Volkswagen Polo 6R – Highline-varusteltu Polo toi muistoja

Volkswagen Polo on kuin varkain ehtinyt täyttää jo 35 vuotta. Tällä kertaa koeajolla nähtiin viidennen sukupolven highline-malli.

Kaikki autoilijat tuntevat Volkswagen Golfin pitkän ja menestyksekkään historian, mutta vain harva meistä tietää sen, että pienempi sisarmalli Polo on ainoastaan yhden vuoden isoveljeään nuorempi. Vuonna 1975 alkujaan esitelty Polo on ehtinyt puskea maailmalle jo kuusi sukupolvea pieniä Volkkareita.

Tämänkertainen koeajoautomme valikoitui pääasiassa hintansa vuoksi. Tavoitteena oli katsastaa mitä alle 15 000 euron budjetilla mahtaisi saada, ja ripeä myyjä tarjosi heti rivistöstä Volkswagen Polon avaimia. Meikäläinen diggaa tästä tavasta, missä päästetään heti potentiaalinen asiakas kiinni limppuun, joten pisteet myyjälle.

Monien muistojen Polo

Pololla ja meikäläisellä on jonkinlainen yhteinen historia, sillä “Poloisia” on ollut kaveripiirissä aina tasaisin väliajoin. Kaikista legendaarisinta kohtaamaani Poloa ei tarvitse kauaa miettiä, se titteli menee kaverini ensiautolle. Mallinimestä ensimmäinen kirjain raaputettiin irti ja sen jälkeen auto tunnettiin “Olo-autona”.

Olon taru oli lyhyt, mutta sitäkin legendaarisempi. Noin kolmen kuukauden ajelun jälkeen Olo-auton elämä päättyi Jyväskylän keskustassa kolmion takaa tulleeseen autoon. Olon viimeiset hetket taltioitiin onneksi muistiin Poliisit-ohjelman muodossa. Oi aikoja, toivottavasti Ololla on kaikki hyvin autojen taivaassa.

Viidennen sukupolven Polo 6R ei kastele kainaloita

Ennen kuin sukellamme tarkemmin koeajoautomme spekseihin, muistellaan hetki vielä Olo-autoa, jota allekirjoittanutkin pääsi joskus kokeilemaan. Ilman ohjaustehostinta varusteltu kolmannen sukupolven (Typ 6N) Polo omistaa pienestä koostaan huolimatta kenties kaikista raskaimmin käännettävän ratin. Luultavasti Bull Mentulallakin hikoaa kainalot, jos hän joutuu vääntämään 6N-Polon rattia paikoillaan.

Onneksi koeajoyksilömme oli viidettä sukupolvea ja varustettu ohjaustehostimella. Sen myötä nahkapäällysteinen monitoimiratti ei saanut kuljettajan kainaloita märäksi, ei vaikka ulkona tarjolla oli varsin lämmin syyskuinen perjantai-iltapäivä.

Rattia pyöritellessäni pohdiskelin hieman sitä, että jopas näihin 2010-luvun Poloihin aletaan laittamaan prameaa pintaa, mutta syy tähän löytyi auton dokumenttien tarkemmassa syynäyksessä. Kyseessä oli Highline-varusteltu Polo, ja tarkemmin Volkkarin varustelistoja tuntevat autoilijat tietävätkin sen, että Highline tarkoittaa korkealuokkaista varustelua. Auton kiinnostavuus allekirjoittaneen silmissä loikkasi välittömästi seuraavalle portaalle.

Pieni googlaaminen ei hirveästi kertonut minulle siitä, mitä kaikkea Highline-paketti on tarjonnut Poloon, mutta autosta löytyi kaikki perusvarusteet. Oli vakionopeudensäädintä, automaatti-ilmastointia, kosketusnäytöllinen multimedialaite, automaattisesti himmentyvä taustapeili, parkkitutkat ympäri autoa, start&stop-järjestelmä ja mitähän vielä. Kaikin puolin kattava varustus näinkin pieneksi autoksi.

Valkoinen väri ja rengastus mietitytti

Volkswagen Polo on vähän kuin automallien S-Market. Se ei koskaan petä, valikoimasta löytyy juuri kaikki mitä tarvitaan ja hintapuolikin on asiallinen. Polosta ei oikein edes keksi mitään nurisemista. Kaikki toimii kuten pitää ja kyyti on tämän kokoluokan autoksi erittäin miellyttävää.

Tässä autossa ei ole oikein mitään 20 vuotta vanhempaan Olo-autoon verrattavaa. Polot (kuten kaikki muutkin automallit) ovat kasvaneet vuosien varrella niin isoiksi, että 2010-luvun Polo vastaa tiloiltaan 1990-luvun Golfia, puhumattakaan samanikäisestä Sciroccosta. Polossa on jopa aineksia perheen ykkösautoksi, jos tavaraa ei tarvitse kuljettaa kovin paljoa kerralla.

