Mercedes-Benz W116 oli virallisesti ensimmäinen S-sarjan Mersu, mutta edistyksellinen malli jäi öljykriisin jalkoihin.
Syksyllä 1972 maailma kohahti, kun Mercedes-Benz julkaisi uuden lippulaivamallinsa. Uusi huippumalli oli nimetty W116:ksi ja se korvasi edeltävät ja menestyksekkäät, mutta ulkonäöltään hieman jo vanhahtavat W108- ja W109-mallit.
Uusi W116-sukupolven S-sarja oli erosi merkittävästi ulkonäöltään edeltäjistään. Se oli koriltaan pidempi, leveämpi ja matalampi auto. Vaakatasoon käännetyt ajovalot sekä niiden välin täyttävä leveä maski oli jotain täysin uutta Mercedes-Benzin muotoilussa, josta vastasi saksalainen Friedrich Geiger.
W116 oli samalla myös pitkän uran tehneen Geigerin viimeinen luomus Mercedes-Benzille. Geigerin ensimmäinen muotoilema auto oli Mercedes-Benz 500K, joka esiteltiin vuonna 1933. W116 loikin muotoilun pohjat, jotka kestivät Mercedes-Benzillä aina vuoteen 1993 ja 190-mallin kuoppaamiseen asti.
Tekniikka
W116-sukupolven kehitys alkoi vuonna 1966, eli vain vuosi W108/W109:n julkaisun jälkeen. Mercedes-Benz kaavaili W116:sta pitkäikäistä mallia valmistajan mallistoon ja panostukset uutta tulokasta kohtaan olivat suuret.
Auto esiteltiin syyskuussa 1972 Pariisin autonäyttelyssä. Aluksi mallivalikoimaan kuului kaksi versiota rivikutosella varustetusta M110-moottorista (280S ja 280SE), sekä vähän isommalla V8:lla varustettu 350 SE, jonka voimanlähteenä M116-moottori.
Kaikista hulppein malli sai kuitenkin odottaa vielä hetken tulemistaan. Vanhoista malleista jäi vielä pieneksi ajaksi tuotantoon 4,5-litraiset mallit, joiden seuraaja 450 SE esiteltiin vasta keväällä 1973.
Vuonna 1974 mallistoon lisättiin myös pidemmän akselivälin SEL-malli, joka kantoi mallimerkintää V116. Pidemmän akselivälin mallit oli saatavissa 280 SEL, 350 SEL ja 450 SEL-malleina.
Edistyksellistä turvallisuusteknologiaa
Kuten johtotähden lippulaivamallilta sopii odottaa, W116 sisälsi laajan valikoiman uusia Mercedes-Benzin turvallisuusinnovaatioita. S-sarjassa otettiin käyttöön monia turvallisuusratkaisuja, joita oli kokeiltu MB:n turvallisuustutkielma-autoissa ESF 5, 13 ja 22. Etuakselisto puolestaan oli kokeiltu mallissa C111.
Kenties tunnetuin W116:n uusista turvavarusteista on lukkiutumattomat ABS-jarrut, jotka esiteltiin ensimmäisen kerran lisävarusteena vuoden 1978 W116 mallissa. Vaikka ABS-jarrut ovat olleet olennainen osa autojen vakiovarusteita jo noin 30 vuotta, S-Mersu sai kunnian olla ensimmäinen auto, jossa nämä varusteet tulivat markkinoille. ABS-jarrut estävät pyöriä lukkiutumasta jarrutustilanteessa, joka helpottaa auton hallittavuutta ja lyhentää jarrutusmatkaa.
Toinen mainitsemisen arvoinen turvainnovaatio oli auton vahvistettu korirakenne. Verrattuna aiempiin Mercedeksiin W116:ssa oli vahvat katto- ja ovipilarit, jotka lisäsivät ajoneuvon matkustajien suojaa kolaritilanteessa. Kolaritilanteessa etupenkkiläisiä suojasivat pehmustettu kojelauta ja muotoaan muuttavat hallintalaitteet.
Uutena innovaationa W116:n polttoainetankki oli sekin sijoitettu uuteen paikkaan. Polttoainesäiliötä ei enää asennettu vanhaan tapaan auton takapäähän, vaan se sijoitettiin taka-akselin yläpuolelle, jossa se oli paremmin suojassa.
Lisäksi W116:ssa suuntavilkut oli asennettu aiempaa enemmän auton nurkkiin ja sivuille, jolloin ne helpottivat kommunikointia lähellä olevien kuljettajien kanssa. Aiemmassa mallissa suuntavilkut näkyivät auton sivuille melko huonosti, koska ne oli sijoitettu auton etu- ja takaosiin melko keskelle rakenteita.
Uuden S-sarjan innovaatiot huomattiin myös Vuoden auto -kilpailun raadissa. Malliston isointa päätä edustava 450 SE valittiin lopulta vuoden autoksi 1974. Valinta oli siinä mielessä erikoinen, että Vuoden autoksi valitaan hyvin harvoin edustusluokan kalliita autoja. W116:n kilpailijoista kisassa kertoo jotain se, että Vuoden auto 1974 -kisassa kakkossijan sai Fiat X1/9 ja kolmannen sijan Honda Civic.
