Volkswagen Scirocco mk III – Kevyesti varusteltu arkisportti

Sporttinen Volkswagen Scirocco oli mukava kokemus, mutta koeajo jätti silti jotain hampaankoloon.

Volkkari on ollut sellainen autovalmistaja, jolla ei ole tapansa mukaan tarjota hirveästi yllätyksiä. Mallisto nojaa vahvasti perusmallien, kuten vaikkapa Volkswagen Golf Variantin varaan, joiden suosiota on vaikea horjuttaa.

Tällä kertaa Koeajolle.com tahtoi löytää käsiinsä kuitenkin vähän erikoisempaa kansanautoa. Melko nopeasti katseet kohdistuivat kohti Volkswagen Sciroccoa, jonka nimen tavaaminen tuo meille kirjoittajille aina pientä haastetta.

Scirocco ei ollut minulle oikeastaan millään mittarilla tuttu laite ennen koeajoa. Malli on Volkkariksi melko harvinainen, eikä niihin törmää liikenteessä joka päivä – tai edes joka viikko. Myös oma lähipiirini on onnistunut kiertämään Sciroccon kaukaa, minkä vuoksi minulle ei ole siunaantunut edes matkustajakokemusta autosta. Koeajolle päästään siis vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Sporttinen Scirocco

Ehkä nyt valehtelin hieman. Koska kyseessä on vähän erikoisempi kansanauto, niin onhan sille tietysti jonkinlaisia odotuksia. Onko auto vain hieman erilaiseen kuoreen paketoitu Volkswagen Golf, vai onko autossa selkeästi sporttisempaa menoa tarjolla? Mitkä ovat Sciroccon valttikortit esimerkiksi ajatonta sellaista ajatonta klassikkoa vastaan, kuin Volkswagen Golf GTI?

Autoon tutustuminen alkaa vähän haasteellisesti, sillä Scirocco on parkkeerattu Laakkosen hallin pimeimpään nurkkaan. Auto on sisäsiisti, eli sitä ei ole jemmattu kuitenkaan takapihan perälle, kuten jotkut aiemmat koeajoautomme. Onneksi kohdalle osui erittäin mukava ja palvelualtis myyjä, joka suostui mielellään siirtämään muutamaa autoa Sciroccon tieltä.

Kun auto saatiin lopulta hallista ulos, se oli itse asiassa varsin komea esitys. Tumma mustalla metallimaalilla varustettu Scirocco näytti ulkoiselta olemukseltaan hyvinkin arvokkaalta autolta, vaikka kyseessä on kuitenkin vain Golfin sisarmalli. Jos nappaamme GTI- tai GTE-Golfista hyvän vertailuparin Sciroccolle, niin allekirjoittanut antaisi äänensä melkein Sciroccolle.

Lue myös: Volkswagen Karmann Ghia, Scirocco ja Corrado – muistatko VW:n coupet?

Karmitonta menoa

Automyyjän avatessa minulle kohteliaasti oven ja toivottaessaan turvallista koeajoa, huomioni kiinnittyy ensimmäisenä karmittomiin oviin, jotka tuovat entisestään lisää sporttista tuntua autoon. Ainoat kontaktini karmittomiin oviin taitaa olla niinkin vaatimattomista lähtökohdista, kuin Porsche 911:n yhteydestä.

Kokemukseni ovat vieläkin niin vähäisiä, että kiinnitän jokaisella oven aukaisemis- ja sulkemiskerralla huomiota hieman liikahtavaan sivulasiin. Ne jotka eivät tunne käytäntöjä, niin hyvin usein karmittomat ikkunat putoavat oven avaamisen yhteydessä noin sentin alaspäin sekä vastaavasti oven sulkeutuessa ne nousevat takaisin paikoilleen. Tämän ansiosta karmittomat ovet saavat silti tiiviin otteen, eikä ajamisen aikana ikkunan rajasta kuulu ylimääräistä suhinaa.

