Tästä syystä Sisu halusi antaa uudelle kuorma-autolle lempinimen Masi

Sisu SA-150 tunnetaan nimellä Masi. Sisu oli itse masinoimassa tätä lempinimeä, aiemmista vahingoista viisastuneena.

Sisu SA-150 ja sen myöhemmät malliversiot tunnetaan yleisesti lempinimellä Masi, joka muodostuu sanoista maasto-Sisu. Suomen Puolustusvoimissa tänäkin päivänä yleisessä käytössä oleva maastokuorma-auto on suomalaisen Sisu-Auton valmistama.

Masi liittyy oleellisesti Sisun ja Suomen Puolustusvoimien “kultaisiin vuosiin”, kun raskaiden ajoneuvojen valmistaja tuotti armeijan käyttöön lähes liukuhihnalta onnistuneita ajoneuvoja. Aiemmin tällä sivustolla olemme esitellet samalta aikakaudelta mm. Panssari-Sisun (1983), Nauha-Sisun (1985) ja Sisu SA-110:n (1983).

Tässä artikkelissa otamme katsauksen siihen, miten Sisu SA-150 nousi Suomen Puolustusvoimien yleiseksi maastokuorma-autoksi. Samalla paljastamme myös erikoisen tarinan Masi-lempinimen takaa, sillä lempinimi oli poikkeuksellisesti Sisun omaa käsialaa. Tietoisella vedolla korjattiin aiemmin vahingossa syntyneitä, valmistajalle kiusallisia lempinimiä.

Lue myös: Vain yksi siviilimarkkinoille – tällainen oli sähköyhtiön hankkiman Sisu SA-110:n tarina

Kuten tämänkin auton rekisterinumerosta voi päätellä, Puolustusvoimat on alkanut myymään Maseja pois kalustostaan.

Proto-Sisu onnistui, mutta jäi pieneksi

Sisu SA-150:n historia alkaa vuodeta 1982, mutta kelataan tarinan alussa historian suhteen vähän pidemmälle. Masin esikuvana voidaan pitää monessakin mielessä Sisu A-45 -mallia, joka sai armeijapiireissä lempinimen Proto-Sisu.

Proto-Sisu oli Sisun ja Puolustusvoimien ensimmäinen isompi yhteinen projekti ja ensimmäiset autot Puolustusvoimille jo syyskesällä 1965. Alkupään Proto-Sisut olivat viralliselta mallinimeltään Sisu KB-45, mutta valtaosa mallisarjan autoista oli lopulta vuonna 1970 tuotannossa aloittaneita Sisu A-45-malleja.

Kenties Sisun ja Puolustusvoimien melko tuolloin melko tuore, mutta sitäkin tiiviimpi yhteistyö aiheutti sellaisen ilmiön, että kaikki nämä mallisarjan autot saivat lempinimen Proto. Lempinimellä viitattiin siihen, että kyseessä olisi jollain tavalla Sisun valmistama prototyyppi, vaikka näitä autoja tehtiin vuosikymmenet ja noin 500 kappaletta.

Sisulle Proto-lempinimi oli hitusen kiusallinen. Prototyypillä tarkoitetaan yleensä ensimmäistä versiota, jota käytetään enimmäkseen tuotteen muotojen ja toimintojen tarkasteluun ja testaukseen. Tästä syystä prototyypeissä ilmenee hyvinkin todennäköisesti erilaisia ongelmia ja haasteita, joten Sisulla ei oltu täysin tyytyväisiä tähän ulkopuolelta syntyneeseen lempinimeen.

Kuvan Proto-Sisu on SA-150:n esikuva.

Protolle tarvitaan kehittynyt seuraaja

Proto-Sisuja valmistettiin vuodet 1965-1981. Mitä pidempään Proto-Sisusta saatiin käyttökokemuksia armeijan käytössä, sitä enemmän tunnistettiin tarvetta tehokkaammalle maastokuorma-autolle. Tehoa tarvittiin erityisesti tykkien kasvaneen koon vuoksi, sillä Puolustusvoimilla tarvittiin näille entistä tehokkaampia vetäjiä.

Tämän johdosta Sisulla päätettiin alkaa kehittämään 1970-luvun lopulla kokonaan uusi keskiraskas maastokuorma-auto, joka tulisi korvaamaan viimeiset 15 vuotta tuotannossa olleen Proto-Sisun. Uuden auton suunnittelu alkoi kesällä 1979 Helsingin Fleminginkadulla, jossa Sisulla oli tuolloin vielä toimintaa.

Uutta maastokuorma-autoprojektia johti Sisu-Auton tuotekehitysjohtaja Seppo Kokkola, ja työryhmään kuuluivat Sisu-Auton merkittävimmät suunnittelijat Kari Lindholm, Veli Vallinoja, Uoti Hartikainen ja Kalevi Kakko. Tästä porukasta Hartikainen oli ollut mukana jo edeltäjä-Proton suunnittelussa.

