Volvo C30 – nuorekkaille ihmisille kiireiseen kaupunkielämään

Pienikokoinen Volvo C30 oli hauskan piristävä kapistus, jonka poistuminen Volvon mallistosta herätti kuitenkin ihmetystä.

Tällä kertaa koeajoyksilömme löytyi tiukan internetin seulomisen myötä. Katsastelin jälleen kerran potentiaalisia vaihdokkeja omalle Opel Astralleni, ja jossain vaiheessa törmäsin Volvo C30-malliin dieselmoottorilla varustettuna.

Tämä herätti välittömästi mielenkiintoni, sillä Volvon 1.6-litraista dieseliä on kehuttu erittäin naftapihiksi moottoriksi, jonka myötä sillä varustettu Volvo V40-mallit ovat melko pienellä kulutuksella kulkevia autoja. Kun aloin ynnäilemään moottorivalintaa yhdistettynä varsin pieneen ja kompaktikokoiseen Volvoon, syntyi aito kiinnostus lähteä tutustumaan Volvo C30:n sielunelämään.

Kun kaiken muun mukavan lisäksi sopiva kohde sattui löytymään kotinurkilta Espoon K-autosta, ei auttanut muu kuin ottaa suunta kohti Suomenojan kaupunginosaa. Koko komeuden kruunasi vielä se yksityiskohta, että K-autolla oli myynnissä toinenkin, ehkä hitusen parempi C30-yksilö myös Varsinais-Suomen puolella, josta voisi tiedustella samalla reissulla.

Erikoisen pieni Volvo

Volvolla ei ole kovin pitkiä perinteitä pienten automallien kanssa. Koeajolle.com on aiemmin kertonut Volvo 480:stä, joka oli Volvon mallistossa kymmenen vuotta 1980- ja 90-lukujen taitteessa, mutta siitä ei tullut koskaan kovin onnistunutta autoa. Legendaarisen maineen Volvo 480 on kuitenkin saanut ja ne harvat näihin päiviin asti säilyneet pikku-Volvot kannattaa ehdottomasti pelastaa.

Tätä artikkelia ei itse asiassa voisi kirjoittaa ilman Volvo 480:n mainintaa. Vaikka 480:n tuotanto lakkasi vuonna 1995 ja C30:n tuotanto alkoi 2006, on C30 käytännössä 480-mallin manttelinperijä. Volvo C30 on jopa perinyt erikoisia yksityiskohtiaan edeltäjältään, joista lisää myöhemmin.

Volvo C30:llä on hyvät ainekset olla uusi Volvo 480 monestakin syystä. Myös C30 oli tuotannossa vain noin kymmenisen vuotta, tarkemmin ottaen vuodet 2006-13, jonka jälkeen pikku-Volvo kuopattiin jälleen. Koitin selvittää syitä C30:n mallistosta poistumiselle, mutten löytänyt sille mitään varsinaista syytä.

Lue myös: Volvo EX30 – Suomen paras sähköinen katumaasturi hinta-laatusuhteeltaan?

Koeajoyksilömme puhuu saksaa

Se yleisistä lätinöistä. Suunnataan nyt katseet kohti yksilöä, jonka kanssa tarkoitus on suorittaa koeajo. Kyseinen auto edustaa mallihistorian loppupäätä, ollen vuosimallia 2011. Auto on vähintäänkin asiallisesti varusteltu, sillä siitä löytyy tupla-xenonit, vakionopeudensäädin, nahkapenkit ja R-design -varustepaketti.

Jos joku miettii mitä R-desingn pitää Volvo C30:ssä sisällään, niin lista on yllättävän pitkä. R-design merkintöjen lisäksi autosta löytyy alkuperäinen korisarja, haineväspoileri, 10 millimetrin madallus, vähintään 17-tuumaiset alumiinivanteet, kromatut pakoputkenpäät, nahkaiset ratit ja vaihdekepit, alumiinilla päällystetyt polkimet ja sinitaustaiset nopeusmittarit. Eikä tuossa ollut edes mainittuna koko varustelistausta.

