Dacia Duster 4WD HS – From Romania with love

Dacia Dusterin koeajolla muisteltiin legendaarista kulttimainosta sekä ihmeteltiin auton halpaa hintaa.

Koirat haukkuu ja Dacia kulkee. Näin meille kertoi vuonna 2013 näyttelijä Pertti Koivula ja kieltämättä tämä mainos iski verkkokalvoilleni välittömästi Dacian bongaamisen jälkeen. Harmillisesti tämä kulttimainos on ilmeisesti kadonnut kokonaan internetin syövereistä.

Romanialainen Dacia on ollut Suomen markkinoilla mukana jo kymmenisen vuotta, mutta silti merkki tuntuu vieläkin melko eksoottiselta. Ehkä tämä johtuu siitä, etten muista koskaan ennen olleeni minkäänlaisessa kontaktissa Dacian kanssa.

Omasta tuttavapiiristäni löytyy useampikin Dacia-kuski, ja heiltä olen saanut vain positiivista palautetta romanialaisesta auto-osaamisesta. Täytyy siis ehdottomasti antaa Dacialle mahdollisuus. Onhan merkki kuitenkin osa Renaultia, joten jotain tunnettua löytyy myös taustalta.

Dacia Duster nelivetona

Koska ilma Kuopiossa tuntui varsin syksyseltä, oli hyvä sauma etsiä alle nelivetoista koeajettavaa. Dacia Duster on tunnettu nelivetoisuudestaan, joskin minulle tuli pienoisena yllätyksenä, että kaikki Dusterit eivät aina raavi neljällä pyörällä. Autoliikkeenä ollut Kuopion Avain Vaunun pihassa sattui olemaan kaksi Dusteria, mutta vain toinen niistä oli neliveto. Oli helppo päättää kummalla lähdettäisiin liikkeelle.

Duster on Koeajolle.comin historian toinen nelivetoinen koeajettava. Tätä ennen nelivetoisen kimppuun oli päästy Volkswagen Touaregin kanssa. Neliveto onkin oikeastaan ainoa näitä autoja yhdistävä asia. Siinä missä Touareg on viimeisen päälle ökymaasturi (vihaan kaikkia öky-sanoja!), niin Duster on puolestaan asteikon toisesta ääripäästä.

Asteikon toisen pään näki ensimmäisenä hintalapusta. Vuosimallin 2017 Duster 104 tuhatta kilometriä ajettuna ja nelivedolla varustettuna oli hinnaltaan alle 15 000 euroa. Minkälaisen Touaregin samalla budjetilla saa? Ei juuri minkäänlaista, ja vaikka saisikin, lienee ylläpitokustannukset romanialaisen kanssa rutkasti halvempia.

Varusteita ei Dusterissa hirveästi ollut. Maininnan ansaitsee manuaalinen ilmastointi, vakionopeuden säädin, Media Nav 2.0 Evolution -multimediajärjestelmä ja start&stop-järjestelmä, josta viimeisintä ei ollut listattuna ensimmäisessäkään varustelistassa. Sen vuoksi auton automaattinen sammuminen ja herääminen herättikin kuljettajassa ensiksi epätietoutta ja sen jälkeen hilpeyttä.

Ensimmäisen sukupolven Duster – ainakin ilmeisesti

Koeajoyksilömme on ensirekisteröity joulukuussa 2017, joten olin vähän kahden vaiheilla siitä, edustaako auto nyt ensimmäistä vaiko toista sukupolvea Dustereista. Ensimmäiset Dusterit astelivat tuotantoon vuonna 2010 ja vuonna 2017 julkaistiin toinen sukupolvi. Tässä välissä ehti olla vielä facelift, joka näki päivänvalonsa vuonna 2013.

Minulla meni hetki selvittää, oliko automme nyt ensimmäistä sukupolvea (mallimerkinnältään HS), vaiko toista sukupolvea (HM). Ehdin jo aluksi tuomita auton olevan toista sukupolvea, koska keula viittasi siihen. Tämä oli kuitenkin väärin päätelty, koska keula koki muutoksia vuoden 2013 faceliftissä, mutta vähän hassusti toinen sukupolvi jakaa lähes identtisen keulan ensimmäisen sukupolven faceliftin kanssa.

