Alkuperäinen julkaisu: Autoriitalakimies.fi

Autoriitalakimies.fi:n artikkelissa pureudutaan autokaupan virheisiin liittyviä käsitteitä, joilla on juridisessa yhteydessä eri merkitys.

Kuten lähes kaikella toiminnalla, myös autokaupalla on oikeudellinen puoli, joka tulee usein ajankohtaiseksi silloin kun autosta löytyy kaupan solmimisen jälkeen virhe. Tämä johtaa useiden kysymysten nousemiseen, jotka usein johtavat yhä uusiin oikeudellisiin kysymyksiin. Sanoilla on juridisessa yhteydessä eri merkitys kuin arkikielessä. Termit ovat usein tarkkaan määriteltyjä ja ne voivat juontaa juurensa joko lainsäädännöstä, oikeuskirjallisuudesta taikka vanhoista oikeudellisista periaatteista. Tässä artikkelissa pyrimme avaamaan muutamia autokaupan virheisiin usein liittyviä termejä sekä toivottavasti vastaamaan joihinkin kysymyksiinne liittyen autokaupassa esiintyviin virheisiin.

Autokaupan yleisimmät käsitteet

POP Vakuutus alennuskoodi INSSIN

Kuluttajankauppa

Kuluttajankauppa on termi, joka liittyy tavaran kauppaan ja esiintyy yleisesti eri asiayhteyksissä. Sillä tarkoitetaan kauppaa, jossa ostajana on kuluttaja ja myyjänä elinkeinonharjoittaja. Termi on määritelty kuluttajansuojalaissa, joka käsittelee yleislakina kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä kauppaa. Määritelmä on historian saatossa säilynyt ennallaan, vaikka sen ympäristö sekä itse kuluttajansuojalaki ovat muuttuneet useasti.

Kuluttajankauppa nojaa vahvasti kuluttajan, elinkeinonharjoittajan sekä kulutushyödykkeen määritelmään. Näitä käsitteitä on hyvä avata tarkemmin. Kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tavaroita, palveluita sekä muunlaisia hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita tällaiset henkilöt olennaisissa määrin hankkivat yksityistä talouttaan varten. Ratkaisevaa ei ole siis tuotteen laatu, vaan sen kohderyhmä, jolle sitä tarjotaan tai jotka sitä hankkivat. Tarjonnan tulee siis kohdistua luonnolliseen henkilöön. Tällä tarkoitetaan pääsääntöisesti aivan tavallisia yksityisiä henkilöitä, mutta myös elinkeinonharjoittajia, jos he ostavat tavaran muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaan. Yrittäjän ostaessa tavaraa yritystoimintaa varten hän ei ole kuluttaja, mutta hänen ostaessa auton yksityiskäyttöä varten häntä pidetään lain mukaan kuluttajana ja kauppaan voidaan soveltaa kuluttajansuojalakia. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan kuluttajansuojalaissa luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä varten myy tai tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan.

Jotta autokauppa olisi kuluttajankauppaa, on myyjän siis oltava elinkeinonharjoittaja ja ostajan kuluttaja. Määritelmän vuoksi osa autokaupoista jää määritelmän ulkopuolelle eikä kaikkiin autokauppoihin sovelleta kuluttajansuojalakia. Esimerkiksi vaihdettaessa vanha auto uuteen, sovelletaan uuden auton kauppaan kuluttajansuojalakia ja vanhan auton kauppaan kauppalakia, joka on tavaran kauppaa koskeva yleislaki (jonka kuluttajansuojalaki syrjäyttää sen soveltuessa). Myös kahden yksityishenkilön väliseen autokauppaan sovelletaan kauppalakia, ei kuluttajansuojalakia. Kuluttajansuojalailla pyritään suojelemaan lähtökohtaisesti heikommassa asemassa olevaa kuluttajaa, kun taas kauppalaissa lähdetään liikkeelle oletuksesta, jonka mukaan kaupan osapuolet ovat tiedollisesti ja taloudellisesti tasavertaiset.

Virhe

Autossa on virhe, jos se ei vastaa sitä, mistä on kaupassa sovittu. Virheestä puhutaan siis kuvattaessa autossa olevaa vikaa, jollaista autossa ei kauppasopimuksen mukaan kuuluisi olla. Virheen arviointiin vaikuttavat itse konkreettisen vian lisäksi auton ikä, myyjätahon autosta antamat tiedot, kauppahinta ja autolla ajetut kilometrit. Jälkimmäiset seikat kuvaavat yleisesti sitä, millaista kuntoa ostaja voi autolta odottaa – ostaja ei voi olettaa vanhan ja paljon ajetun auton olevan täysin virheetön, ellei myyjä ole toisin sanonut.

