Hyundai Tucson TL – Tucson, tapaamme jälleen

Kolmannen sukupolven Hyundai Tucson tarjosi mukavan kyydin, mutta jotain autosta jäi silti puuttumaan.

Hyundai on merkki, josta allekirjoittaneella ei ole juurikaan kokemusta. Suurin osa merkkiin liittyvistä mielikuvista on saatu Rallin MM-sarjassa, jossa vaaleansinisiä Hyundai-ohjuksia ajetaan Esapekka Lapin ja Thierry Neuvillen toimesta.

Ralleista on mahdotonta puhua Hyundai Tucsonin kohdalla, sillä crossovereita ei ole tavattu nähdä koskaan rallipoluilla. Siitä huolimatta tämä korimalli lienee tämän hetken Suomessa yksi suosituimmista, keikkuuhan Tucsonin kilpailija Nissan Qashqai vuodesta toiseen myydyimpien automallien keskuudessa.

Mystiset crossoverit

Allekirjoittaneelle nämä crossoverit ovat jääneet vähän mysteeriksi. En ole aivan päässyt kiinni siihen, mikä ajaa kuluttajat ostamaan hieman maastoautoa muistuttavia, mutta käytännössä täysin kaupunkiliikenteeseen suunniteltuja autoja.

Koeajolle.comin aiemmat kokemukset crossovereista rajoittuvat lähinnä Opeleihin. Menneen kesän aikana koeajolla käytiin niin Crossland X:n kuin Mokan kanssa. Kaksikosta Mokka oli varusteltu nelivedolla, mutta Crossland X liikkui pelkästään etuvedon voimin.

Mitä Hyundai Tucson on syöynyt?

Tämänpäiväinen koeajoyksilömme Hyundai Tucson jatkaa etuvetoisten crossovereiden linjaa. Tucson alkaa olla jo pidemmän linjan crossover, sillä sitä on valmistettu jo 17 vuotta ja neljän sukupolven verran. Tällä kertaa Espoon MetroAuto tarjosi minulle vuosimallin 2016 yksilöä, joka edustaa kolmatta TL-sukupolvea.

Tie koeajolle oli vähän yllättävä. Tälläkin kertaa lähtökohta autoliikkeeseen kohdistetulle vierailulle oli etsiä omalle Opel Astralleni hyvää vaihdokkia. Speksit olivat luokkaa 15 000 – 20 000 euron hintalappu ja Astraa pienemmän käyttökustannukset. Pienen liikkeessä seikkailun jälkeen myyjä lähti tarjoamaan minulle alle 13 000 euron Hyundai Tucsonia, eli budjetti alittui reippaasti, mikä ei tietenkään ole itkun paikka.

Hyundai Tucson oli varustettu melko perusvarmalla tekniikalla, eli konepellin alta löytyi 1.7-litrainen diesel ja vaihteistona toimi kuudella vaihteella toimiva manuaali. Kilometrejä auto on taittanut 166 000, eli sisäänajo on suoritettu, mutta autolla on vielä käyttöikää jäljellä.

Yllätyksellisiä varusteita

Varusteiden osalta autossa oli kaikki peruslisukkeet, muttei sen suurempia erikoisuuksia. Vähän yllättäen autosta löytyi jopa manuaalinen ilmastointi, mikä tuntuu olevan nykyään hyvinkin katoavaa kansanperinnettä. Varusteisiin liittyen mieleen jäi lähinnä MetroAuton tapa listata auton varusteet myynti-ilmoitukseen, sillä minun mielestäni ilmoituksen varustelista on puutteellinen.

Olin nimittäin siinä ymmärryksessä, että autossa oli tosiaan vakionopeudensäädin, mutta tätä ei ole merkattu yhteenkään ilmoitukseen. Samoin takapuskurissa näytti olevan parkkitutkan anturit, mutta tästäkään ei ollut mitään mainintaa missään.

