Oma harrasteajoneuvoni sopisi erittäin hyvin erilaisiin hää- ja juhlakuljetuksiin, mutta kannattaako hääauton ajaminen kuitenkaan bisneksenä?
Tätä blogia enemmän lukeneet saattavat tietää, että allekirjoittanut omistaa harrasteautona 1980-luvun edustus-Mersun. Koska autoni on pian jo nelikymppinen ja sitä kautta harvinainen ilmestys liikenteessä, sekä se on käytännössä luotu erilaisiin edustustehtäviin, todella moni kaveri on ehdottanut minulle auton käyttämistä hääautona.
Kieltämättä ajatus houkutteli hieman. Helppoja hää- tai muita juhlakuljetuskeikkoja, joista saa ihan kelpo korvauksen ja auton ylläpidon voisi kustantaa muutamalla kaupallisella ajolla. Vai onkohan asia oikeasti näin helppoa?
Noh, tästä innostuneena tutustuin hieman hääauto-bisnekseen ja lähdin selvittämään sitä, olisiko tässä minulle hyvä markkinarako hankkia vähän lisätienestiä. Lähdetään katsomaan, minkälaisia ajatuksia hääautot herättivät.
Lähtökohdat: loistava auto tähän tehtävään
Ennen kuin sukelletaan hääautobisnekseen syvemmälle, katsastetaan nopeasti oma ajokkini läpi ja mietitään miten hyvä potentiaali sillä olisi vuokramarkkinoilla. Mietitään hetki myös sitä, miten minun kannattaisi toimia auton vuokrauksen kanssa.
Vaikka itse omasta autosta sanonkin, oma Mercedes-Benz 500 SEL sopisi varsin hyvin edustustehtäviin, sillä S-Mersuhan on oikeastaan luotu tärkeisiin ja näyttäviin kyyditysiin. S-luokan Mercedes-Benzit ovat hyvin usein menneet uutena jonkun yrityksen edustuskäyttöön, joten jos auto sopii yritysten johdolle, miksei se sopisi myös hääpareille?
Oma Mersuni on SEL-mallia, jossa viimeinen kirjain viittaa langiin, eli se on käytännössä vielä normaalia S-sarjalaista 14 senttimetriä pidempi. Tämä lisäpituus on asetettu nimenomaan takapenkkiläisten käyttöön, eli käytännössä hääparille. Lisäsentit voivat olla arvossa arvaamattomassa, jos morsiamella on päällään iso mekko, jonka mahduttaminen ahtaalle takapenkille voi olla työn ja tuskan takana.
Autollani on myös takana vähän erikoisempi historia Armas Puolimatka -konsernin edustusautona, minkä uskoisin nostavan auton kiinnostusta vuokramarkkinalla. Tarinat tunnetusti myyvät ja sitä tästä autosta todellakin löytyy.
Jos katson tilannetta vähän kriittisempien lasien takaa, niin ongelmakohdaksi voi nousta auton merkki sekä ikä. Hääautojen kestosuosikkeja tuntuvat olevan vanhat amerikkalaiset autot, sillä niille on oikeastaan merkistä ja mallista riippumatta eniten kysyntää. Mercedes-Benz ei välttämättä ole ihan niin kova juttu, kuin joku Jenkkirauta.
Myös autoni ikä voi nousta ongelmaksi. Vaikka autolla on ikää jo lähes 40 vuotta, se voi olla silti joillekin vielä “liian uusi”.
Jos lähtisin tekemään autollani jonkinlaista hääkeikkaa, olisi minulle käytännössä selviö, että vuokraan autoa aina kuljettajan kera. Autoa ei voi siis vuokrata ja käyttää omaa kuskia, sillä se on riskialtista auton kannalta.
Oleellista toiminnalle olisi myös ehdoton lakipykälien noudattaminen kaikin puolin. Vuokraustoiminta tehdään yrityksen kautta ja kaikista ajoista kirjoitetaan kuitti. Jos jotain tarvitsee ottaa huomioon esimerkiksi auton vakuutuksissa, niin ne päivitetään vastaamaan vuokrakäyttöä.
Ensihavainto: hääautot kiven alla – vahingossa vai tarkoituksella?
