Sisun S-sarja vei kuorma-autovalmistajan moderniin aikakauteen

Vuosien 1980-1996 välillä Karjaalla valmistettuun Sisun S-sarjaan kuului useita mallimerkintöjä, kuten SK, SL, SM, SN ja SR.

Yksi kotimaisen autovalmistaja Sisun kultakausista osuu 1980-luvulle. Vuosikymmenen alkupuolelle mahtuu niin Panssari-Sisua ja Masia, mutta siviililiikenteen puolella suurimmat onnistumiset olivat uusi S-sarja, sekä hetkellisesti sen rinnalla tarjolla ollut vanhempi M-sarja.

Tässä artikkelissa keskitymme kuitenkin Sisun S-sarjaan. Vuosien 1980-1996 välillä Karjaalla valmistettu Sisun S-sarja perustui lukuisiin mallimerkintöihin, kuten SK, SL, SM, SN ja SR.

Aika jälkeen Tor Nesslingin

Ennen kuin Sisun S-sarjan varsinainen valmistus alkoi, Sisulla puhalsivat suuret muutosten tuulet. Uusi aikakausi alkaa oikeastaan jo vuodesta 1970, jolloin yrityksen pitkäaikainen toimitusjohtaja Tor Nessling erosi tehtävästään. Hän ehti toimia Sisun ja Suomen Autoteollisuuden toimitusjohtajana aina huhtikuusta 1932 asti. Yhtiön suurimpana omistajana Nessling toimi vuodesta 1939 asti.

Tor Nessling toimi Suomen Autoteollisuudella ja Sisulla kuten muutkin aikakautensa yrityspatruunat. Hän piti mielellään kaikki yrityksen langat omissa käsissään, eikä malttanut luopua vallasta kuin pakon edessä. Nessling alkoi sairastaa 1960-luvun lopulla, mikä vaikeutti yhtiön johtamista. Vallastaan Nessling luopui vasta kun British Leyland Motor Corporationin johtaja lordi Donald Stokes puhui Nesslingin ympäri.

Pitkäaikaisen johtajan poistuminen talosta näkyi monessa asiassa. Uudeksi johtajaksi valitulla Erik Gillbergillä oli edessään iso urakka, sillä hänen piti välittömästi alkaa modernisoimaan Sisua uuteen aikakauteen. Uudistaminen koski tuotantomenetelmiä ja mallistoa, mutta myös yhtiön organisaatiorakenteita ja johtamistapoja.

Ässät tulevat – uusi S-sarja julkaistaan

Yksi uuden aikakauden tuotos saatiin valmiiksi vuonna 1977, jolloin Sisu esitteli uuden SB-alustamallin, joka tunnettiin nimellä Moni-Sisu. Auton lempinimi juontaa siihen ajatukseen, että ajoneuvon alustasta saataisiin mahdollisimman monikäyttöinen, jolloin sitä voisi käyttää sekä kuorma- että linja-autojen alustana.

SB-alustoja käytettiin myöhemmin pohjana Sisun uudessa S-sarjassa, jonka ensimmäinen versio, SK-150 -malli tuotiin markkinoille vuonna 1980. Ensimmäisten vuosien aikana S-sarjaa valmistettiin rinnakkain M-sarjan, eli paremmin ”Niittikoppi-Sisuna” tunnetun mallisarjan kanssa. Niittikopin valmistus kesti vuoteen 1984 asti.

SB-alusta antoi osaltaan myös pohjan kokonaan uudelle Sisun S-sarjalle, joka näki päivänvalonsa vuonna 1980 SK 150 -mallin muodossa. Seuraavien vuosien aikana uusi S-sarjan mallisto täydentyi myös muillakin malleilla, kuten vuonna 1981 julkaistuilla SR- ja SM-malleilla.

