Volkswagen Crafter 2E/2F – jättiläismäisellä Volkkarilla tavara liikkuu

Koeajettu ensimmäisen sukupolven Volkswagen Crafter tarjosi viimeisiä mahdollisuusia nauttia Mercedes-Benz -yhteistyön hedelmistä.

Pakettiautoihin liittyvät koeajot ovat olleet sivustollamme valitettavan harvinaisia. Käytännön syistä johtuen aiemmat pakettiautojen koeajomme ovat yleensä liittyneet jollain tavalla muuttourakkaan, eikä tämäkään kerta tee asiassa poikkeusta.

Aiemmin Koeajolle.com on koeajanut pakettiautoista Opel Vivaro A:n ja Mercedes-Benz Sprinter W906:n. Tällä kertaa jatkamme monessakin mielessä tunnelmia jälkimmäisenä mainitun Mersun kanssa samoissa maailmoissa, sillä tämänkertainen koeajomme osui Volkswagen Crafter Typ 2E/2F.

Volkswagenin isojen pakettiautojen historia

Volkswagen Crafter edustaa Volkkarin hyötyajoneuvoissa isokokoisinta ajoneuvoa. Se on siis isompi vaihtoehto heille, joille pienemmät Caddyt tai Transporterit eivät yksinkertaisesti riitä mitoiltaan.

Volkswagen Crafterin edeltäjä kantoi nimeä Volkswagen LT, ja se syntyi automaailmaan vuonna 1975. Isompien pakettiautojen tarve oli nähty Volkswagenilla jo vuosikymmeniä aiemmin, sillä Volkswagen Typ 2, eli tuttavallisemmin Junakeula-Kleinbus myi erinomaisesti, mutta sen pieni koko rajoitti merkittävästi käyttömahdollisuuksia.

Pitkälti Volkswagenin omana työnä syntynyt ensimmäisen sukupolven Volkswagen LT oli tuotannossa erittäin pitkään, aina huhtikuusta 1975 peräti joulukuuhun 1995 asti. Reiluun 20 vuoteen mahtui toki useampikin pienempi ja suurempi facelift, eli täysin samoilla valoilla LT:tä ei kuitenkaan rakennettu kolmella eri vuosikymmenellä.

Volkswagenin ja Mercedes-Benzin yhteistyötä

Vuonna 1996 syntyi vuorostaan täysin uusi Volkswagen LT. Auton täydellisen uudistuksen myöksi konsepti muuttui merkittävästi, sillä uusi LT ei ollut enää varsinaisesti Volkswagen, vaan kyseessä oli badge engineeringillä, eli merkkejä vaihtamalla toteutettu Mercedes-Benz Sprinter. Aivan kaikki Volkswagen LT:ssä ei kuitenkaan ollut Mersua, vaan moottori ja vaihteisto olivat kuitenkin Volkswagenin omia.

Toisen sukupolven Volkswagen LT sai olla tuotannossa vuoteen 2006 asti, jolloin auto uudistui jälleen – tällä kertaa nimeä myöten. LT:n seuraajaksi tuli Volkswagen Crafter, mutta ainekset olivat tutut. Tälläkin kertaa Volkswagen Crafter perustui käytännössä Mercedes-Benz Sprinteriin, vaikkakin moottorit tulivat jälleen Volkswagenilta itseltään.

Koeajoyksilömme oli siinä mielessä merkittävä, että mallivuoden 2016 edustajana se edusti viimeisiä ensimmäisen sukupolven Volkswagen Craftereita. Vuonna 2016 tuotannossa aloitti Crafterin toinen sukupolvi, joka oli taas vuosien tauon jälkeen täysin Volkswagenin omaa käsialaa vailla minkäänlaisia kytköksiä Mercedes-Benziin.

Väkisinvertailua Mersuun

Koeajossamme olleen ensimmäisen sukupolven Crafterin kohdalla vertailu tapahtuu väkisinkin Mercedes-Benzin Sprinteriin. Auto on jo muutenkin ulkoiselta olemukseltaan enemmän Mersu kuin Volkkari, ja toisaalta kun aiemmin olemme koeajaneet Sprinteriä, ei näitä kahta voi olla vertailematta toisiinsa.

