BMW 116d F20 – Pieni, sporttinen ja diesel samassa paketissa

Vaikka BMW:n 1-sarja on jo rippikouluiässä, se tuntuu yhä melko tuoreelta Bemarin mallilta. Koeajoyksilömme edusti mallisarjan pienintä versiota.

Oman Opel Astrani hävitysurakka jatkuu. Tällä kertaa päätin lähteä vaihtelun vuoksi kokeilemaan mitä Baijeri tarjoaa rajallisella budjetilla ajelevalle autoilijalle.

Koska euroja on käytössä rajallinen määrä, emme kyenneet edes katsomaan legendaaristen BMW 3- ja 5-sarjan tarjontaa. Katse oli pakko suunnata kohti Bemarin malliston pienimpiä yksilöitä, eli jo rippukouluikään yltänyttä 1-sarjaa kohti.

Vaikka ykkössarjan BMW ei ole enää todellakaan mikään uusi tulokas, minulla ei syystä tai toisesta ollut minkäänlaista kontaktipintaa 1-sarjan Bemareihin. Kaikki aiemmat kosketukset ovat kohdistuneet joko 3- tai 5-sarjalaisiin, mutta ykköset ovat jääneet kokonaan paitsioon.

Käytön jälkiä

Valkoinen pikkubemmi paistoi autoliikkeen rivistä melko hyvin edukseen, joten sitä ei tarvinnut kauaa liikkeestä etsiä. Ei muuta kuin tutkailemaan mitä auto kykenee ostajalleen tarjoamaan.

Vähän harmillisesti kymmenisen vuotta ja lähes 200 000 ajettua kilometriä näkyivät autossa monessakin mielessä. Autolle oli käynyt joku pieni haveri, jonka myötä toinen xenon-umpio oli vaihdettu matkan varrella uuteen.

Xenon-umpiothan ovat siinä mielessä viheliäisiä, että niitä ei vahingon tullen paljoa korjata, vaan vahingon myötä koko umpio menee uusiksi. Tarkka silmä huomasi umpioiden olevan eri paria, mutta asian olisi voinut varmasti vielä korjata huolellisella kiillotusurakalla.

Myös muita pieniä käytön jälkiä oli ehtinyt kertyä auton ulkoiseen olemukseen. Se söi jonkin verran innostusta autoon. Lisäksi auton molemmat rengassarjat olivat käytännössä hiihtoliiton hyväksymiä, eli rengaskaupasta tulisi hankkia peräti kaksi sarjaa renkaita.

Koeajolle, mars

Tätä koeajoautoa myi Auto-Kuopio Oy, ja allekirjoittanut diggasi suoraviivaisesta tavasta järjestää koeajo. Nykyään tuntuu olevan harvinaisuus, että auton voi vain napata rivistä ja lähteä sen kanssa koeajolle. Lähes kaikissa liikkeissä koeajoprosessi alkaa ajokortin skannaamisesta ja päättyy erilaisten vakuutusasiakirjojen allekirjoittamiseen. Tällä kertaa koeajolle pääsi kuitenkin nopealla ajokortin vilautuksella, säästäen mustetta niin kuulakärkikynässä kuin tulostimessa.

Ensimmäisenä minulle iski silmään BMW:n automaattilaatikko, jonka käyttöön jouduin perehtymään hieman automyyjän kanssa. Siinä ei ollut perinteistä liikkuvaa valitsinta, vaan valitsin muistutti joystickia, jonka valot kertoivat valitun vaihteen. Lisäksi valitsimessa oli erilliset unlock-nappulat vaihdealueen vaihtamiselle sekä P-alueen valitsemiselle.

Sen jälkeen kun opin BMW:n automaattivaihteiston salat, se tuntui oikein mukavalta automaattilaatikolta. Se yhdistettynä kahden litran diesel-moottoriin tarjosi ihan mukavan ja jossain määrin jopa sporttisen kokonaisuuden.

Meno tuntui jopa niin ripeältä, että aloin jopa epäilemään olisiko autossa ollut vähän enemmänkin tenkua, kuin tehtaan lupaamat 85 kilowattia. Se jäi kuitenkin selvittämättä, oliko auto mahdollisesti lastutettu.

Sisusta hieno – yhtä yksityiskohtaa lukuun ottamatta

Meikäläinen tykkäsi Bemarin sisustasta. Tunnen BMW:n multimedialaitteistot melko huonosti, joten en osaa sanoa oliko koeajoyksilössämme joku hinnat alkaen -malli, vai vähän prameampi soitin. Ihastuin kuitenkin siihen lyhyen koeajon aikana.

Aivan täydellistä kuvaa ykkössarjalaisen sisustasta ei kuitenkaan koeajolla saanut, koska neljä rengasta aseteltuna kompaktin auton kyytiin haukkasi leijonanosan sisätilojen tilavuudesta. Takapenkistä ja -kontista ei jäänyt paljoa kommentoitavaa, koska niissä näkyi lähinnä renkaita.

Sen sijaan sisustan isoin miinus tulee ratista, joka ei ollut Bemarille tyypillisesti nahkapäällysteinen. Jos meikäläinen oppi jotain kyseisen koeajopäivän aikana, niin nahkalla päällystetty ohjauspyörä tuo yllättävän paljon laadukkaan auton fiilistä ajamiseen.

Koska saman päivän aikana oli alla koeajot niin nahkapäällysteisellä ratilla varustetun Volkswagenin kuin Toyotan kanssa, tuntui muoviratilla varustettu Bemari vähän…. muoviselta.

Kiitos ja näkemiin

Koeajon jälkeen oli hyvä palata autoliikkeen pihaan hieromaan kauppaa autosta. Annoin automyyjälle vapaudet tutustua koeajoni aikana omaan Opeliini, jotta hän osaa antaa siitä mahdollisimman hyvän ja tarkan arvion hyvitysarvosta.

Ollakseni täysin rehellinen, tunsin jo koeajolta palaamisen jälkeen, että minusta ei taida tältä erää tulla bemaristia. Vaikka auto tuntui näppärältä ja mukavalta ajaa, autossa häiritsi pienet asiat. Edellä mainitun rattiprobleeman lisäksi minua arvelutti hieman se, miten auto tarvitsisi uuden omistajan huomassa kahdeksan kappaletta uusia renkaita ja umpioiden hionnan.

Vaikka lähtökohta koeajoauton valinnassa oli hinta, se ei tuntunut näkyvän enää tarjousvaiheessa. Siihen nähden että kyseessä oli Bemarin pienimpiä malleja, autolla alkoi olla ikää sekä kilometrejä ja pientä laittoa löytyi, välirahaa Opelin ja Bemarin väliin jäi vielä aika iso nippu. Vertailun vuoksi välirahalla olisi saanut ostettua suoralla kaupalla Volkswagen Sciroccon ja käteen olisi jäänyt vielä touhutonni.

En malttanut koeajon jälkeen olla vertaamatta 116d:tä niin ikään kahden litran dieselillä varustettuun ja viittä vuotta vanhempaan BMW 318 E90:een. Jos minun pitäisi tehdä valinta näiden kahden auton välillä, kallistuisin ehdottomasti kolmossarjalaiseen.

Muista myös Koeajolle.comin koeajoartikkeli hieman kalliimmasta BMW:n 1-sarjalaisesta, eli BMW 120d xDrive F20-mallista.