Virheitä voi olla monenlaisia: faktisia, oikeudellisia sekä vallintavirheitä. Faktinen virhe on kyseessä silloin, kun auto ei ominaisuuksiltaan vastaa sitä, mitä ostajalla sopimuksen perusteella on oikeus vaatia. Faktinen virhe voi liittyä muun muassa tavaran toimintaan, ulkonäköön taikka sen tosiasiallisiin käyttömahdollisuuksiin. Oikeudellisella virheellä tarkoitetaan tilannetta, jossa sivullisella oleva panttioikeus tai muu oikeus myytyyn autoon kaventaa kuluttajan oikeutta käyttää ostamaansa autoa. Vallintavirhe tulee puolestaan kysymykseen tapauksissa, joissa kuluttaja ei voi käyttää autoa sopimuksen edellyttämällä tavalla siksi, että käyttöä rajoittaa viranomaisen päätös tai lainsäädäntö. Tällainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun katsastusviranomainen on asettanut auton käyttökieltoon, eikä ostaja pysty käyttämään autoa sen käyttötarkoitusta vastaavalla tavalla – eli ajamaan julkisilla teillä.

Virhevastuu

Puhuttaessa virhevastuusta osana kuluttajankauppaa, tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan vastuuta suorituksen virheellisyydestä. Lähtökohtana on oletus, jonka mukaan suorituksen on oltava virheetön. Virhevastuu perustuu siis autossa olevaan virheeseen, eli siihen että se ei vastaa sovittua, ja se on tärkeää erottaa takuuseen perustuvasta korvausvelvollisuudesta. Virhevastuu syntyy elinkeinonharjoittajalle suoraan lain nojalla, kun taas velvollisuus oikaista vika takuun perusteella perustuu myyjän taikka muun tahon antamaan yksipuoliseen takuuseen auton kestävyydestä taikka tietystä ominaisuudesta.

Elinkeinonharjoittajan virhevastuuta ei ole kuluttajankaupassa mahdollista rajoittaa, sillä kuluttajansuojalain virhevastuusäännökset ovat kuluttajan hyväksi pakottavaa oikeutta. Lain vastainen sopimusehto on lain nojalla pätemätön ja sen sijasta sovelletaan kuluttajansuojalain säännöksiä. Näin ollen sopimusehto, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja ei vastaa autossa ilmenevistä vioista, ei sido kuluttajaa. Itse sopimus ei ole kokonaan pätemätön, vaan se jää siltä osin voimaan, kuin se ei ole lain pakottavien säännösten vastainen. Kuluttajariitalautakunta on ottanut kantaa myyjän vastuuta kaventavaan ehtoon.

Kuluttajariitalautakunnan mukaan tilanteessa, jossa auton kauppasopimukseen oli kirjattu ehto, jonka mukaan auto ”myydään kunnostettavaksi, ei sisällä takuuta”, ei ehdolle voida antaa merkitystä arvioitaessa onko auto virheellinen vai ei.

Kuluttajansuojalaissa ei ole ajallisesti määritelty virhevastuun pituutta. Tämän perusteella elinkeinonharjoittaja voi joutua vastuuseen autossa olevasta virheestä vielä varsin pitkänkin ajan kuluttua auton kaupasta. Lain mukaan kuluttajan on vedottava virheeseen kohtuullisessa ajassa, jotta hän ei menetä oikeuttaan vedota virheeseen. Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajalla on tavaran kaupassa kuitenkin aina vähintään kaksi kuukautta aikaa vedota tavaran virheeseen. Aika lasketaan hetkestä, jolloin kuluttaja havaitsi autossa olevan virheen, tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Avaa ilmainen Nordnet-osakesalkku ja aloita sijoittaminen

Kaupallinen takuu

Kaupallisella takuulla tarkoitetaan määräajaksi annettua sitoumusta, jolla takuunantaja sitoutuu vastaamaan auton ominaisuuksista ennalta määrätyn ajan verran. Kaupallinen takuu on elinkeinonharjoittajan antama vapaaehtoinen lisäetu, jolla pyritään turvaamaan kuluttajan asemaa virhetilanteissa. Takuuehdoissa on mahdollista määritellä tarkemmin takuun piirissä olevat seikat. Nopeasti kuluvat ”kulutusosat” on usein rajattu takuun ulkopuolelle. Uusien autojen takuuehdoissa on sallittua määritellä se, miten autoa tulee huoltaa. Takuunantaja määrittääkin usein autolle huolto-ohjelman, jonka mukaisesti autoa tulee takuun säilyttämiseksi huoltaa. Takuunantaja ei voi kuitenkaan määrittää sitä, missä liikkeessä huollot on suoritettava. Mikäli huoltoja ei suoriteta ”merkkiliikkeessä”, vastaa ostaja kuitenkin siitä, että auto on huollettu oikein.