Koeajon loppupuolella auton start & stop -järjestelmäkin heräsi mukaan menoon, eikä tästäkään varusteesta ollut myynti-ilmoituksessa mitään puhetta. Vähän harmillisesti varustelistan penkominen jäi siis asiakkaan omaksi selvitystyöksi, ja koska Hyundait eivät ole minulle kovin tuttuja yksilöitä, missasin aivan varmasti jotain oleellista.

Hyundai – mielikuvat korealaisesta tekniikasta

Etelä-Korea on noussut 2000-luvulla mukaan automaailman kärkeen, eikä se jää enää juurikaan jalkoihin japanilaisille autovalmistajille. Japanilaiset autot tunnetaan yleensä varmasta perustekniikastaan, jotka tehdään äärimmäisen tarkaksi hiottujen prosessien myötä. Toyota on mullistanut omilla Lean-johtamisfilosofiallaan kaikkea teknologiateollisuutta, eikä siis pelkkää autoteollisuutta.

Eteläkorealaiset tuntuvat kulkevan paljon japanilaisten kollegoidensa peesissä. Hyundai Tucsonin tunnistaa heti aasialaiseksi autoksi, sillä sisusta on muovinen ja yksinkertainen – mutta hyvällä tavalla. Siellä ei ole lähdetty ottamaan minkäänlaisia muotoiluun tai teknisiin ratkaisuihin liittyviä riskejä.

Sisustasta löytyi nahkapäällysteinen monitoimiratti, oli nykyaikaisia USB- ja AUX-liitäntöjä sekä peräti kaksi 12V-pistoketta ihan pelkästään etupenkkiläisten matkantekoa helpottamassa.

Omat Hyundai-kokemukseni ovat melko vaatimattomia. Oikeastaan ainoat kokemukset rajoittuvat sattumalta juuri Tucsoniin, joskin aiemmin tutustuttu yksilö edusti mallin ensimmäistä sukupolvea ja tästäkin on kulunut aikaa jo kymmenen vuotta, ne kokemukset eivät ole enää millään tavalla relevantteja tässä yhteydessä.

Linglongit pyörivät ympäri

Olen pyrkinyt nostamaan näillä koeajoraporteilla autosta esiin jonkun mielenkiintoisen yksityiskohdan. Tällä kertaa se yksityiskohta löytyy renkaista, sillä Tucsonin alta löytyy lähes uudet Linglong -merkkiset renkaat.

Ling Long on rengasmerkki, joka herättää hyvin usein hilpeyttä autoilijoissa. Moni on kuvitellut “linglongien” tarkoittavan vain epämääräisiä halparenkaita tajuamatta sitä, että kyseessä on ihan oikea valmistaja. Nopea googlaaminen kertoi rengasvalmistajan tehtaan sijaitsevan Serbiassa.

Poikkeuksellista kyllä, mutta auton alla olevat renkaat ovat käytännössä aivan uudet. Merkintöjen mukaan renkaat ovat valmistuneet viikolla 6 vuonna 2021 ja minkäänlaista kulumaa niissä ei juurikaan ehtinyt olla. Tämä on vaihtoautoa etsivän kuluttajan kannalta ihan hyvä juttu, sillä tosi usein vaihtoautoissa on alla “mitä sattuu” renkaita, joissa voi pahimmillaan olla jäljellä vähemmän käyttöikää, kuin omassa autossasi. Se on vähän keljua vaihtaa autoa sellaiseen, missä kotimatka pitää tehdä rengasliikkeen kautta.

Sitä en kyllä tiedä, miksi autossa on päädytty Linglong-merkkiin. Kenties auton melko suuri rengaskoko (225/65/R17) on vähän tyyriimmän puoleinen, minkä vuoksi ollaan päädytty hakemaan halpisvalmistajan renkaita alle. Noh, ainakaan koeajon perusteella Linglongin pyörivät auton alla siinä missä muutkin.

