Opel Astra K – Kaikilla mausteilla, ihan oikeasti

Kun automyyjä mainostaa Suomi-auton olevan kaikilla mahdollisilla varusteilla, usein varustelistasta löytyy silti puutteita. Tällä kertaa puheet kuitenkin pitivät.

Heti alkuun haluan pahoitella koeajoraporttien yksipuoleisuutta. Niissä on vilissyt viime aikoina lähinnä pelkkiä Opel-merkkisiä autoja. Tähän on parikin syytä. Oma nykyinen Opel Astra H on kypsä muuttamaan pois kotoa ja kiinnostavien vaihtoautojen rivistä on tullut bongailtua lähinnä Astralle uutta seuraajaa.

Toinen syy koeajojen yksipuoleisuuteen piilee siinä, että menneellä viikolla useampi ennalta suunniteltu koeajo kariutui pois suunnitelmista. Potentiaaliset yksilöt olivat joko myyty, koeajossa tai poissa liikennekäytöstä, jolloin niillä ei saanut poistua autoliikkeen tontilta. Koeajolle.com pyrkii parantamaan tapansa ja hankkimaan ajoon myöhemmin myös muun merkin edustajia.

Se Opel-aiheisesta disclaimerista. Tällä kertaa suuntasin kohti Kuopion Autotalo Hartikaista, joka oli liikkeenä minulle täysin vieras. En muista koskaan ennen asioineeni kyseisen ketjun liikkeissä, jotka näyttävät painottuvan Itä-Suomen alueelle. Tällä kertaa autoliikkeeseen lähdettiin myös täysin rotsi auki: minkäänlaista ennakkotutustumista ei oltu ajoneuvotarjontaan tehty.

Myyjä ottaa hommat haltuun

Ennakkotehtävien puutteen vuoksi annoin myyjälle vapaat kädet ohjata minut myyntirivistössä haluamalleen paikalle. Sen verran speksasin myyjää alkuun, että kerroin nykyisen autoni yksityiskohdat ja esitin hänelle toiveen, että parempaan pitäisi vaihtaa.

Myyjän ensimmäinen kysymys oli, että jatketaanko Opeleilla, johon nyökkäsin. Se oli menoa sen jälkeen. Myyjä ohjasi minut harmaalla metallivärillä varustetun K-Astran luo, joka oli tällä kertaa normaali 5-ovinen. Koeajolle.com on jo aiemmin käynyt koeajamassa samanlaisen Astran farkku-dieselinä, mutta nyt hypättiin hitusta pienempään korimalliin bensiinimoottorilla varustettuna.

Auton yleisilme oli siisti ja sporttinen. Harmaan metallivärin lisäksi huomio kiinnittyi heti alkuperäisiin 18″ alumiinivanteisiin, joka jo osaltaan vihjasi autolla olevan yllään “vähän parempaa Seppälää“. Tässä kohti myös myyjä huomautti, että tässä yksilössä on muuten sitten valittuna kaikki mahdolliset varusteet, mitä K-Astraan on saanut hankittua.

En tiedä olenko vain kyyninen, mutta yleensä ohitan myyjien moiset kommentit lähinnä olankohautuksella. Hyvin usein myyjien puheissa “hyvin varusteltu yksilö” tarkoittaa vain sitä, että siellä on pari hassua lisävarustetta tullut jonkun varustepaketin mukana. Samoin etenkin Suomi-autojen kohdalla (kuten tämä tutkimamme yksilö oli) termin “kaikki herkut” saa autolle melko kevyesti.

Kaikilla lisävarusteilla, kerrankin

Tällä kertaa positiivisena yllätyksenä myyjän puheet eivät olleet yhtään yliampuvia, vaan autossa oli tosiaankin kaikki mahdolliset mausteet yllä.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kokonahkaiseen sport-sisustaan, jossa penkit toimivat sähköillä ja niissä oli luonnollisesti muistipaikat eri kuljettajien tarpeisiin. Yleensähän näissä Innovation-paketilla varustetuissa Astroissa on jonkinlainen puolinahkasisusta, mutta nyt kangas loisti poissaolollaan.

Lisäksi istuimet sisälsivät myös jäähdytetyt istuimet välttämään pehin muodostumista. Ai et tiedä mitä on “pehi”? No sivistäpä itseäsi googlaamalla. Saatat yllättyä ja ottaa termin yleiseen käyttöön.

Kattoluukulla

Eihän ne varusteet siihenkään jääneet. Auton kattoa tutkaillessa silmä osui lasiseen kattoluukkuun, joka ei ole ihan peruskauraa Suomi-Astroissa.