Maastossa Masi on kuin kotonaan.

Auton suunnittelu ja SA-140 prototyyppi

Lähtökohtana uudelle ajoneuvolle oli käytetty Nato-yhteensopivuutta, mikä ilmeni rengaskoosta 14,00-20 ja ajoneuvon ulkonäöstä. Projektin eteneminen oli nopeaa. Kesällä alkanut projekti eteni ensimmäisen prototyypin valmistukseen marraskuussa 1979 ja helmikuussa 1980 päästiin suorittamaan ensimmäinen Sisun tekemä koeajo.

Puolustusvoimat sai ensimmäisen auton koeajoon huhtikuussa 1980, jossa autoa testattiin Rovajärven tykistöleirillä. Kattavampi Puolustusvoimien koeajo alkoi syksyllä 1980, kun autolle suoritettiin puolen vuoden koeajo-ohjelma. Koeajot onnistuivat ja ajoneuvo läpäisi Puolustusvoimien sille asettamat testit.

Puolustusvoimien käytössä ollut prototyyppimalli oli nimeltään SA-140. Auton oli voimanlähteenä turboahdettu Valmet 611, jonka teho oli mallimerkinnän mukaisesti 140 kilowattia. Sisu SA-140 saavutti huippunopeuden 100 km/h ja toisaalta “maastoykkösellä” ajettaessa nopeus oli 1,6 km/h.

Uusi ajoneuvo oli selvästi kookkaampi ja suorituskykyisempi kuin edeltänyt Sisu A-45. Isompi koko aiheutti ajoneuvolle sen, ettei se sopinut yhtä pienistä väleistä kuin Proto-Sisu, mutta muuten SA-140 pärjäsi maastossa hyvin. Autojen kokoerosta kertoo jotain se, että SA-140:n omamassa oli lähes sama kuin A-45:n kokonaismassa.

Auton perusrakenne mukaili hyvin paljon Sisu A-45:ttä. Moottori oli sijoitettu lavan etuosaan, mikä teki painojakaumasta edullisen. Tyhjänä auto oli lievästi etupainotteinen, täyteen lastattuna taas takapainotteinen. Autossa oli kiertyvä runko, joka mukailee maaston epätasaisuuksia.

Lue myös: Sisu A2045 – Proto-Sisun geenit jalostettuna 2000-luvun standardeihin

Sisu SA-150 oli ensimmäinen sarjatuotantoversio.

SA-150 pääsee tuotantoon

Auton sarjatuotanto alkoi Sisun Hämeenlinnan tehtaalla vuonna 1982. Tuotantoversion kohdalla moottorin tehoa nostettiin 150 kilowattiin asti, joten sen mallimerkinnäksi päivittyi SA-150. Voimanlähteenä oli vesijäähdytteinen, turboahdettu 6,6-litrainen ja kuusisylinterinen Valmet 611 CSBA -suoraruiskutusdiesel. Moottorin suurin vääntömomentti oli 680 newtonmetriä.

Voima välittyi kuivan ja yksilevyisen kytkimen kautta ZF:n valmistamaan kuusiportaiseen vaihteistoon. Maastoon suunnitellussa ajoneyvossa oli kaksiportainen alennusvaihde, joka tuplasi vaihteiden määrän. Nelivetoisessa autossa sekä etu- että taka-akseli olivat vetäviä ja jäykkiä. Taka-akseli oli jousitettu lehtijousin. Etuakselilla oli lisäksi vielä hydrauliset iskunvaimentimet.

Proto-Sisun kiusallisesta lempinimestä oppineena Sisu päätti lempinimetä uuden maastokuorma-auton itse ja masinoi (heh) sille lempinimen Masi, joka kerrotaan tulleen yksinkertaisesti sanoista maasto ja Sisu. Vaikka lempinimi tuli annettuna valmistajan puolesta, se lähti leviämään luonnollisesti.

Ensimmäinen kymmenen ajoneuvon erä luovutettiin Puolustusvoimille vielä saman vuoden lokakuussa. Seuraavasta vuodesta alkaen SA-150:n valmistusmäärät olivat noin 60 autoa vuodessa, jolloin voitiin puhua jo suursarjasta. Masit valmistettiin lähes poikkeuksetta aina Hämeenlinnan tehtaalla. Ainoan poikkeuksen toivat kaksi alkuvaiheessa toimitettua pientä erää, jotka tulivat Sisun Karjaan tehtaalta.

Sisu SA-150:n toimintasäde oli 225-litraisen polttoainesäiliön myötä 800 kilometriä. Auto oli suhteellisen ketterä, sillä sen kääntösäde oli 8,2 metriä. Maastossa suurin lähestymiskulma oli 42 astetta ja jättökulma 39 astetta. Maavara oli 0,4 m ja suurin kahluusyvyys metrin.

