Miksi herrasmiessopimus rajoitti autojen huippunopeuden 250 km/h?

Oletko joskus miettinyt, miksi monien autojen huippunopeus on 250 km/h? Syy piilee saksalaisten autovalmistajien herrasmiessopimuksessa.

Moni saksalaisten autojen teknisiä tietoja tutkaileva saattaa kiinnittää huomionsa siihen yksityiskohtaan, että lähes auto kuin auto kykenee saavuttamaan vain 250 km/h nopeuden. Oli kyseessä sitten Mercedes-Benz, BMW tai Audi, monesti huippunopeus on identtinen, eli 250 km/h.

Joissakin tapauksissa huippunopeuden perässä saattaa olla maininta rajoitetusta nopeudesta tai jopa puhetta herrasmiessopimuksesta, mutta mistä tässä on oikein kyse? Myöskään googlaaminen autojen huippunopeuden herrasmiessopimuksesta ei ainakaan suomen kielellä tuo oikein mitään konkreettista tietoa tämän käytännön historiasta.

Koska suomenkielistä sisältöä aiheesta ei ole, Koeajolle.comilla on nyt hyvä sauma sivistää suomalaista autoilevaa kansaa tästä autoalan kenties tunnetuimmasta herrasmiessopimuksesta, ja minkä takia siihen aikoinaan päädyttiin.

Huoli liikenneturvallisuudesta ja ympäristöhaitoista

Jostain syystä Suomessa huippunopeuksien rajoittaminen herrasmiessopimuksella on nähty lähinnä liikenneturvallisuutta kasvattavana tekijänä, mutta todellisuudessa syitä oli useampia. Yhteisellä herrasmiessopimuksella taklattiin kerralla useampikin ongelma kerralla.

Herrasmiessopimuksen tarina alkaa 1970-luvun loppupuolelta, jolloin Euroopan unioni yritti vähentää ajoneuvojen C02-päästöjä. Aihe oli Euroopassa pinnalla, sillä Saksa on noussut hallitsevaksi mahdiksi autoteollisuudessa, ja aikakauden kaikista prameimmat ajoneuvot alkoivat tulla Yhdysvaltojen sijasta Saksasta. Esimerkiksi Mercedes 450 SL ja BMW M1 olivat EU:n huomion kohteena. 

CO2-päästöt olivat vain yksi osa tarinaa, ja myös muualla riitti pohdittavaa. Myös turvallisuus oli suuri huolenaihe. Tuohon aikaan Saksassa nopeusrajoituskäytännöt olivat huomattavasti laveampia kuin nykyään, ja sillä oli seurauksensa. Pelkästään vuonna 1970 liikenneonnettomuuksissa kuoli Saksassa 19 993 ihmistä, ja näiden surullisten lukujen pienentämiseksi ehdotettiin nopeusrajoituksia, kuten 120 km/h-rajoitusta.

Ylipäätään 1970-luvun alku on ollut maailman autohistorian kannalta surullista aikaa. Suomessa vuosi 1972 oli kaikista surullisin, jolloin liikenteessä kuoli 1 000 ja loukkaantui 10 000 ihmistä. Suomessa tilannetta parannettiin turvavyön käyttöpakolla ja yleisillä nopeusrajoituksilla, unohtamatta tietenkään Liikkuvan poliisin satsauksia.

Se Suomesta, palataan takaisin Saksaan. Tuolloinen Saksan liikenneministeri hylkäsi nopeusrajoituksia koskevan ehdotuksen nopeasti. Vaikka hän kannatti hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja liikenneturvallisuuden lisäämistä, hän uskoi, että valtakunnallinen nopeusrajoitus olisi vastoin tien periaatteita.

Saksalaisvalmistajat tekevät herrasmiessopimuksen

Koska poliitikoilla ei ollut tilanteeseen ratkaisun avaimia, Saksan johtavat autovalmistajat päättivät lyödä viisaat päänsä yhteen. Audi, Mercedes-Benz ja BMW tekivät herrasmiessopimuksen, jonka myötä kolmikko päätti rajoittaa useimmat ja tavanomaiset automallit 250 km/h huippunopeuteen.

Virallinen syy herrasmiessopimukselle oli hiilidioksidipäästöjen minimoimine, turvallisuuden maksimoiminen ja varmistus sille, etteivät nopeudet maan moottoriteillä eivät riistäytyisi käsistä. Lisäksi autovalmistajat miettivät ihan fiksusti, että jos he eivät nyt reagoi asiaan, jossain vaiheessa joku muu reagoi, ja se olisi voinut tarkoittaa sittenkin erilaisten nopeusrajoitusten tuloa tulevaisuudessa.

Lisäksi edellä mainittujen seikkojen lisäksi herrasmiessopimus poisti autovalmistajilta “turhan kilpailun”, mitä tulee autojen huippunopeuksiin. Tätä ennen oli ollut tavallista, että auton huippunopeus on tehojen lisäksi eräs tilastollinen yksityiskohta, jota kasvattamalla saadaan autolle lisää myyntiä.

Vaikka 250 km/h nopeus tuntuu nykypäivänä melko pieneltä, se oli oikeasti kova nopeus 1970-luvun lopulla. Nykypäivänä valtaosa autoista saavuttaa vähintään 200 km/h huippunopeuden ja vähänkin parempi auto joudutaan rajoittamaan herrasmiessopimuksen mukaan. Kuitenkin sopimuksen astuessa voimaan, se vaikutti vain osaan myytävistä autoista.

Herrasmiessopimus toi tuloksia

Herrasmiessopimus piti, ja on pitänyt siitä hetkestä asti aina näihin päiviin asti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, joista myöhemmin lisää tässä artikkelissa.

