Citroen 2CV, joka tosin tunnetaan paremmin rättisitikkana, oli ranskalaisten oma vastine Volkswagen Kuplalle.

Rättisitikka on kenties ikonisin ranskalainen auto ja vähintäänkin yksi tunnetuimpia automalleja koko autoilevan maailman historiassa. Auton virallinen nimi Citroen 2CV tarkoitti kahta verohevosvoimaa, jolla viitattiin aikoinaan käytössä olleeseen verotusjärjestelmään, jossa otettiin kantaa auton iskutilavuuteen.

Citroen 2CV oli monella tapaa ranskalaisten vastine Volkswagen Kuplalle, jonka oli määränä olla halpa ja yksinkertainen kansanauto. Vaikka rättisitikan suunnittelu aloitettiin jo 1930-luvun alussa, tuotantoon se pääsi vasta vuonna 1948. Toisaalta auto oli tuotannossa poikkeuksellisen pitkään, sillä sen valmistus lakkasi vasta vuonna 1990.

Rättisitikan suunnittelun alkamisesta aina tuotannon loppumiseen vei aikaa lähes 60 vuotta, mutta mitä kaikkea tuolla välillä ehtikään tapahtua?

Rättisitikka citroen 2cv
Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Citroen_2CV_1X7A7979.jpg

POP Vakuutus alennuskoodi INSSIN

Michelin mukana rättisitikan suunnittelussa

Jotta Citroen 2CV:n tarinassa pääsee aloituspisteeseen asti, täytyy mennä vuoteen 1934 asti. Tuolloin rengasvalmistaja Michelin osti suurimpana velkojana konkurssiin menneen Citroen-yhtiön. Uusi johto pisti heti tuulemaan ja tilasi markkinatutkimuksen, jonka teki Jacques Duclos.

Duclos näki kaupunkien ulkopuolella suuren potentiaalisen ostajakunnan. Ranskassa oli tuohon aikaan suuri maaseutuväestö, jolla ei kuitenkaan vielä ollut varaa autoihin, joten moni maanviljelijä kulki esimerkiksi kaupunkiin myymään maatilansa tuotteita aina hevosen avulla.

Markkinatutkimuksen pohjalta Citroen alkoi laatia suunnittelijoidensa kanssa edullista kansanautoa, joka haastaisi hevosen ja kärryt. Autosta käytettiin myös nimitystä “nelipyöräinen sateenvarjo”, jossa jo viitattiin auton päällä olevaan rättikattoon.

Rättisitikka-konseptille annettiin useita eri vaatimuksia, jotka auton tuli lyödä. Autoon piti mahtua 50 kiloa myytäviä tuotteita, neljä henkilöä, sen piti kulkea vähintään 50km/h nopeutta ja kestää huonokuntoisia teitä. Viimeinen vaatimus vedettiin jopa niin tarkaksi, että autossa kuljetettavien kananmunien olisi tullut pysyä ehjänä, vaikka autolla olisi ajettu kynnyspellon yli.

Jos vaatimukset kuulostavat hassuilta, niin ei Citroen tässä ollut mitenkään poikkeuksellinen. Saksalaiset olivat tuolloin muutaman askeleen ranskalaisia edellä Volkswagen Kuplan kanssa ja myös Kupla sai vähän samantyylisiä vaatimuksia. Kuplan piti kyetä kulkemaan sadan kilometrin tuntivauhdia autobaanalla ilman ylikuumenemista. Voi kunpa nykypäivänäkin autoja tehtäisiin yhtä konkreettisin tavoittein.

Projekti lähti tosissaan liikkeelle vuonna 1936, kun Citroen nimesi tulevan auton TPV-projektiksi (Toute Petite Voiture – todella pieni auto) samalla kun projekti pidettiin visusti salassa. Seuraavat vuodet Citroen tekikin lukuisia erilaisia prototyyppejä TPV-projektille.

Citroen 2CV
Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Citroen2CV_prototype.JPG

Julkaisu muuttuu viime hetkellä hävittämiseksi

Vuonna 1939 kaikki alkoikin olla jo valmista. Ensimmäiset esittelyvalmiit prototyypit olivat jo valmiina yleisölle, markkinointimateriaalit oli jo painatettu ja Citroen 2CV oli saanut 28. elokuuta 1939 virallisen hyväksynnän Ranskan markkinoille. Auto oli tarkoitus julkistaa suurelle yleisölle lokakuussa järjestettävässä Pariisin autonäyttelyssä.

Neljä päivää myöhemmin kaikki meni kuitenkin uusiksi. Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota alkoi. Kaikkialla alettiin valmistautua sodan uhkaan ja luonnollisesti tuleva Pariisin autonäyttely peruuntui. Tätä myötä Citroen 2CV:n julkaisu jäi sekin viime metreillä piippuun.