Sisu SA-150:n teho oli 150 kilowattia. Moottori oli turboahdettu 6,6-litrainen ja kuusisylinterinen Valmet 611 CSBA -suoraruiskutusdiesel.

Lue myös: Nauha-Sisu eli Nasu – puolustusvoimat sai kuin saikin kotimaisen tela-ajoneuvon

Päivitykset nimeltä SA-151 ja SA-130

Sisu SA-150 oli tuotannossa vuodet 1982-1990, jonka jälkeen sen korvasi lyhyeksi ajaksi muunnelma SA-151, jota valmistettiin vuodet 1990–1991. SA-151:n erot edeltäjäänsä olivat hyvin maltillisia, joista merkittävin oli 100 millimetriä leveämpi lava.

Masin uusimmassa 1992 esitellyssä Sisu SA-130 -mallissa on ulkoisesti uudistunut ohjaamo sekä pienempitehoisempi ja sitä kautta vähäpäästöisempi moottori verrattuna vanhempiin malleihin. Myös akselit ovat uudempaa mallia, joissa oli pyörän navassa viisi planeettapyörää kolmen sijasta. Lisäksi lehtijouset olivat SA-130:ssa paraabeli-tyyppiset.

Sisu SA-130:n valmistusmäärät jäivät aiempia malleja pienemmiksi, minkä vuoksi SA-130 -malli on huomattavasti harvinaisempi tavattava. Toisaalta se on myös kaikista tehottomin versio Masista, mikä osaltaan vähentää yleistä kiinnostusta autoa kohtaan.

Masin teknisiä tietoja

Sisu ei lähtenyt tekemään Maseja aivan puhtaalta pöydältä, vaan jo olemassa olevia malleja pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon. Myös rinnakkaisia osia käytettiin. Tästä syystä SA-150:ssä oli hyödynnetty paljon samoja osia kuin esimerkiksi ensimmäisissä XA-180-mallisissa Panssari-Sisuissa, vaikka niiden suunnittelu alkoikin vasta Masi-projektin jälkeen.

Auton ohjattavuutta maastossa helpotettiin ohjaustehostimella. Auton ohjaamossa oli istumapaikat kuljettajan lisäksi kahdelle. Lisäksi lavalla sai kuljettaa enintään 30 henkilöä, joskin puolustusvoimien myöhemmät turvallisuuskäytännöt ovat kieltäneet tämän.

Masin varusteisiin kuuluivat ohjaamon kattoluukku, naamiointiverkon teline ja kaksinopeuksisella puhaltimella varustettu lämmityslaite. Autossa oli vetokyvyltään 8 000 kg vinssi, jota voi käyttää sekä edessä että takana. Vaijerin pituus oli 50 metriä. Masin laidat olivat irrotettavia. Lisäksi Proto-Sisun tapaan lavan suojana oli metalliputkien varaan pingotettu pressu.

Kun Masin maastokykyisyys loppuu, vinssi hoitaa pois pinteestä.

Masi oli ja on yhä onnistunut maastoajoneuvo

Masi oli Sisulta onnistunut maastoajoneuvo Puolustusvoimien tarpeeseen. Se on kestänyt aikaa huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä Proto-Sisu, ja vielä 40 vuoden jälkeenkin Suomen armeijan logistiikan maastokelpoisuus nojaa vahvasti Masin varaan.

Siinä missä Proto-Sisu jäi melko nopeasti pieneksi ja alitehoiseksi, Masi on kyennyt pärjäämään tähän päivään asti. Masin elinkaarta on luultavasti pidentänyt myös auton raskaampi versio, Sisu SA-240 eli Rasi, joka syntyi Sisu SA-150:n pohjalle 1980-luvun puolivälissä. Rasissa on vielä enemmän tehoa sekä kolme akselia, mikä mahdollistaa vielä raskaampien kuormien kuljettamisen.

Pitkälle Masiin pohjautuva kolmeakselinen ja hitusen tehokkaampi maastokuorma-auto tunnetaan nimellä Rasi.

Puolustusvoimat ei jäänyt ainoaksi Masin tilaajaksi, vaan autoa meni myös mm. sähköyhtiöille, palolaitoksille ja jopa YK:n käyttöön. Masi on hyvinkin arvostettu auto myös harrastajien piireissä. Esimerkiksi sähköyhtiöiden käytöstä poistamat Masit löysivät välittömästi hyvät kodit harrastajien talleista, ja sama on käynyt myös armeijan vanhoille Maseille, joita puolustusvoimat on viime vuosina alkanut huutokauppaamaan ulos pienissä määrin.

Lue myös: Tiesitkö että Ranskan armeija käyttää suomalaisia Sisuja raskaina lavetteina?

Lähteet: Wikipedia, Martti Mäkipirtin kirjat “Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000” ja “Ajoneuvot Suomessa 4: Sisu”