Mallimerkintöjen salat

Seuraavien vuosien ajan Sisun tehtaalta putkahteli ulos erilaisia kirjainyhdistelmiä. Sisun mallimerkintöjä kuuluu lukea niin, että ensimmäinen kirjain kertoo isommin mihin sarjaan malli kuuluu – tässä tapauksessa siis S-sarjaan. Toinen kirjain kertoo puolestaan autossa käytettävän hytin mallista.

Karkeasti Sisun S-sarjalaiset voitiin jakaa kahteen leiriin. Autoja oli joko nokattomia tai nokallisia malleja. SK- ja SM-mallit olivat nokattomia malleja, kun taas SN-, SL- ja SR-mallit olivat varustettuja pidemmällä nokalla.

Nokan ohella myös hyttivaihtoehdot vaikuttivat mallimerkintään. SL- ja SK-mallit olivat varustettuja matalalla hytillä, kun taas SR- ja SM-mallit vuorostaan korkealla hytillä. Näiden lisäksi oli vielä SN-malli, joka oli eräänlainen SR:n ja SL:n sekoitus. Suurimpana erona oli se, ettei hyttiä voitu kipata korjaustilanteissa SR:n tavoin, mikä mahdollisti SN-mallille hieman isommat tilat.

Periaatteessa Sisun S-sarjaan lukeutuvat myös SA-mallit. Tavallisesti A-kirjain Sisun mallinimissä on viitannut armeijaan, ja SA-sarjaan kuuluvatkin Masit ja Rasit.

Mallimerkintöjen perässä oleva numerosarja puolestaan kertoi autossa olevan moottorin koon, tai tarkemmin ottaen sen tehon. Mitä isompi lukema, sitä tehokkaampi moottori Sisusta löytyi. Numerot tulivat hieman pyöristäen auton kilowattitehosta, eli esimerkiksi Sisu SK 150:ssä oli noin 150 kilowatin moottori.

Moottorit Valmetilta ja Cumminsilta

Sisun S-sarjassa käytettiin kahden eri valmistajan rakentamia moottoreita. Karkeasti voidaan todeta, että pienemmässä päässä päädyttiin kotimaisiin Valmetin moottoreihin ja mallisarjan suuremmassa päässä vuorostaan amerikkalaisia Cumminsin valmistamia dieselmoottoreita.

Pienimmissä S-sarjalaisissa, kuten nokaton SK-150 sekä nokallinen SL-150, oli moottorina uudistettu, kuusisylinterinen ja 150-kilowattinen Valmet 611 CSBA. Tämä moottori perustui Valmet 1502 -traktorissa lanseerattuun moottoriin. Myös SK- ja SL 170 malleissa samaa Valmet 611 -moottoria, joskin vähän tehokkaampana versiona.

Tämän ohella Sisu käytti myös seuraavaa Valmetin kehittämää moottorimuunnelmaa, eli Valmet 612 -sarjan moottoria. Tämä moottori päätyi malleihin kuten SL-140 (140 kW), SK/SL-171 (167 kW) ja SK-181.

Cumminsin valmistamista moottoreista pienempi oli 10-litrainen, kuusisylinterinen Cummins LT-10 -moottori, josta oli myös ahtoilman välijäähdytyksellä varustettu muunnelma LTA-10. Näistä malleista oli tehoiltaan 190-, 210-, 220-, 240-, 250-, 260- ja 290-kilowattiset muunnelmat. Moottoreita käytettiin pääasiassa nokattomassa SK. sekä nokallisessa SL-mallissa.

Isommat autot saivat vuorostaan kuusisylinterisen ja 14-litraisen Cummins NTE-moottorin. Cumminsin moottoreissa tehot nousivat asteittain: ensin esiteltiin mallit SR/SM-260, -300, -320 sekä -340 ja myöhemmin SR/SM-290, -350, -370, -400 ja -430. Kaikkia muunnelmia ei tehty sarjatuotantona, vaan joitain valmistettiin yksittäiskappaleina asiakastarpeen mukaan.

