BMW 330e F30 – bisnestä, luksusta ja hybridiä samassa paketissa

F30-sukupolven BMW 330e oli mielenkiintoinen, sillä mallinimen e-kirjain tarjosi kulkemista hybriditeknologialla.

BMW:n 3-sarja on ollut jo vuosikausia saksalaisen premiumin mallioppilas. Sen sijaan hybriditekniikka on baijerilaiselle autovalmistajalle hieman poikkeavampaa herkkua, joten tämä antaa erinomaiset lähtökohdat BMW 330e:n koeajolle.

BMW 330e:n mallimerkinnässä huomio kiinnittyy väkisinkin viimeiseen merkkiin, joka on tässä tapauksessa e. Vähemmän yllättävästi sillä viitataan sähköön, jonka avulla autoa voidaan kuljettaa tietyissä tilanteissa.

Koeajoyksilömme on vuosimallia 2016, eli tämä on ensimmäisiä BMW 330e-malleja. Auto edustaa niin sanottua F30-sukupolvea ja sen faceliftia. Koeajolle.com on aiemmin koeajanut autosta pykälää vanhempaa mallia, eli E90-korin BMW 318:a.

Pirullinen mallimerkintä sekoitti pään

Vielä takavuosina BMW:n mallimerkinnät olivat hyvinkin helppoja ymmärtää. Numerosarjan ensimmäinen numero kertoi auton mallin ja kaksi jälkimmäistä numeroa ajoneuvon moottorin iskutilavuuden. Tällä logiikalla BMW 330e olisi voinut kuvitella olevan kolmossarjaa ja varustettu 3.0-litraisella moottorilla.

Näin ehkä ennen vanhaan, mutta nykyaikana tilanne on toinen. Autojen moottorikoot ovat nykypäivänä aiempaa pienempiä, mikä tuo monille autovalmistajille kiusallisia tilanteita. Jos ennen mallimerkinnät ovat uhkuneet suuria lukuja moottorin iskutilavuuden mukaan, niin moottorikokojen pienentäminen poistaa samalla myös ne aiemmat huippumallit pois autovalmistajien valikoimista – ainakin silloin, jos sääntöä noudattaa uskollisesti.

Ehkäpä juuri tästä syystä BMW F30:n hybridi onkin saanut nimeensä vähän lisää ytyä. Mallinimestä huolimatta autosta löytyi 2.0-litrainen bensiinimoottori, joka on BMW:n brändille hieman epätyypilliseen tapaan varustettu neljällä sylinterillä ja turboahtimella. Aiemminhan Baijerissa on luotettu näissä tapauksissa vähintään kuusisylinteriseen moottoriin ja vapaasti hengittävänä.

Vaikka auton moottorista tuntuikin puuttuvan ensifiiliksellä kaksi sylinteriä ja litran verran iskutilavuutta, auton teholukemista tämä ei näkynyt. BMW:n B48-nimeä kantavasta moottorista irtoaa pelkällä bensiinillä liikkuessa 135 kilowatin (184 hevosvoimaa) tehon ja sähköllä liikkuessa sähkömoottori 88 hevosvoiman tehon. Yhteistehoa tulee siis 185 kilowattia (252 hevosvoimaa), mikä lienee vähintäänkin riittävästi tälle mallinimelle.

Yhteisteho on aika pitkälti identtinen bensiinillä kulkevan 330i:n kanssa, mutta väännön suhteen 330e pieksee 330i:n. Siinä missä BMW 330e:n vääntö on 420 Nm, BMW 330i:ssä se on 350 Nm. Lisäksi perinteitä uhkuen tämä BMW on takavetoinen – sitä ei voi edes hybridi viedä autolta pois.

Hybridin vaikutukset autoon koeajossa

BMW oli pistokehybridi eli plug-in hybridi, mikä tarkoittaa siis sitä, että auton sähkömoottoria voidaan ladata pistokkeella sähköauton tapaan. Mikäli aihe on sinulle vieras, käy lukemassa täältä rautalankaesimerkkiä hybridien välisistä eroista.

Pistokehybridit toimivat etenkin lyhyessä taajama-ajossa, sillä niissä liikkuminen voidaan hoitaa hyvin pitkälti sähkömoottorin voimalla. Pidemmät tai nopeammat ajot ottavatkin sitten polttomoottorin mukaan kuvioihin. BMW lupaa 330e:lle toimintamatkaa 40 kilometrin verran, joka on käytännössä vielä vähän vähemmän. Onhan se tyhjää parempi, mutta etenkin 2020-luvulla varsin vähän.

Nykyautoille tyypilliseen tapaan BMW 330e:ssä on erilaisia ajotiloja. Vähän ajotilasta riippuen auto pyrkii joko pitämään ajon sporttisena tai säästeliäänä. Ajotiloilla kikkailemalla akun käyttöä voidaan vielä säädellä käytettäväksi myöhemmissä vaiheissa matkaa.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta 6,1 sekunnissa

Koeajomme on pääasiassa taajama-ajoa, jolloin liikumme lähinnä sähkön voimin. Ihan jo testimielessäkin yksi kierros pitää käydä tekemässä Länsiväylällä, jossa pääsee kuuntelemaan bensiinimoottorin murahtelua. Valmistajan mukaan sähköllä voisi toki päästä jopa 120 kilometrin tuntivauhtiin.

Ei voi kiistää, etteikö fiilis olisi ollut mahtava, kun neljäsylinterinen bensaturbo hörähtää kiihdytyksessä päälle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaikka luonnollisesti täyttä kiihdytystä emme voineet liikenteen seassa tehdä, on helppo uskoa valmistajan tarjoamaa lukua nollasta sataan kiihdytykselle. BMW 330e:n kohdalla se on 6,1 sekuntia.

