Puolustusvoimien kalustoon kuuluva Pasi, eli Panssari-Sisu täyttää pian jo 40 vuotta, mikä on kiitettävä ikä sotilasajoneuvolle.
Pasi, eli Panssari-Sisu on tullut tutuksi lähes kaikille suomalaisille. Puolustusvoimien käyttämä sotilasajoneuvo on vakituista kalustoa jokaisessa armeijan paraatissa, ja lisäksi moni varusmiespalveluksen käynyt pääsee tutustumaan Pasiin ajoneuvona. Parhaimmat jopa kuljettajan roolissa.
Pasi on väistämättä suomalaisten sotilasajoneuvojen klassikko, joka on kuin varkain ehtinyt jo keski-ikään asti. Pidemmästä iästään huolimatta Pasilla on yhä vielä vuosien verran palvelusta jäljellä Puolustusvoimissa, eivätkä työt muissa maissa ole myöskään ihan heti loppumassa.
Pasin suuri merkitys rauhanturvatehtävissä
Suomalainen Pasi-miehistönkuljetusajoneuvo on ollut laajasti käytössä erilaisissa rauhanturvatehtävissä. Sen vuoksi Pasin tarina on hyvä aloittaa nimenomaan rauhanturvatehtävien parista.
Suomalaiset lähtivät mukaan rauhanturvaamistehtäviin 1950-luvulla. Jos Puolustusvoimien kalusto oli värikästä, niin vielä värikkäämpi tilanne oli YK-joukoilla. Viimeistään 1970-luvulla havahduttiin siihen, että panssaroidulle miehistönkuljetusajoneuvolle olisi käyttöä.
Rauhanturvaajat eivät olleet ongelman kanssa yksin, vaan niin ikään myös Puolustusvoimat havaitsi 1970-luvulla Suomen armeijan heikon liikuteltavuuden. Armeijan kalusto oli tuolloin hyvinkin vaihtelevaa, sillä panssarijääkärit käyttivät muutamia BTR-vaunuja, mutta muuten kaikki oli Proto-Sisun johdolla maastokuorma-autojen ja etenkin traktorien varassa.
Kaluston laajuus oli siis hyvinkin ohutta. Tosipaikan tullen armeija olisi lunastanut väestöltä maastokelpoisia ajoneuvoja, mutta sieltä tuleva kalusto olisi ollut mitä sattuu. Puolustusvoimat tarvitsikin oman maastokelpoisen miehistönkuljetusajoneuvon.
Ensimmäinen miehistönkuljetusvaunu oli nimeltään VK JuKo. Sen suunnittelu alkoi vuonna 1972 ja vaunu oli käytössä vuosina 1977-87. JuKon valmistuksesta vastasi Vammaskosken tehdas. JuKosta ei jäänyt juuri kerrottavaa jälkipolville, sillä sen ominaisuudet olivat suoraan sanottuna surkeat. Prototyyppi oli kuitenkin koekäytössä 10 vuotta Panssariprikaatissa, ennen kuin se lahjoitettiin Panssarimuseolle.
Panssari-Sisu vai Panssari-Valmet – kuorma-auto vastaan metsäkone
Tultaessa 1980-luvun puolelle Puolustusvoimat järjesti suunnittelukilpailun, jossa haettaisiin armeijan käyttöön uudenlaista panssaroitua miehistönkuljetusajoneuvoa. Puolustusvoimat jätti kuitenkin melko vapaat kädet tehtaille, joka mahdollisti hyvinkin erilaisia innovaatioita.
Merkittävin taistelu voitosta nähtiin kahden suomalaisen konepajan välillä. Sisu ja Valmet aloittivat oman mittelönsä kisassa. Valmetin luonnos oli nimeltään Panssari-Valmet, eli PaVa, ja se perustui Valmetin metsäkoneen rakenteeseen. Panssari-Sisun versio perustui vastaavasti maastokuorma-autoon.
Vähemmän yllättävästi Panssari-Valmet pärjäsi Panssari-Sisua paremmin maasto-olosuhteissa, mutta maantiellä Sisu veti pidemmän korren. Lisäksi Sisu oli Valmetia huomattavasti helpompi huollettava. Sisu voittikin tämän taiston nimenomaan kokonaisuutta katsellessa.
Panssari-Sisun etuihin kuuluivat hyvä huollettavuus, kohtuulliseen kantavuuteen, riittävä liikkuvuus maastossa ja maantiellä, sekä panssarointikin oli Puolustusvoimien tarpeisiin riittävä.
Pasin tuotanto vauhtiin
Pasin tuotanto alkoi kunnolla vuonna 1983. Vuotta myöhemmin ensimmäiset Pasit, mallimerkinnältään XA-180, saatiin Libanonissa UNIFIL-käyttöön. Siitä asti Pasi onkin ollut suomalaisten rauhanturvaajien vakiokalustoa. YK-varustelluista Paseista on kuitenkin riisuttu uintivarustukset pois, vaikka lähtökohtaisesti Pasi kykenee kulkemaan myös vedessä.
Panssari-Sisu on kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen ja perusvarma ajoneuvo. Se ei koreile hienolla tekniikalla, mutta toisaalta se on varmatoiminen. Auto on rakennettu myös hyvinkin tukevaksi. Hyvä esimerkki rakenteesta saadaan takaovista, joita on siis kaksi yhden sijasta. Kaksi pienempää ovea haittaa hieman lastattavuutta, mutta toisaalta tarjoaa kestävämmän rakenteen.