Liikkeelle – mutta ei niin nopeasti kuin kuvittelin

Minulla ei ole tapana revitellä koeajoautoja, koska ne ovat minulla aina lainassa, ja tässä työssä toisen omaisuuden kunnioittaminen on kenties se suurin tämän sivuston arvoista. Tästä huolimatta pakko sanoa, että Volkswagen Scirocco tuntui valitettavasti melko tehottomalta tapaukselta.

Autosta löytyi 1,4 litran TSI-moottori, josta irtoaa 90 kilowattia, eli 122 hevosvoimaa. Tätä moottoria käskytettiin kuusivaihteisella manuaalilaatikolla. Auton tehot tulivat minulle pienenä negatiivisena yllätyksenä, sillä jostain syystä kuvittelin 1,4 litran TSI-moottorin puskevan ilmoille vähintään 150 hevosvoimaa, josta siis jäätiin aika reilusti. Jos verrataan tilannetta jälleen kerran GTI-Golfiin, niin saman ikäinen Getari olisi tarjonnut noin 200 hevosvoimaa. Pisteet siis GTI-Golfille tässä mittelössä.

Kyseinen 1,4 litran TSI on mallisarjan tehottomin moottori. Samaisesta lohkosta olisi ollut tarjolla myös 160 hevosvoimainen versio, mutta sitä ei sattunut löytymään koeajoyksilöstämme. Jopa mallin ainoa diesel-moottori, 2,0 litran TDI, olisi puskenut ilmoille 143 hevosvoimaa.

Olisikin ollut kiintoisaa kokea Scirocco sen huippumoottorilla, eli 2,0 litran TSI:llä. Kyseinen moottori olisi tarjonnut tehoja jotain 200-220 hevosvoiman väliltä. Oman maininnan ansaitsee vieläpä Sciroccon huippumalli, Scirocco R, jonka kanssa olisi päästy kiinni 265 hevosvoimaan asti.

Unohdetaan tehot ja keskitytään ihasteluun

Se hevosvoimista. Palataan itse autoon. Tarkoitukseni oli käydä ihastelemassa autoa Puijon tornin juurella, mutta kuuma kesäpäivä tarjosi huipulla melkoista ruuhkaa. Sen vuoksi paikka vaihtui lennosta Puijon Pesäpallostadionin pihaksi.

Eihän siitä pääse mihinkään. Scirocco on ulkisesti todella komea auto. Siinä on sellaista urheilullista ulkonäköä, joka erottuu selvästi Golfista sekä muusta automassasta. Scirocco on auto, jonka spottaa varmasti liikenteestä, toisin kuin monet GTI-Golfit.

Myös sisusta on mukava. Vaikka koeajoyksilössämme oli mallisarjan pienin moottori, sitä ei havaitse auton sisustaa katsomalla. Vaikka nokalla hönkii vain 122 hevosvoimainen moottori, ovat auton penkit varustettu suurella sivuttaistuella, jonka myötä kuljettaja pysyy jakkaralla kovavauhtisissakin kurveissa.

Takapenkillä tilaa ei liiaksi asti

Myös takapenkit löytyvät, joskaan tilaa ei ole liiaksi asti. Luin jonkun toisen 170 senttimetrisen bloggaajan mahduttaneen itsensä takapenkille vielä melko kivuttomasti, mutta en usko aikuisen ihmisen matkanteon olevan kovin mukavaa tämän auton takapenkillä.

Oli matkanteko sitten mukavaa tai ei, sitä tässä autossa tekee maksimissaan neljä ihmistä. Toisin kuin yleensä, tässä autossa tapapenkille ei ole edes yritetty mahduttaa kolmatta keskijakkaraa. Tästä vaihtokauppana myös takapenkkiläiset uppoavat syvälle sporttisiin istuimiin.