Takuu on vastikkeeton etu. Se eroaa muista sopimusperusteisista turvista siinä, että siihen ei saa sisällyttää omavastuuta tai korvauksen ylärajaa. Takuun vastikkeettomuus on vahvistunut oikeuskäytännössä ja se käy ilmi useissa kuluttajansuojalautakunnan sekä tuomioistuinten ratkaisuissa.

Takuu on usein korvattu, varsinkin käytettyjen autojen kohdalla, niin sanotulla käyttöturvalla tai muunlaisella erityisellä vakuutuksella. Käyttämällä tällaista järjestelyä voidaan kuluttajalle asettaa omavastuuosuus korvattavasta vahingosta ja korvaukselle voidaan asettaa yläraja. Toisen vastineen vakuutuksille muodostavat maksulliset huoltosopimukset. Niissä kuluttaja maksaa tietyn maksun kuukausittain vastikkeeksi siitä, että hän saa liikkeestä kaikki tarvittavat huollot autolleen. Huoltosopimuksista tai vakuutuksista ei saa käyttää nimitystä ”takuu” niiden maksullisuuden vuoksi.

Kuluttajanriitalautakunnan ratkaisussa auton myyjä oli markkinoinut vakuutusta nimittäen sitä takuuksi. Takuu nimitystä oli käytetty muun muassa sähköpostiviesteissä. Vakuutus kattoi korjaukset aina kolmeen tuhanteen euroon asti ja kuluttaja joutui maksamaan tämän määrän ylittävät kustannukset korjauksesta. Kun vakuutusta markkinoitaessa oli käytetty takuu nimitystä, oli kuluttajalla oikeus olettaa kyseessä olevan kaupallinen takuu, jolloin korvauksella ei olisi ylärajaa. Lautakunta suositti myyjäliikkeen korvamaan kuluttajalle tämän maksamat kustannukset korjauksesta.

Kaupallisen takuun myöntää autojen kaupassa usein maahantuoja tai auton valmistaja. Myyjäliikkeen myöntämä takuu tulee kysymykseen käytännössä vain käytettyjen autojen kohdalla. Toisaalta myyjäliike on vastuussa takuun perusteella myös silloin, kun sen on myöntänyt maahantuoja tai valmistaja. Näin ollen ostaja voi vedota maahantuojan antamaan takuuseen suoraan myyjäliikettä vastaan. Mikäli myyjä on selkeästi ennen kaupan solmimista ilmoittanut sanoutuvansa irti toisen tahon antamasta takuusta, voi myyjä vedota toisen antaman takuun sitomattomuuteen. Virheestä on kysymys silloin, kun tavara huonontuu kuluttajasta riippumattomasta syystä takuuaikana.

Lain säännöksen kaupallisesta takuusta ja sen sisällöstä löytyvät kuluttajansuojalaista. Kaupallinen takuu on pyynnöstä annettava kirjallisena tai sähköisenä siten, että takuun sisältämät tiedot säilyvät muuttumattomina. Takuuehdoista on käytävä selvästi ilmi takuun sisältö sekä se, että takuulla ei rajoiteta ostajan oikeuksia. Niin ikään takuun antaja, sen voimassaoloaika ja -alue sekä takuuseen perustuvien vaatimusten esittämiseksi tarpeelliset tiedot on mainittava takuussa. Vaikka takuunantaja ei mainitsisikaan edellytettyjä tietoja, on ostajalla silti oikeus vedota annettuun takuuseen.

Mikäli tarvitset oikeudellista apua, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Autoriitalakimies.fi-sivustolla, joka on erikoistunut autoriita-asioihin. Termit-sivuilta voit tarkistaa eri autoriitatermejä, joiden avulla voit menestyä autoriidassa. Ota yhteyttä, mikäli sinulla on autoriita käynnissä, Autoriitalakimies.fi hoitaa sen kuntoon.

  • Vuosimalli:
  • Moottori: -litrainen bensiini ( kW)
  • Vaihteisto: Automaatti
  • Vetotapa: Etuveto
  • Mittarilukema: km
  • Koeajon tarjosi:

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.