Valmetin traktoriteollisuuden alku oli täynnä erilaisia kärsimyksiä

Sota-ajan päättyminen loi monessakin miellessä edellytykset kotimaiselle traktoriteollisuudelle, josta Valmet sai lopulta alkunsa.

Suomalainen traktoriteollisuus on Valmetin johdolla jyskyttänyt jo yli 70 vuoden ajan. Vaikka Valmetin ja nykyisen Valtran syntymävuotena voidaan pitää vuotta 1951, varsinainen tuotanto pääsi vauhtiin vasta vuoden 1952 puolella.

Kuten monissa tarinoissa tuppaa olemaan, myöskään Valmetin ensiaskeleet eivät olleet pelkkää ruusuilla tanssimista. Ennen sarjatuotannon aloittamista erilaisia prototyyppejä tehtiin useamman vuoden ajan, ja mahtuipa alkuvuosiin myös pari puihin mennyttä yhteistyökumppanuutta.

Sodasta rauhaan – ja valtion metalliteollisuus uuteen jamaan

Kaikki tietävät mitä Suomessa tapahtui vuosina 1939-44. Suomi kävi kaksi sotaa Neuvostoliittoa vastaan Talvisodan ja Jatkosodan muodossa. Sota-aikana Suomi teki yllättävänkin paljon erilaista sotateollisuutta itse, ja vieläpä erittäin hyvällä laadulla. Suomalainen insinöörityö oli jo tuolloin ensiluokkaista, eikä työn jälkeä tuotantolaitoksissa voinut moittia edes sodan aikana.

Kaikki sotateollisuus oli Puolustusministeriön alaisuudessa syksyllä 1944, jolloin Jatkosota päättyi. Kun suuret sotaponnistelut Neuvostoliiton kanssa päättyivät erillisrauhaan, sotateollisuudessakin voitiin nostaa jalka pois kaasulta. Kaikelle materialle ei löytynyt enää ostajaa, kun oma maa niitä ei enää tarvinnut ja toisaalta muille maille myyminen rauhan kynnyksellä oli haastavaa.

Monet meistä muistavat Neuvostoliiton sanelemat rauhanehdot, joissa Suomen piti mm. ajaa armeijan vahvuutta pienemmäksi rauhan aikana. Koska sotateollisuus oli Puolustusministeriön alaisuudessa, pelättiin armeijan vahvuuden pienentämisen ajavan siinä sivussa myös teollisuuden alas, koska periaatteessa sotateollisuuden työntekijät laskettiin mukaan sotilasvahvuuteen.

Rautpohjan tehtaat kuvattuna vuonna 1947. Näillä tehtailla oli suuri rooli Valmetin traktoriteollisuuden synnyssä.

Valmet syntyy ja kasvukipuja kohdataan

Asian kiertämiseksi keksittiin eräänlainen kikka kolmonen. Eduskunta kirjoitti ja hyväksyi erittäin nopealla aikataululla, vain vuorokaudessa uuden lain Valtion Metallitehtaiden (VMT) perustamisesta, joka asetettaisiin Puolusutusministeriön sijasta Kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen.

Valtion Metallitehtaiden perimmäisenä tarkoituksena olisi kääntää sotateollisuus tuottamaan ”jotain muuta”, jota voisi kaupata Neuvostoliittoon osana pian alkavia sotakorvauksia. Yhtiö perustettiin vuonna 1946 ja se työllisti heti 4600 suomalaista.

Myöhemmin Valtion Metallitehtaat muuttui lyhyempään muotoon Valmet ja sen alle meni myöhemmin käytännössä kaikki sotakorvausteollisuus. Vuonna 1951 Valtion Metallitehtaista tuli osakeyhtiö ja nimeksi lyhentyi virallisesti Valmet Oy.

Valmet Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajaksi nousi Reino R. Lehto, joka toimi kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkönä sekä myös Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan eli Sotevan pääsihteerinä.

Traktoriteollisuus Suomessa

Monilla valtion aseteollisuuden yhtiöillä oli alkuun merkittäviä haasteita löytää uutta tuotettavaa. Pahimmillaan uusia tuulia etsittiin jopa useita vuosia. Kuitenkin pidemmän päälle oikeastaan kaikki tehtaat löysivät jotain tehtävää. Ennen pitkää entisissä asetehtaissa alettiin valmistaa muun muassa hammaslääkärintuoleja, trukkeja, paperikoneita ja perämoottoreita – sekä tietenkin traktoreita.