Sodan alussa Citroen teki päätöksen, ettei tätä autoa kannata tässä maailmantilanteessa lähteä julkistamaan. Itse asiassa koko homma ei jäänyt pelkkään julkaisun perumiseen, vaan TPV-projekti otti vielä enemmän takapakkia. Ranska alkoi pelätä Saksan miehitystä, joten sen varalle tehtiin erilaisia valmistautumisia.

Yksi osa valmistautumista oli hävittää kaikki TVP-projektiin liittyvä materiaali. Ylimääräiset prototyypit tuhottiin ja muutamia yksilöitä piilotettiin erilaisiin paikkoihin. Taustalla oli ajatus siitä, että saksalaiset kaappaavat TPV-projektin omaan käyttöönsä ja muuttavat sen sotilasajoneuvoksi. Näin oli käynyt jo Kuplan kanssa, josta oli tehty armeijan käyttöön oma Kübelwagen-versio.

TPV-projekteja piilotettiin varsin hyvin, sillä vielä 1990-luvulle tultaessa kuviteltiin vain kahden yksilön selvinneen sotien yli. Kuitenkin vuonna 1994 eräästä navetasta löytyi kolme piilotettua TPV-mallia, joten nykyään niitä on olemassa perimätiedon mukaan viisi kappaletta.

Citroen 2CV rättisitikka
Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Conservatoire_Citroen_076_Citroen_2CV_(10155683485).jpg

Sodan jälkeen viimeinkin julkaisu

Citroen kieltäytyi kaikenlaisesta yhteistyöstä Saksan kanssa miehityksen myötä. Mitä pidemmälle sota eteni, sitä heikommalle näytti myös TPV-projektin tulevaisuus. Esimerkiksi alumiinin hinta oli noussut sodan myötä 40 prosenttia, joka teki TVP:n tuotannosta nousseiden raaka-ainekustannusten vuoksi kannattamatonta.

Kun sota päättyi, oli tilanne nyt hyvinkin erilainen. Kymmenen vuotta sitten tehty markkinatutkimus ei pitänyt enää oikeastaan lainkaan kutinsa. Ihmiset olivat muuttaneet kaupunkeihin ja maalla asuvat olivat saaneet käyttöönsä jonkin verran autoja, joskin sota-aikana tuhoutui valtaosa ranskalaisesta ajoneuvokannasta.

Oman haittansa kuvioihin toi myös saksalaisten poistumisen jälkeen noussut Ranskan sosialistinen hallitus, joka suunnitteli Citroenin tähtäävän ylemmän keskiluokan automarkkinoille. Vaikeista lähtökohdista huolimatta 2CV esiteltiin kuitenkin viimein yleisölle vuonna 1948.

Autohan oli kaikin puolin jopa sodan jälkeisessä maailmassa yksinkertainen ja vähän ankea. Sitä sai aluksi pelkästään harmaana ja siinä oli hyvinkin yksinkertaista tekniikkaa. Esimerkiksi “polttoainemittarina” autossa oli vain sopivasti sijoitettu tankki, josta oli mahdollista kokeilla bensiinimäärä sopivan kepin avulla.

Citroen 2CV:n moottori etuakselin päälle pitkittäin sijoitettu kaksisylinterinen, nelitahtinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori. Ensimmäisissä malleissa iskutilavuus oli vain 375 cm³ ja huipputeho 6,5 kW, joka oli jopa pieneen ja kevyeen autoon varsin maltillisesti.

Rättisitikka Citroen 2CV
Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Paris_-_Bonhams_2013_-_Citro%C3%ABn_2CV_A_-_1950_-_002.jpg

Avaa ilmainen Nordnet-osakesalkku ja aloita sijoittaminen

Yksinkertaisia ratkaisuja

Rättisitikasta tehtiin mahdollisimman luotettava, jotka tarkoitti käytännössä äärimmilleen vedettyä yksinkertaisuutta. Auto se oli ilmajäähdytteinen, siinä ei ollut jäähdytysnestettä, jäähdytintä, vesipumppua tai termostaattia. Ainoat hydrauliset osat olivat jarruissa.

Kuten auton nimikin viittaa, katto oli kangasta. Tälle oli ihan käytännön syy, sillä sotien jälkeisessä maailmassa pelti oli arvokasta, joten rättikatolla voitiin säästää hieman kustannuksissa. Autoon tehtiin myös paljon erilaisia painoon liittyviä ratkaisuja. Ehkä näkyvin näistä on ikkunoiden aukeaminen saranan avulla perinteisten veivattavien ikkunoiden sijasta. Tämä ratkaisu tehtiin yksinkertaisuuden ja keveyden vuoksi.