Autojen huippunopeuteen liittyvällä herrasmiessopimuksella oli toivottu vaikutus turvallisuuteen, joskin nopeuden rajoittaminen ei ollut ainoa liikenneturvallisuutta parantava muutos noihin aikoihin. Samoihin aikoihin Saksassa tiukennettiin myös rattijuopumukseen liittyviä promillerajoja, mitkä vähensivät humalassa autoilua.

Oli syy sitten missä tahansa toimessa, yleinen trendi kehittyi selvästi parempaan suuntaan. Vuosina 1980–2018 Saksan tieliikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä laski 13 041 kuolleesta aina 3 275 kuolleeseen uhriin. 

Myös toinen merkittävä tavoite, eli teiden pitäminen ilman nopeusrajoituksia on onnistunut Saksassa hyvin, kiitos herrasmiessopimuksen. Tämän artikkelin lähteenä ollut Autocarindia kertoi vuonna 2020, että 70 prosenttia Saksan 12 900 kilometrin mittaisista autobahnoista on yhä ilman nopeusrajoituksia.

Herrasmiessopimusta ei noudatettu aina

Huippunopeuteen liittyvä herrasmiessopimus piti varsin hyvin, eli nopeus oli elektronisesti rajoitettu aina samaan nopeuteen, eli 250 km/h. Säännöt pitivät aina, oli kyseessä sitten keskihintainen Mercedes-Benzin C-sarjalainen tai tehoilla mässäilevä BMW:n M-sarjalainen, lähtökohtaisesti kaikki autot olivat varustettu samalla elektronisella nopeussuojalla. 

Kaikki saksalaistaustaiset autovalmistajat eivät herrasmiessopimukseen ryhtyneet. Esimerkiksi General Motorsin omistuksessa ollut Opel ei ollut sopimuksessa mukana lainkaan. Osasyynä oli toki se, että vain harvat Opelin mallit saavuttivat muutenkaan suuria nopeuksia, mutta poikkeuksiakin löytyi.

Esimerkiksi 1990-luvun alun tehoversio Opel Omegasta, eli Lotus Omega saavutti 282 kilometrin huippunopeuden, mikä toi kismaa herrasmiessopimuksessa mukana olevien autovalmistajien kanssa.

Vaikka herrasmiessopimusta on suurelta osin noudatettu niin sanottujen valtavirtamallien kanssa, ovat myös Audi, BMW ja Mercedes luistaneet välillä tästä sopimuksesta, joskin lipsumiset ovat tapahtuneet oikeasti suorituskykyisten autojen, joilla on siis hitusen omat säännöt. Esimerkiksi Mercedes-AMG GT ja Audi R8 V10 saavuttavat molemmat on yli 300 km/h huippunopeuden.

Lue myös: Tässä ovat historian suurimmat ylinopeussakot Suomessa!

Viime vuosien trendi: lisähinnasta rajoittamaton nopeus

Herrasmiessopimus on tuonut viime vuosina myös uuden myyntimahdollisuuden autovalmistajille. Jotkut autovalmistajat nimittäin myyvät erilaisia maksullisia lisävarustepatteja, joiden myötä tämä 250 km/h nopeusrajoitin kytketään pois autosta.

Hyvä esimerkki on Mercedeksen joihinkin ajoneuvoihin myymä AMG Driver’s Package, jossa voit vajaan 3000 punnan hinnalla nostaa autosi huippunopeuden rajoitetusta 250 km/h nopeudesta aina rajoittamattomaan 300 km/h nopeuteen asti. Myös Audi on myynyt RS7-malliinsa Performance Pack-pakettia, jolla huippunopeus kasvaa yli 300 km/h.

Liiketoimintamalli ei ole mitenkään tavatonta autovalmistajille, mutta jostain syystä tästä mahdollisuudesta ei juurikaan puhuta – ainakaan Suomessa. Suomalainen autokansa on kiinnittänyt huomionsa samalla periaatteella tapahtuvien kuukausimaksuisten istuinlämmittimien ihmettelyyn, jota BMW on tuomassa hiljalleen mallistoonsa.

Huomioitavaa on myös se, että herrasmiessopimuksen mukainen nopeusrajoitin on aina koodattavissa pois autosta, jos siihen löytyy oikeat laitteet ja sopivasti ammattitaitoa. Toisaalta Suomen tyyppisessä maassa, jossa juuri kukaan autoilija ei koskaan pääse laillisesti testaamaan auton huippuja, voi tämäntapaiset koodaustyöt olla silkkaa ajanhukkaa.

Herrasmiessopimus on ollut onnistunut veto

Kaiken kaikkiaan herrasmiessopimus 250 km/h huippunopeudesta on ollut voimassa yli 40 vuotta, ja kaikesta huolimatta vieläpä varsin onnistuneesti. Muutoksella on ollut varmasti jonkinlaisia ympäristövaikutuksia, mutta suurimmat hyödyt ovat tulleet saksalaisen liikenneturvallisuuden parantamisessa.

Lisäksi autovalmistajien pelisilmä vapaaehtoisessa herrasmiessopimuksessa on mahdollistanut sen, että valtaosassa autobahnista ei tänäkään päivänä ole vielä nopeusrajoituksia. Uskallamme väittää, että ilman kolmen suuren autojätin yhteistä sopimusta liikenneturvallisuus ei olisi ottanut merkittäviä edistysaskelia, ja sitä kautta paine nopeusrajoituksille olisi kasvanut entisestään.

Ja kaiken huipuksi herrasmiessopimus on avannut autovalmistajille kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia, kun autoilijoille voi laillisesti kaupata ylimääräisiä “kuljettajan tehopaketteja”, joissa auto myydään lisämaksusta ilman nopeusrajoittimia.