Liikkuvan poliisin toiminnassa kovinkaan pitkään, sillä myöhemmin se laitettiin paikallispoliisien vastuulle.

Automaattinen liikennevalvonta tarkoitti kuitenkin sitä, että poliiseille oli jatkossa vähemmän tarvetta. Kaikkiaan 1990-luvulla Liikkuvan poliisin henkilöstön määrä väheni yli kymmenen prosenttia. Tekniikan kehitys mahdollisti toiminnan tason säilyttämisen resurssien vähenemisestä huolimatta.

Myös muitakin organisaatiomuutoksia nähtiin vuonna 1994. Aikaisemmista 11 lääninosastosta siirryttiin neljään alueosastoon, joiden lisäksi olivat Helsinki-Vantaan lentoasemalle sijoitettu Lentoaseman yksikkö sekä tasavallan presidentin kanslian yhteydessä toiminut turvallisuusyksikkö.

Turvallisuusyksikkö sekä lentoaseman yksikkö

Helsingin olympialaisten aikaan 1952 Helsinki-Vantaan lentoaseman poliisitehtävät määrättiin Liikkuvalle poliisille, josta syntyi Liikkuvan poliisin lentoaseman yksikkö. Yksikön tehtäviin lentoaseman alueen yleisen järjestyksen valvominen sekä turvallisuudesta vastaaminen. Valmiutta pidettiin yllä myös mm. lento-onnettomuuksien varalta.

Yksikkö toimi yhteistyössä paikallispoliisien sekä muiden viranomaisten kanssa. Lentoaseman yksikkö oli myös koulutettu terrorismin torjuntaan sekä räjähteiden etsintään. Tehtäviin kuuluivat myös paikallispoliisien virka-apuna suoritettavat maasta poistettavien henkilöiden poistaminen sekä turvapaikkatutkinta.

Lentoaseman yksikön tehtäviin kuuluivat myös lentokoneella maahan saapuvien valtiovieraiden ja muiden merkittävien henkilöiden vastaanotto sekä heidän turvallisuudestaan huolehtiminen.

Toinen Liikkuvan poliisin alainen ja vähän vastaava yksikkö oli Liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö, joka keskittyi vuorostaan Suomen valtiojohdon sekä heidän vieraiden turvallisuuteen. Suomen valtiojohtoon kuuluivat mm. tasavallan presidentti sekä entiset presidentit, valtioneuvoston jäsenet sekä eduskunnan puhemies. Toiminta painottui henkilösuojaustehtäviin Suomessa ja ulkomailla.

Liikkuvan poliisin turvallisuusyksikön toimipaikat sijaitsivat tasavallan presidentin kansliassa sekä valtioneuvoston kansliassa.

Liikkuvan poliisin saamia lahjoituksia – Tekniikan Maailma

Liikkuvasta poliisista on vaikea puhua ilman Tekniikan Maailma -lehteä, jolla on hauska poliisiin liittyvä perinne. Tekniikan Maailma on juhlistanut omia pyöreitä syntymäpäiviään hankkimalla auton, joka on lahjoitettu Liikkuvan poliisin käyttöön. Kaikkiaan Tekniikan Maailma on lahjoittanut Liikkuvalle poliisille viisi autoa vuosien varrella.

Perinne alkoi Tekniikan Maailman täyttäessä 25 vuotta, kun vuonna 1978 lehden silloinen päätoimittaja Mauri Salo sai idean poliisiauton lahjoittamisesta Liikkuvalle poliisille. Perimmäisenä ajatuksena Salolla ja Tekniikan maailmalla oli edesauttaa näkyvän liikennevalvontatyön merkitystä.

Lahja-autoksi valittiin amerikkalaisvalmisteinen Dodge Aspen Police Special, joka varustettiin alan uusimmalla tekniikalla ja lahjoittajan merkkipäivään viittaavilla TM-25-rekisterikilvillä. Dodge erosi merkittävästi Liikkuvan poliisin normaalista kalustosta, minkä vuoksi se sai paljon huomiota osakseen. Autosta tuli nopeasti tunnettu ja se toi positiivista mainetta niin Tekniikan Maailmalle, kuin Liikkuvalle poliisillekin.

Perinne jatkui jo viisi vuotta myöhemmin, kun Tekniikan Maailma lahjoitti Liikkuvalle poliisille Volvo 245-mallin, joka oli Volvon toimesta varusteltu nimenomaan poliisikäyttöön soveltuvaksi. Auto ei kuitenkaan eronnut muista virka-autoista Dodgen tapaan, minkä vuoksi se myytiin huutokaupalla yksityisomistukseen vuonna 1989.

Tekniikan Maailman täyttäessä 35 vuotta vuorossa oli taas vähän erikoisempi auto, nimittäin nelivetoinen Audi 90 Quattro. Audia seurasi 15 vuoden mittainen tauko, kunnes Tekniikan maailma juhlisti viisikymppisiään Jaguar S-Type R:n muodossa. Dodge, Audi ja Jaguar ovat tallessa auto- ja tiemuseo Mobiliassa Kangasalla, mutta yksityisomistukseen päätynyt Volvo lepää tarinan mukaan kolaroituna maatilan pellolla Varsinais-Suomessa.

