Sisu SA-150/151/130 – Masi jatkaa Proton viitoittamalla tiellä

Masi, eli Maasto-Sisu SA-150 on ehtinyt tulla 40 vuoden aikana tutuksi monille varusmiespalveluksen suorittaneille suomalaisille.

Sisu SA-150, eli Masi (muodostuu sanoista maasto-Sisu) on suomalaisen Sisu-Auton valmistama kaksiakselinen maastokuorma-auto. Sisu SA-150 ja sitä seurannut SA-151 olivat tuotannossa vuosina 1982–1991.

Nelivetoisen auton kantavuus on 6 400 kg ja se suunniteltiin puolustusvoimien käyttöön seuraajaksi Sisu A-45-mallille, joka tunnetaan myös Proto-Sisuna.

Proto-Sisu onnistui, mutta jäi pieneksi

SA-150-mallin edeltäjänä voidaan pitää Sisu A-45-mallia, joka oli Sisun ja puolustusvoimien ensimmäinen yhteinen projekti. Mitä pidempään Proto-Sisusta saatiin käyttökokemuksia armeijan käytössä, sitä enemmän tunnistettiin tarvetta tehokkaammalle maastokuorma-autolle. Myös tykkien kasvaneen koon vuoksi puolustusvoimilla havaittiin tarvetta saada entistä tehokkaampia vetäjiä.

Tämän johdosta päätettiin kehittää kokonaan uusi keskiraskas maastokuorma-auto, joka tulisi korvaamaan 1960-luvun puolivälistä asti tuotannossa olleen Proto-Sisun. Uuden SA-150-mallin suunnittelu alkoi vuonna 1978 Helsingin Fleminginkadulla.

Projektia johti Sisu-Auton tuotekehitysjohtaja Seppo Kokkola, ja työryhmään kuuluivat Sisu-Auton merkittävimmät suunnittelijat Kari Lindholm, Veli Vallinoja, Uoti Hartikainen ja Kalevi Kakko.

Lähtökohtana uudelle ajoneuvolle oli käytetty Nato-yhteensopivuutta, mikä ilmeni rengaskoosta 14,00-20 ja ajoneuvon ulkonäöstä. Ensimmäisen prototyypin valmistus alkoi marraskuussa 1979 ja seuraavan vuoden helmikuussa suoritettiin ensimmäinen koeajo.

Auton suunnittelu ja SA-140 prototyyppi

Huhtikuussa 1980 projekti nytkähti kunnolla eteenpäin, kun autoa testattiin puolustusvoimien Rovajärven ampuma-alueella ja myöhemmin syksyllä aloitettiin puolen vuoden mittainen koeajo-ohjelma. Ajoneuvo läpäisi puolustusvoimien sille asettamat testit.

Puolustusvoimien käytössä ollut prototyyppimalli oli nimeltään SA-140. Auton oli voimanlähteenä turboahdettu Valmet 611, jonka teho oli mallimerkinnän mukaisesti 140 kW. Sisu SA-140 saavutti huippunopeuden 100 km/h ja samaan aikaan suurimmalla välityssuhteella huippunopeus oli 1,6 km/h.

Uusi ajoneuvo oli selvästi kookkaampi ja suorituskykyisempi kuin edeltänyt Sisu A-45. Isompi koko aiheutti ajoneuvolle sen, ettei se sopinut yhtä pienistä väleistä kuin Proto-Sisu, mutta muuten SA-140 pärjäsi maastossa hyvin. Autojen kokoerosta kertoo jotain se, että SA-140:n omamassa oli lähes sama kuin A-45:n kokonaismassa.

SA-150 pääsee tuotantoon

Sarjatuotantomallin kohdalla moottorin teho nostettiin 150 kilowattiin asti, joten sen mallimerkinnäksi päivittyi SA-150. Auton sarjatuotanto alkoi Sisun Hämeenlinnan tehtaalla vuonna 1982 ja ensimmäinen kymmenen ajoneuvon erä luovutettiin puolustusvoimille vielä saman vuoden lokakuussa.

Seuraavasta vuodesta alkaen SA-150:n valmistusmäärät olivat noin 60 autoa vuodessa. Masit valmistettiin lähes poikkeuksetta aina Hämeenlinnan tehtaalla. Ainoan poikkeuksen toi kaksi alkuvaiheessa toimitettua pientä erää, jotka tulivat Sisun Karjaan tehtaalta.

Sisu SA-150:n toimintasäde oli 800 kilometriä ja kääntösäde 8,2 metriä. Maastossa suurin lähestymiskulma oli 42° ja jättökulma 39°. Maavara oli 0,4 m ja suurin kahluusyvyys metrin.

Päivitykset nimeltä SA-151 ja SA-130

Sisu SA-150 oli tuotannossa vuodet 1982-1990, jonka jälkeen sen korvasi lyhyeksi ajaksi muunnelma SA-151, jota valmistettiin vuodet 1990–1991. SA-151:n erot edeltäjäänsä olivat hyvin maltillisia, joista merkittävin oli 100 mm leveämpi lava.

