Mitsubishi Outlander 2.2 Hdi – japanilainen katumaasturi ennen hybridisöintiä 

Koeajossa viimeinen Outlander perinteisellä katumaasturireseptillä ennen kuin Mitsubishi mullisti tavallisen katumaasturikuluttajan voimansiirtomaailman.  

Moni voisi väittää, että katumaasturi-segmentti alkoi vapauden suuressa maassa Fordin ja Jeepin johdosta jo 60- ja 70-luvulla. Samoihin aikoihin euroopan neliveto-asfalttihirmujen kuningas oli majesteettinen ja kallis Range Rover. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että japanilaiset autovalmistajat löysivät katumaasturisopan parhaan reseptin 90-00-luvun taitteessa. 

Toyota RAV4, Subaru Forester, Lexus RX ja Nissan Pathfinder olivat eri hintaluokan kyvykkäitä nelivetoautoja, joita käytettiin enemmän jälkipolven lätkäkamojen kuljetuksiin, kuin metsien valloittamiseen. Ja miksi ei? Sisätilat olivat suunniteltu kestäviksi, mutta mukaviksi. Ajoasento oli turvallisen korkealla ja hintataso oli vain marginaalisesti tyyrimpi kuin vähemmän kyvykkäällä porrasperällä. 

Pajeron rinnalle jotain automaisempaa 

Mitsubishi oli kasvavan trendin kyydissä omalla Pajero mallillaan, joka on käynyt meillä jo koeajossa. Laatikkomainen maasturi, joka oli osoittanut kyvykkyytensä voittamalla Paris-Dakar rallin useaan kertaan, ei enää ajanut katumaasturiasiaa, joten oli uuden mallin aika astua estraadille.  

Mitsubishi Outlander tuli markkinoille vuonna 2001 ja oli Pajeroa selvästi lähestyttävämpi ja modernimpi vaihtoehto. Outlander hyppäsi suoraan katumaasturitrendin kelkkaan ja vuosien saatossa nousi – Punakuonon tavoin – kelkan kärkeen. 

Koeajossa oli toisen sukupolven Mitsubishi Outlander vuosimallia 2011. Toisen sukupolven Outlander sai kaksi ulkonäköpäivitystä ja tämä on niistä se viimeinen, joka on samalla parhaimman näköinen. Hieman kulmikas lentäjän leualla varustettu keula on määrätietoisen näköinen ja valmis kohtaamaan mutaisimmatkin kylätiet. Sivuja on korostettu kromilistoilla ja selväpiirteisillä rengaskaarilla. 

Hyvin optimoidut sisätilat 

Tämän sukupolven Outlanderissa on kaksiosainen takaluukku, mitä ei muissa Outlandereissä ei ole. Vetokoukku valitettavasti estää takaluukun alaosan avaamisen. Fakta, joka on tämän auton haltijalla parisen kertaa unohtunut ja muistoksi on jäänyt pieni pyöreä lommo. Takaluukkua reunustaa jännät kirkkaat takavalot täynnä pieniä diskopalloja. 

Katumaasturityylisesti on ajoasento korkealla ja auto tuntuu yllättävänkin suurelta. Mustaa nahkaa sisältävä sisätila on tilava ja suurten lasipintojen takia myös valoisa. Nahkajakkarat eivät ole mukavimmasta päästä kovan selkänojan takia, mutta sopivat katumaasturin luonteeseen.

Lue myös: Volkswagen Golf Country – oliko tässä katumaasturien edelläkävijä?

Keskikonsolin napit ja vivut ovat heikohkoa muovia, mutta hyvänkokoinen kosketusnäyttö on kelpo peli 12 vuotta vanhalle autolle. 

Keskirivillä on runsaasti jalkatilaa tasaisen lattian ja pituussuunnassa liikkuvien istuinten ansioista. Ja kyllä, puhun keskirivistä, koska tällä Mitsulla on myös kolmas penkkirivi. Sitä en ajan puutteen takia pystyttänyt, mutta viimeinen penkkirivi on ymmärtääkseni todella alkeellinen ja hädin tuskin riittävä lapsille. 

Neljä rengasta pyörii vain käskytystä 

Koeajossa oleva Outlander on varustettu perinteisellä 2.2 litran nelisylinterisellä diesel moottorilla ja kuusi vaihteisella automaatilla. Hurjat 156 hevosvoimaa välittyy normaaliolosuhteissa eturenkaille, mutta jos keskikonsolissa oleva säädin osoittaa 4WD suuntaan, välittyy voima myös takarenkaille oikean nelivedon tavoin. 

Nelivedon säätönuppi on masentava muovinen pieni rinkula, eikä mekaaninen vipu.

Koeajolla ei nelivedon ja etuvedon välistä analyysiä tehty. Oletan, että nelivedosta on hyötyä vaikeilla tieosuuksilla, mutta en lähtisi tunturin huippua valoittamaan vaikka nelivedon saakin lukittua. 

Ajoltaan tarpeeksi hyvä 

Outlander kulkee kuin perinteinen auto, maasturiolemuksesta huolimatta. Ajotuntuma on vakaa ja näkyvyys erittäin hyvä. Eturipustus tuntuu aktiiviselta, joka tekee Outlanderistä itsevarman ajettavan mutkikkailla maantiepätkillä. Tässä yksilössä perästä kuului jatkuvaa ääntelyä, joka nousi hermoille, mutta ei tuntunut ajossa.. 

Turbodiesel liikuttaa keskikokoista katumaasturia tarpeeksi hyvin. Rytmikäs marakassin-kuuloinen diesel sopii Outlanderin luonteeseen. Äänieristystä moottorin ja matkustamon väliin olisi vain toivonut enemmän. Vaikka dieselmoottori on nelisylinterinen on koeajetun yksilön pitkäaikainen keskikulutus yli 10 litraa sadalla. 

Varusteet tässä yksilössä ovat kattavat. Tehdas navigaattori, sähkösäätöiset etupenkit, säädettävät keskirivipenkit ja paranneltu äänentoistojärjestelmä ovat vain osa tämän yksilön varusteista. Olin positiivisesti yllättynyt varusteiden kattavuudesta, ja kuten Volkswagen Passatin koeajostani selviää, on varustetaso minulle tärkeä asia. 

Laadukkaan äänentoistojärjestelmän suuri bassokaiutin on ylpeästi esillä takaluukussa. 

Ehta katumaasturi, toisin kuin seuraaja 

Toisen sukupolven Mitsubishi Outlander on kuin sekoitus vanhaa työjuhdaksi suunnattua maasturia ja modernia pehmeää katumaasturia. Dieselin ääntely ja sisätilan pienet natinat kertovat maasturin tarinaa, samalla kun matkustajat kuuntelevat navigaattorinaisen puhetta yllättävän kovalla bassolla nahkajakkaroistaan. 

Sehän on katumaasturin tarkoitus. Kuljettaa lapset turvallisesti harrastuksiin, jopa suunnistuspolulle asti. Olen ajanut monta kolmannen sukupolven Mitsubishi Outlander PHEV:ä ja minun mielestäni tämä toisen sukupolven versio on parempi. Koeajettu Outlander ei tunnu valemaasturilta vaan ehdalta katumaasturilta.