Ymmärtääkseni kaikista paras merkki selvittää Dusterin edustama sukupolvi löytyy auton takaosasta. Ensimmäisen sukupolven Dusterissa takavalot ovat pystymalliset, kun taas toisen sukupolven mallissa ne ovat neliön muotoiset. Tarinan suurimpana oppina myös se, että Dacia Duster ei ole tainnut kokea järin suuria muutoksia, vaikka sukupolvi onkin ehtinyt jo vaihtua.

Ensikosketus avaimesta ja ovenkahvasta

Ensikosketukseni Daciaan ja Dusteriin tapahtui avaimen muodossa, jonka automyyjä minulle antoi. Se oli hyvinkin perinteinen autonavain, edes nykyaikaista “linkkua” ei avaimesta löytynyt. Kaksi nappulaa joista ovet menevät kiinni ja auki. Mitäpä sitä avaimelta muuta oikeastaan edes toivoisi?

Jos avain ei ollut järkytys, niin valitettavasti auton ovenkahvat pääsivät yllättämään. En muista missään 2000-luvun autossa olleen niin heppoista kahvaa. Uskallan väittää, että kaikilla muilla merkeillä auton ovenkahvan elinkaari on vähintään yhtä pitkä, kuin itse auton, eli lähtökohtaisesti kahvaa ei tulisi saada käyttämällä rikki. Dusterin ovenkahva oli kuitenkin sen verran heppoista muovia, että uskoisin näitä menevän aina säännöllisin väliajoin korjaukseen.

En tiennyt tätä vielä autoon istuessani, mutta suurimmat negatiiviset yllätykset alkoivat olla jo takana päin. Ehkä lievästi negatiivisen puolelle menee myös auton sisusta, jossa esimerkiksi manuaalisen ilmastointilaitteen nupit tuntuivat loksahtavan vähän nihkeästi oikeaan asentoon.

Myös positiivisia havaintoja

Mutta sitten niitä hyviä puolia. Odotin Dacian sisustasta koostuvan vain kaikista halvimmasta muovista, mutta olin väärässä. Tikkauksista päätellen Dusterissa oli päällystetty niin ratti, kuin vaihdekeppikin jonkin sortin (teko)nahalla. Tämä oli positiivinen yllätys, sillä välillä törmää niin Bemareihin, kuin Opeleihin, joissa ratit ja vaihdekepit ovat kovaa ja karheaa muovia, jota ei tunnu kovin mukavalta koskettaa. Pienellä yksityiskohdalla saadaan autoon selvästi lisää laadukasta fiilistä.

Hyvin nopeasti huomio kiinnittyy myös isoon kosketusnäytölliseen multimedialaitteeseen, joka paljastui LG:n tekeleeksi. Vaikka laitteen oli tehnyt tunnettu brändi, se oli käyttöliittymältään hyvinkin pelkistetty. Siitä löytyi kuitenkin radiot, navit ja mahdollisuus soittaa musiikkia USB:n tai AUX:n kautta.

Palatakseni Dusterin rattiin, ratin takaa löytyi ensimmäisen sukupolven Ford Focuksesta tuttu erillinen radion hallintaviiksi. Samaisesta viiksestä oli ilmeisesti mahdollisuus käyttää auton handsfree-laitetta, jollaista en vähemmän yllättävästi ehtinyt testata lyhyen ajon aikana.

Dacia Dusterin sisusta vaikuttaa minusta hyvin paljon 2000-luvun alkupään perushenkilöautojen sisustalta. Sisusta on jonkin verran perässä 2020-luvun verrokkeja, mutta ei siitä nyt niin kovin kauaa aikaa ole, kun kaikki autot näyttivät sisältä “Dacioilta”. Ehkä eniten silmiini osuivat melko yksinkertaista tekniikkaa edustavat puhallinlaitteen räppänät, jonka tyyppisiä on nähnyt monesti erilaisissa työkoneissa, mutta äärimmäisen harvoin autoissa.

Minkälainen kokemus Dacia Duster oli ajaa?

Dacia oli ihan mukava peli ajaa. Käytin koko testiajon ajan nelivedon suhteen automaattista ajo-ohjelmaa. Toisin kuin monessa muussa automerkissä, Dacia ei informoinut kuskia siitä, onko käytössä neliveto vai ei. Esimerkiksi samana päivänä ajettu Opel Mokka pudotti nelivedon pois lähes heti liikkeellelähdön jälkeen, mutta Dacia ei moista ainakaan minulle asti kertonut.

