Takavuosina autoliikkeet tykkäsivät puhua Suomi-autoista. Mitä Suomi-autot olivat ja mitä merkitystä sillä edes oli ostajan kannalta?

Kenties yksi eniten keskustelua herättävä termi suomalaisessa autokaupassa on termi Suomi-auto. Vaikka termin parhaat vuodet ovatkin hiljalleen jo taakse jäänyttä aikaa, saattaa myynti-ilmoituksessa törmätä Suomi-auton mainintaan.

Suomi-autolla tarkoitetaan autoa, joka on myyty uutena Suomeen, eli käytännössä sen ensimmäinen omistaja on ollut suomalainen ja auto on ensirekisteröity Suomeen. Suomi-auton vastakohta on taas ulkomailta käytettynä Suomeen tuotu auto, josta käytetään usein termiä tuontiauto.

Suomi-auto kokemuksia

POP Vakuutus alennuskoodi INSSIN

Suomi-autot ja niiden verotus

Ennen kuin sukelletaan syvemmälle Suomi-autoihin, tulee meidän tutustua hieman suomalaisen autoilun historiaan. Suomi on ollut tunnetusti maa, joka verottaa autoja aika kovalla kädellä.

Jos menet joskus autoliikkeeseen katsomaan uusia autoja, niiden hintalaput ovat yleensä siinä muodossa, että paljonko sen hinta on veroineen ja paljonko auton hinta olisi ilman autoveroa. Tämä hinnasto on olemassa sen vuoksi, että teoriassa joku voi ostaa Suomesta uutena auton, mutta rekisteröidä sen heti ulkomaille. Tätä mallia saattaa käyttää esimerkiksi Suomesta ulkomaille muuttavat henkilöt.

Autoverottomasta hinnasta monet autoilijat vitsailevat sen olevan auton hinta Saksassa. Tosiaan, autoteollisuudesta vahvasti elävässä Saksassa ei luonnollisestikaan ole Suomen tapaista autoveroa, koska maan työllisyyden vuoksi on tärkeää, että ihmiset vaihtavat autojaan tiheästi uusiin. Tästä syystä uuden auton hinta Saksassa on huomattavasti halvempi, kuin tismalleen saman auton hintalappu uutena Suomessa.

Koska Suomessa autoja on verotettu pitkälti niihin liittyvien varusteiden pohjalta, Suomeen myydyt autot ovat tupanneet jäämään aika nihkeästi varustelluiksi. Joskus Suomeen tilattiin uutena autoja, joista oli riisuttu kaikki ylimääräinen pois, jotta auton verotusarvo pysyisi matalana. Tästä Koeajolle.com kertoikin jo taannoisessa autoverotuksen porsaanreikiin keskittyvässä artikkelissa.

Yksi 1960-luvun erikoisuuksista oli ns. karvalakkimallien tuominen Suomeen. Maahantuojat tilasivat autot mahdollisimman olemattomilla varusteilla varustettuna Suomeen, jotta autoja verotettaisiin mahdollisimman kevyesti tullauksen yhteydessä, koska vero määräytyi pitkälti varusteiden mukaan. 

Kun tullausprosessi saatiin läpi, autojen lisävarustelu Suomessa pääsi vauhtiin. Autoihin vaihdettiin Suomessa uusien ja täysin ehjien osien tilalle uusia ja parempia osia. Autoihin tuli tehokkaampia akkuja, parempia renkaita ja jopa erillisiä lämmityslaitteita. Kaikista erikoisimmat lisävarustelut liittyivät auton tuulilaseihin: joskus uusien autojen tuulilaseja vaihdettiin Suomessa parempilaatuisiin.

Autoliikkeet edistävät Suomi-autojen ja tuontiautojen kahtiajakoa

Vielä 2000-luvun alussa oli valitettavan tavallista, että tuontiauton historia seurasi autoa, eikä siitä päässyt millään eroon. Ongelman tästä teki vieläpä se, että hyvin monet isotkin autoliikkeet eivät huolineet tuontiautoja ollenkaan vaihtoautokaupassa.

Esimerkiksi Ylen julkaisema Kuningaskuluttaja-artikkeli kertoo korutonta kieltään siitä, miten tuontiautoa ei kovin mielellään otettu vaihdossa, tai jos se otettiin, niin hyvityshinta oli heikko. Autoliikkeet perustelivat kantaansa sillä, etteivät he voi varmistua auton historiasta.

Asia oli kuitenkin vähän kaksipiippuinen, sillä kuten Kuningaskuluttajankin artikkeli meille kertoi, niin autoliikkeet saattoivat tuoda itse Saksasta autoja Suomeen jatkuvalla syötöllä, mutta toisaalta samat liikkeet eivät suostuneet ottamaan muiden tuontiautoja vaihtoautoriveihinsä. Kieltämättä tämä liiketoimintamalli tuoksahti vähän palaneelta.

Tuolle ajalle tyypillistä oli kuitenkin se, että monissa autojen myynti-ilmoituksissa oli alleviivattu kovaan ääneen sitä, että kyseessä on Suomi-auto. Suomi-auto oli käytännössä kehu autolle, mikä tarkoitti sen historian olevan aina tarkasti tiedossa.