Hybridistä johtuen BMW:tä liikutellaan automaattivaihteiston voimin. Automaatissa on kahdeksan vaihdetta, joiden kanssa elo ja olo on mukavaa. Vaihteiston toimintaan ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota edes bensiiniltä sähkölle vaihtaessa tai toisinpäin, eli ajaminen on yhtä helppoa kuin aina muutenkin automaattivaihteisella autolla.

Vaikka hybriditeknologia tuntuu mahtavalta valinnalta, on seuraa siitä väkisinkin erilaisia kompromisseja. Yksi kompromisseista on se, että BMW 330e on saatavilla ainoastaan sedanina, eli monien kaipaamaa farmarimallia ei ole saatavilla. Tämän lisäksi hybridimallissa sedanin kontti on tavallista mallia hieman pienempi, sillä akku syö tavaratilaa noin sadan litran verran. Myös polttoainetankin koosta on jouduttu hieman tinkimään.

Tilan lisäksi akusto vaatii myös ylimääräistä painoa ajoneuvolle. BMW:n kohdalla akulla on kokoa noin 165 kilogrammaa. Muuten hybridiä ei juuri huomaa autosta. Hallintalaitteet ja mittaristo on pääasiassa samanlaiset kuin tavallisessa versiossa. Ehkä parhaiten eron kadula huomaa kuljettajan puolen etulokasuojassa olevasta latausluukusta ja eDrive-lätkistä ympäri autoa.

Mahtava sisusta – rattia lukuunottamatta

BMW 330e herättää väkisinkin huomion myös auton sisätiloissa. Sisätilojen väriksi on valittu hieman eksoottinen, mutta omaan makuun hyvin istuva vaalea beige. Väri jakaa varmasti mielipiteet, mutta täältä sille lähtee vilpitön littipeukku ylöspäin. Beige nahkasisuta oli vielä myös hyvässä kunnossa, eivätkä 150 000 ajettua kilometriä juuri näkyneet siinä.

Mahtavuudet eivät rajoitu pelkkään väriin. Tuttuun tapaan myös istuinten ergonomia on erinomainen. Autolla liikkuessa on jatkuvasti itsevarma ja voimakas fiilis, sillä etuistuimiin suorastaan uppoaa tukevasti sivuttaistukien väliin. Fiilisero on merkittävä esimerkiksi aiemmin koeajettuun Volkswagen Golf GTE:hen verrattuna, jonka penkit eivät antaneet yhtä urheilullista tuntumaa.

Sisustan kenties näkyvin yksityiskohta oli kuitenkin 6,5-tuumainen värinäyttö, jota ohjattiin vaihdekepin vieressä olevan iDrive-ohjaimen kautta. Kokemattomalle käyttöjälle rullan käyttö vaati hieman totuttelua, ennen kuin liikkeet päätyivät selkärankaan asti. Toinen näkyvä yksityiskohta oli elektronisesti ohjattava lasikattoluukku.

Oikestaan ainoa nillityksen aihe BMW:n sisustassa liittyy rattiin, joka tuntui olevan kuin toisesta autosta. Vaikka auton sisusta muuten hehkui premiumia, niin ratista jäi valitettavasti vähän halpa fiilis ja tuntuma.

Myynti-ilmoituksen mukaan ajoneuvon varustetaso oli nimeltään Business Luxury, jonka tarkempi funktio tai sisältö ei auennut koeajon aikana. Edes nopea googlaus ei tehnyt meistä juuri sen viisaampia. Voidaan kuitenkin puhtaalla omatunnolla todeta, että BMW:n varustelistaus oli kattava.

Millainen koeajokokemus oli BMW 330e?

BMW 330e:n koeajo jätti positiiviset fiilikset. Jos mietitään pelkkää sporttisuutta ja fiilistä, niin kyllä tässä taistossa Bemari pieksi aika paljon jo kertaalleen mainitun Volkswagen Golf GTE:n. Tästä saamme kiittää BMW:n suurempaa tehoa.

Myös käytännön tasolla BMW oli mukava ilmestys. Mikäli tykkää sedan-mallisista autoista, riittää kolmossarjalainen aika pitkälle. Neljän tai viiden aikuisen kanssa tila saattaa päästä loppumaan, mutta esimerkiksi lapsiperhe mahtuu ajoneuvon kyytiin hyvin.

Suurin haaste lapsiperheen kannalta on kuitenkin tavaratila, sillä akuston ansiosta tavaratila on vielä normaaliakin sedania pienempi. Mikäli on yhtään ehtinyt tottua farmarin tavaratiloihin, jää 330e väkisinkin ja hyvin nopeasti pieneksi.

BMW myös näyttää hyvältä. Kolmossarjalainen on tunnetusti näyttänyt aina hyvältä korimallista riippumatta, eikä F30-sedan tee asiaan poikkeusta. Myös sininen metalliväri, viralliselta nimeltään mediterran-blau, tekee autosta tyylikkään.

Hieman pohdintaa tuo myös BMW:n hybriditekniikka, joka on 2020-luvulla jo vähän vanhahtavaa. Jos sähköllä pääsee hyvässä kelissä noin 30 kilometriä ja talvella sitäkin vähemmän, ei hybridistä saa välttämättä ihan sitä toivottua kustannushyötyä. Joka tapauksessa BMW 330e:n omistaja saa jumpata säännöllisesti latauspiuhojen kanssa.

Olisiko sittenkin BMW 330i parempi valinta henkilölle, joka haluaa sitä kuuluisaa ajamisen iloa?