Autoilun kulut: ostin uuden (käytetyn) auton – miten se vaikuttaa kuluihini?

Autokuume otti yliotteen miehestä ja auto vaihtui kerralla kymmenen vuotta uudempaan. Mitä muutoksia se toi autoilun kuluihin?

Kirjoitin teille kesällä nousevasta autokuumeesta. Näin reilut puoli vuotta myöhemmin tilanne on nyt se, että autokuumeen kotitesti antaa taas negatiivista tulosta, eli olen parantunut. Ilmaiseksi tämä tervehtyminen ei kuitenkaan tullut, vaan se vaati lompakon tyhjentämistä. Kaveria lainatakseni jouduin pöyhäisemään lompakkoa niitä alimpia seteleitä myöten.

Pihastani löytyy tällä hetkellä rutkasti tuoreempi auto, kuin vielä viime viikolla. Auton merkki, mallinimi ja jopa korimalli pysyivät samana, mutta iästä lähti yhdeltä istumalta 10 vuotta pois. Aiemmin ajelin vuoden 2009 Opel Astra H:lla, mutta nyt luottoratsuni on vuoden 2019 Opel Astra K. Aakkosissa mentiin siis ihan tuntuvasti eteenpäin.

Koska auto on asumisen jälkeen kenties suurin menoerämme, en malta olla kirjoittamatta aiheesta tässä blogissa. Olihan tuon auton hankinnassa otettu huomioon aika paljon oman talouden ylläpitoon liittyviä asioita.

Miksi auton vaihto tuli eteen?

Tähän kysymykseen vastasinkin teille jo kesän artikkelissani, mutta kerrataan hieman asioita. Edellinen auto oli omistuksessani ennätyksellisen pitkään, lähes kuusi yhteistä vuotta ja 100 000 ajettua kilometriä. Ex-Astra oli kaikin puolin hyvä auto, joskin viime vuosina siinä alkoi ikä näkymään monella eri tavalla. Kuluvaa osaa piti vaihtaa satunnaisesti ja toisaalta kuvioihin tuli myös ihan aitoja vikojakin.

Nuo viat olivat oikeastaan se temppu, joka katkaisi kamelin selän. Ne kun tuppasivat vanhassa autossa olemaan vähän sellaista osastoa, että kun yksi vika korjataan, seuraava nostaa jo päätään. Tai jos ei varsinaisesti pää nouse, niin vähintään hiustupsu näkyy jo. Edellisessä artikkelissa manailin teille jo auton moottorissa olevista lämpötilaongelmista, joita on jo pariinkin kertaan koitettu paikkailla.

Se täytyy Opelin puolustukseksi sanoa, että nämä viat eivät olleet kuitenkaan hälyttäviä, eikä niiden kanssa matka jäänyt kesken tai edes häiriintynyt. Opelia edeltävän auton kohdalla pääsin kiinni siihen tunteeseen, kun auto levähtää matkan varrelle ja se viedään hinausautolla korjaamolle, jossa se roikkui noin viikon.

Näillä reissuilla rahareiän lisäksi kuvioihin tuli stressi laina-autosta korjaamokäynnin ajaksi. Sijaisautojahan korjaamot antavat nykyään usein jopa osana palvelun hintaa, mutta yleensä niin tehdään vain sillon, kun auto on muutaman tunnin mittaisessa määräaikaishuollossa.

Tilanne on kuitenkin toinen isomman ja yllättävämmän remontin kohdalla, jos auto viettääkin pajalla aikaa tuntien sijasta päiviä. Yleensä autokorjaamolla on vain yksi sijaisauto, jota ei anneta päiväkausiksi lainaan edes maksua vastaan.

Stressi laina-autoon liittyvistä asioista korostui syksyn mittaan yhä entisestään, koska meikäläinen asuu nykyään täällä pääkaupunkiseudulla. Silloin kun asuin kotiseudullani Jyväskylässä, ei autojen lainailu ollut temppu eikä mikään, koska lähistöllä asui sekä perheenjäseniä, että kavereita. Täällä 300 kilometrin päässä tilanne on kuitenkin toinen ja ”autoilijan turvaverkko” kaukana.

Espooseen muutto sai aikaan myös sen, että ajelen autolla säännöllisesti aiempaa pidempiä matkoja, kun reissaan viikonlopuksi Espoosta Jyväskylään ja takaisin. Tätä matkaa on noin 600 kilometriä, joka vaatii myös autolta vähän enemmän luotettavuutta. Muussa tapauksessa pahimmillaan itsensä löytää syysillan pimeydestä tien varresta jostain Heinolan ja Sysmän puolivälistä.

Ylipäätään tosi monesti suositellaan sitä ratkaisua, että ”auto ajettaisiin loppuun”. Hauskaa kyllä, kukaan ei osaa oikein avata mitä tuo loppuun ajaminen tarkoittaa. Onko se sitä, kun auto ei mene enää leimasta läpi helpoin korjauksin? Vai onko auto ajettu loppuun silloin, kun kori ruostuu pois ympäriltä tai tonnin kiesissä olisi korjattavaa kahdella tonnilla?

Myönnetään, varusteet houkuttelivat

Pakkohan se on myöntää, että myös mukavuudenhalu vaikutti auton hankintaan. Keski-Suomen kotiseutureissut tarkoittavat usein yhden viikonlopun aikana noin 7-8 tunnin istumista paikoillaan autossa, joten sillä on aika iso merkitys miten mukavaksi matkustamisen kokee. Kieltämättä korvaavan auton varustelistaa syynättiin aika tarkalleen läpi, jotta sieltä löytyi kaikki nykyaikaiset mukavuudet.

