Opel Insignia B Innovation – Isolle miehelle tehty Ooppeli

Pienempään Astraan tottunut ooppelisti tunsi itsensä varsin pieneksi ihmiseksi Opel Insignian ratin takana.

Opel Insignia on vähän hassu auto. Se korvasi Opel Vectran mallistossa jo vuonna 2008, mutta siitä huolimatta auto tuntuu yhä melko tuoreelta Opel-mallilta. On vähän erikoinen yhdistelmä, että automalli pääsee ikänsä puolesta pian jo ripille, mutta samaan aikaan malli tuntuu hehkuvan uutuuttaan. Insignian tuoreeltaan voittama Vuoden auto -tittelikin on ehtinyt täyttää jo 12 vuotta.

Ehkä osasyy tälle ilmiölle juuri tämän koeajon yhteydessä liittyi siihen, että saimme koeajoon vuonna 2017 tuotantoon tulleen Opel Insignia B:n, joka erosi merkittävästi edellisestä Insigniasta. Edellisen sukupolven yksilö onkin meille tuttu, sillä olemmehan koeajaneet varsin räyhäkkään Opel Insignia A 2.8 V6 Turbo 4×4:n.

Koska Insignia on jonkin verran Astraa kalliimpi malli, niitä näkee liikenteessä myös huomattavasti pienempää sisarmalliaan vähemmän, mikä kenties osaltaan auttaa pitämään Opel Insignian fiiliksen freesinä. Eipähän tule samanlaista vastaan aivan joka nurkan takaa!

Vihreää siirtymää Opel Insignian muodossa

Auton kenties huomiota herättävin yksityiskohta ei valitettavasti tule ilmi ottamistani kuvista. Auton värinä oli hyvinkin poikkeuksellinen, eli tumman vihreä, joka oli mielestäni pienen alkusulattelun jälkeen oikein hieno väri tälle autolle. Väri oli myös jonkin sortin metalliväri, eli tämän auton kyllä tunnistaa Prisman parkkipaikalta jo kaukaa.

Ennen koeajoa koitin hieman muistella sitä, olisinko mahdollisesti joskus istunut Insignian kyydissä. Tulin sellaiseen tulokseen, että kuljettajan paikan olen lähinnä koeistunut, kun taas apukuljettajan penkki on tullut tutuksi ehkä noin kolmen kilometrin mittaisella ajelulla. Aika ohuet ovat siis Insignia-kokemukseni ennen tätä koeajoa.

Vannoutuneelle Astra-miehelle Opel Insignia tuntuukin suorastaan maantielaivalta. Vaikka koeajoyksilömme oli Grand Sport, eli vähän coupea muistuttava neliovinen sedan, auto oli iso ilmestys. Voin vain kuvitella miten isolta Sports Tourer -farmari oikein tuntuisi.

Harmillisesti takapenkin jalkatilat jäivät vähän epäselviksi, sillä auton kesärenkaat ja niiden tieltä poistettu hattuhylly olivat sijoitettu takapenkille.

Innovation-varustepaketti

Koeajoyksilömme oli varustettu Innovation-varustepaketilla. Samainen Innovation tarkoittaa Astrassa yleensä varsin runsaasti lisävarusteltua yksilöä, mutta Insignian puolella Innovation on malliston halvimmasta päästä oleva perusvarusteinen malli. Toisaalta termin “perusvarustelu” voi ymmärtää monellakin tavalla, Insigniassa on melko kattava lisävarustelu.

Insignian varustelista piti sisällään oikeastaan kaiken tarpeellisen. Penkit olivat puolinahkaiset osittaisella sähkösäädöllä. Autosta löytyi Webasto kaukosäädöllä ja soittimessa oli vielä erillinen navigaattori. Kaikki normaalit mukavuusvarusteet lämmitettävästä ratista aina vakionopeudensäätimen kautta pysäköintiavustajiin löytyi luonnollisesti auton varustelistalta. Autossa näytti olevan myös ADAS-varusteista ainakin automaattiset hätäpuheluiden soittojärjestelmät.

Jos haluaisi nillittää auton varusteista, olisi penkit voineet olla vähän paremmat. Sieltä puuttui kokonaan mm. reisituet, joihin on vähän ehtinyt jo tottua Innovation-Astrojen kanssa toimiessa.

Valojen suhteen en tajunnut tarkistaa sitä, minkälaiset tuikut keulalta löytyi. Myöskään jälkikäteen katsottu myynti-ilmoitus ei tätä kertonut. Oletan valojen olleen vähän tavallista paremmat, ettei autoa ollut sentään millään ruikuli-halogeneilla varustettu.

Lue myös: IntelliLux LED Matrix -ajovalojärjestelmä – Opelin paras yllätysvaruste

Isolle kuljettajalle tehty

Valitettavasti koeajo osui vähän kehnoon saumaan kelien puolesta. Tiet olivat sekoitus vettä, loskaa ja jäätä, riippuen liikennemääristä. Tämä söi hitusen intoa ajaa Insignialla viimeisen päälle kattava lenkki. Kuvaukset suoritettiin Teivon raviradalla, jossa olosuhteet olivat suorastaan pääkallokelin tasoa. Pohjalla liukas jää, jonka päällä oli aavistus vettä.

Insignia oli viimeisen päälle mukava peli ajaa, kuten tämän kokoluokan autolle sopiikin odottaa. Koeajoyksilömme oli varustettu 1.6-litraisella dieselmoottorilla, josta löytyi paperien mukaan 136 hevosvoimaa. Kaikella rehellisyydellä tuo hevosvoimamäärä tuntui Insigniaan vähän alimitoitetulta, eli mitenkään ripeänä pelinä tätä koeajoyksilöämme ei voinut pitää.

Dieselmoottoria ohjattiin kuuden vaihteen manuaaliaskilla. Tämä 179 senttimetriä pitkä kuljettaja teki koeajolla sen havainnon, että vaihdekeppi on sijoitettu konsolissa yllättävän taakse, jonka myötä vaihteiden vaihtaminen ei tunnu oikein luontevalta.

Kuvaussession jälkeen otin rohkeammin penkkiä taaksepäin, jolloin ajelin normaalia taaempana, mutta se poisti tuon ongelman. Olisikin mielenkiintoista nähdä miten esimerkiksi minua 10-15 senttimetriä lyhyempi kuljettaja tuumaa vaihdekepin sijainnista.

Voisiko Insignia olla seuraava autoni?

Insignia oli hyvä auto, sitä ei voi kiistää. Auto on kuitenkin jonkin verran Astraa arvokkaampi ja hyvästä perusvarustelustaan huolimatta se ei välttämättä pärjää viimeisen päälle varustellulle Astralle. Jos lähtisin miettimään asiaa siltä kantilta, että valitsisinko perusvarusteisen Insignian vaiko kaikilla herkuilla ruksitun Astran, on taisto aika tasainen.

Astran valitsevalle saattaa jäädä vielä jokunen seteliraha kaveriksi, sekä halvemmat ylläpitokustannukset. Toisaalta auto on myös merkittävästi pienempi, eikä maantieajossa ihan niin mukava peli ajaa.