Ainoa ajomukavuutta heikentävä seikka huomattiin rengastuksesta. Jo koeajon alkumetreillä tuli huomattua melko kova kyyti, mitä tulee kaivonkansien päältä ajamisen suhteen. Tästä kovasta kyydistä saamme luultavasti syyttää juuri tuota Highline-pakettia, jonka myötä autossa on alla melko isot vanteet ja matalaprofiilin renkaat. Olisin voinut laittaa melkein oikean käden peukaloni pantiksi sen puolesta, että autossa on 17-tuumaiset vanteet, mutta tarkempi syynäys paljasti niiden olevan 16-tuumaiset vanteet 215/45-rengastuskella.

Valkoinen väri on Polossa hieno ja se tuo mieleen Jari-Matti Latvalan ohjastaman Volkswagen Polo R WRC:n, jolla Volkkari dominoi rallin MM-sarjaa vuosina 2013-16 Sebastien Ogierin johdolla. Toisaalta värin epäkäytännöllisyys paljastui tutkimalla auton ovikynnyksiä ja takaluukun sisäpuolen saumoja.

Etenkin ovisaumojen kohdalla kaikenlaiset naarmut ja iskemät näkyvät valkoisessa värissä yllättävänkin rujosti. Ei siis ihme, että auton hanskalokerosta löytyi jonkinlainen Volkkarin paikkamaalaussarja, jonka avulla voidaan meikata piiloon pahimpia jälkiä.

Toki valkoinen väri tuo mieleen hieman erikoisia kysymyksiä, sillä sattumalta lähes kaikki Koeajolle.comin koeajamat 2010-luvun Volkswagenit ovat sattumalta olleet väriltään valkoisia. Polon lisäksi olemme käyneet koeajolla valkoisella Volkswagen Golf GTE:llä ja samanikäisellä Volkswagen Golf Variantilla. Eikö niillä ole Wolfsburgissa muita värejä enää tehtaan hyllyssä?

Surullisen kuuluisa TSI

Hieman mietintää aiheutti myös konepellin alta löytyvä 1,2-litrainen TSI. Nämä Volkkari-konsernin bensiinimoottorit ovat aika ikävässä maineessa, sillä niistä on löytynyt vähän kaikenlaista ei niin kivaa yllätystä. VAGarenan keskustelupalstan mukaan pahimpia ongelmapesiä ovat olleet turbo ja jakoketju.

Keskustelun innoittamana tsekkasin Nettiauton tarjonnasta 1.2-litraisten TSI-moottorien kilometrimääriä, eli kuinka paljon hurjimmat kuskit ovat näillä veivanneet mittareihin. Lopputulema yllätti hieman, sillä yli 245 tkm ajettuja 1,2-litraisia TSI-moottoreita ei juurikaan näe. Volkkareita oli 6 kappaletta, Skodia myös 6 kappaletta, Seateja 3 kappaletta ja Audeja ei yhtään. Yli 300 tkm ajettuja oli vain kaksi: Volkswagen Caddy (359 tkm) ja Seat Ibiza (315 tkm). Mielestäni aika vähän, onhan kyseessä kuitenkin jo yli 10 vuotta vanha moottori.

TSI-moottorin kaverina oli vähän vankempaa tekniikkaa, sillä vaihteistossa mentiin kuusivaihteisella manuaalilla. Hurjempi autoilija olisi valikoinut TSI-moottorille kaveriksi DSG-vaihteiston, mutta nyt mentiin manuaalin voimilla eteenpäin.

Vaikka autollamme oli mittaristossa 135 000 kilometriä, ei kilometrit näkyneet juurikaan autossa, ellei niitä pieniä maalipintavirheitä lasketa. Auton huoltohistoria näytti myös pikaisella vilkaisulla säntilliselle ja asialliselle, eli Polon omistajalla ei ole tainnut olla näitä kalliita huoltoja riesana.

Loppupäätelmät: Polo on mukava auto, mutta tekniikka arveluttaa

Tämä Polo jäi kuitenkin vielä Rinta-Joupin pihaan koeajon jälkeen. Auto olisi varmasti muuten voinut vaikka toimiakin oman Opel Astrani seuraajana, mutta tuo tekninen puoli laittoi meikäläisen mietteliääksi.

En tiedä oliko tämä tietoinen veto Rinta-Joupilta, mutta tarjoukseeni usutettiin mukaan jonkinlainen turva, joka auttaisi ensimmäisen vuoden tai 20 tkm aikana sattuneet viat heidän piikkiinsä. Luettuani muiden autoilijoiden kokemuksia TSI-moottoreista, tuo tarjous saattaa nousta vielä arvoon arvaamattomaan.

Volkswagen Polo on kuitenkin erittäin mukava auto, etenkin sen kokoon nähden. Harvoin nämä pienemmän kokoluokan autot ovat näin mukavia ajettavia, mutta Polo antoi allekirjoittaneelle mukavan koeajonautinnon. Samalla se tarjosi myös hyvät nostalgiamatkat kymmenen vuoden taakse. Kaikkea hyvää tälle viidennen sukupolven Pololle ja samalla kevyet mullat legendaariselle Olo-autolle.