Volvo S80 3.2 – koeajossa länsinaapurin huomaamaton lippulaiva

Ruotsalainen limusiini, Volvo S80 tarjoaa rentouttavaa kyytiä erottumatta muista Volvoista, mutta se on sen tarkoitus.

Lontoon kielessä on käsite ‘stealth wealth’, joka tarkoittaa oman rahallisen rikkauden piilottamista arkipäivässä. Suomeksi käännettynä tämä voisi olla piilovarallisuus. Termiä käytetään etenkin edustusluokan automaailmassa, jossa auton ulkonäkö tai merkin status on niin huomiota herättämätön kuin mahdollista.

Volvo S80 sulautuu liikenteeseen kuin varpunen puistomaisemaan, ja sopii näin ’stealth wealth’ -kategoriaan täydellisesti. On vähän jopa vaikea uskoa, että tämä auto on maksanut 2-3 kertaa sen, mitä aiemmin koeajamamme Volvo C30 on uutena maksanut.

Koeajossa toisen sukupolven Volvo S80

Koeajoautoksi napsahti tähtitaivaan pimeä, toisen sukupolven S80. Tämän yksilön ainutlaatuinen moottori veti minut puoleensa, mutta siitä lisää myöhemmin. Toisen sukupolven S80 oli saatavilla todella monella moottorivaihtoehdolla. Neli- ja viisisylinteriset bensiini- ja dieselmoottorit olivat suosituimmat, mutta saatavilla oli myös Volvon historian ainoa V8.

Volvon lippulaiva tuli markkinoille vuonna 1998 ja korvasi ikääntyvät Volvon 900-sarjan mallit. Päivitetty toinen sukupolvi ilmestyi vuonna 2006 ja samalle pohjalle päivitettiin myös ruotsalaisten farmari-ikoni, kartano-Volvonakin tunnettu Volvo V70. Göteborgilainen valmistaja korvasi S80-mallin vuonna 2016 ja tuloksena oli enemmän huomiota herättävä, Volvo S90.

Pidättyväinen ulkonäkö

Yli 4,8 metrin pituinen Volvo S80 on kooltaan edustusautoluokan pienemmästä päästä. Tyyliltään auto on myös hyvin samannäköinen kuin pikkuveljensä Volvo S60.

Voisin väittää, että muille kuin Volvo-faneille, S80:n ja S60:n väliset erot näkyvät vasta kun ne ovat pysäköitynä vierekkäin. Tämähän tehostaa auton huomaamattomuutta liikenteessä, mikä on ‘piilovarallisuuden’ tarkoitus.

Mielestäni S80 on ulkonäöltään ajaton. Ei uskoisi tämän yksilön ylittäneen jo 15 vuoden iän. Mustaa metallinhohtoa reunustaa aistikkaat kromiset somisteet ja muita yksityiskohtia tässä autossa ei oikein olekaan. Kuten sanottu, ajaton.

Kun vetäisee värikoordinoidusta ovenkahvasta, aukeaa näkymä yksinkertaiseen ja tänä päivänä ikääntyvään sisätilaan, jota dominoi muhkeat nahkapenkit. Ulkoiset kromisomisteet ovat vaihtuneet kiiltäviksi puulistoiksi, ja sisätilan ikää korostaa entisestään keskikonsolin numeronäppäimistö.

Vuonna 2007 numeronäppäimistö oli tavallinen näky melkein kaikkien edustusluokka-autojen sisätilassa. Modernit kosketusnäytöt ovat onneksi poistaneet tämän 4×3 näppäimistöruudukon. 

Volvon penkkeihin voisi sulaa

Volvon ohjaamo on – tästä huolimatta – erittäin mukava tila viettää valtatiekilometrejä. Selkeä mittaristo, helpot rattinäppäimet ja yksinkertainen ruutu eivät stimuloi kuskia liialliseen stressitilaan. Ja nuo penkit. Niistä voisi kirjoittaa lempeitä runoja, samalla kun makoilee takkatulen äärellä. 

