Tämänkertaisessa koeajossa lähdettiin selvittämään sitä, minkälainen ajokokemus löytyy kaikista pienimmän Mercedeksen ratin takaa.
Mersun A-sarja on siinä mielessä erikoinen ilmestys, että vaikka se on ollut yhtäjaksoisesti mallistossa vuodesta 1998 lähtien, ei se herätä vieläkään hirveästi fiiliksiä. Nämä pienemmät Mersut tuppaavat olemaan myös sellaisia kapistuksia, että edes vannoutuneimmat johtotähtikuskit eivät välttämättä nyökyttele päätään A-sarjasta puhuttaessa.
Tällä kertaa koeajoon saatiin W169 korimallin Mercedes-Benz A150 vuodelta 2007. Moottorina 1,5 litran bensiini, jota hallinnoitiin viisivaihteisella manuaalilla. Varustelista on melko lyhyt: sähkölasit etuovissa, monitoimiohjauspyörä ja ilmastointi. Täyttä varmistusta tälle en saanut, mutta meillä saattoi olla koeajossa kaikista halvin Mercedes-Benz mitä vuonna 2007 on kaupasta saanut.
Ei anneta A-sarjalaisuuden tai vähäisten varusteiden haitata menoa. Tai noh, ulkona huidellut 23 asteen lämpötila ja jostain syystä toimimaksi paljastunut ilmastointi toi koeajosta urheilullisen fiiliksen, sillä jouduin pyyhkimään hikeäni palauttaessani avaimia Kuopion Autoliike Miettiselle.
Mercedes-Benz A-sarja, mitä fiiliksiä?
Rustailinkin jo jonkin verran fiiliksiäni mitä A-sarjan Mersuihin tulee. Sitä ei oikeastaan vieläkään pidetä “oikeana Mersuna”, eli jos menen kehumaan vannoutuneelle Mersu-miehelle ostaneeni hinnat alkaen mallin A-sarjalaisen, saan hyvin suurella todennäköisyydellä osakseni enemmän päänpyöritystä, kuin ihailua.
Toinen juttu mikä minulla tulee Mersun A-sarjasta ensimmäisenä mieleen, on Uudenkaupungin autotehdas. Olinkin jo ennen koeajoa hieman innoissani selvittelemässä sitä, miten tunnista auton runkonumerosta auton valmistuspaikan, mutta riemuni hyytyi ennen kuin se ehti alkaakaan. Koeajoautomme W169 edustaa viimeistä A-sarjan Mersua, jota ei ole tehty Suomessa, vaan ne on parsittu kasaan joko Saksassa tai Thaimaassa. Uudenkaupungin A-sarjalaiset alkavat vasta W176-sukupolvelsta.
Kolmas A-sarjalaisesta mieleen tuleva juttu lienee klassikko yli 20 vuoden takaa, jota mainitsematta ei voi vieläkään puhua A-Mersusta. Vuosi 1997 ja ruotsalaisen Teknikens Värld -lehden suorittama hirvenväistötesti, jossa A-Mersu saatiin kaatumaan. Tämä oli yksi isoimmista kriiseistä automaailmassa, joka keräsi mittavasti huomiota viime vuosituhannen lopulla. Daimlerin kriisiviestintä onnistui kuitenkin melko hyvin, ja uusi A-Mersu saikin kolarin jälkeen ylleen useita turvallisuusparannuksia, kuten vakiovarusteisen ESP-ajonhallintajärjestelmän.
Käydään tutuiksi
Vaikka kyseessä on Koeajolle.comille tuttuun tapaan huutokaupattava auto, on tällä kertaa kehuttava auton ulkoista olemusta. Yleensä nämä huutokauppariviin päätyvät autot ovat sellaisia, että ei tarvitse kauaa etsiä, minkä vuoksi autoa ei myydä “perinteisin keinoin”. Aiemmilla huutokauppareissulla olemme tutustuneet mm. savolaisen kierouden omaksuneeseen Mersun W140:een tai ulkoasultaan melko raffikuntoiseen BMW E90:een,
Tämä A150 oli vain paria melko pientä puskurinirhaumaa lukuun ottamatta varsin siisti ilmestys, eikä mittariston 149 000 kilometrin ajomääräkään ollut paha. Auton historia oli sekin käytännössä aukoton, kaksi omistajaa samasta perheestä, joista vanhemman sukupolven edustaja oli ostanut auton aikoinaan Ruotsista uutena. Tämä ruotsalainen habitus ei näkynyt autossa oikeastaan millään muulla tavoin, paitsi ylimääräisenä tarrana auton takaoven alalaidassa.
Auton mukana omistajaa vaihtoi myös iso nippu erilaisia kuitteja, mikä tarjosi myös melko kattavaa huoltohistoriaa. Täysin aukottomasta huoltohistoriasta ei voida kuitenkaan puhua, sillä varsinaista huoltokirjaa ei autosta löytynyt.