Kysyessäni auton historiasta, myyjä ei muistanut suoraan onko kyseessä tuonti- vaiko Suomi-auto. Työjakomme oli seuraava, myyjä lähti tarkistamaan asiaa Trafin tiedoista, kun minä jäin tutustumaan autoon. Eipä myyjä ehtinyt kävellä montaa askelta, kun saksankielinen huoltokirja antoi jo aika vahvat merkit auton alkuperäisestä kotimaasta. Aika äkkiä myyjäkin jo palasi takaisin vahvistaakseen epäilyni.

Tämä saksalaisuus näkyi aika monessakin merkissä auton ympärillä. Auton kuljettajan oven sisäreunasta löytyi Volvo Deutschlandin puhelinnumerotarra, Volvon ajotietokone ilmoitti asiansa saksaksi ja myös auton alla olleet nastarenkaat peltivanteilla viittasivat siihen, että tämä Volvo tuskin on myyty aikoinaan näillä peltivanteilla asiakkaalle.

Palatakseni auton huoltokirjaan, niin en tiedä vaivaako tämä useampia Volvoja, mutta huoltokirjasta puuttui täysin sellaiset “rasti ruutuun” -tyyppiset kirjaukset, jotka ovat mielestäni aika käyttäjäystävällisiä seurata mitä huoltoja autolle on tehty. Olen ehkä vähän liiankin vannoutunut Opel-kuski, kun olen ehtinyt tottua tämäntapaiseen kirjaamiseen.

Ainakin tässä yksilössä jokaisen huollon sisältö oli kirjoitettu kuulakärkikynällä huoltoliikkeen leiman yhteyteen. Riippuen huoltoukon käsialasta, joistakin merkinnöistä oli vaikea saada selvää. Esimerkiksi jakopäähuollon ajankohtaa etsin tovin, ennen kuin tajusin nokka-akselin hihnan tarkoittavan samaa asiaa. Auton ostajana minua myös ehkä hieman mietityttäisi se, mitenkä helppoa olisi lisätä itse kuulakärkikynällä merkintöjä huollon sisältöön.

Minä ja Volvo C30 lähdemme koeajolle

En nähnyt Saksa-historiaa tietenkään huonona asiana auton kannalta, joten halusin lähteä tekemään autolla lyhyen koeajon. Ensimmäinen huomioni kiinnittänyt yksityiskohta liittyi auton ääneen. Ehkä sillä oli jotain tekemistä asian kanssa, että olimme liikkeellä melko pienellä kaupunkiautolla, mutta dieselmoottorin traktorimainen raksutus kuului aika hyvin kabiiniin ja tuntui alussa jopa vähän oudolta.

Vähän hassusti muuten Volvoon ei kuulunut kovinkaan paljoa ylimääräisiä ääniä. Kenties dieselin ääni nyt vain pisti poikkeavasti allekirjoittaneen korvaan.

Auton pieni koko ei tuntunut koeajolla käytännössä ollenkaan. En mennyt tällä kertaa autolla isoille teille, vaan keskityin kaupunkikruisailuun. Volvon melutaso oli pieneksi autoksi matala, eikä esimerkiksi rengasmelua ehtinyt näillä nopeuksilla kuulua yhtään. Toki asiaan vaikutti varmasti myös se, että Suomen päässä hankitut talvirenkaat olivat 16-tuumaiset. Kenties auton alkuperäisillä 17-tuumaisilla ja melko leveillä renkailla meluakin irtoaisi jo enemmän.

Vaikka Volvo C30 oli pieni auto, ei sillä ajaminen pelottanut liikenteessä lainkaan. Siinä ei ollut minkäänlaista “pikkuauton fiilistä”, vaan se kulki kaikin puolin mallikkaasti ja ryhdikkäästi eteenpäin. Minulla oli auton ratissa itse asiassa vähän chihuahua-fiilis, eli kuljen itsevarmasti tajuamatta omaa pientä kokoani.

Coupemainen fiilis

En tiedä saako tätä sanoa ääneen 114-hevosvoimaisesta autosta, mutta minulle jäi Volvo C30:stä kuva vähän sporttisesta autosta. Olen joskus aiemmin tässä blogissa käynyt koeajamassa Volkswagen Sciroccon, ja tästä autosta tuli todella vahvat Scirocco-wibat. Tämä auto oli ikään kuin pohjolan oma Scirocco.

