Opel Mokka X 4X4 – Aamu käyntiin neliveto-Mokalla

Opel Mokka lienee suosituimpia malleja Opelin nelivetomallistosta. Lähdetään katsomaan mihin tämä kompakti neliveto pystyy.

Syksy puskee päälle ja nelivetokelit ovat aivan nurkan takana. Kenties juuri tästä syystä Koeajolle.com on keskittynyt viime aikoina testaamaan nelivetoisia autoja. Aiemmin piinapenkkiin ovat joutuneet jo Volkswagen Touareg sekä Dacia Duster. Tällä kertaa koeajoautoksi päätyi hinnat alkaen -mallin Dusterin ja hinnat päättyen -mallin Touaregin välimaastosta Opel Mokka X.

Osa teistä lukijoista saattaakin jo tietää, että allekirjoittanut on melko kova opelisti, jonka elämä on muodostunut lähinnä Opel Astrojen ympärille. Astraa ei valitettavasti saada nelivetoisena, joten joka nurkasta vetävää autoa hamuavan Astra-kuskin lähin vaihtoehto löytynee juuri Opel Mokan muodossa.

Ennen koeajoa minulla ei ollut mitään kontaktipintaa Mokkaan muuten kuin kahvikupin kautta. Samalla yritin muistella olisinko mahdollisesti joskus ajanut neliveto-Opelia, mutta sellaista ei muistikuvieni mukaan ollut tiedossa. Pääsin siis suorittamaan koeajoa varsin tyhjältä pöydältä ilman sen suurempia ennakko-odotuksia.

Mystinen X-kirjain

Vaikka pidän itseäni kovan luokan opelistina, niin yksi asia minulle on jäänyt kysymysmerkiksi. Opelilla on nykyään suorastaan pakottava tarve lisätä malleihin ylimääräisiä X-kirjaimia. Myös koeajoautomme oli viralliselta ristimänimeltään Opel Mokka X.

Taas kerran menin vanhanaikaiseen, mutta kuvittelin Mokan nimessä olevan X-kirjaimen tarkoittavan nelivetoa. Olisi hirveän simppeli tapa nähdä jo kaukaa mallinimestä, liikkuuko auto kahden vai neljän vetävän pyörän voimin. Onhan BMW:llä nelivedot nimetty xDriveksi, eli äksä nelivedon merkkinä olisi jossain määrin jo tuttua huttua autoilevalle kansalle.

Mutta ei, Nettiauton nopea selaaminen paljasti minulle sen, että Opel Mokka X voi olla vetotavaltaan myös vain etuvetoinen. Itse asiassa tässä kohti minulle tuli pieni flashback taannoiselta koeajoltani, kun kävin kokeilemassa Opel Crossland X:ää. Olen jo tuossa artikkelissa arponut X:n merkitystä Opelin mallinimessä, mutta en ole keksinyt sille vieläkään mitään logiikkaa.

Enjoy-varusteltu koeajoyksilö

Mokan varustetasot lienevät tuttua huttua meille Astra-kuskeille. Koeajoyksilömme varustetaso oli Enjoy, ja aivan kuten Astroissa, Enjoy pitää sisällään vain perusvarustelun. Mainitsemisen arvoisten varusteiden lista on melko lyhyt, autosta löytyy kaukovaloautomatiikka, pysäköintitutkat, lämmitettävä monitoimiratti, IntelliLink-multimediajärjestelmä ja vakionopeudensäädin.

Meikäläinen on ollut Opeleiden kanssa suuri Innovation-varustepaketin fani, johtuen mm. huomattavasti ergonomisemmista istuimista. Aiemmin tässä blogissa on tullut koeajettua Innovation-varustellut Crossland X ja Astrat niin farkkuna kuin pätkänä. Ehkä siitäkin syystä Enjoy-paketti ei herättänyt hirveästi hurraahuutoja.

Istuessani ensimmäistä kertaa Opel Mokan rattiin kiinnitin huomiota auton sisätilan fiilikseen. Edellisellä vähän eksoottisemmalla Opel-koeajolla pääsin testaamaan Crossland X:ää, joka ei mielestäni tuntunut hirveästi Opelilta. Crossland X:n kohdalla syy piili luultavasti PSA-tuotannossa, sillä Crossland X perustuu vahvasti mm. Peugeot 2008:aan.

Sen sijaan A-sukupolven Mokka on ehtaa General Motoria ja sen sisarmallit ovat Buick Encore ja Chevrolet Trax, joiden kanssa Mokka jakaakin suurimman osan tekniikastaan. Ehkä siitä syystä Mokka tuntui huomattavasti tutummalle kaverille heti kättelyssä, kun taas Crossland X:ää en tuntenut oikein missään kohtaa omakseni.

Astraan verrattuna Mokka X on melko pieni. Takapenkillä voi olla tuskaiset oltavat täysimittaisille ihmisille ja takakonttikin on melko nafti ainakin farmareihin tottuneelle kuljettajalle. Kurkkasin huvikseni aiemmin Crossland X:n koeajolla ottamani takapenkkikuvat ja yllätyin siitä, että Mokan takapenkki on suunnilleen Crossland X:n takapenkin kokoinen, vaikka Mokka on muuten pienempi ja sirompi.