Jos palataan vielä kerran huutokauppaan liittyviin asioihin, niin yksi tälle myyntitavalle tyypillinen speksi autosta löytyi jälleen kerran. Olen käynyt koeajamassa nyt kesäkuun aikana kolme huutokaupattavaa kohdetta ja jokaisesta koeajoautosta on löytynyt alta talvirenkaat. Tämäkin koeajo piti siis suorittaa kitkarenkaat alla, vaikka kesärenkaat kuuluivat kyllä kauppaan.
Sisään autoon ja menoks
Sisustaltaan Mercedes.Benzin A-sarja on hieman erikoinen tapaus. Sitä tutkaillessa tulee väkisinkin mieleen Metsolat-sarjan Antti Metsola, joka matkusti sarjassa luovutettuun Karjalaan katsomaan omia kotikulmiaan noin 50 vuotta kotinsa jättämisen jälkeen. Antti tutkaili silmällä entistä kotitietään ja puhui ääneen, miten kotitie näyttää merkilliseltä, mutta on tässä myös jotain tuttuakin.
Vähän samanlaisilla metsolamaisilla fiiliksillä katson A-sarjan sisustaa. Siellä on tiettyjä yksityiskohtia, joista auton tunnistaa Mersuksi, mutta samaan aikaan auto ei tunnu lainkaan johtotähdeltä. Tuttuja mersumaisia piirteitä tarjoaa mm. suorastaan klassikoksi muodostunut yksittäinen vilkunviiksi ratin vasemmalla puolella, sekä Mersulle tyypillisiä kojelaudan komponentteja.
Sen sijaan oikeastaan kaikki kojelaudan ulkopuolinen viittaa johonkin muuhun kuin johtotähteen. Ehkä tämä osaltaan korostaa sitä, minkä vuoksi moni ei miellä A-sarjalaista oikeaksi Mercedes-Benziksi.
Koeajo starttaa ihan mukavasti. Auton 1,5 litrainen ja 95-hevosvoimainen moottori käy nätisti ja on niin ripeä, kuin tuollaiselta moottorilta voi odottaa. Vaihteet menivät nätisti sisään, eikä koeajon aikana oikeastaan mikään muistuttanut 14 vuoden iästä. Jos minut olisi lyöty sokkona auton rattiin, olisin veikannut autoa sekä uudemmaksi, että vähemmän ajetuksi. Hyvin säilynyt Mersu siis kyseessä.
Lyhyellä moottoritievisiitillä alkoi välittömästi kaivamaan vakionopeudensäädintä, jota koeajoautossamme ei siis ollut. Vaikka auton melutaso pysyi myös suurissa nopeuksissa asiallisena, jo koeajon aikana pystyi aistimaan sen, että A-sarjalainen on kaikista omimmillaan normaalissa kaupunkiliikenteessä. Minun on vähän vaikea kuvitella itseäni tämän auton rattiin pitkille matkoille.
Mitä muuta jäi käteen kuin hiki?
Autosta ei löytynyt koeajon aikana mitään muuta vikaa, kuin jo kertaalleen mainittu ilmastointi, joka hohkasi kabiiniin melko lääsyä ilmaa. Toisaalta autossa ei ollut myöskään hirveästi varusteita tai muita lisukkeita, jotka olisivat edes voineet olla rikki. Varsin simppeli peli kyseessä, mikä lienee hyvä asia esimerkiksi perheen kakkosauton virkaa toimittavalle kulkupelille.
Mersun A-sarjalainen oli vähän kaksipiippuinen tapaus koeajon jälkeen. Minun on helppo yhtyä muiden johtotähtikuskien väkevään analyysiin, ettei A-sarjalainen ole “oikea Mersu”. Näkemystä helpotti varmasti sekin fakta, että koeajoautomme edusti täydellistä hinnat alkaen -mallia. Minulla on sellainen kutina, että jos saisin käsiini jostain hinnat päättyen -mallin A-Mersun, voisi gappi tämän ja “oikeiden Mersujen” välillä olla huomattavasti pienempi.
Kaupunkiautona Mersun A-sarjalainen oli kuitenkin hyvä ja mukava. Jos tarvitsisin perheeseeni esimerkiksi kakkosautoa, jonka olisi tarkoitus olla vähän prameampaa mallia kuin perus Ford Focukset, Volkswagen Golfit tai Toyota Aurikset, saattaisin hyvinkin päätyä A-sarjalaiseen. Niin tarkkaa selvitystä en kuitenkaan tätä artikkelia varten tehnyt, että miten paljon lisähintaa Mersun merkki sitten tuo lopulta autoon ja miten kallis peli A-Mersu lopulta olisi.
Se täytyy vielä erikseen kehua, että Mercedes-Benz A150 oli osoitus myös siitä, että huutokaupattavien autojen rivistä löytyy myös siistejä ja kaikin puolin asiallisia yksilöitä. Auto oli aivan selkeästi yleisilmeeltään paras tähän mennessä ajettu huutokauppa-auto.
Mercedes-Benz A 150 5D
- Vuosimalli: 2007
- Moottori: 1.5-litrainen bensiini (70 kW)
- Vaihteisto: Manuaali
- Vetotapa: Etuveto
- Mittarilukema: 174000 km
- Koeajon tarjosi: Autoliike Miettinen Kuopio
Nyt luetuimmat