Renault Megane – Jos Mersu luottaa, niin miksen minäkin?

Ranskaiseen autotarjontaan on tullut tutustuttua aivan liian vähän, joten tätä aukkoa autosivistyksessä lähdetään nyt paikkaamaan Renault Meganen muodossa.

Vitsi parhaiden ranskalaisten saamisesta grilliltä vaatisi jo Museoviraston suojelun, sillä jokainen ranskalaisten autovalmistajien kanssa tekemissä ollut autoilija on saanut kuulla ison nipun grillikioski-vitsejä. Tällä kertaa Auto-Huiput Oy:n pihasta löytyi ranskattaria ison valikoiman kera.

Samasta pihasta löytyi nimittäin Renault Megane, Peugeot 208 ja Citroen DS3. Tästä kolmikosta Citroen tipahti ensimmäisenä ulos ja loppukamppailu käytiin Renaultin ja Peugeotin välillä. Tämän taiston voitti lopulta Renault Megane, jonka kanssa säntäsin koeajolle.

Koeajoauton valinta oli aika pitkälle fiilispohjan perusteella. Tälläkin kertaa olin liikkeellä etsimässä omalle Opel Astralleni sopivaa seuraajaa ja koin Meganen soveltuvan siihen 208:a paremmin. Myös auton muut speksit tukivat Renaultiin kallistumista.

Vailla mitään ennakko-odotuksia

Valittu koeajoauto oli vuoden 2016 Megane, joka edustaa mallin neljättä sukupolvea. Tämä Renault Megane on myös siinä mielessä oiva koeajoyksilö, että minulla ei ole minkäänlaisia ennakko-odotuksia sitä kohden. Jotain lähtötasosta kertonee se, että en olisi varmaan osannut edes nimetä tätä Renaultin mallia ilman apua. Sen verran paljon tämä neljännen sukupolven Megane eroaa edellisestä sukupolvesta.

Auto oli korimalliltaan hatchback, mikä kenties vaikeutti auton tunnistamista Meganeksi. Jotenkin verkkokalvoilleni oli palanut vanhemmista Meganeista niin farmarit, kuin porrasperäiset sedanit. Sen vuoksi tätä viistoperäistä Renaultia oli vaikea tunnistaa Meganeksi.

Auto teki heti minuun jonkinlaisen vaikutuksen. Ranskalaisissa autoissa on tunnetusti hieman erikoisia ulkoisia ratkaisuja, sillä autojen design paljastaa usein valmistajan kotimaan. Tämä Renault Megane on ranskalaiseksi melko hillitty tapaus, keula ja perä ovat hieman massasta poikkeavasti veistettyjä, mutta ei mitenkään hälyttävästi.

Sisustan puolelta auto taas muistuttaa yksinkertaista ja simppeliä – mikä on siis vain hyvä asia. Esimerkiksi kojelaudassa tuntuu jopa olevan keskimääräistä vähemmän nappuloita ja painikkeita, mutta siitä huolimatta (tai juurikin sen vuoksi) kaikki tarvittava löytyi näppärästi heti ensiyrittämällä.

Mitä yhteistä on Mersulla ja Rellulla?

Otetaas tähän kohti pieni stoppi. Vaikka edellisessä kappaleessa vannoin teille olevani liikkeellä ilman ennakkoluuloja, niin kyllähän niitä kieltämättä vähän oli kuitenkin takaraivossa. Ranskalaisten autojen eksoottiset sähköviat sekä Suomen teille sopimattomat ratkaisut mietityttivät hieman.

Automyyjä kuitenkin hälvensi ennakkoluulojani muistuttamalla minua siitä, miten Ranskassakin on autovalmistuksen taso noussut paljon 2010-luvulle tultaessa. Enää ei mystiset sähköongelmat ole enää samalla tavalla arkipäivää, kuin joskus 2000-luvun alussa oli.

Myyjä muistutti minua myös siitä, miten itse automaailman johtotähtikin on nykyään lyönyt hynttyyt yhteen Renaultin kanssa. Monissa pienemmissä Mersuissa on paljon Renaultin osia käytössä ja perustuihan Mercedes-Benz X-luokka myös Nissan-Renaultin yhteistyöhön. Toki X-luokan mainitseminen referenssinä ei ole järin hyvä juttu, sillä johtotähden lava-autot kuolivat melko nopeasti ulos mallistosta.

Ainakin itselleni yhteistyö Mercedes-Benzin kanssa on positiivinen osoitus Renaultin laadusta, sillä Mersulla on automaailman “johtotähtenä” varmasti mahdollisuus valita itselleen mieluisa ja laadut täyttävä kumppani.

Zen-varustelun myötä tuhti annos nykyaikaa

Nykyajan väistämätön trendi on se, että auton kojetaulu koostuu enemmän tai vähemmän erilaisista näytöistä. Näkyvin osa sisustaa on luonnollisesti jo aiemmin mainittu kosketusnäytöllinen multimedialaite, mutta myös mittaristo koostuu “vain” erilaisista näytöistä, eli perinteiset viisarimittaristot loistavat poissaolollaan.

