Opel Astra K – Paraneeko vaihtamalla seitsemän vuotta uudempaan?

K-mallin Astra ei tuo hirveästi yllätyksiä ahkeralle opelistille – edes dieselmoottorilla varustettuna.

Tämänkertainen Koeajolle.comin koeajo suoritettiin ihan aito ostohalu takataskussa, kun diesel-auton kuume pakotti autoilijan vierailemaan autokaupassa. Tulevaisuudessa mahdollisesti kasvavat kilometrit yhdistettynä 5,5 vuoden yhteiseloon nykyisen H-Astran kanssa puoltavat autokuumeen lääkitsemistä autoliikkeen antimilla.

Järin suurta luovuutta allekirjoittanut ei kyennyt autokaupassa harrastamaan. Kuin sattumalta Kuopion Sakan ovien eteen oli unohtunut Opel Astra K dieselinä, joka kiinnitti välittömästi kirjoittajan huomion. Taustapeilistä roikkuva hintalappu kaikkine spekseineen osui vähintäänkin kohtuullisesti siihen mitä tässä tilanteessa oltiin hakemassa.

Astraan oli tehtaalla asetettu Innovation-varustepaketti, joka pitää mm. navigoinnin, kuusi kaiutinta, pysäköintiavustimen, peruutuskameran, katvealueen varoittimen, tummennetut takaikkunat ja ergonomisilla lisäsäädöillä varustetut etuistuimet sekä takapenkillä istuinten lämmittimet. Näiden lisäksi autosta löytyy Webasto ja vetokoukku. Auton varustetaso onkin hyvä, eikä siitä jää oikein mitään tarvittavaa puuttumaan.

Menee ehkä vähän brassailun puolelle, mutta olin ehtinyt jo tottua K-Astran hyvään varustetasoon. Perhepiiristäni löytyy käytännössä varustepakettia myöten identtinen Astra bensakoneella ja eri värillä. Sen vuoksi lyhyempi varustelista olisi tuntunut tässä perheen sisäisessä kilpavarustelussa selvältä erätappiolta.

Allergialääkkeet nautittuna tutustumaan autoon

Onneksi olin nauttinut allergialääkkeet ennen autokaupoille lähtemistä, sillä auton maalipinta muistutti meitä siitepölykauden viimeisistä metreistä. Auto oli kauttaaltaan pienen pölyn peitossa. Minua palvellut myyjä pahoitteli asiaa ja kertoi miten ulkoilmassa vietetyt päivät näkyvät heti tummansinisen auton maalipinnassa.

Kovin tarkkaa syynäystä en pölystä johtuen jaksanut tehdä autolle, mutta maalipinta näytti olevan varsin siisti, eikä autossa ollut juurikaan merkkejä 170 000 kilometristä Suomen teillä. Myös ajoneuvon sisusta oli siisti, eikä sieltä löytynyt moitittavaa, vaan auto oli tuulilasia myöten ehjä kapistus. Hyvin huomasi heti auton kunnosta, että tällä kertaa emme ole huutokaupattavien autojen rivistöllä, kuten edellisten BMW E90:n ja Mercedes-Benz W140 kohdalla oltiin.

Auton historiakin vaikutti melko puhtaalle. Kyseessä oli Suomi-auto muistaakseni yhdellä omistajalla ja huoltokirjakin löytyi. Huoltodokumenttien mukaan autolla oli saatu keskittyä pelkästään ajamiseen, eli hanskalokerosta ei pilkistänyt minkäänlaisia ylimääräisiä huolto- tai korjauskuitteja.

Koeajolla tuttua ja turvallista

Vaikka minun Astrallani ja meidän koeajoyksilöllämme on ikäeroa vain noin 7 vuotta, on autoileva maailma mennyt sinä aikana eteenpäin. Toisin kuin omassa autossani, minun ei tarvinnut koeajolle lähtiessä kaivella avaimia taskusta, vaan avaimeton KeyLessGo-järjestelmä säästi farkkushortsieni taskujen kulumista. Avaimet taskussa istahtaminen kuljettajan penkille ja napista auto käytiin kohti koeajoa.

Koska käyttöpelinä toimii hitusen vanhempi Astra, väkisinkin koeajoautoa alkaa vertaamaan omaan kulkineeseen. K-Astra tuntuu olevan H-Astraa isompi, mutta hiljaisempi. En itse asiassa tiedä johtuuko auton isompi koko vain illuusiosta, missä oman auton kaikki nurkat ovat käyneet tutuksi ja ajaminen on ketterää, versus pieni ylimääräinen varovaisuus laina-autolla.

Oikeastaan mikään koeajon aikana ei muistuta minua siitä, että tällä kertaa pellin alla jyskyttää dieselmoottori. En huomaa ajotuntumassa oikeastaan mitään eroa aiemmin ajamaani bensamoottorilla varustettuun K-Astraan. Koeajon aikana tutkailin hieman ajotietokoneen laskemia keskikulutuksia, mutta niissäkään ei ollut merkittäviä eroja bensalla kulkevaan veljeensä. Tosin tämän diesel-Opelin puolustukseksi pakko todeta se, että autoliikkeen koeajorumbat ovat varmasti nostaneet keskiarvoa, mikä vähentää eroa bensa vs diesel -keskustelussa.

Ehkä eniten minulle jäi koeajosta mieleen takakontissa pyörivät renkaat, jotka myyjä tarjoutui nostamaan pois koeajon ajaksi, mutta en nähnyt renkaita ongelmana. Astrassa oli kuitenkin sen verran iso kontti, että neljä rinnakkain asetettua talvirengasta mahtuivat liikkumaan melko reippaasti, mikä teki myös ajamisesta varovaisempaa. Tämänkin asian voisi nähdä kuitenkin positiivisessa valossa: harvan auton takaluukussa mahtuu tilan puolesta elämään täysi satsi 16-tuumaisia renkaita.

Kilometrin huolettavat – lähinnä oman auton vuoksi

Koeajon jälkeen oli hyvä palata takaisin myymälään ja aloittaa kaupan hierominen. Oman koeajoni aikana automyyjä oli käynyt myös tutustumassa omaan Astraani ja nyt jäin kuuntelemaan minkälaista hyvitystä saisin omasta autosta sekä millä hinnalla minun ei tarvitsisi kaivaa lainkaan K-Astran avaimia pois taskustani.

Oman Opelini jättäminen autoliikkeen pihalle olisi sipaissut Astran hinnasta 2000 euroa, eli maksettavaa olisi jäänyt hitusta vajaa 10 000 euroa. Vaikka kymppitonnilla olisinkin saanut itselleni seitsemän vuotta tuoreemman ja huomattavasti paremmin varustetun menopelin, ei autokuumetta ehtinyt kuitenkaan syntyä.

Ehkä suurin tekijä oli K-Astran mittarilukemassa, joka oli vain 20 tkm minun autoni mittarilukemaa pienempi. Ei sillä, että 172 000 kilometriä ajettu Astra vetelisi viimeisiään, vaan enemmänkin kymppitonnin maksaminen vain hitusen vähemmän ajetusta autosta tuntui ylitsepääsemättömältä. Tästä syystä poistuin pihasta samalla Astralla, jolla sinne tulinkin.

Näitä koeajoraportteja varten opin K-Astraa koeajaessani myös sen, että “liian tuttu automalli” on haastavampi kirjoittamisen kannalta, kuin täysin pystymetsästä revitty koeajoyksilö. Helposti luulisi juuri päinvastoin, eli mitä tutumpi auto, niin sitä helpommin syntyy myös tekstiä, mutta ei näemmä menekään niin.