Vaikka edellinen autoni oli jo 12 vuotta täyttänyt, siinäkin oli ihan kelvolliset varusteet. Autosta löytyi bi-xenonit ajovaloista, vakionopeudensäätimet, sadetunnistimet ja automaattisesti himmentyvät taustapeilit. Auton varusteethan ovat siinä mielessä hauskoja, että kun niihin tottuu, ei ole enää paluuta vanhaan aikaan. Periaatteessa mitä syvemmälle itsensä upottaa mukavuusvarusteiden maailmaan, sitä vaikeampi sieltä on kammeta itseä ylös.

Käytännössä odotin silti uudelta tulokkaalta vähintään yhtä hyviä varusteita, jottei takapakkia tarvitsisi ottaa. Onneksi Opel Astrat ovat kokoluokassaan melko hyvin varusteltuja, eli tämän aiheen kanssa ei ollut varsinaista ongelmaa. Aika pitkälle pääsi jo sillä, että etsi Innovation- tai Innovation Plus -varustepaketeilla varustettuja autoja, joista löytyy jo iso nippu kaikenlaisia sähköherkkuja.

Rehellisesti sanottuna en ole vielä aivan kärryillä kaikista autoni varusteista, mutta siellä pitäisi olla ainakin IntelliLux Matrix LED-ajovalot, jotka käytännössä mukautuvat automaattisesti liikenteen mukaan. Ajovaloautomatiikka toimii itse, eli valot sammuvat, syttyvät ja suuntautuvat sitä mukaa, miten tien pinta menee tai miten muuta liikennettä kulkee tiellä. Ehdoton turvallisuusvaruste, etenkin kun LED-valon teho tuntuu olevan tällä hetkellä parhaasta päästä.

Turvallisuusvarusteista voisi nostaa esiin kuolleen kulman varoittimen, mikä on itse asiassa aika hyvä juttu täällä ruuhkaisilla kehäteillä suhaillessa. Turvallisuuden tuntua lisäävät myös kaistavahti ja törmäysvaroitin. Autossa on siis aika hyvällä prosentilla nykyaikaisia ADAS-varusteita.

Turvallisuudesta kohti mukavuutta

Mukavuuden puolelta tärkein on Webasto, joka oli yksi tärkeimmistä tekijöistä autoa hankkiessa. Nykyisessä asunnossamme ei ole käytössä minkäänlaista lämpöpaikkaa, eli sähköinen esilämmitys ei ole saatavilla. Sen vuoksi polttoainekäyttöinen lisälämmitin on erittäin jees, puhumattakaan miten paljon miellyttävämpää on istua talvella lämpöiseen autoon. Miellyttävää fiilistä tuo myös lämmitettävä ratti.

Penkit Innovationissa ovat aina astetta paremmat, eli niissä on mm. erillinen säädettävä reisituki. Tällaisena selkävaivaisena ergonomia on minulle tärkeää pidemmillä matkoilla. Kävin koeajamassa pariakin Astraa, joissa oli vielä jopa hierovat penkit, mutta sellaiseen ei lompakko tällä kertaa riittänyt. Hyvä esimerkki kuitenkin siitä, että Astroissa on kokoluokkaansa nähden välillä oikein mehukkaasti varusteita tarjolla.

Autossa on lisäksi kaikenlaista multimedialaitteistoa, joista eniten käyttöä tulee varmaan Bluetooth-järjestelmälle. Käytännössä kun istahdan autoon, auto tunnistaa puhelimeni ja pystyn käyttämään sitä auton soittimen kautta. Puhelimen voi siis pitää taskussa, mutta voin silti soittaa puhelun parilla painalluksella tai pistää Spotifyn käyntiin. Ennen muinoin näitä hoidettiin kankeasti AUX-liitännän kautta.

Puhelimen lisäksi myös auton avaimet voi pitää taskussa, koska avaimeton järjestelmä tunnistaa kuljettajan hallussa olevan avaimen, jolloin ei tarvitse erikseen työntää avainta virtalukkoon, saati painella kaukosäätimen nappuloita. Myös takaluukku aukenee itsekseen heilauttamalla jalkaa sopivassa kohtaa puskurin alla sekä sulkeutuu napista.

Muistinkohan nyt kaiken? Tuskin, mutta tuossa pääpiirteittäin auton sähköherkut. Hauskaa miten kehitys kehittyy ja tämän kaltaiset varusteet alkavat olla arkipäivää ihan alemman keskiluokan autossa.

Muistan vieläkin, kun meille tuli 20 vuotta sitten ensimmäinen auto, jossa toisessa avaimessa oli ovien avaus kaukosäätimellä. Nythän tuokin on jo tuulahdus vanhasta ajasta. Toisaalta mahdollisesti jo viiden vuoden päästä tuskailen oman autoni varusteiden riittämättömyyttä.

Mikä muu muuttui parempaan suuntaan?

Olihan siinä auton vaihdossa paljon muutakin, mikä otti askelia parempaan suuntaan. Onnistuin tinkimään kaupantekijäisiksi autoon määräaikaishuollon, eli sain sen haltuuni juuri huollettuna. Vanhan auton huollosta oli kuitenkin ehtinyt vierähtää jo seitsemän kuukautta sekä kymppitonni kilometriä.

