Öljykriisi toi vuonna 1973 Suomen maanteille nykyiset nopeusrajoitukset

1970-luvun öljykriisi toi monia energiaa säästäviä ratkaisuja. Nykyinen nopeusrajoitusjärjestelmämme on peruja noilta ajoilta.

Samalla kun elämme jonkinasteista 2020-luvun energiakriisiä, moni on saattanut palata muistelemaan 50 vuoden takaista elämää. Jos tällä hetkellä monet suomalaiset miettivät polttoaineen hintoja ja polttoaineen säästämistä, niin samat puheenaiheet toistuivat myös puoli vuosisataa sitten.

Niin sanottu ensimmäinen öljykriisi alkoi vuonna 1973, kun Egypti ja Syyria kävivät sotaa Israelia vastaan. Lähi-Idän suuret öljymaat rajoittivat ankarasti öljynvientiä Israelia tukeneisiin länsimaihin. Vientirajoitusten seurauksena öljyn hinta nousi rajusti maailmanlaajuisesti.

Myös Suomi tuntea öljykriisin lompakossaan, vaikkakin tiiviit kauppasuhteet Neuvostoliiton kanssa mahdollistivat öljyntuonnin itärajan takaa, mikä helpotti merkittävästi suomalaisten tilannetta öljyn saamisen suhteen. Kaikesta huolimatta öljykriisiin reagoitiin valtiojohtoisesti, ja myös tavalliset suomalaiset havahtuivat miettimään polttoaineen hintaa, kulutusta ja riittävyyttä.

Öljykriisi ja erilaiset keinot säästää energiaa

Polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi tehtiin monenlaisia toimenpiteitä, jotka näkyivät enemmän tai vähemmän kaikkialla. Aikakaudelle tyypillisiä ratkiasuja olivat esimerkiksi pienten ikkunoiden suosiminen asunnoissa, sillä pienet ikkunat aiheuttivat vähän hukkaenergiaa. Lisäksi asumisessa myös sisälämpötiloja laskettiin yleisesti.

Öljykriisi näkyi nopeasti myös liikenteessä. Automalleja alettiin suunnittelemaan huomattavasti polttoainetaloudellisimmiksi, sillä hyvätkin autot muuttuivat huonoiksi, jos ne eivät olleet polttoainepihejä. Hyvä esimerkki epäonnisesta autosta on Mercedes-Benzin W116.

Myös maanteillä öljykriisi näkyi monellakin tavalla. Esimerkiksi maanteiden valaistuksia karsittiin säästösyistä, eli vaikka toimivia katulamppuja olisi ollut tarjolla, energian säästämiseksi niitä ei laitettu päälle kuin hyvin rajoitetusti.

Öljykriisi ja nopeusrajoitukset

Yksi öljykriisin näkyvimmistä, mutta samalla myös unohdetuimmista seurauksista liittyi maanteille tulleisiin nopeusrajoituksiin. Aikana ennen öljykriisiä suomalaisilla maanteillä ei ollut sen suurempia nopeusrajoituksia, vaan nopeuden sai katsoa tilanteen mukaan. Koska hitaasti ajaminen säästää polttoainetta, oli yleisten nopeusrajoitusten avulla melko helppo säästää energiaa.

Kun yleiset nopeusrajoitukset tulivat voimaan, niitä perusteltiin nimenomaan öljykriisin vuoksi välttämättöminä. Julkinen salaisuus oli kuitenkin myös se, että suomalainen tieliikenne oli sekin tuohon aikaan hyvin synkissä vesissä. Jo 1960-luvulla liikenteessä kuolleiden ja vammautuneiden määrät olivat lähteneet räjähdysmäiseen kasvuun, jonka huippu nähtiin 1970-luvun alussa.

Vuosien 1971 ja 1972 aikana suomalaisessa tieliikenteessä kuoli molempina vuosina yli 1 000 henkilöä ja yli 10 000 loukkaantui. Luvut ovat suomalaisen liikennehistorian ylivoimaisesti synkimmät, kun nykyään liikenteessä kuolee noin 200 henkilöä vuosittain ja loukkaantuneitakin on ollut jo pitkälle alle 5 000.

Suomalaisen tieliikenteen synkistä vuosista ja sen aikakauden liikenneonnettomuuksista Koeajolle.com on kirjoittanut seuraavat artikkelit:

• Turvavyön käyttöpakko koki ankaraa vastustamista 1970-luvun Suomessa
• Tarva-autot – suomalaiset hankkivat tarramyynnillä 58 uutta poliisiautoa
• Liikkuva poliisi valvoi liikennettä ja yleistä turvallisuutta 83 vuotta

Ei siis ihme, että öljykriisi oli se hetki, mikä katkaisi kamelin selän. Säästetyn energian lisäksi nopeusrajoituksilla säästettiin myös ihmishenkiä ja loukkaantumisia, jotka lähtivät välittömään laskuun. Varmasti kallis polttoaine kannusti myös ajamaan vähemmän, mutta öljykriisin merkitys onnettomuuksien vähenemisessä oli merkittävä.

Nopeusrajoitukset kokeilusta pysyväksi käytännöksi

Ensimmäinen kolmivuotinen tiekohtainen nopeusrajoituskokeilu alkoi vuonna 1973. Alussa kokeilua korostettiin, joskin suomalaiset autoilijat tunnetusti tietävät, että hyvin usein väliaikaisuudet ja kokeilut venähtävät pysyviksi ratkaisuiksi. Väliaikainen autovero nyt ehkä parhaana esimerkkinä.

Syksystä 1973 seuraavan vuoden kesään teillä oli 80 kilometrin yleinen kattonopeusrajoitus. Koska nopeuden alentaminen toi merkittäviä hyötyjä säästettyjen ihmishenkien ja vähempänä polttoaineen kulutuksena, kokeilusta tulikin pysyvä ratkaisu.

Käytännössä siis nykyinen nopeusrajoitusjärjestelmä on peruja öljykriisin ajalta. Nopeusrajoituksiin liittyvät säädökset ovat kehittyneet hiljalleen 1970-luvun energiakriisirajoituksista, ja vakiintunut nykyiseen muotoonsa vuosituhannen vaihteessa.

Lue myös: Tässä ovat historian suurimmat ylinopeussakot Suomessa!

Nykyinen nopeusrajoitusjärjestelmä on peruja öljykriisistä

Nykyisessä nopeusrajoitusjärjestelmässä edetään siten, että jos liikennemerkillä ei ole muuta osoitettu, taajaman ulkopuolella on 80 kilometrin ja taajamassa 50 kilometrin nopeusrajoitus.

Useimmat kunnat ovat kuitenkin halunneet määrä liikenneturvallisuuden perusteella keskustoihinsa tätäkin pienemmät nopeusrajoitukset. Monissa rajoitus on 40 kilometriä tunnissa, joissakin kaupungeissa paikoittain jo 30 kilometriä tunnissa.

Nykyään käytössä ovat myös talven ja pimeän kauden nopeusrajoitukset maanteillä. Kun talvi alkaa, moottoritielläkin nopeus pudotetaan sataan kilometriin tunnissa. Tällä tavalla pyritään myös parantamaan liikenneturvallisuutta, kun talven liukkailla, lumisateilla ja pimeyksillä nopeuksia on pudotettu hieman pienemmäksi.

Lähteet: Helsingin-Sanomat, Apu