Masin uusimmassa 1992 esitellyssä Sisu SA-130 -mallissa on ulkoisesti uudistunut ohjaamo sekä pienempitehoisempi ja sitä kautta vähäpäästöisempi moottori verrattuna vanhempiin malleihin. Myös akselit ovat uudempaa mallia, joissa oli pyörän navassa viisi planeettapyörää kolmen sijasta. Lisäksi lehtijouset olivat SA-130:ssa paraabeli-tyyppiset.

Sisu SA-130:n valmistusmäärät jäivät aiempia malleja pienemmiksi, minkä vuoksi SA-130 -malli on huomattavasti harvinaisempi tavattava. Toisaalta se on myös kaikista tehottomin versio Masista, mikä osaltaan vähentää varusmiesten kiinnostusta autoa kohtaan.

Masin teknisiä tietoja

Sisu ei lähtenyt tekemään Maseja aivan puhtaalta pöydältä, vaan jo olemassa olevia malleja pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon. Myös rinnakkaisia osia käytettiin. Tästä syystä SA-150:ssä oli hyödynnetty paljon samoja osia kuin esimerkiksi ensimmäisissä XA-180-mallisissa Panssari-Sisuissa, vaikka niiden suunnittelu alkoikin vasta Masi-projektin jälkeen.

Masin voimanlähteenä toimi vesijäähdytteinen, 6.6-litrainen ja kuusisylinterinen nelitahtinen rivimoottori, joka oli turboahdettu kotimainen Valmet 611 CSBA -suoraruiskutusdiesel. Moottorin suurin teho oli 150 kW ja suurin vääntömomentti 680 Nm.

Vaihteisto oli ZF:n valmistama ja se oli kuusiportainen. Autossa oli myös kaksiportainen alennusvaihde, joka tuplasi vaihteiden määrän. Auto oli nelivetoinen ja sen molemmat akselit olivat jäykkiä. Auton akselipainot jakautuivat tasaisesti ja runko oli kiertyvä, minkä ansiosta pyörät olivat jatkuvassa kosketuksessa maahan huonossakin maastossa.

Auton ohjattavuutta maastossa helpotettiin ohjaustehostimella. Auton ohjaamossa oli istumapaikat kuljettajan lisäksi kahdelle. Lisäksi lavalla sai kuljettaa enintään 30 henkilöä, joskin puolustusvoimien myöhemmät turvallisuuskäytännöt ovat kieltäneet tämän.

Masin varusteisiin kuuluivat ohjaamon kattoluukku, naamiointiverkon teline ja kaksinopeuksisella puhaltimella varustettu lämmityslaite. Autossa oli vetokyvyltään 8 000 kg vinssi, jota voi käyttää sekä edessä että takana. Vaijerin pituus oli 50 metriä. Masin laidat olivat irrotettavia. Lisäksi Proto-Sisun tapaan lavan suojana oli metalliputkien varaan pingotettu pressu.

Sähköjärjestelmä oli 24-volttinen ja autossa oli kaksi 12-volttista, 150 ampeeritunnin akkua. Polttoainetankin tilavuus oli 225 litraa, mikä tarjosi autolle noin 800 kilometrin toimintasäteen. Masin huippunopeus on noin 100 km/h.

Masi oli onnistunut maastoajoneuvo

Masi oli Sisulta onnistunut maastoajoneuvo puolustusvoimien tarpeeseen. Se on kestänyt aikaa huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä Proto-Sisu, ja vielä 40 vuoden jälkeenkin Suomen armeijan logistiikan maastokelpoisuus nojaa pitkälti Masin varassa.

Siinä missä Proto-Sisu jäi melko nopeasti pieneksi ja alitehoiseksi, Masi on kyennyt pärjäämään tähän päivään asti. Masin elinkaarta on luultavasti pidentänyt myös auton raskaampi versio, Sisu SA-240 eli Rasi, joka syntyi Sisu SA-150:n pohjalle 1980-luvun puolivälissä. Rasissa on vielä enemmän tehoa sekä kolme akselia, mikä mahdollistaa vielä raskaampien kuormien kuljettamisen.

Puolustusvoimat ei jäänyt ainoaksi Masin tilaajaksi, vaan autoa meni myös mm. sähköyhtiöille, palolaitoksille ja jopa YK:n käyttöön. Masi on hyvinkin arvostettu auto myös harrastajien piireissä. Esimerkiksi sähköyhtiöiden käytöstä poistamat Masit löysivät välittömästi hyvät kodit harrastajien talleista, ja sama on käynyt myös armeijan vanhoille Maseille, joita puolustusvoimat on viime vuosina alkanut huutokauppaamaan ulos pienissä määrin.

Lähteet: Wikipedia