Myös renkaat ottivat vaihdon myötä askeleen parempaan suuntaan. Ex-autossani talvirenkaat olivat ihan hyvät, niissä ei kulutuspinnan suhteen otettu juurikaan edistysaskelia, mutta renkaiden merkki muuttui Viattista paremman maineen Nokian Hakkapeliittoihin. Kesärenkaissa taas mentiin parempaan suuntaan, sillä exän renkaat olisivat lähteneet viettämään keväällä viimeistä kesää, kun taas uuden auton mukana tuli huomattavasti tuoreemmat renkaat.

Meikäläisellehän kävi myös hauska tilanne loppiaisen aikoihin, kun vanhan autoni akku oli päässyt hyytymään sen verran, että liikkeelle päästiin ainoastaan boosterin voimin. Ei siinä, ostin boosterin ja sen myötä akkua saatiin ladattua taas sen verran, että auto lähti liikkeelle omillaan, mutta eiköhän myös akun suhteen otettu askel parempaan suuntaan.

Boosterin hankinta tuossa yhteydessä oli muuten ihan fiksu veto pidemmällä tähtäimellä lyhyiden välimatkojen Espoossa asuvalle Webastoa käyttävälle autoilijalle.

Kilometrit mietityttivät jonkin verran

Kilometrit autossa tippuivat alle puoleen. Edellisessä Astrassa oli mittari pyörähtänyt jo yli 200 000 kilometrin, kun tässä uudemmassa lukema oli vain 93 000 kilometriä. Kilometrien suhteen kävin kuitenkin hieman pohdintaa siitä, mikä nyt on sopiva määrä millekin autolle.

Tällä ostamallani autolla oli veivattu aika rivakkaa ajotahtia, koska vain muutaman päivän päälle kahden vuoden ikäisen auton mittarissa oli jo yli 90 000 kilometriä. Nopealla matematiikalla edellinen omistaja oli rullaillut autolla yli 45 tkm vuoteen, mikä on varsin kova lukema.

Kieltämättä pöydällä olisi ollut samaan rahaan myös vähemmän ajettuja yksilöitä, mutta toisaalta ei kahden vuoden ikäisinä. Tämä on osittain meikäläisen näkemystä, mutta näitä alemman keskiluokan autoja (jota Astrakin edustaa), käytetään usein perheen kakkosautona tai muuten jonkinlaisena ”kaupunkisuhailusukkulana”.

Minulla oli lähes loppuun asti pöydällä myös vuoden 2017, eli lähes viiden vuoden ikäinen Astra, jolla oli ajettu vain puolet ostamani Astran määrästä. Siinä autossa oli kuitenkin alla jo kaksikin omistajaa ja merkit viittasivat siihen, että auto on nähnyt enemmän kuluttavaa kaupunkiajoa kuin kevyttä maantieajoa, joten päädyin lopulta uudempaan, mutta enemmän ajettuun. Aika näyttää, upotinko käteni shaibaan tämän valinnan kanssa.

Siinä mielessä olen kuitenkin aika luottavainen auton kuntoon, että ostin auton autoliikkeestä, joka käyttää kaikki vaihtoautonsa Autotohtorin kuntotarkastuksessa, jossa auton kunto käydään läpi melko tarkasti ja asiakkaalle jää reissusta käteen katsastusinsinöörin allekirjoittama dokumentti.

Menikö joku huonompaan suuntaan?

Jottei artikkeli menisi pelkäksi hehkutukseksi, lienee paikallaan katsella asiaa myös vastakkaisesta vinkkelistä. Muuttuiko joku asia aiempaa huonompaan suuntaan?

Ainakin moottorin teho laski edellisestä, joka ei sekään ollut mikään tehopaketti. Vanha Astra oli varustettu 1.6-litraisella vapaasti hengittävällä moottorilla, josta irtosi 115 hevosvoimaa. Tässä uudessa Astrassa on vuorostaan pellin alla ehta ”maitopurkki”, eli 105-hevosvoimainen 1.0-litrainen moottori.

En ole vielä päässyt huomaamaan tehon puutetta, koska en ajanut autolla muualla kuin kaupunkiliikenteessä. Olisin ottanut ehkä mieluummin pykälää isomman 1.4-litraisen moottorin, jossa olisi ollut tarjolla vähän enemmän voimaa, mutta koska kaikki muut tekijät mätsäsivät tämän auton kanssa, päätin mennä sillä.

Osittain huonompaan suuntaan mentiin myös siinä, ettei tässä uudessa autossa ole lainkaan vetokoukkua, kuten vanhassa autossa oli. Toisaalta viimeisimmät peräkärryn kanssa tehdyt ajot ovat menneet jollekin muulle, kuin itselleni. Eipähän ainakaan tarvitse enää vedellä muille kärryä, heh.

Auton kulut – minkälaisia muutoksia tuli?

Koska tässä blogissa lukijoita kiinnostaa kulut ja säästäminen, lienee paikoillaan perata hieman autoilun kustannuksia ennen ja tulevaisuudessa. Kuten kohta näemme, autoilu koostuu monenlaisista kuluista ja nämä kulut käyttäytyvät hyvinkin eri tavoin riippuen auton iästä tai muista yksityiskohdista.