Kuten kunnon nelivedossa sietääkin, Dacia Dusterissa voit itse valita ajatko kahdella vetävällä pyörällä, annatko auton itse päättää vetävien pyörien määrän vai lukitaanko auto nelivedolle. Vaihtoehdoista viimeisintä käytetään luultavasti vain pahoissa paikoissa, joita elokuinen Kuopion keskusta-alue ei meille nyt valitettavasti tarjonnut.

Vaikka ajelin Dusterilla noin 20 kilometrin lenkin, en päässyt missään kohti aivan sinuiksi liikkeellelähdön kanssa. Liikkeellelähtöni näyttivät muiden silmiin varmasti nykivälle mummomallin lähdöille, jotka eivät olleet kovin kaunista katseltavaa. En tiedä mikä sitten aiheutti moisen ja oliko kyseessä vain koeajoyksilön omat oikut, vai koskeeko sama kaikkia Dacia Dustereita.

1.2-litran bensiinikone oli jatkettu 6-vaihteisella manuaalilla. Tästä vaihdelaatikosta minulle jäi mieleen lähinnä se, miten isolla vaihteella auto ohjeisti jatkuvasti ajamaan. Tuntui jotenkin hurjalta, että perus taajamanopeuksissa auto neuvoo käyttämään vaihteita 4 ja 5. Mittaristossa syttyy todella herkästi valo ohjeistamaan isommalle vaihteelle vaihtamista, mutta neuvoa pienemmän vaihteen pökkäämisestä pesään en havainnut kertaakaan. Lieköhän tuolle edes olemassa valoa mittaristossa?

Koska minulla on tapana nostaa joku hauska yksityiskohta autosta esiin, tälläkin kertaa se tapahtuu auton katolta. Dacia Dusterissa on vakiovarusteena varsin jyhkeät kattokaiteet, joiden avulla kantaa kotiin vaikka ison joulukuusen. Nelivedon ansiosta joulukuusen varastamispuuhiin pääsee varsin mukavasti, eikä kiinnijäämisen riskiä ole ainakaan auton puolesta.

Minkälaisia kokemuksia minulle jäi Dusterista?

Pakko myöntää, ettei Duster ollut minulle oikeastaan edes positiivinen yllätys. Tämä johtuu ihan siitä, että lähipiirini Dacia-kuskit olivat antaneet jo hieman ennakko-odotuksia, jotka Duster piti kiitettävästi. Jos olisin mennyt koeajamaan Dusterin ilman minkäänlaisia ennakkoasetelmia, olisin varmasti palauttanut avaimet positiivisen yllätyksen kokeneena.

Olen tässä artikkelissa verrannut Dacia Dusteria monella tavalla Volkswagen Touaregiin, joka on siis lähtökohtaisesti täysin epärelevantti verrokki. Tästä huolimatta autot ovat monella tapaa kuin yö ja päivä, että kaksikkoa tekee mieli mehustella keskenään.

Vajaavetoisen Dacia Dusterin hinnat uutena starttaavat 18 400 eurosta ja mikäli kuluttaja haluaa alle neljä vetävää pyörää, täytyy hänen kaivaa lompakosta pöytään 3000 euroa extraa. Siitä huolimatta 21 400 euroa ei ole paha hinta pienestä ja näppärästä maasturista, josta löytyy neliveto ja hyvin maavaraa.

Jos minulta kysytään kummalla lähtisin ajelemaan kapeita metsäteitä, parin kymppitonnin Dusterilla vai 80 000 euron Touaregilla, ei tarvitsisi kauaa miettiä. Siinä missä Touaregin kanssa pääsisi itku jokaisesta metsätien aiheuttamasta naarmusta, Dusterin kohdalla meno vain yltyy pienistä käytön jäljistä. Dacia Duster sopisi mielestäni erittäin hyvin esimerkiksi vaikka metsästävälle autoilijalle, joka suhtautuu autoon kulutustavarana.

Kyseessä oli siis ensimmäinen kosketukseni Daciaan merkkinä. Olen jo nyt varma siitä, ettei tämä tule jäämään viimeiseksi koeajoksi romanialaisten kanssa.