Hyundai Ioniq Plug-In – hyvä vaihtoehto täyssähköautolle

Hyundai Ioniq kohahdutti aikoinaan sähköisillä vaihtoehdoillaan. Koeajossa ollut plug-in hybridi on hyvä vaihtoehto täyssähköautolle.

Hyundai teki 2010-luvun loppupuolella eräänlaista historiaa tarjoamalla Ioniqissa ensimmäisenä maailmassa auton kolme sähköistä voimalinjaa automalliin. Hyundai Ioniqista ei ollut saatavilla lainkaan pelkästään polttomoottorilla etenevää versiota, vaan vaihtoehdot rajoittuivat hybridiin, pistokehybridiin ja täyssähköautoon.

Täyssähköisen Hyundai Ioniq Electricin ja hybridi Hyundai Ioniq Hybridin myynti alkoi loppukesästä 2016 ja pistokehybridi Hyundai Ioniq Plug-In ilmestyi valikoimaan vuodenvaihteessa 2017. Tätä muistellessa väkisinkin tulee ajatelleeksi sitä, miten nopeasti autot ovat sähköistyneet viime vuosien aikana.

Nykyään tämäntapaisissa valikoimissa ei olisi mitään ihmeteltävää, vaan toista se oli Hyundai Ioniqin lanseerauksen aikaan. Lanseerauksen aikana Hyundai Ioniq saikin varsin hyvän suosion, mikä näkyi siinä, että autojen toimitus ei päässyt vastaamaan kysyntää. Tutun kuuloista puhetta näin komponenttipulan aikana.

Hyundai Ioniq – Plug-In -mallina, kiitos!

Tällä kertaa koeajoon saatiin kolmikosta viimeiseksi myyntiin tullut, eli Hyundai Ioniq Plug-In. Mikäli hybriditeknologia on sinulle vielä vierasta, suosittelen lukemaan aiemman artikkelimme aiheesta hybridien erot, niin pääset paremmin kärryille näiden kolmen Hyundai Ioniqin välisistä eroista.

Plug-in hybridejä on pidetty monesti eräänlaisena sisäänheittotuotteina sähköautoihin. Ne keventävät kummasti kynnystä siirtyä sähköisiin menopeleihin, sillä kiitos polttomoottorin, niiden kanssa ei olla kuitenkaan täysin riippuvaisia sähkön lataamisesta täyssähköauton tapaan.

Hyundain Ioniq-malliston sisällä eroja siis riittää, mikä näkyy myös ihan käytännössäkin. Sähköinen Hyundai Ioniq Electricin toimintamatka on noin 200 kilometriä, kun taas Ioniq Plug-In -mallissa sähköinen toimintamatka on 60 kilometriä. Toisaalta kun Ioniq Plug-Inissä on kaverina 43 litran polttoainetankki, lataushybridin kokonaistoimintamatka kasvaa jo tuhanteen kilometriin.

Ekologisuuden näkee jo ulkomuodosta…

Se yleisistä lätinöistä Hyundai Ioniq -mallistoon liittyen. Otetaan katse kohti tuoreinta koeajoyksilöämme, joka on vuosimallia 2018. Auto on juuri saapunut Suomeen käytettynä Saksasta, minkä takia sille ei ole ehditty antaa täkäläisiä rekisterikilpiä. Saksanmaalla Hyundai Ioniq Plug-In on kerännyt maltillisesti kilometrejä, sillä mittarissa on vain 25 000 kilometriä.

Hyundai Ioniq erottuu parkkipaikalta varsin hyvin, sillä sitä ei voi haukkua ainakaan perinteisen tylsän näköiseksi autoksi. Auto on hyvin virtaviivaisen näköinen, ja myös sen ilmanvastuskerroin on erinomaisella tasolla (0,24 Cd). Vertailun vuoksi Ioniq päihittää takavuosien alhaisella ilmanvastuskertoimella varustetut legendat, kuten Audi A2:n ja Opel Calibran.

Matalasta ilmanvastuskertoimesta on ihan aitoja käytännön hyötyjä, sillä se auttaa osaltaan pienentämään auton polttoaineen kulutusta. Näistä tuloksista kerromme myöhemmin hieman lisää.

…ja se jatkuu sisätiloissa

Virtaviivainen ulkomuoto tai hybriditekniikka eivät ole ainoita ekologisuuksia, mitä Hyundai Ioniq -mallisto tarjoaa autoilijoille. Ympäristöystävällisyys heijastuu jopa auton sisätiloissa tehtyihin materiaalivalintoihin, joissa on käytetty luovasti ekologisia materiaaleja. Mahdollisimman luonnollisesti tuotetuissa pinnoissa on käytetty esimerkiksi vulkaanista kiveä ja sokeriruokoa.