Polttoainekustannukset (pienenivät uuden auton myötä)

Lähdetään liikkeelle helpoimmasta päästä. Kerkesinkin jo kertoa autoni moottorista, joka on vain hieman mopon moottoria isompi. Moottorin koko on oikeastaan niin pieni, kuin nykyautossa voi olla.

Pienen moottorin etuihin kuuluu se, että se kuluttaa vähemmän polttoainetta, minkä vuoksi bensakustannukset tulevat jatkossa pienenemään. Varovaisen arvion mukaan kulutus uudessa autossa on noin 1,5 litraa vanhaa pienempi, eli Espoo-Jyväskylä-Espoo -reissun hintalappu pienenee 600 km x 1,5 litraa/100 km x 1,9 euroa/litra = 17,1 euroa.

Vuotuisia säästöjä on vähän vaikea laskea, koska bensan hinta elää jatkuvasti ja samoin kilometrit voivat vaihdella vuosittain. Perustylsällä laskukaavalla 1,9 euroa/litra ja 20 000 ajokilometriä vuoteen tuottaisi 20 000 km x 1,5 litraa/100 km x 1,9 euroa/litra = 570 euroa säästöä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää myös sitä, että mitä suuremmaksi polttoaineen hinta kasvaa tai mitä enemmän kilometrejä ajetaan, sitä suurempi säästö saadaan aikaan.

Kenties isoin säästö tulee henkiseltä puolelta, kun pienempi kulutus tarjoaa pidemmän rangen, mikä myötä minun ei välttämättä tarvitse tankata autoa vähintään kertaalleen kotiseutureissun yhteydessä. Toki jossittelija voisi laskeskella Excelissä sitä, paljonko säästöä tulisi ilman Webastoa. Polttoainekäyttöinen lisälämmitin kun kasvattaa ihan tuntuvasti auton kulutusta.

Verot (pienenivät)

Yksi suurimpia yllätyksiä oli ajoneuvoveroon liittyvät kulut, jotka pienenivät lähes puoleen auton vaihdon myötä. Ero on hämmentävän suuri, koska kyseessä on käytännössä sama auto, mutta tuoreempana painoksena. Autojen massat ovat identtiset ja uudessa on hitusen pienemmät päästöt, mutta veron määrä on huomattavasti kevyempi.

Ilmeisesti tässä yhteydessä auton vuosimalli merkitsee paljon, sillä viime vuosina päästöjä on alettu mittaamaan hieman eri tavalla. Vanhan auton päästöt on mitattu NEDC-perusteisesti, ja uuden WLTP-perusteisesti. Ilmeisesti tästä syystä luvut lasketaan täysin eri kaavoin, minkä myötä ero on huomattava.

Uuden Astran ajoneuvovero on 0,371 euroa per päivä, kun taas vanhalla Astralla vero oli 0,651 euroa per päivä. Vuositasolla säästöä kertyy 102,20 euroa.

Katsastukset (pienenivät)

Uudemmilla autoilla asiointi katsastuksessa muuttuu harvemmaksi. Katsastusajankohdat pistettiin Suomessa uuteen uskoon vuonna 2018, jonka jälkeen uutta autoa tarvitsee katsastaa ensimmäistä kertaa vasta neljäntenä vuotena, jonka jälkeen joka toinen vuosi aina kymmeneen ikävuoteen asti.

Koska oma autoni on ensirekisteröity 20.12.2019, ensimmäinen katsastus tapahtuu vasta 20.12.2023 mennessä. Tämä on merkittävä etu vanhaan autoon, jota piti käyttää leimalla joka ikinen vuosi. Katsastuksen hinta vaihtelee todella paljon paikasta riippuen, mutta yleensä katsastus maksaa 50-90 euroa kerralta. Jyväskylässä katsastus irtoaa melko helposti viiteenkymppiin, mutta Espoossa hintataso kutkuttelee jo lähempänä satasta.

Vakuutukset (periaatteessa pienenivät, käytännössä kasvoivat)

Toinen merkittävä yllätys liittyi auton vakuutuksiin. Olen aiemmin pitänyt sellaista nyrkkisääntöä, että mitä uudempi auto, sitä kalliimmat vakuutukset siihen on olemassa. Tämä ei näköjään pitänyt paikkansa, sillä hassua kyllä, uuden Astran vakuutusmaksut olivat vanhempaa versiota halvempia. Jouduin pari kertaa hieraisemaan silmiäni, että sotkinko vakuutusmaksut keskenään, mutta näin se vain menee.

Käytännössä pelkän liikennevakuutuksen hinta tai kaikista suppeimman kaskon hinta olisi pienentynyt uuteen vaihtamisen myötä. Vanhassa autossa minulla oli käytössä POP Vakuutuksen S-kasko, eli mikäli olisin pitäytynyt samassa vakuutustuotteessa jatkossakin, olisi kulut pienentyneet myös autovakuutuksissa.

Sen sijaan päätin kuitenkin ottaa pykälää kattavamman vakuutuksen autolleni, minkä myötä vakuutuskustannukset nousivat hieman. Tämä on vähän siis vähän tulkinnanvarainen juttu, nousiko vai laskiko vakuutuskuluni auton vaihdon myötä. Minun kohdallani nousivat, mutta jollain toisella olisi voitu saada myös tällä saralla säästöä.