Vuonna 1988 Sisu sai käyttöönsä Cumminsin päivitetyt moottoriperheet. Uuden 10-litraisen moottorin tunnus oli C341 ja 14-litraisen C471. Kirjain C viittaa vähemmän yllättävästi Cumminsiin ja luvut tarkoittivat tehoja, mutta tällä kertaa hevosvoimissa mitattuna. Nämä moottorit oli helppo tunnistaa autosta, sillä Sisu lisäsi auton keulaan moottorityypin kertoneen kilven.

Vielä yksi moottoreihin liittyvä päivitys nähtiin vuonna 1993, jolloin Sisu sai käyttöönsä ensimmäisenä Euroopassa Cumminsin uudet Celect-moottorit. Uudet moottorit liittyivät uuteen Euro 1 -päästönormiluokkaan, joka astui voimaan vuoden 1993 lokakuussa.

Värikästä käyttöä – paloautoista armeijan kautta kilparadoille

Sisun S-sarja sai kokea monenlaisia työtehtäviä. Paloautot olivat yksi S-sarjan merkittävimmistä työtehtävistä. Monet paloautot olivat Kiitokorin varustelemia. Valtaosa paloautoista meni kunnalliseen käyttöön, mutta myös puolustusvoimien käytössä oli S-sarjalaisten alustoille tehtyjä paloautoja.

Puolustusvoimat hyödynsi Sisun S-sarjaa monin eri tavoin. Ensimmäiset autot toimitettiin jo vuonna 1984 maavoimille, joka tilasi kaksiakselisia SK-150 -vaihtokoriautoja. Vuonna 1986 toimitettiin uuden kehitysversion mukaisia SK-171 -malleja ja vuonna 1990 nelivetoisia SK-181 -autoja, jotka varustettiin Multiliftin vaijerilaitteistoilla ja nosturilaitevarustuksella.

Myös ilmavoimat tilasi S-sarjalaisia. Ensimmäiset kolmiakseliset SK-210 -vaihtokoriautot vuonna 1986. Multiliftin vaijerilaitteistot vastasivat maavoimille aiemmin toimitettuja, mutta varustukseen oli lisätty jalkakontin käsittelylaitteisto, telivetolaite ja hiekoittimet.

Kenttätykistö hankki vuorostaan vuonna 1990 kymmenen kappaletta Sisu SK-250 CKH-6×6/4100+1370 -maastokuorma-autoa. Autojen takaosiin oli asennettu kaukokäyttöiset Hiab-nosturit.

Myöhemmin 1990-luvulla MTO-85 -meritorjuntaohjusjärjestelmä siirrettiin neliakselisten SK-242 CA-KH-6×2/1830+3570+1370:ien päälle. Ne olivat olleet aikaisemmin SA-240-mallien, eli Rasien alustoilla. Ohjuksia kuljetettiin SK-181 6×2/4100+1300 -mallisilla Sisuilla, joissa oli latausta varten vaihtokorilaitteistot ja Hiab-nosturit.

Niin ikään 1990-luvulla puolustusvoimat tilasi suuren määrän kaksiakselisia Sisu SK-181 VK-4×4/4400 -maastokuorma-autoja, joihin asennettiin Kuljetusvarikolla kartiotappikiinnitteiset turvakaarin varustetut avolavat, jotka olivat vaijerivaihtolaitetta nopeammin vaihdettavissa. Lisäksi ajoneuvon voi muuntaa asejärjestelmän alustaksi, kun lavan tilalle vaihdettiin asejärjestelmäkori.

Värikkään käytön kruunasi vielä moottoriurheilu. Sisun SR:lla osallistuttiin kilpailuihin, joissa tehdastallin lukuun ajoivat Reima Söderman, Jouko “Jokke” Kallio ja Harri Luostarinen. Myös Minna Kuoppala ajoi Sisulla, mutta yksityistallin lukuun. Kilpatoiminnassa saatua kokemusta hyödynnettiin myöhemmin S-sarjan seuraajan, uuden Sisu E-sarjan suunnittelussa.