Muista kuin turvallisuusinnovaatioista W116 on jäänyt mieleen turbodieselistään, joka oli uusinta uutta tuohon aikaan. Ensimmäinen turbodiesel suunnattiin USA:n markkinoille vuoden 1978 alussa, ollen myös ensimmäinen edustusluokan diesel. Auto oli Mercedes-Benz 300 SD, jossa oli sama turbodieselmoottori, kuin 300 TD Turbo -mallissa. Diesel-Mersut olivat tuohon aikaan erittäin kysyttyjä Yhdysvalloissa, sillä peräti 67 % myydyistä Mercedeksistä USA:ssa oli dieseleitä.
Huippumalli 450 SEL 6.9
Vuonna 1974 S-sarjan huipulle esiteltiin 450 SEL 6.9. Vaikka mallinimi viittaa 450 SEL:iin, 6.9-malli oli kuitenkin täysin omanlaisensa tapaus. Se oli seuraaja aikaisemman sukupolven 300 SEL 6.3-mallille ja mallin kehitystyöhön käytettiin todella paljon resursseja. Sen 6.9-litrainen V8-moottori oli eurooppalaisten autovalmistajien suurin toisen maailmansodan jälkeen ja se tarjosi 286 hevosvoimaa.
Auton suorituskyvystä kertoo jotain se, että 450 SEL 6.9 oli useiden vuosien ajan nopeimmin kiihtyvä ja nopein eurooppalainen sedan, joka saavutti 100 km/h nopeuden 7,4 sekunnissa ja 240 km/h huippunopeuden.
Uudessa 6.9:ssä oli muista malleista poiketen auton tasapainossa pitävä hydropneumaattinen jousitus, jota ei oltu aiemmin nähty Mercedes-Benzin autoissa. Hydropneumaattinen jousitus oli tullut jo aiemmin tutuksi Citroenin autoista jo vuonna 1954, mutta Mercedeksen autoissa se oli toteutettu hieman eri tavoin. Pohjaidea järjestelmässä oli sama, mutta Mersu vei järjestelmän vähän pidemmälle mm. hydraulipumpun ohjaamisella ketjulla Citroenin hihnan sijasta.
Vaikka 450 SEL 6.9 oli visuaalisesti erottamaton muista W116-malleista, siinä oli vakiona leveämmät renkaat. Lisäksi 450 SEL 6.9:ssä oli paljon vakiovarusteita, jotka olivat lisävarusteita muissa W116-malleissa. Näitä olivat mm. sähkötoimiset ikkunannostimet, sähkötoimiset takaistuimet, takamatkustajien niskatuet, keskuslukitusjärjestelmä, ajovalojen pesu- ja pyyhinjärjestelmä ja lämpöä eristävät lasit.
Mercedes-Benz 450 SEL 6.9 oli kaikin puolin erinomainen auto ja se on yksi historian arvostetuimmista Mersuista. Siitä huolimatta autosta ei tullut kovin hyvää myyntimenestystä, josta saamme syyttää vuonna 1973 puhjennutta öljykriisiä. Mallia valmistettiin yhteensä 7400 kappaletta.
W116 jäi öljykriisin jalkoihin
Kuten 450 SEL 6.9:n kohdalla huomattiin, W116-mallin kohtaloksi osui öljykriisi. Kun autoa alettiin suunnitella 1960-luvulla, ei kenelläkään tullut mieleenkään se, että kalliissa edustusautoissa olisi mitään merkitystä kulutukseen liittyvillä asioilla. Tuohon aikaan niitä ei mietitty juurikaan edes tavallisten autojen kohdalla, joten edustusautoista nyt puhumattakaan.
Kun W116 julkaistiin syksyllä 1972, sen toimitus asiakkaille alkoi käytännössä yhtä aikaa öljykriisin kanssa. Öljykriisin aikana maailma tajusi öljyn ja energian rajallisuuden, jonka myötä 1970-luku on täynnä erilaisia energiansäästöön liittyviä ratkaisuja, kuten vaikkapa maanteiden nopeusrajoitukset. Öljykriisi iski lujaa kaikkiin ihmisiin, myös varakkaisiin yritysjohtajiin, jotka ajelivat S-sarjan Mercedeksillä.
Koska W116:n suunnittelussa ei oltu juurikaan käytetty aikaa tai resursseja taloudellisten puolien kehittämiseen, auto jäi kalliiden ylläpitokustannuksien vuoksi monelta ostamatta. Myöskin ne jotka ostivat W116:n päätyivät usein mallisarjan pienimpiin malleihin. W116:tta valmistettiin vuosien 1972-80 välillä 473 035 kappaletta, josta yli puolet oli malliston pienintä 280-mallia.
Ei siis ihme, että W116:n elinkaari jäi Mercedes-Benzin mittapuun mukaan totuttua lyhyemmäksi. Sen seuraajamalli W126 esiteltiin vuoden 1979 syksyllä jättäen W116:n historiaan.
Lähteet: Ajovalo
Nyt luetuimmat