Bodomjärven ympäriajo nosti hien pintaan

Koska liikuimme Espoon Koskelon alueella, Bodominjärvi ja sitä ympäröivä kapea sekä maalaisidyllinen tie tarjosi hienoja kokemuksia koeajolle. Suosittelen kaikkia Espoossa liikkuvia autoilijoita ajamaan joskus Bodominjärven ympäri, sillä se tie on hieno. Se on erittäin kapea ja siellä on melko paljon liikennettä, mikä sai allekirjoittaneen hieman hikoilemaan ison Hyundai Tucsonin ratissa.

Ajon suhteen Tucson on mukava peli. Korealainen sisusta ei natissut tai pitänyt sille kuulumattomia ääniä. Ainoastaan paikoittain huonokuntoinen asfaltti kuului melko hyvin isojen renkaiden alta. Eniten ääntä koeajolla toi takakontissa jokseenkin irraallan pyörivät talvirenkaat, joita ei poistettu koeajolle lähtiessä. Toisaalta renkaat todistivat takakontissa riittävän tilaa, koska harvaan autoon mahtuu neljää rengasta pystyyn vierekkäin. Toki tähän pääsemiseksi takapenkkien selkänojaa oli jouduttu hieman raottamaan normaalista asennostaan.

Auton iso koko ahdisti hieman, etenkin kun en itse havainnut auton sisätiloissa ison auton fiilistä. Väkisinkin tuli mieleen vanha vitsi Lada 1200:sta, missä joku kehui pienessä Ladassa olevan ison auton ominaisuudet, eli kankea ketteryys ja iso polttoaineen kulutus.

Polttoaineen kulutuksesta on pakko mainita se, että koeajorundin jälkeen kulutuslukemat jämähtivät 7,0 litraan, vaikka vähän jopa koitin vedättää autoa mahdollisimman pienellä kulutuksella. Olihan yksi iso syy juuri Hyundai Tucsonin valitsemiselle juuri pienet käyttökustannukset. Valmistajan mukaan Tucsonin keskikulutuksen pitäisi olla alle viisi litraa satasella, joten se määrä ylitettiin reippaasti.

Loppupäätelmät: crossovereiden hienous jäi vielä ymmärtämäti

Vaikka olen koeajanut nyt kolme crossoveria läpi, niin en ole vieläkään päässyt aivan sinuiksi tämän tyyppisten autojen kanssa. En nimittäin aivan ymmärrä sitä, mitä näillä autoilla haetaan. Ne eivät ole missään nimessä kovin maastokelpoisia, vaikka ulkomuoto saattaisi siihen viitata. Lisäksi Hyundai Tucsonin tapaus osoitti myös sen, että autot voivat olla isoja tuntumatta isoilta.

Ehkä minun pitäisi käydä koeajamassa piakkoin se crossovereiden myyntikunkku, eli Nissan Qashqai. Jospa se tutustuminen avaisi minulle jotain sellaista, mitä en ole vielä näiden kolmen rapotin myötä ymmärtänyt.

Hyundai Tucson oli ihan hyvä auto, ei siinä mitään. Laatu vaikutti kaikin puolin asialliselta ja siinä ei ollut oikeastaan minkäänlaista “halpa-auton fiilistä”. Varustelista oli ohut, ihan sama vaikka autoliike olisi täydentänyt sen täydelliseksi. Esimerkiksi manuaalinen ilmastointi tuntuu 2020-luvulla jo hyvinkin vanhentuneelta varusteelta, kun joutuu itse vääntämään kylmää tai kuumaa ilmaa kabiiniin.

Vähän ehkä hassu juttu, mutta näistä koeajamistani crossovereista ehdoton suosikki tähän mennessä on ollut niinkin eksoottinen valinta, kuin Dacia Duster. Koeajamani Dacia oli neliveto, jolla uskaltaisi jo poistua huonommillekin teille. Duster vaikuttaa olevan vielä ehta “työmiehen auto”, jota ei tarvitse sääliä tai pelätä siihen tulevia naarmuja. Opelit tai Hyundai tuntuivat Dacian rinnalta lähinnä hienohelmaisilta kaupunkilaisserkuilta.