Neliveto ilmoittaa olemassa olemattomuudestaan

Lähtiessäni liikkeelle ensimmäisenä huomioni kiinnittyy auton kytkinpolkimeen, joka tuntuu suorastaan imaisevan kytkimen pohjaan. En tiedä oliko tämä vika vai ominaisuus, mutta kytkin lurpsahti hyvinkin herkästi juurta myöten pohjaan asti, vaikka kytkintä ei tullut poljettua edes voimalla. Tähän totuttautuminen vei hetken.

Nelivedon olemassaolon huomasi myös hyvinkin pian liikkeellelähdön myötä. Tai pikemminkin sen olemassa olemattomuuden. Oikeastaan heti kun päästiin kunnolla vauhtiin, mittaristoon tuli iso huomio siitä, että neliveto on nyt kytketty pois päältä. En tiedä olisinko jotain kautta voinut pakottaa nelivedon pysymään kuvioissa pidempään, sillä mitään selkeää kytkintä sen aktivoimiselle en löytänyt.

Koeajolle tuli matkaa ehkä 25 kilometriä, mutta neliveto oli koko matkan aikana päällä ehkä 500 metriä. Toisaalta elokuinen Kuopio ja täysin kuiva sää, niin mitäpä sillä nelivedolla olisi edes tehnyt hyvien teiden päällä ajaessa?

Sen verran Mokka X pääsi kuitenkin muistuttamaan omasta crossoveruudestaan, että pysähtyessäni käyttämään Kuopion Pitkälahden ABC:n saniteettitiloja, elämäni ehti pysähtyä hetkeksi loikatessani ulos autosta. Ilmeisesti autossa oli kuitenkin sen verran Astramainen fiilis, että säikähdin hypänneeni tyhjän päälle, kun nousin ulos autosta. Olihan siellä lopulta kuitenkin maa vastassa, mutta 16 senttimetrin maavara teki minulle tepposet.

Dieselin voimalla

Tekninen puoli ei tarjonnut minulle hirveästi yllätyksiä, sillä vastaavan ikäisiä Opeleita on tullut ajettua useita. Sen verran pientä ylläriä kuitenkin tarjottiin, että jostain syystä kuvittelin auton olevan bensiinimoottorilla varustettu. Auto kulki ihan pirtsakkaasti ja kuvittelin sen olevan turboahdettu bensa, mutta vasta auton myyntiesitteen lukeminen paljasti konepellin alta löytyvän 136-hevosvoimaisen 1,6-litraisen dieselin.

Autolla oli ajettu 120 000 kilometriä, joka on vajaan neljän vuoden ikäiselle autolle melko ruhtinaallinen määrä ajoa. Vaikka tietä oli nielty paljon, se ei näkynyt lainkaan auton kunnossa. Auton kunto oli sen verran hyvä, että kilometrimäärästä olisi voinut ottaa ensimmäisen ykkösen pois ja kukaan ei olisi epäillyt asiaa. Esimerkiksi apukuljettajan penkki näytti niin ryhdikkäälle, että epäilimme automyyjän kanssa edellisen omistajan matkustaneen autossa pääasiassa yksin.

Maalipinnastakaan ei löytynyt oikeastaan minkäänlaisia kiveniskemiä. Paria kohtaa syynättiin tarkoin, mutta pienen rapsuttelun jälkeen kiveniskemä näyttikin olleen maalipintaan jähmettynyttä pikeä. Tuulilasi oli myös täysin ehjä. Todella siisti auto kilometreihin katsottuna.

Ajetaanko ensi talvi nelivedolla?

Noh, vaihtuuko oma Opel Astra H nyt Opel Mokka X:ksi? Eipä taida, vaikka kieltämättä Mokka oli ihan asiallinen peli. Jos minun pitäisi valita Mokka X:n ja Crossland X:n väliltä, en miettisi hetkeäkään. Näistä kahdesta Mokka olisi ehdottomasti oma valintani.

Sen verran täytyy antaa pyyhkeitä myös autoliikkeen suuntaan, että automyyjä tarjosi minulle vähän vahingossa hyvää Buranaa autokuumeeseeni. En ollut autokaupoilla liikenteessä oman Astrani kanssa, vaan hurautin paikalle Opel Vivaron kanssa. Automyyjä tykkäsi kysellä poikkeuksellisen tarkkaan speksejä omasta autostani, mutta ei halunnut tehdä minkäänlaista hyvitystarjousta autosta näkemättä sitä.

Sinänsä ymmärrettävää, että kun autoa ei pääse näkemään livenä, sen kunto voi olla mitä tahansa ja siksi hyvitysarvoa on vaikea laskea. Mutta samaan aikaan reissulle osui myös kilpailijalla tehty Dacia Dusterin koeajo, jossa myyjä ei pitänyt minkäänlaisena ongelmana sitä, että hän ei päässyt näkemään autoa. Hän laski lonkalta tarjouksen, jossa ainakin autoni hyvitysarvo oli varsin hyvä. Kieltämättä tämä pelisilmä nosti selvästi Dacian osakkeita.