Vierailtua: Espoon automuseo tarjosi suuren valikoiman vanhoja autoja

Koska allekirjoittanut on tuore espoolainen, on syytä tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Espoon automuseo oli listallani ensimmäisenä.

Vaikka allekirjoittanut on melko aktiivinen museoissa vierailija, automuseot ovat jääneet hyvin pahasti paitsioon. Jostain syystä vierailun kohteeksi päätyy usein erilaiset sota-aiheiset museot, kun auto- ja liikennemuseot tuppaavat unohtumaan.

Osasyynä voi olla myös museoiden hankala saavutettavuus. Asuessani Kuopiossa kävin muutamaan otteeseen kokeilemassa Kuopion automuseon ovenkahvaa, mutta se oli aina kiinni. Muistan myös käyneeni lähes 20 vuotta sitten Keski-Suomen tieliikennemuseossa, jossa ovet olivat kyllä auki, mutta ketään ei ollut paikalla. Ollakseni rehellinen, tuo museoreissu jäi maksamatta, koska ehdin kiertää koko museon läpi ennen kuin kukaan saapui paikalle edes rahastamaan meikäläistä.

Noh, se vanhoista muisteluista. Siirrytään kohti Espoota ja Espoon automuseota, joka sijaitsee poikkeuksellisen kauniilla paikalla Bodomjärven rannalla. Päädyin automuseolle ensimmäistä kertaa silkasta sattumuksesta koeajaessani Hyundai Tucsonia. En kuitenkaan käynyt tutustumassa museoon vielä tuolla reissulla, vaan suoritin museovierailun lokakuussa 2021.

Espoon automuseon historia

Espoon automuseon historia on hyvinkin sympaattinen. Museon historia sai alkunsa 1970-luvulla, kun vanhoihin autoihin hurahtanut Rafael ”Rafu” Huhta (1922-2006) löysi Espoosta omille kokoelmilleen sopivan paikan idyllisestä maalaismaisemasta. Kartanon kivinavetta oli hyvässä kunnossa ja remontoimalla navettatilat saatiin muutettua automuseoksi.

Rafu Huhta oli autoilun monitoimimies, joka toimi niin autoilijana, mekaanikkona, kilpa-autoilijana ja jopa 1950-luvulla Ferrarien maahantuojana Suomessa. Huhdalla oli myös hyvin läheiset suhteet kilpa-autoiluun ja hän tunsi monia kilpa-autoilijoita henkilökohtaisesti.

Museo toimii Pakankylän kartanon vanhassa navetassa. Maatila-alueella on toiminut ennen museota vähän kaikenlaista toimintaa, kuten Vakolan koetila, jossa testattiin ja standardisoitiin maatalouskoneita. Espoon automuseo toimi tiloissa vuosikymmenet vuokralaisena ja vuokrasuhde oli sekin joskus vaarassa katketa, mutta viimeisimpien käänteiden myötä Espoon automuseo on ostanut tilat itselleen keväällä 2021.

Ensimmäiset autot museoon tuotiin talvella 1979 ja museo avasi virallisesti ovensa 9.6.1979. Rafu Huhdan kanssa avajaisista vastasi ralliautoilija Erik Carlsson. Alkujaan autoja oli pelkästään kivinavetan alaosassa, jossa museota vaivasi vanhan navetan historia hajun muodossa.

Museo sai kuitenkin hyvän vastaanoton, kun ensimmäisen toimintavuoden aikana siellä vieraili 8400 vierasta. Pääsylipputuloilla museota kyettiin remontoimaan lisää ja jo pari vuotta myöhemmin myös navetan yläkerta oli muutettu museotilaksi.

Maailman suurin Tetris – yli 200 kohdetta yhdessä navetassa

Espoon automuseon toiminta-ajatuksena on ollut esittää autoja sellaisessa kunnossa, missä ne ovat olleet liikenteessä. Museon ajoneuvot ovat patinoituneita, eli niitä ei ole entisöity ja myös niiden varustelu saattaa poiketa alkuperäisestä.

Vaikka museo on aivan normaali isohko vanha navetta, on sinne onnistuttu tuomaan uskomaton määrä erilaista kalustoa. Museossa on noin 100 autoa ja toinen mokoma kaksipyöräisiä. Tämän lisäksi kokoelmiin on kerätty autojulisteita, autokoulujen opetusvälineistöä, työkaluja ja erilaista kodin esineistöä vanhoista radioista poljettaviin ompelukoneisiin. Käytännössä siis todella kattava paketti erilaista autoiluun liittyvää rekvisiittaa.

Moni museovieras kiinnittääkin nopeasti huomion museokaluston määrään, jota on valtavasti. Erityisesti moni ihmettelee sitä, miten autot on saatu aseteltua niin tarkasti erilaisiin ahtaisiin väleihin. Joillakin osastoilla museo muistuttaa äärimmäisen hyvin pelattua Tetris-peliä, jossa jokainen neliömetri on käytetty äärimmäisen fiksusti.

Autoja oli tosi kattavasti aina 1900-luvun alusta uusimmillaan varmaan 2000-luvun alun Joulupukin pajakylän postiautoon. Pääpaino ajoneuvoissa liikkui kuitenkin 1950-70 -luvuilla. Osa autoista oli kuin viimeisen päälle valmiina ajoon, osa taas oli ehtinyt tyhjentää renkaansa ja autojen päällä oli niin pölyä kuin linnunkakkaa.