Sisu SK242 MTO-85M (RBS-15) meritorjuntaohjuslavetti esitteillä merivoimien vuosipäivänä 2012.

Lisää akseleita – vähemmän nokkamalleja

Sisulla oli käsissään yksi valttikortti, jonka avulla yritti hakea lisäarvoa S-sarjalle. Sisu halusi tarjota S-sarjaa useilla eri akselivaihtoehdoilla. Yksi merkittävä askel moniakselisuuden hyödyntämiselle saatiin, kun Liikenneministeriön avulla lainsäädäntöä saatiin muutettua siten, että Sisun oli mahdollista tuoda kuorma-automarkkinoille tarjolle neliakselinen vaihtoehto.

Myöhemmin akseleita haluttiin taas lisää. Vuonna 1988 Sisu SM 320, joka oli ensimmäinen Pohjoismaissa markkinoille tuotu viisiakselinen auto. Se osoittautui suosituksi ratkaisuksi ahtaasti rakennettujen alueiden maa- ja kiviaineskuljetuksissa.

Sen sijaan maantieliikenteeseen tarkoitettujen pitkällä nokalla varustettujen SL-, SN- ja SR-mallien tuotanto jouduttiin ajamaan alas 1990-luvun alussa, sillä nokkamalleille ei tahtonut löytyä enää tilausta takavuosien tapaan. Aivan kokonaan nokka-Sisut eivät kuitenkaan kadonneet, sillä nokkamalleja valmistettiin yhä tarvittaessa erikoistilauksesta.

Hyvä suosio, mutta modernisointi ei täysin onnistunut

S-sarja saavutti melko nopeasti hyvän suosion. Vuonna 1983 nokallinen SR-sarja valittiin Vuoden Kuorma-autoksi Suomessa. Vuotta myöhemmin sama palkinto meni nokattomalle SM-sarjalle.

Uuden S-sarjan menestystä varjostivat kuitenkin Sisun sisäiset haasteet. Toimitusjohtaja Gillbergin mittavat modernisointiohjelmat, joiden pohjalta S-sarjakin oli syntynyt, näytti samaan aikaan myös nurjemman puolensa. Modernisointi ei onnistunut täysin, sillä siitä tuli odotettua rutkasti kalliimpi.

Lopulta asiat kärjistyivät sen verran paljon, että Sisun pääomistajana tuolloin toimineen Suomen valtion ainoaksi ratkaisuksi jäi Gillbergin erottaminen toimitusjohtajan tehtävästä vuoden 1983 lopussa. Vuonna 1984 Gillbergin jälkeen uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Jorma S. Jerkku.

Siinä missä Gillberg toimitusjohtajan kausi lähti liikkeelle yrityksen modernisoinnista, Jerkku pääsi heiluttamaan ensitöikseen karsintakirvestä mittavien saneeraustöiden merkiksi. Tässä yhteydessä yrityksen johtoa leikattiin pienemmäksi ja toiminnot siirrettiin Fleminginkadulta Konalaan vuonna 1985.

Vaikka Jerkun aikainen saneeraustoiminta näyttäytyi monille järkyttävänä, nämä teot kuitenkin vakauttivat Sisua. Toisaalta uusi organisaatiorakenne johti suunnittelutoimintojen pirstoutumiseen kuorma-autojen, terminaalitraktorien ja sotilasajoneuvojen segmenttien välillä, mistä seurasi merkittävä menestys synergiahyötyihin.

Saneeraukset eivät kohdanneet onneksi sen suuremmin Sisun S-sarjaa. Mallisarjan valmistus jatkui aina vuoteen 1996 asti, jolloin sen korvasi uusi Sisun E-sarja. Sisun S-sarjan valmistus kesti siis 16 vuotta, eli suunnilleen saman verran kuin sen edeltäjän M-sarjan valmistus (1969-1984), mutta pidempään kuin sen seuraajan E-sarjan tuotanto (1996-2006).

Lähteet: Wikipedia, Sisua.net