Nissan X-Trail T30 – Qashqain maalaisjuntimpi serkkupoika

Nissan X-Trail on katumaasturi, joka yrittää olla tavallista maastouskottavampi – mutta kuitenkaan onnistumatta siinä.

Nissan X-Trail on hieman erikoisempi ajoneuvo. Se on ollut yhtäjaksoisessa tuotannossa jo noin neljännesvuosisadan ja neljän sukupolven ajan, mutta auto ei herätä siitä huolimatta oikeastaan minkäänlaisia fiiliksiä suuntaan tai toiseen. Mikä kummallisinta, fiilis ei tahdo edes muuttua, vaikka autoon ja sen historiaan pääseekin vähän tutustumaan.

Tällä kertaa saimme kuitenkin kunnian tutustua vuosimallin 2004 Nissan X-Trailiin. Auto oli varustettu sillä tehokkaammalla bensiinimoottorilla sekä nelivedolla, jotka antoivat vähän lupaa odottaa jotain – vaan antoiko koeajo siltikään meille yhtään mitään? Siitä lisää seuraavaksi.

Nissan X-Trailin historia pähkinänkuoressa

Nissan X-Trail esitettiin yleisölle Pariisin autonäyttelyssä syksyllä 2000, ja auton tuotantokin ehti pyörähtää käyntiin vielä saman vuoden puolella. Monissa puheissa Nissan X-Trailista puhutaan Nissan Qashqain “isoveljenä”, mutta tämän ensimmäisen sukupolven kohdalla asia ei ole aivan näin. Qashqai meinaa syntyi vasta X-Trailin toisen sukupolven rinnalle.

Auto on niin sanottu katumaasturi aikana ennen suurinta katumaasturibuumia, eli X-Trailia voidaan pitää siinä mielessä jonkinlaisena pienimuotoisena edelläkävijänä – joskaan missään kyseessä ei ole ensimmäisiä katumaastureita, kuten Volkswagen Golf Countryn kohdalla opimme.

Teknisiltä ratkaisuiltaan Nissan X-Trail perustuu varsin hämmentäviin autoihin. Se jakaa nimittäin saman pohjalevyn henkilöautoina tunnetuista Nissan Almera ja Nissan Primera -mallien kanssa, mikä ei varsinaisesti herätä riemunkiljahduksia.

Hieman hämmentävä oli myös Nissanin sisäinen kilpailu X-Trailin ja Terranon välillä. Näiden kahden mallin eroista oli vähän vaikea päästä kärryille, mutta karkeasti voidaan todeta niin, että Terrano on suunniteltu enemmän maastokelpoisuus edellä, kun taas X-Trail on rakennettu mukavuuden ehdoilla.

Koeajoon ensimmäisen sukupolven facelift

Koeajoautona toimi tällä kertaa vuosimallin 2004 Nissan X-Trail, eli se edustaa vuonna 2003 tullutta melko kevyttä facelift-osastoa. Auton omistushistoria oli keskivertoa herkullisempi, sillä autolla oli ilmeisesti vain pari omistajaa, ja huoltohistorian mukaan auto oli elänyt elämänsä samoilla nurkilla, eli kiertopalkinnoksi tätä Nissania ei voinut ainakaan syyttää.

Nissan X-Trail oli nelivetoinen ja autoon oli valittu se tehokkaampi 2,5-litrainen bensiinimoottori, jonka teho on 121 kilowattia eli 164 hevosvoimaa. Bensiinimoottori liikuttikin melko isokokoista X-Trailia asiallisesti, vaikka eihän nämä autot ole koskaan mitään raketteja. Nelivetoa ohjataan virtalukon vierestä löytyvästä pyöräytyskytkimestä.

Ajaessa Nissan X-Trailissa on selvästi ison auton tuntua. Vaikka neljän sylinterin moottori on vapaasti hengittävä bensiinimoottori, auto vastaa kaasupolkimen painamiseen suht jämäkästi. X-Trailia olisikin kiva kokeilla joskus vetojuhtana, mutta tällä kertaa koeajomme ei sisällä kärryn vetämistä saati tieltä metsään poikkeamisia.

Miljoonien lokeroiden Nissan X-Trail

Nissan X-Trailin japanilaisuus on aistittavissa oikeastaan mistä päin tahansa autoa katsomalla. Jo ulkokuori osoittaa japanilaista pelkistettyä designia, mutta ajovalojen ja maskin osalta auton tunnistaa helposti Nissaniksi. Harmaa väri korosti vielä tahattomasti Nissanin tylsyyttä, joskin katolla oleva takaspoileri herätti edes vähän huomiota – sen tarkoitusperä ei kuitenkaan meille auennut.