Vasta koeajon jälkeen sain tietää siitä, että näitä mittariston käyttöliittymiä voi hieman muokata ja mm. niiden värejä voi muuttaa, mutta tämäntapainen leikittely jäi minulta koeajolla suorittamatta. Se on kuitenkin hyvä osoitus siitä, miltä autoilun tulevaisuus voi jonain päivänä vielä näyttää, kun jokainen kuljettaja voi räätälöidä auton yhä enemmän omaan käyttöön sopivaksi.

Auto oli varusteltu peruskattavasti, eli sieltä löytyi sellaisia perusmukavuuksia kuin vakionopeudensäädin, automaatti-ilmastointi, kaistavahti, liikennemerkkitunnistin ja Start&Stop-järjestelmä. Myös mäkilähtöavustin löytyi koeajon aikana vähän vahingossa, sillä kukaan vihjaissut ei ollut vihjaissut sen olemassaolosta.

Kaikki autosta löytyvä tuntui olevan hyvin viimeisteltyä, eikä mitään helposti huomattavia typeriä virheitä paljastunut koeajon aikana. Tykkäsin nahkalla päällystetystä kolmepuolaisesta monitoimiratista ja myös penkit tarjosivat ryhdikkään ajoasennon.

Minulle ei ihan auennut se, onko tämäzen-varustelupaketin Renault nyt aivan hinnat alkaen -mallistoa, mutta ainakaan varusteiden puolesta se ei tuntunut siltä. Yleensähän nuo halvimmat perusmallit on varusteltu melko mitäänsanomattomilla istuimilla, joissa ei pidempiä matkoja viitsisi edes matkustaa, mutta onneksi tuollaista ei ollut havaittavissa tästä Meganesta.

Tekninen puoli peruskauraa

Koeajoautomme oli varustettu 1.2-litraisella sadan hevosvoiman moottorilla, joka oli turboahdettu. Ahtimen olemassaolon huomasi helposti, mutta eihän tämä mikään tykki missään nimessä ole. Eikä toisaalta sen tarkoituskaan ole tarjota sporttista kyytiä kuljettajalleen. Vaihteistona toimi kuusivaihteinen manuaali, mikä tarjosi mahdollisuuden ajaa melko pienillä kierroksilla isoissakin nopeuksissa.

Koeajolla huomioni kiinnittyi ajotietokoneen keskikulutukseen, joka oli varsin tuhti 9,1 litraa sataa kilometriä kohden, mutta muiden ajotietokoneen tilastojen läpikäynti kertoi siitä, että auto on tainnut olla melko raskaassa autoliikkeen siirtoajossa otannan ajan. Todellinen valmistajan ilmoittama keskikulutus liikkuu 5,5 litran nurkilla.

Autoa ei kiusannut edes suuri rengasmelu tai sisätilojen tilanpuute. Arvioni mukaan auto on sisätiloiltaan hieman K-Astraa isompi. Oikeastaan mikään autossa ei ärsyttänyt minua, jota pidän jonkinlaisena Renaultin torjuntavoittona.

Autoa pitkäksi aikaa

Pakkohan se on myöntää, että kieltämättä pienoinen autokuume pääsi nousemaan koeajon aikana. Renault oli parempi tapaus, kuin olisin ennakolta kuvitellut. Voisin hyvinkin kuvitella itseni ajamassa auringonlaskuun Meganen etupenkillä.

Myös automyyjälle on pakko antaa pisteitä. Sain häneltä melko kattavat kuvaukset ranskalaisista autovalmistajista, sillä myyjän perheen kakkosautona on toiminut erilaisia ranskattaria. Myyjän suusta tuli hyviä argumentteja Renaultin valinnan puolesta, jotka upposivat ainakin tähän kuluttajaan kuin veitsi kuumaan voihin.

Automyyjän osakkeita nosti myös hyvä hyvitys nykyisestä Opelistani, sekä oma-aloitteinen talvirenkaiden purkaminen autosta koeajon ajaksi. Vaikka Koeajolle.com onkin ehtinyt koeajaa jo useita autoja olemassaolonsa aikana, vasta tämä kerta oli historian ensimmäinen, kun kontissa villisti vispaavat talvirenkaat nostettiin ulos autosta koeajon ajaksi.

Yksi Renault Meganen kannalta positiivinen asia koeajon jälkeen oli se, että allekirjoittaneen silmiin alkoi osua liikenteessä aiempaa enemmän Meganeja. Yleensähän ihminen tuppaa kiinnittämään huomiota sellaisiin kohteisiin, joista hän on jollain tavalla kiinnostunut.

Niin tai näin, Rellu jäi kuitenkin vielä toistaiseksi kauppaan. Se oli kuitenkin hyvä pelin avaaminen myös ranskalaisten autovalmistajien tarjonnan osalta, eli niitäkin kannattaa pitää silmällä.