Arvon alentuminen (nousivat, hitto vie nousivat)

Jos tähän mennessä pääasiassa kaikki muut kulut ovat laskeneet, niin tämän otsikon alla mulahdamme kainaloa myöten suohon. Luonnollisesti auton arvon laskeminen kasvoi ihan älyttömästi vanhaan autoon verrattuna. Tätä on vaikea laskea auki, mutta suunta on selvä: auton arvo laskee väkisinkin ajan myötä.

Jonkun arvion mukaan auton arvo laskisi 1,5 % joka ikinen kuukausi. Minun kohdallani lukema oli hieman rivakampi, koska vanhan autoni hintalappu 10 500 euroa ja siitä 1,5 % pois 71 kuukautta perä jälkeen tarkoittaisi noin 3650 euroa. En tiedä paljonko autoni arvo sitten oli oikeasti, mutta autoliikkeiden hyvitykset olivat ihan tuntuvasti tuon alle.

En muista monellako eri autoliikkeellä käytin vanhaa Astraani arviossa, mutta niitä oli ehkä 10-15. Hyvitysarvot vaihtelivat merkittävästi, heikoin tarjosi ennen katsastuksessa käyttämistä 1500 euroa, kun taas paras tarjosi tuoreella leimalla 3600 euroa. Toki eräs liike tarjosi parin viikon ikäisellä leimalla autosta 1650 euroa, joten heittoja todellakin riittää.

Tietenkin ostettavan auton hinta määrittelee tosi paljon sitä, paljonko autosta uskalletaan hyvittää. Parhaan 3600 euron hyvityksen sain katsellessani 22 000 euron Opel Insigniaa. Toisaalta joskus eroja tapahtuu myös saman hintaluokan vaihdokeissa. Sain kaupanteon yhteydessä vanhasta autostani 2700 euron hyvityksen. Eräässä toisessa liikkeessä saman hintaiseen Volvo V40-malliin vanhan autoni hyvitys olisi ollut 1650 euroa. Eli vaikka autojen lähtöhinta oli sama, välirahassa oli yli tonnin mittainen ero.

Jännä nähdä minkälaisella tahdilla ostamassani Astrassa tippuu arvo. Ylipäätään käytettyjen autojen arvot ovat tällä hetkellä yksi iso mysteeri, sillä kiitos komponenttipulan ja siitä seuraavan uusien autojen 12-18 kuukauden mittaisten toimitusaikojen, käytetyt autot saattavat nyt jopa nostaa arvoaan. Koska suurin osa ihmisistä haluaa auton 1,5 vuoden sijasta heti, on tällä hetkellä käsillä ennätyksellisen suuri kiinnostus tuoreita käytettyjä autoja kohtaan.

Noh, komponenttipulasta huolimatta Astran arvon alenema on varmasti päivänselvää, eli siitä ei voi kieriä millään verukkeella ulos. Arvonalentuma on selvästi suurin kasvava ”kuluerä” uuden auton osalta.

Huollot ja korjaukset (luultavasti pienenevät, mutta ei varmuudella)

Seuraavan otsikon kohdalla otetaan askel jossittelun suuntaan, koska tätä ei voi oikein ennustaa. Lähtökohtaisesti uuden ja vähemmän ajetun auton tulisi selvitä vähemmillä vioilla, mutta mitään takuuta tälle ei tietenkään ole.

Pahimmillaan korjaustarpeet voivat myös kasvaa uudessa autossa, mutta pidän tätä aika epätodennäköisenä. Eihän tuo vanha vaihdokkini ollut täysin viaton pulmunen, vaan monet merkit viittasivat siihen suuntaan, että jatkossakin joutuu autolle antamaan jonkin verran korjaamorakkautta.

Ainakin normaalin määräaikaishuollon suhteen kulut pienivät, koska matkaa seuraavaan määräaikaishuoltoon on nyt aiempaa enemmän. Toki en ole tutkinut vielä sitä, vaihteleeko autojen määräaikaishuoltojen hinnoittelu auton iän mukaan, mutta oletettavasti ei. Tarkoituksenani on jatkaa tulevaisuudessa saman Opeleihin keskittyneen korjaamon asiakkaana, kuin edellisenkin auton kohdalla.

Toki kaiken tasapuolisuuden nimissä pakko nostaa ilmoille sekin ajatus, että erilaiset lisävarusteet tuovat usein mukanaan lisää mahdollisesti hajoavia komponentteja.

Renkaat, akut yms. kuluvat osat (pienenivät)

Tämä kohta tulikin jo käsiteltyä ylempänä. Autossa on merkittävästi uudemmat ja suuremmalla kulutuspinnalla varustetut renkaat, minkä myötä niiden uusiminen ei ole pariin vuoteen ajankohtaista. Vanhalla autolla ne olisi taas pitänyt uusia piakkoin. Sitä myötä voidaan todeta kulujen pienentyneen.

Tällä kertaa renkaiden vertailu on vielä helppoa, koska molemmissa autoissa on saman kokoinen rengastus. Jos uusi tulokas olisi varustettu aiempaa isommilla 18-tuumaisilla vanteilla, voisi rengaskulujen todeta pitkässä juoksussa kasvavan, koska isommat renkaat maksavat yleensä ”peruskokoja” enemmän.

Niin ikään akku noudattaa samaa kaavaa, eli sain alleni tuoreempaa teknologiaa ja sitä kautta toivottavasti elinikää on aiempaa enemmän.

Rahoitus – miten sijoitusbloggaaja maksoi autonsa?