Viimeisin Tekniikan Maailman lahjoittama auto nähtiin vuonna 2013, kun rekisterikilpeä TM-60 kantava Mercedes-Benz CLS 350 CDI Shooting Brake 4Matic lahjoitettiin Liikkuvalle poliisille. Lahjoituksen aikaan oli jo tiedossa Liikkuvan poliisin lakkauttaminen, mutta sekös vain innosti Tekniikan Maailmaa jatkamaan perinteitä: TM-60:lle ja sen tuomalle näkyvyydelle oli kenties enemmän tarvetta, kuin koskaan ennen yhteistyön historiassa.

TM-60 on yhä poliisin käytössä ja suorittaa erilaisia poliisille kuuluvia tehtäviä. Yksi auton näyttävimpiä tehtäviä oli kesällä 2018, kun se oli turvaamassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin tapaamista Helsingissä.

Tekniikan Maailman lahjoittamat viisi poliisiautoa:

• TM-25 (1978): Dodge Aspen Police Special
• TM-30 (1983): Volvo 245 Polis speciell
• TM-35 (1988): Audi 90 Quattro 2,2
• TM-50 (2003): Jaguar S-Type R
• TM-60 (2013): Mercedes-Benz CLS 350 CDI Shooting Brake 4Matic

Tarva-autot – tarroja ostamalla uusia poliisiautoja

Tekniikan Maailma ei ole kuitenkaan ainoa toimija, joka on lahjoittanut Liikkuvalle poliisille kalustoa, vaan välillä rahaa autoihin on kerätty myös valveutuneiden kansalaisten toimesta. Jo vuosia ennen Tekniikan Maailmaa Liikkuvalle poliisille autolahjoituksia teki radio- ja televisiotoimittajana tunnettu Niilo Tarvajärvi.

Lahjoitusautojen tarina on hieman surullinen, tarina sai alkunsa vuonna 1965, jolloin Tarvajärvi joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen, jossa toinen osapuoli oli rattijuoppo. Tuohon aikaan autokanta Suomen teillä kasvoi nopeasti ja Liikkuvan poliisin resurssit eivät pysyneet menossa mukana. Kasvavat liikennemäärät aiheuttivat myös huomattavasti enemmän kuolemaan tai vammautumiseen johtavia onnettomuuksia, joten jotain piti tehdä asialle.

Niilo Tarvajärvi selvisi onnettomuudestaan hengissä, mutta siitä huolimatta hän halusi saada Liikkuvalle poliisille lisää resursseja estämään vastaavia onnettomuuksia tulevaisuudessa. Tästä innostuneena hän suunnitteli Suomessa ainutlaatuisen keräyksen, jonka perustana olivat mm. huoltoasemilla myytävät Hamsteri-tarrat. Tarrojen tuotoilla ostettaisiin resurssipulasta kärsivälle Liikkuvalle poliisille lisää autoja.

Keräys onnistui yli odotusten. Sen tuotolla kyettiin hankkimaan Liikkuvalle poliisille kaikkiaan 51 poliisiautoa liikenteenvalvontaan. Samassa yhteydessä öljy-yhtiö Shell lahjoitti viisi uutta poliisiautoa sekä Volvo-Auto ja Helsingin Urheiluautoilijat ry molemmat yhden lisää. Kaikkiaan tempauksella saatiin siis 58 autoa poliisin käyttöön.

Uusien autojen joukossa oli 11 Volkswagen Kuplaa, kymmenen Opel Rekordia ja Volvo Amazonia, kahdeksan Moskvitš Eliteä ja Dodge Dartia, viisi Plymouth Valiantia ja Volvo 144:ää sekä yksi Volvo P1800 -urheiluauto. Autot luovutettiin Liikkuvalle poliisille juhlallisin menoin Senaatintorilla 14.5.1967.

Vaikka autot saatiin poliisille juhlallisin menoin, autojen kohtalo ei ollut enää niin juhlava. Hienosta taustatarinasta huolimatta autot joutuivat normaaliin käyttöön, mikä tiesi varsin nopeaa kulumista ja käytöstä poistoa sekä paalaamista. Tarva-autoja ei ole säilynyt kuin vain yksittäisiä kappaleita. Autot herättivät myös usein myös närää, kun kansalaiset saivat sakkoja niiden takapenkillä. Monet suomalaiset olivat erittäin närkästyneitä siitä, että he saivat sakot autossa, jonka olivat itse rahoittaneet.

Liikkuvan poliisin lakkauttaminen vuonna 2013

Liikkuvan poliisin toiminta oli ollut vuosikymmenet jatkuvasti liipaisimella. Se koettiin ylimääräiseksi tai päällekkäiseksi paikallispoliisien kanssa. Myös sen toiminta oli muuttunut automaattisen liikennevalvonnan myötä vähemmän resursseja vaativaksi osastoksi.

Liikkuva poliisi päätettiin lakkauttaa ja sen toiminta yhdistää paikallispoliisin toimintaan sisäministeri Päivi Räsäsen työryhmän aloitteesta syksyllä 2012. Päätöksessä kuitenkin korostettiin sitä, ettei liikennepoliisien määrää missään nimessä vähennetä, vaan he siirtyivät paikallispoliisin palvelukseen. Yksi näkyvimpiä muutoksia Liikkuvan poliisin lakkauttamisessa oli myös ajokorttihallinnon siirtyminen liikenneturvallisuusvirasto Trafille.

Liikkuva poliisi lakkautettiin vuoden 1.1.2014. Sen jälkeen toimintaansa on kuitenkin jatkanut Liikkuvan poliisin perinneyhdistys.