Koska Suomi-autot menivät autoliikkeille kaupaksi, mutta tuontiautojen hyvityshinnat olivat nihkeämpiä, luonnollisesti tuontiautojen hinnat laahasivat vähän Suomi-autoja alempana. Ongelma tästä tuli etenkin niissä tapauksissa, jos joku henkilö sattui ostamaan tuontiauton tietämättään sitä. Tästä syntyikin monenlaisia autokauppaan liittyviä riitoja, missä jälkikäteen kiisteltiin siitä, oliko asiakas tietoinen auton omistajahistoriasta.

Sinänsä autoliikkeiden huoli ei ollut tuolloin täysin aiheeton. Kun autojen hakeminen Saksasta yleistyi vuosituhannen vaihteessa, monet suomalaiset autonostajat retkahtivat Sulo Vilénin tyyliin vähän huonompiin yksilöihin, kun kerran halvalla saivat.

Saksasta uitettiin Suomeen sinänsä hyviä ja hienoja Mersuja sekä Bemareita, mutta autojen historiassa saattoi olla pahanlaatuisia aukkoja. Autojen mittarilukemia oli saatettu ruuvata alaspäin tai se oli saattanut olla kunnostettu kolariauto. Näissäkin tapauksissa tuppasi käymään siten, että ne kaikista pahimmat yksittäistapaukset jäivät elämään autoilevan kansan mieleen.

Suomi-auto muuttuu kehusta kirosanaksi

Mitä pidemmälle 2000-luku alkoi kuitenkin mennä, sitä enemmän autoilijoiden asenteet tuontiautoja kohtaan muuttuivat. Luultavasti osansa oli myös sillä, että kokemuksen kautta Saksasta autoja tuovat tahot oppivat kiertämään kaukaa ne pahimmat tikittävät aikapommit.

Sinänsähän tuontiautossa ei ole mitään pahaa, jos auton historia on tarkasti tiedossa. Saksalaiset ymmärtävät autojen päälle suomalaisia enemmän, joten täkäläinen autojen ylläpito on vähintäänkin yhtä hyvää, ellei jopa Suomea parempaa.

Matalan autoverotuksen myötä tuontiautot tuppasivat olemaan myös hyvinkin ruhtinaallisesti varusteltuja, sekä keskieurooppalaiset automarkkinat tarjosivat myös monia eksoottisia automalleja, joita Suomeen ei oltu koskaan edes myyty.

Varustelutaso onkin sellainen asia, jota ei voi ohittaa Suomi-autoista puhuttaessa. Jos aiemmin Suomi-auto oli ollut myytävälle ajoneuvolle kehu, nyt siitä alkoi tulla rasite. Monille autoilijoille Suomi-auto tarkoitti nimittäin hyvinkin nihkeää varustelutasoa.

Varusteiden lisäksi Suomi-autoissa on toinenkin heikkous, joka kiinnostaa varmasti autoilijoita. Koska Suomessa talvet tuppaavat olemaan kylmiä, täällä autot ovat aika kovalla käytöllä. Talvisin autoille saatetaan tehdä moottorin käyttöikää lyhentäviä kylmäkäynnistyksiä ja toisaalta jokainen talvella ajava auto tulee alttiiksi tiesuolalle sekä siitä seuraavalle korroosiolle.

Samanlaiset ongelmat eivät tietenkään vaivanneet ulkomailta tuotuja autoja, sillä tuontiauton saattoi tunnistaa varusteiden lisäksi myös pohjan kunnosta, jossa oli ikäistään Suomi-autoa vähemmän ruostetta.

Avaa ilmainen Nordnet-osakesalkku ja aloita sijoittaminen

Suomi-auto vai tuontiauto – kumpi kannattaa ostaa?

Edellä mainituista syistä asenne-erot niin tuonti- kuin Suomi-auton välillä ovat kaventuneet lähes olemattomiin. Termiä ei käytetä autokaupassa enää takavuosien tapaan, ja ovatpa jotkut autoliikkeet jopa liputtaneet termin kuoppaamisen puolesta.

Suomeen tuodaan joka vuosi valtavat määrät autoja ulkomailta. Käytettyjen autojen maahantuonti oli monta vuotta jatkuvasti kasvava trendi, mutta koronavuosi 2020 toi pienen laskun trendiin. Sekin selittyi pitkästi sillä, että lockdown aiheutti erilaisia haasteita autojen toimittamiselle. Kasvavaa trendiä on vauhdittanut mm. halpa Ruotsin kruunu, mikä kannustaa autojen ostamiseen Ruotsista.

Kuten autoliikkeet itsekin kertovat, auton alkuperäisellä maalla ei ole niinkään enää merkitystä, vaan yksilön kunto merkkaa autokaupassa. Oli auto sitten Suomi-auto tai tuontiauto, hyväkuntoiset ja hyvin varustellut autot menevät aina kaupaksi.

  • Vuosimalli:
  • Moottori: -litrainen bensiini ( kW)
  • Vaihteisto: Automaatti
  • Vetotapa: Etuveto
  • Mittarilukema: km
  • Koeajon tarjosi:

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.