Kia Opirus – pääseekö luksusluokkaan muita plagioimalla?

Kia Opirus yritti viedä korealaisvalmistajaa luksusautoluokkaan siinä onnistumatta. Auton ulkonäössä oli paljon tuttuja elementtejä.

Kun mietitään Etelä-Koreasta ponnistavaa automerkkiä nimeltä Kia Motors, mieleen tulee usein hyvinkin tavalliset ja hintaystävälliset autot. Seuraava tarina noudattaa yhä Kian hintaystävällistä brändiä, mutta auto itsessään oli kaikkea muuta paitsi tavallinen.

Kia halusi 2000-luvun alkupuolella laajentaa mallistoaan luksusluokkaan. Tästä halusta syntyi Geneven autonäyttelyssä 2003 debytoinut Kia Opirus, jota korealaisvalmistaja ehti valmistaa yhden sukupolven verran vuosien 2003 ja 2011 välillä.

Kian lyhyt historia – Hondan, Mazdan, Fordin ja Hyundain renki

Hieman poikkeuksellisesti Kia Opiruksen historiaa muistellessa on syytä peruuttaa tavallista syvemmälle historiankirjoihin. Kian juuret ovat toisen maailmansodan päättymisessä ja kuten on melko yleistä, autotuotantoa edelsi täysin erilaiset ajat. Aluksi Kia tunnettiin polkupyörien osista, josta 1950-luvun puolella siirryttiin kokonaisiin polkupyöriin.

Moottoriajoneuvoihin Kia siirtyi pian Korean sodan päättymisen jälkeen, eli 1950-luvun jälkimmäisellä puolikkaalla. Tuolloin Kia alkoi valmistaa lisenssillä Hondan moottoripyöriä. Matka kaksipyöräisistä nelipyöräisiin tarvitsi toki yhden välimallin, kun vuodesta 1962 alkaen Kia valmisti kolmepyöräisiä moottoriajoneuvoja. Kyseessä oli jälleen lisenssituotantoa, sillä Kia K360 oli vain logonvaihdos Mazda K360:sta.

Kimppa Mazdan kanssa jatkui kuitenkin pitkään. Kia K360 oli tuotannossa aina 1970-luvulle asti, kunnes aika oli kypsä nelipyöräiselle henkilöautolle. Vuonna 1974 syntyi Kia Brisa, joka perustui toisen sukupolven Mazda Familiaan. Myöhemmin 1980-luvulle tultaessa välit Mazdaan viilenivät ja Kia päätyi valmistamaan lähinnä pieniä hyötyajoneuvoja, joten autot saivat taas jäädä.

Vuonna 1986 Kia päätyi Fordin alle, ja tuohon aikaan Fordilla oli näppinsä myös Mazdassa. Fordin astuminen kuvioihin lämmitti vanhan parisuhteen nimeltä Mazda-Kia uudelleen. Tätä onnea kesti vuoteen 1998 asti, jolloin yrityskaupan kuviin astui Hyundai, ja kaksi korealaista autovalmistajaa päätyivät samaan konserniin.

Kia Opiruksen esikuvana pidetään Kia Enterprisea, joka oli vain Kian logoilla varustettu Mazda Sentia/Mazda 929.

Kia aloittaa yhteistyön Hyundain kanssa

Pitkällä alustuksella on merkittävä rooli myös Kia Opiruksen tarinassa. Kia Opirus ei ole suinkaan Kian ensimmäinen yritys luksusautojen luokkaan, vaan tätä ennen oli nähty jo auto nimeltä Kia Potentia (1991-2001) ja Kia Enterprise (1997-2002).

Kumpikaan autoista ei ollut kuitenkaan Kian omaa tuotantoa, vaan jälleen yksi logonvaihto, jonka pohjana toimi Mazda 929. Mazdalla oli tuohon aikaan hieman sekavat nimikäytännöt, joten Kia Potentia perustui kolmannen sukupolven Mazda Luceen (1986-1990) ja Kia Enterprise taas Mazda Sentiaan (1991-1999). Sekä Lucesta että Sentiasta käytetään paikoittain myös mallinimeä 929, ja ne olivat Mazdan huippumalleja.

Kia Opirus oli siinä mielessä merkittävä malli Kialle, että se oli Kian ensimmäinen yritys tehdä itse oma lippulaivamalli. Mazdan pölyt oli karistettu pysyvästi harteilta, mutta lainaan ja yhteistyöhön jouduttiin silti turvautumaan. Tästä syystä Kia Opirus käyttää samaa pohjalevyä kolmannen sukupolven Hyundai Grandeurin kanssa – ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun tuoreet konsernisisaret Kia ja Hyundai tekivät yhteistyötä.

Hyundai Grandeurin ja Kia Opiruksen yhteistyö ei rajoittunut pelkkään pohjalevyyn, vaan myös muitakin komponentteja, kuten moottorivaihtoehtoja vaihdeltiin konsernin sisällä.

Katso tarkasti Kia Opiruksen ulkonäköä. Tuoko se sinulle mielleyhtymiä muihin autoihin?

Onko se Mersu, Bentley, Lincoln vai Jaguar?

Kian projektin poikkeuksellisuuden pystyi aistimaan myös melko näkyvästä asiasta: auton erikoisesta ulkonäöstä. Kia Opirus erosi ulkonäöllisesti hyvin paljon muusta Kia-mallistosta. Ulkonäköä kuvailtiin epätyypillisyyden lisäksi mm. konservatiiviseksi ja uusklassiseksi.