Meikäläinen tykkäsi autosta kaikin puolin. Vaikka se oli pienikokoinen auto, se ei tuntunut pieneltä. Tosin mielikuvaa saattoi häiritä se, että auton takapenkit olivat käännettynä nurin kesärenkaiden varastoinnin vuoksi. Käytännössä takapenkille kurkatessa aukeni iso tila, joka saattaisi penkit pystyyn käännettynä näyttää huomattavasti pienemmältä.

Volvo C30:n ostajan on syytä muistaa se, että autohan on Sciroccon tapaan neljäpaikkainen, eli takapenkiltä puuttuu se ahdas keskipaikka. Takaluukku ei sekään ole kovin iso. Itse asiassa takaluukun ovi on sekin varsin pieni ja kompakti, käytännössä pelkkä lasi. Tämä yksityiskohta on monille tuttu jo Volvo 480-mallista.

Auto ei varmastikaan ole mukava valinta sellaisille ihmisille, joilla takapenkillä pyörii säännöllisesti matkustajia tai keillä on tarve kuljettaa auton perässä isoja matkatavaroita. Toisaalta tämä auto on Wikipedian mukaan suunnattu “nuorekkaille ihmisille kiireiseen kaupunkielämään”, johon minun kaksihenkinen perheeni istuu aika mutkattomasti.

Mukavuutensa lisäksi Volvo tuntuu ihan hyvältä valinnalta auton kuluja ajatellen. Pieniruokainen dieselmoottori mainittiinkin jo ja auton muu tekniikka on kuusivaihteista manuaalilaatikkoa myöten melko yksinkertaista, joka tuskin tuo autoilijalle kovin yllättäviä kuluja vastaan. Autohan perustuu pitkälti Volvo S40- ja V50-malleihin, joten yleisimpiä varaosia löytynee todella helposti.

Ikä ja kilometrit näkyivät hieman

Auton mittarissa oli melko hyvin kilometrejä, hitusta vailla 191 tkm. Auto oli vuosimallia 2011 ja tullut Suomeen vuoden 2015 lopulla. Kieltämättä nuo 10 vuotta ja lähes kolmannelle isolle satkulle kääntynyt mittaristo näkyivät myös auton kunnossa, joka ei ollut aivan siisteimmästä päästä.

Autossa oli useita pieniä kiveniskemiä siellä täällä ja R-design -korisarja irvisti hieman apukuljettajan puolelta. Myös auton kesärenkaat näyttivät melko pian vaihtokuntoisilta, joka tiesi taas vähän lisäkuluja.

Jos palataan siihen lähtökohtaan, että vaihtaisin oman Opelini tähän, kilometrejä alkoi olla melko paljon. Käytännössä auto ei vaihtuisi kaupasta huolimatta juurikaan uudempaan tai vähemmän ajettuun, mikä söi vähän vaihtointoa.

Harmillisesti se Varsinais-Suomessa niin ikään K-autolla ollut puolta vähemmän ajettu ja vieläkin paremmalla varustetasolla ollut Volvo C30 oli ehtinyt lähteä jo uuden omistajan matkaan, eli meikäläinen jäi nuolemaan näppejä. Jos se olisi ollut vielä tarjolla, olisin saattanut ihan vakavissaan miettiä Opelin päivittämistä uuteen merkkiin.

Volvo C30 oli kuitenkin niin positiivinen esitys, että saatan jopa asettaa itselleni hakuvahdin päälle ilmoittamaan kriteereihin sopivista myynnissä olevista malleista. Hakuvahdin käyttö lienee Volvo C30:n kohdalla lähes välttämättömyys, sillä näitä autoja ei liiku kovinkaan paljoa, ainakaan dieselinä.

En ihan heti keksi syytä sille, miksi Volvo päätti luopua mallistossaan C30:stä. Sääli juttu, sillä auto oli oikeastaan juuri sitä mitä pitikin.