Matka traktorituotantoon oli pitkä ja kivinen. Ensimmäiset suunnitelmat traktoriteollisuuden aloittamisesta Suomessa saatiin jo vuonna 1944 Valtion Tykkitehtaalla Jyväskylän Rautpohjassa. Rautpohjassa oli alettu pohtimaan sitä, soveltuisiko tykkitehtaan konekanta traktorien valmistamiseen.

Tykkitehtaan johtaja everstiluutnantti Olavi Syvänen tiedusteli syksyllä 1944 Ruotsista Bolinder-Munktell A/B:n halukkuutta myydä Rautpohjan tehtaalle traktorinvalmistuslisenssiä. Neuvottelut etenivät nopeasti ja sopimus saatiin kasaan 5.1.1945. Lisäksi tykkitehdas oli jo kartoittanut huolto- ja jakeluverkoston tekemistä yhdessä Hankkijan ja Laborin kanssa.

Lopulta asiat epäonnistuivat yhtä nopeasti kuin onnistuivatkin. Tykkitehdas joutui ikävään välikäteen, kun Suomen lisenssivirasto ei myöntänytkään tuonti- ja lisenssimaksuihin sovittuja rahoja. Näin ollen koko hanke kuivahti kokoon jo kevään 1945 aikana.

Myöhemmin ruotsalaisten ja suomalaisten traktorivalmistajien polut kohtasivat uudelleen. Bolinder-Munktell AB meni myöhemmin osaksi Volvoa, ja Volvon traktorit taas tulivat osaksi Valmetia vuonna 1979.

Tämän jälkeen projekti veti pari vuotta happea, kunnes kuvioihin astui tehtaan valimomestariksi kutsuttu diplomi-insinööri Olavi Sipilä, josta tuli myöhemmin Valmetin traktoriteollisuuden merkittävin henkilö. Sipilä oli toiminut Rautpohjan tykkitehtaalla esimiestehtävissä läpi toisen maailmansodan.

Sotien jälkeen Sipilä oli palannut Forssaan hoitamaan sukunsa maatilaa, koska hänen veljensä olivat kaatuneet sodassa ja tila tarvitsi jatkajaa. Sipilän tausta maatilan poikana johti siihen, että hän ymmärsi traktorien edustavan maatilan töissä tulevaisuutta. Näin ollen Valtion Tykkitehdas halusi jatkossakin panostaa traktorituotannon käynnistämiseen.

Edellytykset traktoriteollisuuden menestykselle olivat helposti nähtävissä. Sodan loppuminen tarkoitti jälleenrakennusta. Maanviljelys oli vielä tuolloin selvästi yleisin työllistäjä Suomessa, ja työt noin 200 000 suomalaisella maatilalla hoidettiin pääasiassa hevosen voimin. Lisäksi koneiden kysyntää kasvatti metsäteollisuus, sillä moni maatila eli kesäisin pelloista ja talvet metsistä, joissa molemmissa tarvittiin traktoria.

Lue myös: Valmet 1502 – Suomalaisen traktoriteollisuuden pikkujättiläinen

Mystinen majuri Pobjoy

Seuraavana traktoriteollisuus haki kumppania englantilaisesta insinööristä ja majurista Douglas Pobjoysta, joka kävi heinäkuussa 1948 Suomessa esittelemässä kehittämäänsä 12 hevosvoimaista traktoriaan. Valmetin edustajat kiinnostuivat Pobjoyn traktorista, ja tekivät hänen kanssaan sopimuksen kaupanteosta.

Yhteistyö Pobjoyn kanssa meni niin ikään pahasti metsään. Paluumatkalla Suomesta Pobjoy kuitenkin kuoli lento-onnettomuudessa, ja myös luonnokset traktorista tuhoutuivat. Valmetin onnistui kuitenkin rakentaa käytössään olleilla vajavaisilla piirustuksillaan 3–5 traktorin prototyyppiä vuoden 1949 aikana.

Vaikeudet jatkuivat. Ensimmäistä valmistunutta koekappaletta ei saatu käynnistymään millään keinoilla, vaikka sitä hinattiin pitkin tehtaan pihaa. Valmetin pääjohtajan Yrjö Vesan mielenkiinto traktoreiden valmistukseen hiipui nopeasti, ja hän määräsi traktorin prototyyppikappaleet romutettaviksi. Pobjoyn traktorimalliin tuhrattiin aikaa puoli vuotta, eikä se olisi edes sopinutkaan vaativaan maataloustyöhön.