Kia Opirus olikin ulkonäöltään melkoinen ilmestys. Auton ulkonäkö sai erilaisten kuvausten ohella myös ihan ehtaa kritiikkiä. Autoa on sanottu rumaksi, ja kieltämättä auto näyttääkin melko pahasti siltä, kuin monen muun premium-autovalmistajan geeneistä olisi leivottu kasaan yksi kokoelmateos.

Auton kaksiosaiset ja pyöreät ajovalot muistuttivat mm. Väyrys-Mersun valoja tai miksei myös joidenkin Bentley-mallien valaistuksia. Etenkin maskin muodon huomioiden keula muistutti myös hyvin paljon Jaguar S-typeä. Auton peräpää taas oli todennäköisesti saanut vaikutteita Lincoln Town Carista.

Kia Opiruksen takaosa lienee saanut vaikutteita Lincoln Town Carista.

Kia Opirus tarjosi “rikkauksia ja ylellisyyksiä”

Kian lippulaivamallin nimi vaihteli hieman markkina-alueesta riippuen. Pohjois-Amerikassa auto tunnettiin nimellä Kia Amanti ja muualla taas Kia Opirus. Nimi Opirus valittiin verkkokyselyn kautta, kun vaihtoehtona olisi ollut Regent ja Conzern. Nimi Opirus viittasi rikkauksista tunnettuun muinaiseen Ophirin kaupunkiin.

Kuten arvata saattaa, Kia pyrki markkinoimaan autoa keski-ikäisille ja vähän vauraammille kuluttajille. Segmentin autoille tyypilliseen tapaan Kia Opirukset olivat melko kattavasti varusteltuja – ainakin Kian mittapuulla.

Sisätiloissa ei ole säästetty jalopuuta.

Varustukseen kuuluivat mm. kaksialueinen automaatti-ilmastointi, kattoluukku, nahkasisustus, sadetunnistin, sähköpenkit edessä, 6 kaiuttimen audiojärjestelmä ja analooginen kello. Lisävarusteina autoon oli saatavilla mm. sähköiset ja lämmitetyt takapenkit, HID ajovalot, navigaattori, 270-watin Infinity audiojärjestelmä subwooferilla, kuuden CD-levyn vaihtaja, ajotietokone, takaparkkitutkat ja säädettävä jousitus.

Myös turvallisuusasiat oli otettu Kia Opiruksessa hyvin huomioon. Vakiovarusteisiin kuului peräti kymmenen turvatyynyä, TCS-luistonesto- ja ESC-ajonvakautusjärjestelmä, joka oli ensimmäistä kertaa tarjolla Kian autoissa juuri Opiruksessa.

Tekniikan puolella kaikki moottorivaihtoehdot nojasivat V6-bensiinimoottoriin, mutta kokovaihtoehtoja oli useita. Moottoreista pienin oli 2,7-litrainen ja sen tehot vaihtelivat 176 ja 195 hevosvoiman välillä. Keskivaiheilta löytyi 3,0-, 3,3- ja 3,5-litraisia vaihtoehtoja, ja kaikista suurin sekä tehokkain moottori oli 3,8-litrainen 284-hevosvoimainen V6-bensiinimoottori. Vaihteistona toimi aina automaattivaihteisto.

Myös meillä Suomessa

Kia Opirus oli kaupan myös Suomessa, joskin vähän erikoisin lähtökohdin. Auton maahantuonnista ei vastannut Kian virallinen maahantuoja, vaan autoliike nimeltä Sports Car Center. Erikoinen lähtökohta ei kuitenkaan haitannut myyntiä, vaan mm. facelift-mallin tullessa vuonna 2007 kaikki Sports Car Centerin tuomat 40 yksilöä tekivät nopeasti kauppansa.

Myös Suomessa Kia Opiruksen suurin valttikortti oli auton halvahko hinta. Auton hinnat lähtivät reilusta 30 000 eurosta, mikä on suorastaan halpa hinta luksusluokan autosta – vaikkakin autoa on vaikeaa verrata Mercedes-Benziin, BMW:hen tai Audiin. Kia Opirus maksoi itse asiassa melko saman verran, kuin Ford Mondeo, Toyota Avensis tai Volkswagen Jetta.

Hinnan ohella Kia Opirus kilpaili samoilla tekijöillä millä koko muukin Kia-konserni: autojen takuu oli poikkeuksellisen pitkä, mikä varmasti houkutti ostajia sekä samalla hälvensi huolia eteläkorealaisen autotuotannon laadusta. Kia Opiruksen sai muun malliston tavoin viiden vuoden tai 150 000 kilometrin takuulla.

Faceliftin kautta pois tuotannosta

Kia Opirus sai melko nopeasti faceliftin, sillä kasvojenkohotusmalli esiteltiin vuoden 2006 Pariisin autonäyttelyssä, joten facelift koski mallivuosia 2007 ja siitä eteenpäin. Kasvojenkohotusmalli sisälsi niin painonpudotusta, tehonlisäystä sekä erilaisia ulkoisia yksityiskohtia.

Kia Opirus oli ollut Kialta melko suuri panostus. Mallistoa suunniteltiin 22 kuukautta ja tuotantokustannukset olivat 143 miljoonaa euroa. Suurista panostuksista huolimatta auton elinkaareksi jäi vain kahdeksan vuotta, sillä tuotanto lakkasi vuonna 2011.