Tämä aihe on erityisen mehukas ja tein sitä varten paljon erilaisia laskeskelmia. Aiemmat autoni olen ostanut aina käteisellä edes miettimättä vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä, mutta tällä kertaa päätin antaa systeemille mahdollisuuden.

Kierrätin paljon erilaisia malleja. Tutkailin mm. yksityisleasingia, jossa olisi mahdollista ostaa vähän käytetty auto kiinteällä kuukausimaksulla ja tähän autoon tulisi sitoutua vähintään kahdeksi vuodeksi. Tämän tapaisen Astran hintalappu olisi ollut luokkaa 320 euroa kuukaudessa plus 390 euron aloitusmaksu.

Yksityisleasingissa auton käyttöä on rajoitettu, eli sillä tulee ajaa tietty kilometrimäärä, esimerkiksi 20 000 kilometriä per vuosi. Mikäli et aja niin paljoa, maksat käytännössä tyhjästä, sillä rahaa ei palauteta. Toisaalta kilometrien mennessä yli joutunee autoilija raottamaan hieman lompakkoaan.

Tämä malli kiinnosti minua erittäin suuresti, koska eräs palveluntuottaja mainosti kuukausihinnan kattavan auton katsastukset, huollot ja remontit. Käytännössä kiinteä maksu pysyy todellakin kiinteänä, eli yllättäviä kuluja ei pitäisi tulla. Autoilija maksaa vain ja ainoastaan kuukausimaksun lisäksi renkaat, polttoaineet ja vakuutukset.

Yksityisleasing jäi kuitenkin välistä jo siitäkin syystä, että ostamalleni yksilölle ei sellaista ratkaisua löytynyt helposti. Sitä myötä oli helppo kääntyä normaalin kaupan pariin. Toisaalta perinteisen mallin etuja on myös se, että voin ajaa autollani tasan niin paljon kuin haluan. Jos kilometrejä tulee paljon, siitä ei koidu ylimääräisiä kuluja. Toisaalta taas ajaessani odotettua vähemmän en maksa turhasta.

Ostin autoni käteisellä, sillä todellinen vuosikorko kaupassa huiteli muistaakseni 7,7 % tietämillä, mitä pidän jo aika kovana. Sehän on käytännössä pörssin vuosituotto, enkä uskonut saavani rahoille sitä kovempaa tuottoa muualla. Mikäli todellinen vuosikorko olisi ollut luokkaa 2-4 %, olisin vakavissani harkinnut auton ostoa rahoituksella.

Kieltämättä kertamaksu rokotti lompakkoani melko tuhdisti. Olo oli kuin olisi lyöty vatsaan ja ilmat olisi lähtenyt ulos. Toisaalta kerran se vain kirpaisee, eipä tarvitse enää jatkossa miettiä auton kuukausieriä. Jos jätetään arvon aleneminen ulos kuvioista (jota ei käytännössä joudu varsinaisesti maksamaan), niin jatkossa autooni pistämät eurot tulevat lähtökohtaisesti pienentymään.

Toisaalta rahoituksen kohdalla on hyvä ottaa huomioon se, että tällä hetkellä perheen kuvitteellisessa autotallissa lepää autoja duunarin vuosipalkan verran. Se on paljon rahaa neljän, tai siis kahdeksan kumipyörän päällä. Löytyyhän Astran lisäksi omistuksestani myös yksi harrasteajoneuvo.

Rahasta tulisi muistaa aina se, että jos rahan sitoo johonkin, se on jostain muualta pois. Jos tuon reilun parikyt donaa heittäisi sijoituksiin, ehtisi se tuottaa aika helposti luokkaa tuhat euroa, olettaen siis että pörssit kehittyvät jatkossakin suotuisasti.

Mitä tapahtui vanhalle autolle?

Kuten jo varmaan rivien välistä ymmärsitte puhuessani vanha autoni hyvitysarvoista, se lähti tosiaan vaihdossa liikkeelle. Mielestäni 2700 euron hyvitys oli autosta ihan kelvollinen tarjous, olihan surkein minulle annettu hyvitys luokkaa 1500 euroa.

Lisäksi yksi myyjä sanoi tämäntapaisten autojen arvon olevan pyöreä nolla, jos se tuodaan pihaan enää viikon voimassa olevalla leimalla. Pidän tuota näkemystä aika brutaalina, mutta kyllähän siinä on totuuden siementä. Näissä yli kymmenen vuoden ikäisissä ja yli 200 tkm veivatuissa autoissa voi tulla mitä vain vastaan, kun niitä viedään leimalle.

Ennen kuin annoin autoni vaihdossa liikkeelle, kokeilin huvin vuoksi internetin palveluita, joiden konseptina on kilpailuttaa oman vaihtoauton ostajat helposti. Palvelu toimi kieltämättä suht koht simppelisti, lisäsin autostani kuvia ja tietoja potentiaalisille ostajille, sekä asetin kilometrirajoituksen mihin olen valmis autoni toimittamaan. Kehitysehdotuksena olisin kilometrien sijasta valinnut mieluummin kaupunkeja/alueita, joihin olisin autoani valmis tuomaan. Esimerkiksi auton toimittaminen Jyväskylään ei olisi minulta temppu eikä mikään.