Käytännön tasolla materiaalivalinnat eivät juurikaan näy autoilijalle – ainakaan positiivisella tavalla. Kuten aasialaisille ajoneuvoille on ollut usein tyypillistä, ajoneuvon sisusta ei höngi hienoja yksityiskohtia tai kovan luokan viimeistelyä. Fiilis ohjaamossa on aika “muovinen”, vaikka auton ekologisen taustan tuntien juuri tätä termiä ei ehkä saisi käyttää.

Sen verran auton sisätiloja täytyy kuitenkin puolustaa, että yksinkertaisuudesta huolimatta kaikki nappulat ja säätimet löytyvät helposti, eikä elementtien asettelu saa aikaan minkäänlaista päänsärkyä. Taattua aasialaista laatua siis tältäkin kantilta.

Varusteet asialliset

Varustelistaus kattavan DCT Style -varustepaketin myötä on hyvä. Valitsit oman Hyundai Ioniqisi sitten millä tahansa kolmesta voimalinjasta, varustevaihtoehdot ovat aina arkisempi Comfort ja vähän kattavampi Style. Varustepakettien tarkempi sisältö voi toki vaihdella autojen kesken, mutta muuten nyrkkisääntö on helppo. Comfort on perusvarusteltu ja Stylessä on ripoteltuna vähän sokeria päällä.

Koeajossa olleesta autosta löytyy oikeastaan kaikki nykyaikana tarvittava ja vähän vielä sen päällekin. Autosta löytyy LED-ajovalot, adaptiivinen vakionopeudensäädin, avaimeton käynnistys, automaatti-ilmastointi, navigointi ja Infinity-äänentoistojärjestelmä.

Auton etuistuimet tuntuivat mukavilta, vaikka niiden ulkoasu saikin aikaan jonkinlaisia mielikuvia isoisän vanhoista pitkistä kalsareista. Takapenkille emme valitettavasti päässeet tutustumaan, sillä ajoneuvon kesärenkaat olivat sijoitettuna sinne koeajon aikana.

Sähkön ja polttomoottorin voimin

Hyundai Ioniq Plug-In kulkee hyvin pitkälti sähkömoottorin voimin. Autossa on kaksi ajotilaa, joilla voi vielä maksimoida tai säännöstellä sähkön käyttöä liikenteessä. Oletusarvoisesti Ioniq Plug-In kuitenkin starttaa aina sähköllä. Rauhalliset liikkeet saavat ajon tuntumaan kuin täyssähköautoilulta.

Lue myös: Hyundai Ioniq 5 – Nelivetoinen täyssähköauto futuristisella muotoilulla 

Oikeastaan ainoa yksityiskohta joka paljastaa “täyssähköautottomuuden”, löytyy vaihteistosta. Hyundai Ioniq Plug-Inissä on kuusivaihteinen kaksoiskytkinautomaattivaihteisto, kun sähköautossa on portaaton vaihteisto. Tämä yksityiskohta on kerännyt hieman kritiikkiä myös Plug-In -mallia ajatellen. Kun sähkömoottori on vaihteiston “takana”, se heikentää hyötysuhdetta ja vie ajamisesta sähköistä fiilistä.

Välillä Ioniq Plug-In joutuu kuitenkin turvautumaan 1.6-litraiseen ja 77 kilowatin tehoiseen polttomoottoriin. Rajut kiihdytykset pakottavat polttomoottorin puuttumaan menemiseen, mutta tällöinkin kaasua saa painaa aika rajusti, että bensiinimoottori hörähtää käyntiin.

Toinen paikka missä polttomoottoria hyödynnetään, on auton lämmitys. Tämän takia Suomen talvessa sähköisen ajon määrä vähenee merkittävästi.

Sähköllä jopa 60 kilometriä

Pelkällä sähköllä Hyundai Ioniq Plug-In kulkee noin 60 kilometriä, jos keliolosuhteet ovat otolliset. Lukema on hyvä, jos peilataan niitä aiemmin koeajamiimme Volkswagen Golf GTE:hen (50 kilometriä) ja BMW 330e F30 (40 kilometriä). Suluissa olevat lukemat ovat siis valmistajan itse ilmoittamia lukemia.

Vaikka 10-20 kilometrin ero voi tuntua mitättömältä, tulisi asiaa suhteuttaa prosentteihin, jolloin ero Hyundain ja saksalaisten välillä on suuri. BMW:ssä todellinen matka sähköllä tuntui olevan lähempänä 30 kilometriä, joka on auttamatta melko vähän. Ero BMW 330e:n ja Hyundai Ioniq Plug-Inin välillä voi olla jopa tuplat. Tässä asiassa Hyundai on siis pelannut korttinsa melko hyvin.