Siinä missä edellinen ajamamme Mercedes-Benz Sprinter oli vuosimallia 2008, eli tuotannon alkupäästä, tämä vuosimallin 2016 Crafter oli ehtinyt päivittyä kertaalleen faceliftin muodossa vuonna 2011. Ulkoiset muutokset pre-faceliftin ja faceliftin välillä eivät olleet järin suuria.

Sen sijaan Volkswagen Crafterin osalta facelift vaikutti eniten moottoriin, sillä sen yhteydessä auto siirtyi viisisylinterisestä 2,5 litran TDI:stä käyttämään yhtä sylinteriä pienempää 2,0 TDI:tä. Koeajoyksilön suhteen meillä kävi mukava onni, sillä auto oli varustettu kaikista tehokkaimmalla 120 kilowatin (163 hevosvoimaa) 2,0 BiTDI -moottorilla.

Tehoa Crafter tarjosi siis taannoista Sprinteriä enemmän. Joissakin asioissa aiempi Sprinter veti kuitenkin pidemmän korren, ja vaihteisto oli yksi konkreettisimmistä esimerkeistä. Siinä missä Mercedes-Benz Sprinter oli varustettu automaattivaihteistolla, Volkswagen Crafteria ohjattiin nyt kuuden vaihteen manuaaliaskilla.

Välillä Crafterin kanssa ajaminen tuntui siltä, että kädet käyvät kuin nohevalla sotilaskeittäjällä, jolloin automaattivaihteisto olisi ollut mukavampi vaihtoehto. Kaikesta huolimatta ajaminen onnistui myös manuaalilla hyvin, eikä vääntävän moottorin ansiosta Crafterin tupaan tarvinnut lyödä pienempää vaihdetta maantieajossa edes suuremmissakaan ylämäissä.

Jyväskylän vai Kuopion paku?

Kuten jo artikkelin alkupuolella totesimme, kyseessä oli muuttokeikka. Koeajo olikin reipas 300 kilometrin siivu vedettynä kahteen suuntaan saman päivän aikana. Auton muuttokeikalle toimitti Jyväskylän Pakut, ja auton sai noutaa Kirrin Nesteen pihasta. Jyväskylän Pakut kuuluu samaan konserniin Kuopion Pakujen kanssa, mikä oli nähtävissä auton teippauksista.

Jo moneen otteeseen mainittu Mercedes-Benz Sprinter oli taannoin juuri Kuopion Pakujen vuokraama, joten varsinainen asiakasprosessi oli käynyt jo tutuksi. Avaimet haetaan huoltoaseman tiskiltä, josta ne saa ajokortin vilauttamista vastaan. Tämän jälkeen autolle, josta räpsitään heti ensimmäisenä kuvat, jotta auton lähtökunto ja mahdolliset vauriot jäävät varmasti muistikortille talteen.

Tällä kertaa saimmekin esimerkillisen opetuksen kuvien tärkeydestä. Ottaessamme autosta palautuskuvia, säikähdimme perin pohjin, sillä auton apukuskin puoleisella seinustalla oli merkittävä naarmu, jota emme olleet koko päivänä huomanneet. Tämän jälkeen oli hyvä käydä uudelleen läpi aamun kuvat, ja todeta, että naarmu oli autossa jo noutovaiheessa, eli se ei ollut meidän aikaansaannoksiamme.

Koeajolle.comin toimitus muistuttaakin nyt kaikkia vuokra-autojen käyttäjiä, että kuvien lisäksi vuokrattavia autoja kannattaa tutkailla myös silmämääräisesti, eikä pelkästään vain “kameran linssin läpi”, jolloin kaikkia yksityiskohtia ei välttämättä heti huomaa.