Myös sisätiloissa jatkui melko mitäänsanomaton fiilis. Edes jonkinlaista maustetta arkeen tuo sisustan kaksivärisyys, jossa pääväri on harmaanruskea, mutta sen tehostevärinä toimii tummanharmaa. Täytyy sanoa, että tehosteväriä käyttämällä Nissaniin on saatu vähän lisää näyttävyyttä aikaan.

Kojelauta sen sijaan pistää väkisinkin silmään, jossa mittariston sijoittaminen keskelle on se ensimmäinen ihmettymisen aihe. Tottumattoman kuskin katse meinaa aina nopeutta etsiessä hakeutua ratin taakse, jossa mittaristo yleensä sijaitsee. Mittariston ohella myös paikoih hieman eksoottisesti asetetut tuuletuskanavat aiheuttivat jopa jonkinlaista hymynpoikasta – persoonallisia ratkaisuja siis.

Kaikista suurimmat hymyt aiheuttaa kuitenkin Nissan X-Trailin sisustan loputtomattomalta tuntuvat tavaralokerot. Erilaisia röökiaskin tai puhelimen mentäviä lokeroita löytyy todella paljon. Ratin takaa löytyy “toinen hanskalokero”, mutta molemmilla etumatkustajilla on omat pienet lokerot – puhumattakaan ilmastointilaitteen säätimen yllä ja alla olevista kolmesta lokerosta.

Isossa autossa vain keskivertomäärä tilaa

Nissan X-Trail on mitoiltaan melko iso auto, mutta harmillisesti tämä ei näy sisätiloissa. Etupenkeillä tilaa on hyvin, siellä ei tarvitse kärsiä ahtaanpaikankammosta, mutta jo takapenkille siiryessä tilanne muuttuu. Takapenkin matkustajien jalkatilat käyvät äkkiä pieneksi, elleivät etupenkkiläiset mieti istuimensa asentoja.

Myös takakontti jää maasturiksi melko pieneksi. Tavaratilan korkeus antaa aika paljon siimaa, mutta takakontin pohja on varsin pieni, häviten siinä monille farmariautoille. Toki takapenkit kääntämällä voidaankin pelata sitten hyvin paljon tavaratilaa. Mittoja emme ottaneet, mutta takaselkänojien käännöllä saadaan luultavasti vaikkapa raivaussaha mahtumaan auton kyytiin.

Varusteiden osalta Nissan X-Trail on asiallinen esitys – ainakin Nissanin mittapuulla. Äänentoistojärjestelmä on todennäköisesti ollut aikaansa edellä vuonna 2004, kun autosta löytyy kuuden CD:n vaihtaja ja vieläpä vanhan liiton kasettisoitin. Muista varusteista mainittakoon ainakin ilmastointi, joka puhalsi viileää myös kesäkuumana päivänä.

Millaiseen käyttöön Nissan X-Trail soveltuu?

Otsikon kysymys on herkullinen, ja tätä joutuikin kieltämättä pureskelemaan tovin. Näin jälkiviisaana on helppo todeta, että Nissan X-Trail on Nissan Qashqain maalaisjuntimpi serkku – kiitos korkean maavaran ja nelivedon. Näillä eväillä Nissan X-Trail on selvästi maastokykyisempi heikoilla teillä Qashqaita enemmän.

Mutta kuinka maalaisjuntti Nissan X-Trail on lopulta? Se ei ole, eikä tule olemaan koskaan aivan täysverinen maastoauto. Siinä mielessä se muistuttaa osaltaan aiemmin koeajamiamme Mitsubishi Pajero Sportia ja Mitsubishi Outlanderia – joskin ehkä piirun verran “kaupunkilaisempaan suuntaan”. Ehkä hieman uudempi Dacia Duster olisi paras referenssi X-Trailille.

Bensiinimoottorin valinta on sekin mielenkiintoinen veto. Koska takapenkin tilat ovat ahtaat, tämäkin auto olisi ehkä parhaimmillaan dieselinä – ja muutoskatsastettuna pakettiautoksi. Silloin tilaa on ruhtinaalisesti, mutta käyttökustannukset pysyvät aisoissa.