Kuten kaikkien pistokehybridien kohdalla, lataamismahdollisuus ja niiden hyödyntäminen on kaiken A ja O voimalinjavalinnan kanssa. Mikäli autoilija pääsee hyödyntämään lataamista paljon, ja valtaosa ajetuista kilometreistä pystytään ajamaan sähkön voimin, tulee ajamisesta tällöin varsin edullista.

Toisaalta Hyundai Ioniq Plug-In kuluttaa myös polttomoottorilla ajossa varsin maltillisesti. Meidän koeajossamme emme tietenkään päässeet testaamaan kulutuslukemia pidemmillä matkoilla, mutta Ilta-Sanomat on mitannut auton kulutuksen 500 kilometrin matka-ajossa noin viiteen litraan. Varsin käypäinen suoritus siis.

Ajokokemukset Hyundai Ioniq Plug-In

Hyundailla ajaminen on varsin mukavaa. Automaattivaihteiston ja kaiken muunkin automatiikan ansiosta kuljettajalta ei vaadita hirveästi mitään – kuten nykypäivänä tuntuu olevan vähän kaikkien ajoneuvojen kanssa. Automaattivaihteistoa voisi muuten ohjata myös ratin takana olevista “läpyttimistä”, mikäli ajosuoritteesta haluaa tehdä enemmän manuaalisen.

Käytännön osalta eniten haasteita tuo Hyundai Ioniqin kaksiosainen takaikkuna, jonka periaate muistuttaa sekin legendaarista Audi A2 -mallia. Vaikka takaikkuna näyttää ulkoa päin isolta, se on kuitenkin niin viistossa kulmassa, että siitä taakse näkeminen on varsin rajoitettua. Lisäksi kaksiosaisen takalasin välissä oleva “rima” vie ison osan näkökentästä. Taakse katsominen vaatii siis hieman totuttelua.

Hyundaissa oli siis 77 kilowatin bensiinimoottori ja 45 kilowatin sähkömoottori. Hybridin yhteisteho on 105 kilowattia, mikä kykenee kuljettamaan noin 1600 kilogrammaa painavaa ajoneuvoa nollasta sataan 10,6 sekunnissa. Huippunopeus jää 178 kilometriin tunnissa. Ei siis mitään rakettimaisia lukemia, mutta harvapa tätä autoa näillä spekseillä ostaa.

Harmillinen rengasmelu

Koeajolla ei voinut olla huomaamatta, tai tarkemmin sanottuna kuulematta auton melko kovaa rengasmelua. Rengasmelu alkoi häiritä jo normaalissa kaupunkiajossakin, kun nopeusmittari lähenteli 50 kilometrin tuntivauhtia. Luonnollisesti melu kasvoi entisestään nopeuden kasvaessa, jolloin se oli melko korvia huumaava jo normaalissa maantieajonopeudessakin. Moottoritielle autolla emme tällä kertaa lähteneet.

Harmillisesti renkaan merkkiä tai mallia emme tajunneet tarkistaa koeajon jälkeen, mutta auton alla pyörivät varsin tavallisen kokoiset 16-tuumaiset renkaat melko korkealla profiililla. Renkaat olivat myös lähes uudet, sillä Saksasta uitettuun autoon on luonnollisesti hankittu kitkarenkaat Suomen päässä.

Vähän sellainen fiilis kuitenkin jäi, että asia ei välttämättä olisi korjaantunut pelkällä rengasvalinnalla, vaan Hyundai Ioniq Plug-Inia ajaessa on hyvä varautua jonkinlaiseen rengasmeluun. Melu ei ole kuitenkaan niin suuri, että auton mukana tarvitsisi toimittaa Peltoreita ostajalle.

Kaiken kaikkiaan hyvä plug-in hybridi

Rengasmelusta huolimatta Hyundai Ioniq Plug-In oli kaikin puolin hyvä auto. Se on käyttökustannuksiltaan huomattavasti fiksumpi veto, kuin artikkelissa jo kertaalleen mainitut aiemmin ajamamme lataushybridit, eli Volkswagen Golf GTE ja BMW 330e F30.

Sen toimintamatka on erinomainen, ja auton polttoainetaloudellisuus pysyy miellyttävänä, vaikka sähkö pääsisikin matkan aikana loppumaan. Monien vähän vanhempien plug-in hybridien riesa on siinä, että akusto tuo autoon useiden satojen kilogrammojen lisäpainon, joka nostaa polttomoottorin kulutusta. Jos sähkömoottorin toimintasäde on olematon, tällöin koko hybriditekniikasta menee vähän idea.

Saksalaismerkkeihin verrattuna Hyundai Ioniq Plug-In on kuitenkin ulkoasultaan ja viimeistelyltään vaatimaton. Toisaalta ekologisuudellaan brändätyn auton ei edes tarvitse lähteä taistelemaan näyttävyydestä saksalaisen premiumin kanssa.