20 m³ koppi nielee kaksion verran tavaraa

Volkswagen Crafter oli varustettu peräti 20 m³:n kokoisella kuormatilalla, mikä oli meille lottovoitto. Alkujaan kalustovaraus tehtiin talon suurimmalle vapaalle autolle, eli 18 m³:n kuormatilalla varustetulle Ford Transitille. Onneksi viestittelimme vuokraajan kanssa isomman pakun tarpeesta, sillä saimme upgradetettua auton lopulta hieman isompaan Volkswagen Crafteriin.

Se jäänee ikuiseksi mysteeriksi, olisiko Transit kyennyt nielemään kaiken tavaramäärän. Crafter kuitenkin imi onnistuneesti sisuksiinsa noin kaksion verran tavaraa, mutta tavaramäärän mahduttaminen vaatii väkisinkin kohtalaisia Tetris-taitoja. Tällä kertaa tavaramme mahtuivat kuitenkin erinomaisesti autoon. Todennäköisesti kuitenkaan kolmion muuttaminen vaatisi joko isomman auton, tai kaksi muuttokertaa.

Moni saattaa miettiä ajokorttiluokkia. Kuljettajamme oli liikkeellä ihan vain “normaalilla ajokortilla”, eli virallisemmin B-ajokortilla. Isosta koostaan huolimatta Volkswagen Crafterin ajamiseen tämä lisenssi kuitenkin riitti, eli kuorma-auton ajokorttia ajamiseen ei tarvittu.

Pakettiautoilla ajavan on kuitenkin hyvä pitää takaraivossa autojen sallitut kantavuudet, joka oli Crafterin tapauksessa 750 kilogrammaa. Tilava tavaratila mahdollistaa helposti sen, että huomaamatta on vaarana kuormata auto liian painavaksi, jolloin reissusta saattaa koitua myös erilaisia ei-toivottuja seuraamuksia.

Ajotuntumalta Volkswagen Crafter tuntuu enemmän kuorma-autolta kuin pikkuveli-Transporterit, joiden ajotuntuma ei nykypäivänä juuri häpeile henkilöautolle. Crafterin kuorma-automainen fiilis ei kuitenkaan mitenkään negatiivinen adjektiivi autolle, vaan maantieajossa ajaminen on helppoa – ahtaimmissa paikoissa saa toki olla tarkkana, ettei isokokoinen auto nappaa kiinni johonkin.

Mukavaa muuttomatkaa

Muuttoreissut tuppaavat usein olemaan monellakin tapaa epämukavia. Ne pitävät sisällään kireitä aikatauluja, fyysisesti raskasta työtä, stressiä ja pitkiä päiviä. Viimeisin tehty muutto ei tehnyt tähän poikkeuksia.

Vaikka muuttopäivä osui kesän kenties lämpimimpään lauantaihin, muutto sujui oikein mukavasti. Hellesäässä Volkswagen Crafterin ilmastointilaite puhalsi kyllin kylmää ilmaa, jolloin fyysinen jaksaminen ei hukkunut kesän lämpöön.

Jaksamisen suhteen Crafterille täytyy antaa myös lisäpisteet useista mukitelineistä, joihin sai päivän aikana niin kahvit, vedet kuin energiajuomatkin säilöön. Eväät ovat aina puoli matkaa, ja tässäkin tapauksessa oli mukava pitää kesäistä taukoa levikkeellä Volkswagen Crafterin hytissä.

Manuaalivaihteiston ohella toisena miinuksena autossa voidaan pitää vakionopeudensäätimen puutetta, joka olisi etenkin näin pitkällä matkalla ollut monessakin mielessä poikaa. Myös erilaisten peruutusavustimien, kuten peruutuskameran tai peruutustutkan puute vaati apukuljettajaa pariin otteeseen nousemaan jakkaraltaan.

Päivävuokra Volkswagen Crafterille maksoi noin 200 euroa. Auto haettiin aamuvarhain kello 7, ja palautettiin samaan paikkaan kello 21 paikkeilla. Polttoaineethan näihin ajoneuvoihin jäävät aina vuokraajan tankattavaksi, ja noin 600 kilometrin ajolenkki ryysti karkeasti yhden tankillisen verran dieseliä.