Museossa oli myös hyvinkin kattavasti edustettuna erilaisia automerkkejä, eli siellä ei suosittu jotain tiettyä valmistajaa tai edes valmistusmaata. Joukkoon mahtui niin itä-, kuin länsiautojakin aina vanhasta taksista postiauton kautta Nokian vanhaan edustusautoon.

Hienot museotilat – etenkin syksyllä

Oman fiiliksensä museolle toi sen miljöö, eli vanha navettarakennus. Jos ensimmäisiä vuosia vaivasi pieni lannanhaju, niin ei hätää. Enää ilmassa ei tuoksu navetta. Yläkerrassa oli navetaksi jopa yllättävän valoisaa, kiitos siitä läpinäkyville kattopelleille, joiden ansiosta luonnonvalo pääsi valaisemaan museotilaa.

Vierailumme aikana museon ympärillä puhalsi vankka syystuuli, joka luonnollisesti puhisi myös kivinavetan nurkissa. Tämä jos joku antoikin vielä entistä suuremman museoelämyksen.

Alussa museo voi tuntua vähän sokkeloiselta, mutta aika nopeasti sen rakenteen oppii hahmottamaan. Navettarakennuksessa pystyy tekemään ihan loogisen museokierroksen, eli kulkemalla jatkuvasti eteenpäin voi silmäillä kokonaisen museon läpi, eikä omia jälkiä pitkin tarvitse aina palata takaisin.

En tunne kovin hyvin esteettömyysmääräyksiä, mutta museolla pääsee melko hyvin kulkemaan myös huonommilla jaloilla. Koska autot ajetaan museon yläkertaan teoriassa sinne pääsee myös pyörätuolilla, joskin tiiviisti parkkeeratut autot tekevät käytävistä kapeita.

Mitä jäin kaipaamaan?

Espoon automuseo oli kaikin puolin hieno kokemus, jossa riitti ihmeteltävää. Jopa puolisoni, joka ei ole autoista aivan yhtä innoissaan kuin minä, kehui museota mielenkiintoiseksi ja katsottavaa riitti pitkäksi aikaa.

Jos minun pitäisi ehdottaa jonkinlaista kehitysideaa museolle, niin autoista olisi mukavaa saada tietää vielä enemmän taustatarinaa tai jopa juuri kyseisen museossa lepäävän auton historiaa. Joidenkin autojen kohdalla oli mukavasti luettavaa, mutta toisten autojen kohdalla vieressä lepäsi lähinnä kantakortti, josta ilmeni auton merkki, malli, valmistusvuosi ja valmistusmaa.

Toisaalta ymmärrän myös sen, että koska tilaa ei ole hukattavaksi, voi isompien esittelyiden idea kaatua ihan jo tilanpuutteeseen. Yksi keino paikata tätä ongelmaa voisi olla myös jonkinlaiset opastetut kierrokset, joiden olemassaolosta minulla ei ole mitään tietoa. Ainakaan omalla vierailukerralla museossa ei liikkunut ketään tietäjää talon puolesta, jolta olisi voinut kysyä lisätietoa jostain tietystä kohteesta.

Museossa on muuten myös kahvilapalvelut, eli mikäli vaikka perheen pienimmillä saattaa energia loppua kesken kierroksen, varikolta voi hakea lisää polttoainetta. Myös muut museon palvelut, kuten vessat, olivat siistit ja nykyaikaiset. Vaikka kyseessä onkin vanha navetta, sieltä löytyy kaikki toimivalle museolle tarvittavat ominaisuudet.

Espoon automuseolla on aktiivista toimintaa

Sellainen vinkki kaikille museoon tuleville vieraille, että museokäyntiin kannattaa yhdistää Bodomjärven ympäri kulkevan maantien läpi ajaminen. Museo sijaitsee sopivasti maalaisidyllisessä, moottoripyöräilijöidenkin suosiman, Bodomjärven kiertävän reitin puolessa välissä. Kyseinen vanha maantie on hyvinkin kapea ja mutkitteleva, mikä tekee siitä poikkeuksellisen kokemuksen.

Espoon automuseon toiminta tuntuu olevan hyvinkin aktiivisella pohjalla. Museolla ja sen pihapiirissä järjestetään paljon erilaisia autoaiheisia tapahtumia aina rompetoreista johonkin teemaan pohjautuviin kokoontumisiin.

Kesän 2021 erikoisuus näytti olevan eri vuosikymmeniin perustuvat teemapäivät, eli esimerkiksi 1980-luvun autojen kokoontumisajot. Samaa konseptia on hyödynnetty aiempina kesinä esimerkiksi ranskalaisten autojen kokoontumisajoina.

Meikäläinen jää odottamaan ensi kesää ja sen tapahtumia, josko saapuisin vaikka omalla Mersullani joskus Espoon automuseon tapahtumiin. Aika näyttää.

Koeajolle.com antaa kuitenkin kaikille lukijoilleen vahvan suosituksen asioida Espoon automuseossa. Museosta löytyy kyllä tutkittavaa kaikille, riippumatta siitä ovatko autot kuinka tuttuja jo entisestään.