Raha on hyvinkin iso osa bisnestä kuin bisnestä, joten päätin aloittaa tutkimisen hääautovuokrauksen hintatasosta. Paljonko potentiaaliset kilpailijani veloittavat omista vuokristaan, ja mihin päin hintahaarukkaa minä voisin asettaa oman autoni hinnoittelun.
Tein kuitenkin erikoisen havainnon googlatessani hääautoja: niitä on tarjolla yllättävän vähän. Minulla oli odotuksissani, että netti tarjoaisi minulle loputtoman listan vaihtoehtoja, joista seuloisin oman auton tyyliset tarjokkaat samalla seudulla ja peilaisin hintaa niihin.
Nyt kuitenkin näytti siltä, että koko maakunnassa on ehkä se 1-2 potentiaalista autoa, jota tarjotaan ihan rehdisti internetissä vuokralle. Osassa näistä ei ollut edes hintoja esillä, joten ilmoitusten selaaminen ei tehnyt minusta yhtään viisaampaa.
Merkillepantavaa oli myös se, että markkinalla riitti myös hyvinkin hämyisiä ja suorastaan epäilyttäviä ilmoituksia. Esimerkiksi eräs paria hyvinkin tuoretta ja arvokasta autoa vuokraava kaveri ei vahingossakaan tahtonut tuoda ilmi omaa nimeään ja tiedustelutkin piti suorittaa gmail-sähköpostin kanssa. Kieltämättä hieman hymyä kasvoille toi myös se, että ilmoituksen jättäjä kertoi y-tunnuksen hankkimisen olevan vielä vaiheessa – tämä oli ilmeisesti kiertoilmaus sille, että kuittia ei kannata odottaa.
Tässä kohti aloin kuulla jo hälytyskellojen soimista. Jos vain harvat markkinoivat omia palveluitaan netissä, se kertonee siitä, ettei homma ole ehkä niin hohdokasta tai rahallisesti kannattavaa, kuin olisi ennakkoon kuvitellut.
Kyselin kokemuksia internetistä – enkä saanut positiivisia sellaisia
Tunsin olevani umpikujassa. Internet ei kerro minulle oikeastaan yhtään mitään, vaan levittää homman päälle epäilyttävän savuverhon. Mistä ihmeestä saisin lisätietoa aiheesta?
Keksin kysellä aiheesta museoajoneuvoharrastajien näkemyksiä, ja sieltä tulikin niitä yllättävän paljon. Oikeastaan kukaan ei kehunut tätä mahdollisuutta, vaan vastanneet korostivat ajavansa lähinnä vain omille läheisilleen juhlakuljetuksia. Työvaiheita on yksinkertaisesti liikaa, eikä hommasta jää mitään käteen.
Eräs kommentoija kertoi kaveristaan, joka tarjosi joskus hevoskuljetuksia hääpareille, eli hevonen vetää perässään rattaita, joilla juhlapari pääsee kulkemaan. Kuulemma palvelulle oli todella paljon kysyntää, mutta harmillisesti vain pieni osa oli valmiita maksamaan siitä tarvittavaa hintaan. Suurin osa tiedustelijoista oli liikkeellä 50-100 euron budjetilla, jolla työ ei ollut missään nimessä kannattavaa.
Samainen kommentoija alkoi luettelemaan myös minkälaisia työvaiheita hevosvankkurit pitävät sisällään. Hevonen tuodaan paikalle yhdellä autolla ja vaunut toisella. Hevosen valjastaminen vie aikaa, samoin kuin yleinen siistiminen. Pitäähän sekä vaunujen, hevosen ja kuljettajan olla viimeisen päälle iskussa juhlallista keikkaa varten.
Oli alla sitten hevonen tai auto, työvaiheita tosiaan riittää. Hääpari saattaa haluta autoonsa juuri heidän näköiset koristelut. Autoa saatetaan haluta myös käydä katsomassa ennen vuokrauspäätöksen tekemistä. Ammattiylpeä hovikuski luonnollisesti pesee auton viimeisen päälle ennen jokaista keikkaa, sekä keikan jälkeen auto pitää imuroida kaikista riisinjyvistä, mitä tuore aviopari tuo vahingossa autoon.