Nämä mustat, nahkaiset, vaatimattoman näköiset jakkarat ovat kuin raikas tuulahdus saksalaisten pakkomielteisen tukevista penkeistä. Volvon pehmeään nahkapenkkiin uppoaa takaraivoa myöten ja kaasupoljinta käskyttävä nilkanojennuskin rentoutuu. Sähkösäätöinen muistipenkki avustaa kiireettömän ajoasennon löytämistä. 

Takapenkkiläisillä on oivallisesti tilaa uppoutua pehmoiseen ja lämmitettävään penkkiriviin, kuten edustusautosta olettaa. Ei toisella rivillä Wimbledon-turnauksia pidetä, mutta arvokas, elintasomahalla varustettu ruotsalainen mahtuu takariville mallikkaasti. 

Ei niin edustava varustelu

Koeajoauton varustetaso on modernilla tasolla karvalakkimainen, vaikka takapenkeilläkin on lämmitysominaisuudet varustettuna. Tämä yksilö ei tullut varustettuna Volvon aktiivisilla turvavarusteilla kuten BLIS:llä, eli kuolleen kulman varoitusjärjestelmällä. 

Kaistavahti ja adaptiivinen vakionopeudensäädin olivat S80 varustelistalla vasta vuonna 2008, joten niitä ei tähän 2007 vuosimalliin ollut saatavilla. Lisää varusteita kaipasi jo lyhyen koeajon aikana, joten suosittelen uudemman kuin 2007 vuosimallin suuntaan katsomista, jos iso göteborgilainen on kiikarissa. 

Paperilla jännittävä moottori

Volvo on tunnettu viisisylintereisistä turboahdetuista moottoreistaan, mutta koeajoautossa oli vapaasti hengittävä 3.2 litran suora kutonen. En tiennyt tämän moottorin olemassaolosta pari vuotta sitten, joten olin todella utelias sen ominaisuuksista, ja etenkin sen äänimaailmasta. Hevosvoimia on mukiinmenevät 238 kappaletta, jotka välittyvät eturenkaisiin kuusivaihteisen automaattilaatikon läpi. 

Kuusisylinterinen rivimoottori on hiljainen ja – kun automaattilaatikko antaa luvan – myös todella kiertävä. Kierroslukumittari muuttuu punaiseksi 7000 kierroksen kohdalla, mikä on valtava määrä luksusautossa. Niin korkeisiin lukemiin ei kuitenkaan moottoria tahdo usein kierrättää.

Äänet eivät ole kuusisylinterisen baritonimaiset kuten toivoisi, ja keskikulutuskaan ei tästä harjoituksesta kiitä, kun se on arkipäiväisessä ajossa 12 litran luokkaa.

Ajettavuudessa hyviä ja huonoja puolia

Tällä moottorilla ja mukavuuteen suunnatulla automaattilaatikolla, edustus-Volvo kiihtyy sataseen tasan kahdeksassa sekunnissa. Ohjaus on myös suunnattu matkimaan enemmän limusiinia kuin sprinttihiihtäjää. Helppo ja kevyt ohjaus on hyvin sopiva jokaisessa tilanteessa paitsi dynaamisessa kääntelyssä. Kevyt ohjaus muuttuu tällöin tunnottomaksi ja renkaiden suuntaa on hiukan vaikea aavistaa.

Penkit ja korkea rengasprofiili auttavat siinä missä jousitus ei pysy mukana. Mielestäni kori tahtoo niiata liikaa kuoppiin, mutta se saattaa johtua käytetyn auton statuksesta. Automaattivaihteistossakin jäi toivomisen varaa, koska se ei ollut niin huomaamaton kuin toivoisi. Pieniä vaihteenvaihtoiskuja oli havaittavissa kaupunkipyörittelyssä, mikä vähän pilasi muuten miellyttävän kokemuksen.

Filosofinen kokonaisuus

Olen nostanut ‘stealth wealth’-kulman esille koska mielestäni Volvo S80 3.2 automatic edustaa sitä hyvin. Hillitty ulkonäkö, rentouttava kyyti, kiinnostava moottori ja korkea kulutus ovat piilovarallisen auton kulmakiviä.

Käyttökuluilla on vähemmän merkitystä, kun istahtaa yhteen automaailman mukavimpaan penkkiin, ja pyöräyttää itsensä golfkentän parkkipaikalle.