Hauska yksityiskohta on myös takapenkkiläisten niskatuissa. Niissä molemmissa nimittäin on nyrkin mentävät reiät. Jos mietitte mistä moinen johtuu, niin Scirocco on todella matala auto, minkä vuoksi niskatuet menevät lähes takapenkin kattoon asti. Reiät ovat ihan siitä syystä, että kuljettaja näkisi peruutuspeilin kautta edes jotain auton takana tapahtuvia asioita.

Peruutuspeili ansaitsee muuten erityismaininnan. Se on nimittäin niin pieni, ettei siitä hirveästi näkisi muutenkaan mitään. En muista missään ajamassani autossa olleen noin pientä taustapeliä. Koitin asetellan kuvaan auton avainta tuomaan mittakaavaa, mutta päätelkää itse kuvasta peilin koko. Se ei ole nimittäin suuri.

Sciroccosta yleisesti

Koeajokkimme oli vuosimallia 2011, joka tuli minulle niin ikään pienenä yllätyksenä. Olisin nimittäin arvellut auton olevan paria vuotta uudempi. Vaikka mittarissa oli 152 000 kilometriä, auto oli todella siisti niin ikäisekseen, kuin kilometreihin katsottuna.

Viimeisenä yllätyksenä minulle tuli auton hinta. Syystä tai toisesta olen pitänyt Sciroccoa melko kalliina autona, etenkin Volkkariksi. Ainakaan koeajoyksilömme ei kuitenkaan ollut sitä. Auto olisi vaihtanut omistajaa jopa suorallakin kaupalla nipin napin alta kymppitonnin ja Laakkonen olisi tarjonnut omasta Opelistani vaihdossa kelpo summan. Väliraha oli vähintäänkin siedettävä.

Kävin samana päivänä koeajamassa myös huomattavasti huonokuntoisempaa Bemarin ykkössarjalaista ja bemaristiksi pääseminen olisi edellyttänyt minulta Opelin lisäksi kymppitonnin välirahaa. Ei olisi ollut kahta sanaa, kumpaan minä olisin näistä kahdesta autosta kallistunut. Olisin jatkanut matkaani Volkkarilla.

Koeajon päätös: Scirocco jäi kauppaan

Scirocco oli mukava piristys kaikkine yksityiskohtineen. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on häijyn näköinen ja pistää varmasti silmään minkä tahansa suomalaisen peltomarketin parkkipaikalta. Myös hintalappu on kohtuullinen, eli jos haluat saksalaista sporttisuutta, tarjoaa tämä hyvän vaihtoehdon BMW:n ykkössarjalaisille ja muille pikkuautoille.

En voi kuitenkaan päättää tätä blogikirjoitusta ilman jossittelua. Haluaisin kernaasti tietää, miltä elämä tuntuisi kaksilitraisella bensiinimoottorilla varustetun Sciroccon kanssa. Koeajoautomme näytti sporttiselta olematta kuitenkaan sitä. Jos räyhäkäs ulkoasu sisältäisi myös räyhäkästä voimaa, tulisi Scirocosta entistä houkuttelevampi auto.

Näkisin koeajamallani Scirocolla kaksi potentiaalista ostajakuntaa. Auto sopisi hyvin ensiautoksi sellaiselle henkilölle, jolla on silmää erikoisemmalle autolle sekä vastuuntuntoiset vanhemmat. Koeajoauton moottorilla varustettu Scirocco ei kannusta polttamaan korttia heti ensimetreillä.

Auto sopisi myös hyvin perheen kakkosautoksi sellaisille omakotitaloalueille, jossa naapureilla on tapana kisata keskenään arvokkaista hankinnoista. Volkswagen Scirocco kakkosautona herättäisi varmasti vihreää väriä useamman naapurin kasvoilla.

Olen hieman harmissani siitä, ettei Scirocco kuulu enää Volkswagenin valmistamiin autoihin. Tämän tapaisille piristysruiskeille on aina tilaa jokaisen merkin mallistossa.