Myös ajokeikat voivat olla huomattavasti odotettua pidempiä. Kirkolta juhlapaikalle voi olla helposti lähes tunnin ajomatka ja usein tälle ajomatkalle osuu myös erilaisia valokuvaustaukoja. Jotkut vuokraajista toivovat myös sitä, että sama auto heittäisi heidät illan tai yön pimentyessä juhlapaikalta kotiin. Päivälle voi siis tulla äkkiä hyvinkin paljon pituutta, jos kuljettaja osallistuu juhlaan koko sen keston ajan.
Hääautolla suhaaminen vaatii taksiluvan – ja se tuo kuluja
Samaisessa Mobilistien keskustelussa minulle valkeni myös se, että byrokratia kiusaa myös juhlakuljetuksia. Jos mennään prikulleen lakipykälien mukaan, tulisi hää- tai juhlakuljetuksia tehtailevan autoilijan omistaa taksilupa. Tämä yksityiskohta tuntuu unohtuvan monelta hääautoilua ajattelevalta.
Taksiluvasta ja sen hankkimisesta löytyi yksi käytännön esimerkki, kun Suomen Yrittäjät kertoivat parin vuoden takaisen taksilakimuutoksen vaikutusta yrittäjiin. Esimerkiksi matkailualan yrittäjät tarvitsevat nykypäivänä taksiluvan, jos he aikovat kuljettaa asiakkaitaan.
Käytännössä laki on hyvinkin simppeli: jos ajat maksullisia kuljetuksia, ihan sama vaikka kyyti olisi vain osa isompaa palvelua, tarvitset taksiluvan. Pieni porsaanreikä löytyy siitä, jos vuokraat autoa ilman kuskia, sillä lupaa ei tarvita pelkässä auton vuokraamisessa. Mutta kuten jo tekstin alussa pohdin, todella monelle autonomistajalle voi olla iso kynnys antaa omaa harrasteajoneuvoaan lainaan tuntemattomalle, vaikka siitä maksun saisikin.
Lisäksi lähes kaikki normaalit autovakuutukset kieltävät lähtökohtaisesti vuokraustoiminnan. Vakuutuksen puolesta olisi varmaankin hyväksyttävää, että ajoneuvon omistaja ajaa autolla kuljetuksia, mutta vakuutuksen rajat tulevat usein siinä kohti vastaan, kun autoon astuu vieras kuljettaja.
Taksiluvan hankinta maksaa 105 euroa ja lupaan sisältyy myös pitkä lista erilaisia vaatimuksia. Luvan hankinta ei ole siis mikään läpihuutojuttu, vaan sen saamiseksi joutuu ihan oikeasti perehtymään taksiliikenteen käytäntöihin.
Mikä on hääauton sopiva hinta?
Hinnoittelun pohtiminen jäi osaltani vähän torsoksi, koska valikoimaa ei ollut liiaksi asti ja vähäisestä tarjonnasta huolimatta osa oli jättänyt ilmoituksen ilman hinnaston avaamista.
Kenties internetin selkein hinnasto juhlakuljetuksille löytyi Koskenkorvan kylästä, jossa Jari Mäki Oy vuokraa erilaisia amerikanrautoja juhlallisiin kuljetuskeikkoihin. Mäen valikoima on maan kärkitasoa, sillä autotallista löytyy jopa Urho Kekkosen vanha Cadillac Fleetwood.
Jari Mäki Oy hinnoittelee omat juhla-ajonsa vähän ajokista riippuen. Halvemman genren autot ovat 150 euroa + 1,20 euroa kilometriä kohden. Kalliimman hintaluokan autot (kuten Urkin Cadillac) lähtevät 250 euron aloitusmaksulla kilometritaksan ollessa sama.
Juteltuani muiden Mobilistien kanssa heidän hinnoittelustaan, Jari Mäen hinnasto on varsin asiallinen. Mobilisti-harrastajat ilmoittivat yhden juhlakeikan hinnan pyörivän usein 300-500 euron välissä. Vaikka hintalappu kuulostaakin varsin ruhtinaalliselta, Mobilistit muistuttivat kuitenkin samaan hengenvetoon, että heillä menee valmisteluineen päivineen yhteen juhlakeikkaan kaksi työpäivää.
Mitä muuta hääautoa ajaessa tulee ottaa huomioon?
Spekuloidaan loppuun vielä vähän sitä, mitä erilaisia asioita mahdollisesti hää- ja juhlakuljetuksia ajavan yrittäjän tulisi ottaa huomioon.