Projektinimenä Pikku-Jehu

Parista epäonnisesta yhteistyökuviosta suivaantuneena pääjohtaja Vesa päätti, että jatkossa traktorit tehdään alusta loppuun itse ilman ulkopuolista apua. Kenties tämä linja mahdollistaisi sen, että traktoriteollisuus saataisiin käyntiin asti.

Olavi Sipilä matkusteli ympäri maailmaa hakien kontakteja ja tutkien muiden traktorivalmistajien valmistustapoja. Kilpailijoiden tekeleistä haluttiin ottaa parhaat ominaisuudet talteen, sekä myös tutkailla miten muut traktorivalmistajat rakentavat traktoreita.

Sipilän reissaaminen oli oikeastaan ainoa konkreettinen asia, mitä Tykkitehtaat tuolloin saivat. Muuten se joutui tulemaan toimeen omillaan. Tehtaan onneksi asetuotannon kautta tehtaalla oli erinomainen työkalukanta ja tarkat mittalaitteet.

Taannoinen asetuotanto ohjasi monia työvaiheita. Vanha kranaatinpuristintyökalu soveltui ilmanpuhdistimen tekoon, ja ammussorvin monikairaporauslaitteilla saatiin aikaan vaihteiston ja taka-akselin kotelot. Ainoat investoinnit olivat lopulta ohutlevyn muovaamiseen tarkoitettu puristin, jolla saatiin pyöreitä muotoja polttoainesäiliöön ja jäähdyttäjän suojaukselle.

Muutenkin eräänlainen luovuus ohjasi monin tavoin ensimmäisiä traktorin prototyyppejä. Ensimmäisten traktoreiden välirunkona käytettiin tykkitehtaan varastoista leikattuja tykinputkia. Erään sanonnan mukaan Valmet takoikin nyt miekoista auroja.

Vaikka suomalainen traktoriteollisuus nivoutuu usein Valmetin ympärille, se ei ole kuitenkaan ensimmäinen suomalainen traktori. Suomalaisen traktoriteollisuuden pioneerina voidaan pitää Kullervoa jo vuonna 1918.

Lue myös: Sisun S-sarja vei kuorma-autovalmistajan moderniin aikakauteen

Viimeinkin prototyypeistä tuotantoon

Rautpohjan tehtaalla tehtiin ensimmäisen 10 traktorin koesarjaan tarvittavat osat. Kokoonpanopaikka sen sijaan oli avoinna. Valtion Metallitehtaitten johto päätti siirtää valmistuksen Valtion Kivääritehtaalle Jyväskylän Tourulaan. Samalla traktoreissa otettiin käyttöön Valmet-brändi.

Myöhemmin kaikki traktoreihin liittyvä siirrettiin Rautpohjasta Tourulaan. Siurossa sijaitseva Linnavuoren tehdas sai puolestaan vastata traktorien moottoreista, kun taas muuten kokoonpano tapahtui Tourulan tehtailla.

Prototyypit sekä ensimmäiset 10 traktoria syntyivät tykki- ja kivääritehtaiden yhteistyönä. Ensimmäiset virallisesti Valmetin nimellä tehdyt traktorit tulivat vuoden 1951 puolella, josta Valmet ja myöhemmin Valtra katsoo traktoriteollisuutensa virallisesti alkaneeksi.

Suurempi tuotanto alkoi vasta vuoden 1952 puolella, jolloin valmistui ensimmäinen 75 kappaleen sarja uutta traktoria nimeltä Valmet 15. Koesarjasta päätyi yksi traktori Vakolaan testattavaksi. Koetulokset osoittautuivat niin myönteisiksi, että vuonna 1953 voitiin aloittaa Valmet-traktoreiden sarjatuotanto.

Valmet 15 oli lopulta se tarvittava malli, josta voidaankin katsoa Valmetin mallihistoria alkaneeksi. Vaikka Valmet 15 ei ollut varsinaisesti menestys, se loi kuitenkin Valmetin traktoriteollisuudelle pohjat tuleville vuosikymmenille.

Valmet ei ollut kuitenkaan valmistuessaan missään nimessä ensimmäinen suomalainen traktori. Tämä titteli meni Kullervo-traktorille, jota valmistettiin vuosina 1918–1924 noin 500 kappaletta.  Traktoria oli kahta mallia: Kullervo 1 ja Kullervo 2. Traktori oli Gustaf Woldemar Wreden suunnittelema ja A.B. Turun rautateollisuus- ja vaunutehdas Oy:n valmistama.