Nopea Nettiautossa surffailu tiesi kertoa, että sen valikoimasta löytyy vain 5 kappaletta kattoluukullisia Astroja, joista kaksi on F-Astroja ja kolme K-Astroja. Näissä kahdessa muussa K-sukupolven Astrassa ei kuitenkaan ollut täysnahkasisustaa, eli meillä oli käsissämme kenties koko Nettiauton väkevin Astra.

Harmillisesti autoliike ei liikoja mässäile auton varusteluettelolla. Nettiautoon jätetty ilmoitus pitää sisällään vain muutaman ilmoitukseen täpätyn lisävarusteen ja myyjän minulle tekemä tarjous ei sisällä ensimmäistäkään riviä Astran varusteita.

Voi tätä suomalaista vaatimattomuutta! Nyt kerrankin kun saataisiin varustelistalle mittaa, sitä ei raaskita tehdä. “No emmää ny tiedä, tällänen puutarhajyrsin“, kuten joskus taannoin teleoperaattorin mainoksessakin sanottiin.

Tarjous pöytään ja koeajolle

Tällä kertaa etenimme vähän takaperoisesti. Myyjä teki minulle tässä vaiheessa hyvityksen nykyisestä autostani ja laski välirahatarjouksen. Yleensä myyjät päästävät ensin koeajolle ja sitten keskustellaan hinnasta, mutta nyt mentiin päinvastoin.

Hieman raksuttelin päässäni mahdollisia lukemia samalla kun myyjä näpytteli taskulaskintaan. Tulin tulokseen, että jos selvitään alle 15 000 euron välirahalla, tarjous voisi olla jopa ihan hyvä. Heti perään myyjä löi minulle tarjouslaput kouraan, jossa komeili välirahana lukema 14 950 euroa. Kunnon meedio tämä myyjä. Tuli entistä isompi houkutus hairahtaa Astraan.

Tämän jälkeen teimme perinteisen avaintenvaihdon, jossa minä sain käteeni liikkeen auton avaimen ja samalla luovutin oman autoni avaimet myyjälle, jotta hän pääsee tutustumaan mahdolliseen vaihtoautoon.

Tuttua Astraa

Kuten olen jo aiemmin sanonut, Astrat ovat minulle varsin tuttuja pelejä, eikä niiden koeajaminen tuo enää hirveästi uusia näkökulmia tai kokemuksia. Sama päti myös tähän yksilöön.

Oikeastaan kaikki mainitsemisen arvoiset nostot liittyvät joko nahkasisustan hellään kosketukseen tai 110 kilowatin moottoriin. Tämä 150 hevosvoimainen moottori on kaikista tehokkain mitä tuon ikäiseen Astraan on saanut ja se on melko harvinainen moottorivalinta.

En tiedä oliko myyjä tehnyt auton stereoihin jonkinlaisia säädöksiä, mutta niissä tuntui basso potkivan tavallista Astraa enemmän. Kyse voi olla pelkistä säädöistä, tai sitten autossa oli vielä normaalia laadukkaampi poppipuoli. Tämä on yksi niistä asioista, minkä vuoksi olisin ehkä kaivannut autolle täyttä varustelistaa.

Auto palautukseen ja mietteliäänä kotiin

Noin puolen tunnin koeajon jälkeen oli aika palauttaa Astra liikkeeseen. Kieltämättä auto oli mahtava peli, eikä neljän vuoden ikä tai 52 000 kilometriä näkynyt oikein missään. Yksi pieni nappi oli osunut tuulilasiin, mutta sekään ei ollut osunut kriittiselle sektorille. Aivan mahtava peli kaikin puolin.

Täytyy sanoa, että koeajon jälkeen tunsin kaikista suurinta autokuumetta vuosiin. Palauttaessani avaimet odotin vielä jotain epämiellyttävää yllätystä myyjältä, kuten esimerkiksi hän vetäisi minun autostani annetun hyvityksen pois tai jotain muuta ikävää. Näin ei kuitenkaan käynyt. Myyjä jopa kehui omaa autoani, että se on juuri sellainen kuin pitikin. Äh, autokuumeeni suorastaan vain jatkoi kasvamistaan.

Ainakin toistaiseksi minun ja koeajoyksilömme tiet veivät eri suuntiin. Kieltämättä tulen melko varmasti tarkistamaan säännöllisesti, että olisiko kyseinen Astra vielä myynnissä, vai joko se on vaihtanut omistajaa. Pieni kiinnostuksen kipinä jäi yhä kytemään.