Suomessa hääkauden kuumin sesonki käydään tavallisesti kesäviikonloppuisin. Joidenkin legendojen mukaan oikein laajan kaveripiirin omistavat aikuiset viettävät pahimpina vuosina koko kesän erilaisissa hääjuhlissa, kun lyhyen kesän jokaiselle viikonlopulle löytyy jonkun kaverin häät jossain päin Suomea.
Vähän samanlainen ongelma vaivaa myös juhlakuljetuksia hoitavaa yrittäjää. Mikäli tarkoituksena on tehdä elanto osallistumalla hääjuhliin, kannattaa henkisesti valmistautua työn täyteisiin kesäviikonloppuihin.
Hääkuljetuksia tehtailevan kuljettajan tulee myös ymmärtää osallistuvansa juhliin. Tästä syystä myös auton kuljettajan tulee pukeutua tilaisuuteen sen vaatimalla tavalla, sillä alipukeutuminen pistää usein pahasti silmään.
Hyvin usein asiakkaat tahtovat pitää jonkinlaisen palaverin kuljettajansa kanssa, jossa käydään läpi päivän ohjelma ja käytännöt. Ennen tilaisuutta lienee syytä käydä läpi ainakin aikataulut ja ajettavat reitit. Joskus hääpari saattaa myös haluta osallistua auton koristeluun.
Kuljettajan kannattaa myös muistaa se, että kuljetukset tuppaavat olemaan hyvinkin kriittinen osa onnistuneen juhlapäivän kulkua. Ne suoritetaan yleensä melkoisen minuuttiaikataulun mukaan, eli kuljettajalla tulee olla paineensietokykyä.
Juhlakuljetuksia tehtailevan yrittäjän on hyvä omistaa myös jonkinlainen “suunnitelma B” erilaisia hätätilanteita varten. Mitä tehdään niissä tilanteissa, jos keikka ollaan jo sovittu, mutta autoon tuleekin joku käyttöä estävä vika? Erikoiskuljetukset ovat siinä mielessä ilkeä tilanne, että niitä ei voida välttämättä hoitaa millä tahansa korvaavalla autolla.
Loppupäätelmät: jätän hääkuljetusten ajon muille
Kuten arvata saattaa, minä ja Mersuni emme ole säntäämässä ensi kesänä hääautojen vuokramarkkinoille. Hommassa on vähän turhan paljon liikkuvia osia. Se monille näkyvä osa, missä hääpari nousee kirkon pihassa auton kyytiin, on vain pieni osa koko palvelusta.
Vaikka palvelulle olisi mahdollisesti paljonkin alustavaa kysyntää, tilanteen vaatimaa maksuvalmiutta ei välttämättä löydy ihan samalla volyymilla. Kärjistettynä moni on kiinnostunut vuokraamaan autoa, mutta harva on valmis maksamaan siitä.
Jos tätä lähtisi tekemään isommissa määrin, joutuisi kesäiset viikonloput pyhittämään väkisinkin töille. Työpäiville tulee helposti pituutta, jos hääpari tahtoo kyydin myös yömyöhään pois juhlapaikalta.
Suurin kapula rattaisiin on tälläkin kertaa byrokratia. Jos ja kun homman haluaisi hoitaa kunnolla kaikkien lakipykälien ja säädösten mukaan, hääkuljetuksia ajavan kuskin tarvitsisi hankkia taksilupa ja suorittaa kaikki siihen liittyvät prosessit läpi. Toisaalta taksilupa tarjoaa myös “helpon kortin” kieltäytyä puolituttujen ajattamisesta.
Tässä bisneksessä harmaa talous on myös melkoinen riesa kuuliaiselle yrittäjälle. Kun markkinalla on paljon yrittäjiä, jotka tekevät työtä pimeästi ja ilman tarvittavia lupia, on kuuliaisen yrittäjän vaikeaa kilpailla näiden kanssa. Hyvin suurella todennäköisyydellä yrittäjä joutuu myös jatkuvasti perustelemaan omaa hintalappuaan asiakkaille, jotka vertaavat palvelun hintaa pimeänä suhaaviin harrastelijoihin.
Ja ennen kaikkea, mieluummin pidän harrasteauton harrasteautona, kuin että valjastan sen rahantekokoneeksi. Kivoistakin asioista saa tehtyä tylsiä, kun niitä tekee liian tosissaan.
Nyt luetuimmat