Sen verran opin näistä kilpailutussivustoilta, että ei siellä ole juurikaan kiinnostusta näille vähän vanhemmille tai enemmän ajetuille autoille. Nykyään nyrkkisääntönä kiinnostavalle vaihtoautolle taitaa olla kymmenen vuotta tai 150 000 kilometriä mittarissa. Jos molemmat ehdot täyttyvät, auto kiinnostaa aidosti liikkeitä. Mikäli ei, niin tällöin autosta eroon pääseminen on jo vaikeampaa.

Kilpailutussivuston kautta sain autostani useita tarjouksia, mutta ne olivat tasoa vitsi. Huonoin tarjous taisi olla, että jos tuon auton 250 kilometrin päähän, saan siitä 950 euroa. Paras tarjous oli 1550 euroa kotipihasta haettuna, mutta sille oli helppo sanoa ei, koska autoliike tarjosi jo 2700 euroa. Autoliikkeellehän se vanha ajoneuvoni sitten jäi, eli pääsin siitä eroon hyvinkin helposti.

Pelkkä Excel valehtelee enemmän kuin yksikään automyyjä

Eräs kaverini totesi minulle joskus, kun olin laskenut autoni kuluja Excelissä, että tuo sinun taulukkosi valehtelee enemmän kuin autoliikkeen myyjät. En ensiksi meinannut uskoa sitä, mutta kyllähän kaverilla oli pointtinsakin.

Jos lykätään edellä mainitut molempien autojen kustannukset Exceliin ja lähdetään ränkläämään lukuja, lienee voittaja nousevan aika selvästi esiin. Koska uudemmassa autossa arvon laskeminen on sen verta hurjaa, kääntyvät lukemat yleensä vanhemmalle autolle.

Hyvä ymmärrettävä asia on kuitenkin se, ettei Excel kerro koko totuutta. Se kertoo vain ja ainoastaan luvut, tässä tapauksessa hinnan. Ei mitään muuta. Excel-tiedostot harvemmin ottavat kantaa seuraaviin asioihin:

• Auton luotettavuus
• Auton ajomukavuus
• Ajamisen turvallisuus
• Yleisfiilis

Näitä neljää asiaa on hyvin vaikea pisteyttää Exceliin ja väitänkin, että noin 99 % auton kuluja Excelissä pyörittelevistä ei mieti lainkaan eurojen ulkopuolisia asioita, vaikka ehkä pitäisi. Esimerkiksi auton luotettavuudelle pitäisi mielestäni antaa ehdottomasti jonkinlaista arvoa. Siinä kohti, kun auto hajoaa yllättäen välille ja pitäisi osata lennosta miettiä korjaamot sekä sijaisautot, voi stressi puskea nopeasti päälle.

Minkälaisia oppeja auton hankinnasta jäi mieleen?

Jo aiempien autojeni kanssa olen oppinut kantapään kautta sen, että ostit autoksesi sitten mitä tahansa, niin aika moni tuttu tai muu alkaa kyseenalaistamaan ostopäätöstäsi.

”Eikös tuossa autossa ole internetin mukaan kalliita tyyppivikoja? Mielestäni maksoit autosta ylihintaa. Oletko aivan varma tuosta tekniikasta? Eikö manuaalivaihteinen auto ole jo mennyttä maailmaa? Automaattivaihteisten huolto maksaa hirveitä summia. Kannattaako autoon laittaa noin paljon rahaa? Tonnillakin olisi saanut ihan yhtä hyvän auton. Nykyautot kestävät huonommin kuin vanhat.”

Autoissa on aina miljoona asiaa, joita joutuu ottamaan huomioon uutta ajoneuvoa hankkiessa. Pelkästään auton kulupuoleen vaikuttaa jo loputon lista tekijöitä auton hinnan lisäksi, saati sitten kun mennään keskustelussa ajomukavuuksien ja -tottumuksien puolelle.

Toinen oppi tulikin jo uudesta paikasta. Olen hämmentynyt siitä, miten huonosti autoliikkeet tuntevat tai saavat irti myymiensä autojen tiedoista. Erityisen hämmentynyt olen siitä, että kyseinen liike myy uutena näitä samoja autoja ja ostamani yksilö on myyty heiltä uutena kaksi vuotta sitten. Siitä huolimatta esimerkiksi varustelistaus on vaikea saada kokonaisuudessaan tietoon.

Meikäläinen on sattuneesta syystä ollut viimeisen vuoden aikana paljon tekemisissä Mersujen kanssa ja johtotähtien kohdalla tykkään siitä, että auton VIN-koodin avulla (jonka saa siis tietämällä rekisterinumeron) pystyt kaivamaan internetistä hyvinkin tarkat varustiedot autosta, vaikka autolla olisi ikää jo 40 vuotta. Jostain 1980-luvun alun Mersusta voi alustanumerolla selvittää sen, että siihen on lisätty tehtaalla moottorinlämmitin Suomi-auton vakiovarusteena.

Vastaavasti taas Opeleista ei tahtonut saada netin kautta vastaavaa tietoa millään irti. Minulle tuli autoa ostaessa vastaan parikin (onneksi) mieluisaa yllätystä, kun auton lisävarusteista löytyi sellaisia varusteita, joita ei oltu jaksettu raapustaa myynti-ilmoitukseen. Esimerkiksi nuo yllä kehumani älykkäät ajovalot huomasin itse paikan päällä, vaikka asiaa ei noteerattu internetin ilmoituksissa lainkaan.