Pasia voisi ajaa periaatteessa yksikin kuljettaja, mutta vakiintuneisiin käytäntöihin kuuluu aina kaksi kuljettajaa. Vaununjohtajan tehtävänä on tarkkailla kuolleita kulmia, joihin kuski ei yksin näe.
Modernisointia
Myöhemmin 1990-luvulla Pasista saatiin uusi versio, XA-185, jossa merkittävimmät muutokset olivat voimansiirrossa ja moottorissa. Monet XA-180 -mallit onkin päivitetty myöhemmin XA-185:n tekniikalla. Muuten Pasit ovat saaneet säilyttää ominaisuutensa lähes alkuperäisinä. Suurin muutos vuosien varrella liittyy panssarointiin, jota on pyritty parantamaan.
Pasin panssarointi ei ole raskaimmasta päästä. Se kestää kyllä hyvin käsiaseiden tai sirpaleiden aiheuttamat iskut, mutta isomman tai suoremman tulen kohdalla Pasin sisällä voi tulla tukalat paikat. Afganistanissa Pasit ovat joutuneet useamman kerran eri maiden alaisuudessa kohtaamaan tienvarsipommeja, eikä kuolonuhreiltakaan ole aina vältytty.
Miinoja vastaan Pasi on vuorostaan asiallinen ajoneuvo, sillä hyvä pohjapanssari, suuri maavara ja pohjan viisto rakenne ohjaavat räjähdysvoiman ylöspäin suojaten miehistöä. Panssaroinnin parantamisen lisäksi autossa olevat miehistöistuimet ovat irti auton rakenteesta, mikä vaimentaa matkustajiin kohdistuvaa iskua.
Vielä myöhemmin Pasista tehtiin uusi versiointi, XA-200. Nimi 200 viittaa Pasin tehoon, joka on 200 kilowattia. Lisäksi viimeinen numero kertoo kehitysversion numeron, toistaiseksi viimeisin malisarja on XA-203.
Muut maat kiinnostuvat Pasista
Pasi on ollut hyvinkin suosittu sotilasajoneuvo myös Suomen ulkopuolella. Ensimmäiset tilaukset ulkomaille menivät jo 1988, kun neljä kappaletta suomalaisten YK-joukkojen Paseja myytiin Ruotsiin.
Jo neljä vuotta myöhemmin ruotsalaiset panostivat Pasiin entistä enemmän, sillä Ruotsi vuokrasi Suomelta 70 kappaletta Paseja. Vuonna 2004 Ruotsi palautti Paseista 24 kappaletta Suomeen, mutta loput se lunasti itselleen. Ruotsi osti 104 kappaletta XA-200-sarjan Paseja vuonna 2000.
Vuonna 1994–1996 valmistettiin Norjaan 22 kappaletta XA-186-mallin vaunuja. Näistä 18 kappaletta oli miehistövaunuja, 2 johtovaunuja, yksi ambulanssi sekä yksi korjaamoajoneuvo. Näiden vaunujen tekniset vaatimukset olivat korkeat, sillä Norja on NATO-maa ja sen myötä Pasien tuli täyttää NATO-vaatimukset.
Vuonna 2004 virolaiset ostivat Suomesta 60 kappaletta alkupään, eli 1980-luvun rauhanturvaamistehtävissä olleita Paseja. Ennen kauppaa vaunut kunnostettiin huolella ja kunnostuksen jälkeen ne saivat mallimerkinnän XA-180EST.
Paseja on mennyt myös Hollantiin, Itävaltaan, Tanskaan, Ghanaan ja Irlantiin. Lisäksi Paseja on ollut todella paljon YK-joukkojen käytössä. Pasista voidaan siis hyvällä omatunnolla puhua kansainvälisenä sotilasajoneuvona.
Mikä on Pasin tulevaisuus?
Viimeiset Pasit saivat tunnuksen XA-203, jonka jälkeen Patriaksi vaihtunut valmistaja kehitteli kokonaan uuden panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon, Patria AMV:n. Vaikka Patria AMV jatkoikin Pasin perinnettä, ei sitä kuitenkaan pidetä Pasina. Patria AMV oli varustettu neljällä akselilla, mutta hieman myöhemmin Patrian mallistoon palasi myös kolmeakselinen Patria 6×6, joka muistuttaa niin ikään paljon Pasia.
Alkuperäisellä Pasilla tulee kuitenkin olemaan vielä pitkään palvelusta edessä. Vaikka Patrialla on jo tuoreempiakin malleja tarjolla, Paseja käytetään yhä paljon niin Puolustusvoimien, kuin myös YK-joukkojen keskuudessa. Puolustusvoimat kunnosti ja modernisoi alkuperäisiä 1980-luvun alun Paseja vuosina 2014–2017 istuimien, sähköjärjestelmän ja ulkopinnoitteen osalta, samalla kun moottorit peruskorjattiin Patrialla.
Modernisoinnista huolimatta Paseja on alettu siirtää sivuun kaikista kriittisimmistä tehtävistä, antaen tilaa uudemmille Patrian malleille. Vaikka Paseja ei enää sijoiteta niin sanotusti etulinjaan, on niillä kuitenkin merkittävä tehtävä jatkossa paikallisjoukkojen parissa.
Nyt luetuimmat