Tietoisesti tai ei, autoliikkeet tykkäävät tuhota aina verkkosivuiltaan kaikki vanhojen mallien speksit ja varustepakettien sisällöt. Käytin pitkiä aikoja Innovation ja Innovation Plus -varustepakettien eroavaisuuksien selvittämiseen, mutta tämä jäi minulle mysteeriksi.

Maalaisjärjellä voisi kuvitella, että plus-mallissa olisi enemmän varusteita, mutta se ei pidä ilmeisesti paikkansa. Minun plus-paketilla varustellusta autostani puuttui esimerkiksi niinkin tärkeä lisävaruste, kuin takapenkin istuimenlämmittimet, joiden oletin kuuluvan pakettiin. Eli yllätyksiä riitti molempiin suuntiin.

Miten elämä auton kanssa jatkuu?

Kieltämättä on hauskaa huomata uuden auton viehätys. Vanha autoni ei herättänyt minussa oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia. Ihan sama vaikka joku olisi varastanut sen, tai aura-auto olisi vahingossa vienyt mennessään. En olisi stressannut siitä vakuutusasioita enempää.

Edellisellä Opel Astralla ajaminen oli yhtä jännittävää kuin Prismassa käyminen ja se oli autona yhtä eksoottinen kuin ABC-huoltoasemat. Itse asiassa vanha autoni herätti minussa jonkun verran negatiivisia ajatuksia, koska sen kanssa joutui jatkuvasti vähän pähkäilemään sitä, pitäisikö auto myydä vai pitää itsellä.

Kyllähän se on taas omanlainen tunteensa, kun autoilu tuntuu jännittävältä ja hauskalta. Sitä vähän jo odottaakin, että pääsisi reissuun uuden auton kera. Jostain syystä vanhan auton kanssa ei samanlaisia fiiliksiä ole ollut vuosikausiin. Toki hyvä on muistaa sekin, että joskus muinoin se edellinenkin Astra tuntui uudenkarhealta ja fiilikset olivat tätä luokkaa.

Toisaalta uusi auto tuo näin alkuvaiheessa houkutusta ”turhalle ajolle”, mikä tarkoittaa ylimääräisiä kilometrejä ja sitä kautta ylimääräisiä kuluja. Vanhan auton kanssa tätä ongelmaa ei ollut, koska auto oli yksi väljähtynyt ja huoneenlämpöinen limonadi. Jos auto on huono, se tuppaa myös vähentämään joutavaa ajelua.

Pakko on muuten sanoa myös se, että eihän tuo uusikaan Astra vedä lähimainkaan vertoja toiselle omistamalleni autolle, eli Mercedes-Benz 500 SEL:lle. Edustus-Mersu suoraan 1980-luvulta hakkaa yhä aivan sata nolla uuden autoni, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siinä missä Opel Astroja on 13 tusinassa, oikeasti vanhoissa autoissa on oma fiiliksensä. Harmillisesti vuoden 2009 Astra tipahti syvälle näiden kahden olomuodon väliin.

Ylipäätään tuo harrasteajoneuvon ostaminen oli vuosi sitten aika hauska kokemus, ja minulla on hyvässä muistissa huhtikuinen kotimatka autonhakureissulta Oulusta Jyväskylään. Koska olet viimeksi ajanut yhtä soittoa 300 kilometriä ja nauttinut niistä jokaisesta suupielet korvissa? Eikä se hymy hyytynyt edes kesän myöhempien ajettujen kilometrien aikana. Itse asiassa odotan jo nyt hyvin innoissani tulevaa kevättä ja Mersun kaivamista ulos talvisäilytyksestä.

Noh, se Mersusta. Mitä tulee Opel Astraan, niin jännä nähdä miten pitkäaikainen suhde meille muodostuu. Edellisen kanssa pidimme yhtä kuusi vuotta ja 100 000 kilometriä. Siihen aikajaksoon mahtui jos jonkinlaista ajoa ja monenlaista auton käyttöä. Välillä autoa ei tarvinnut oikeastaan lainkaan, joten se oli hyvä poistaa välillä liikennekäytöstä.

Tiivistelmä: näin asiat muuttuvat uudemman auton myötä

Tulipa tarinaa pitkästi. Tällaista se tuppaa olemaan, kun pääsen yhdistämään kaksi itseäni kiinnostavaa aihetta, eli rahat ja autoilun. Koska tarina on pitkä, täytynee tämän artikkelin johtopäätökset koittaa niputtaa jollain mahdollisimman simppelillä tavalla. Olkoot simppeli tapa tällä kertaa perinteine plussat ja miinukset -lista.

Kun vaihdoin vanhan ritsani huomattavasti uudempaan autoon, siitä seurasi seuraavia hyötyjä:

• Polttoainekustannukset ja verot pienenivät
• Katsastusvälit harvenivat
• Määräaikaishuollon tai uusien renkaiden hankinta siirtyi tulevaisuuteen
• Auton luotettavuus kasvoi, eikä enää tarvitse jännittää koslan kestämistä
• Auto on miellyttävämpi ajaa ja sillä ajamisesta jopa hieman tykkääkin

Vastaavasti taas auton päivittäminen kalliimpaan aiheutti seuraavat negatiiviset asiat:

• Käteisvarat menivät autoon
• Autoissa lepää todella paljon rahaa, joka on kaikki poissa pörssistä
• Auton arvonalenema kiusaa varallisuuttani
• Vakuutusmaksut kasvoivat (mutta vain koska laajempi vakuutus)
• Autolla tulee ajettua helpommin turhaa ajoa