Auto oli muutenkin ulkoasultaan vähän erikoinen. Ainoat kaarevat osat olivat lokasuojissa, konepellissä ja katossa. Kaikki loput osat olivat suoraa peltiä.

Citroen 2CV sai aika tylyn vastaanoton. Se oli ulkoasultaan poikkeuksellinen ja sitä pidettiin monien mielestä rumana autona. Erikoinen ulkoasu sai sekin aikaan ei-toivottuja reaktioita, kuten pilkkaa. Eräs amerikkalainen autotoimittaja oli pohtinut omassa jutussaan, tuleeko Citroenin ostajalle mukana myös tölkinavaaja.

Rättisitikassa oli kuitenkin lukuisia uusia tai vähintäänkin uudehkoja innovaatioita. Yksi tunnetuimmista oli Michelin-taustasta johtuen vyörengas, joka esiteltiin Citroenin alla leviten siitä kaupallistamisen jälkeen myös muihin autoihin. Citroen 2CV oli ajan henkeen poiketen myös etuveto, mutta auto ei kuitenkaan ole autohistorian ensimmäinen etuveto, vaan ensimmäinen etuveto oli Citroenin isompi Traction Avant -malli jo vuonna 1934.

Hauska toteutus oli myös auton tuulilasinpyyhkimet, joiden nopeus riippui auton ajonopeudesta. Käytännössä auton seistessä paikoillaan esimerkiksi risteyksessä, pyyhkijät eivät pyyhkineet tuolloin ollenkaan.

Rättisitikka
Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Mondial_de_l%27Automobile_2012,_Paris_-_France_(8665391217).jpg

Tuotanto lähtee kunnolla käyntiin

Toimittajien ilkeistä sanoista huolimatta Citroenin tilauskirjat alkoivat täyttyä hyvin nopeasti auton julkaisun jälkeen. Auto oli halvan hintansa vuoksi erityisesti pienituloisten autoilijoiden mieleen. Kaupallinen menestys tuli vastaan nopeasti, sillä vain muutaman kuukauden kuluttua julkaisusta tilausjonot kasvoivat peräti viiteen vuoteen. Tästä seurasi hauska ilmiö: käytetty 2CV oli kalliimpi kuin uusi, koska ostajan ei tarvinnut odottaa.

Vahvan myynnin lisäksi auto myös kehittyi jatkuvasti teknologian kehittymisen ja ihmisten vaurastumisen myötä. Auto alkoi saamaan pikkuhiljaa erilaisia ajalle tyypillisiä varusteita, vaikkei autosta tietenkään ihan täysi markkinoiden edistyksellisin ajoneuvo ikinä tullutkaan.

Tultaessa 1960-luvulle tuotanto kiri tilauskirjat kiinni, eli autoa ei tarvinnut enää jonottaa pitkiä aikoja. Tämän myötä autoa alettiin markkinoimaan yhä enemmän ja markkinointi kohdistettiin nuoriin autoilijoihin. Autoa markkinoitiin eräänlaisena elämäntapana, ja tätä mielikuvaa vahvistettiin mm. tarjoamalla autosta melko kattavasti eri värisiä vaihtoehtoja.

Rättisitikka löysi markkinarakoa mm. 1960-luvun hippiliikkeestä sekä vaatimattoman tai säästeliäänä elämäntavan kuluttajista. Se erosi muista vaihtoehdoista sen verran vahvasti, että sillä oli oma vankka kannattajakunta.

Vuonna 1967 Citroen julkaisi 2CV-malliin pohjautuvan Citroen Dyanen, josta ilmeisesti kaavailtiin jonkinlaista rättisitikan manttelinperijää. Auton ulkonäkö muistutti hieman rättisitikkaa, mutta se oli kuitenkin huomattavasti 2CV-mallia kulmikkaampi – käytännössä siis askel “normaalimpaan” suuntaan. Sisarmallista huolimatta 2CV-malli piti pintansa mallistossa, ja itse asiassa Dyanen valmistus loppui ennen 2CV-mallia.

Seuraavan vuosikymmenen aikana rättisitikan myyntiä vauhditti 1970-luvun alussa puhjennut öljykriisi, jonka myötä polttoaineen hinta lähti nousuun. Tämä tietenkin satoi halpojen automallien laariin ja 2CV oli taas varsin suuressa suosiossa.

Citroen 2CV rättisitikka
Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Citroen_2CV_1.jpg

Hiljalleen kohti tuotannon loppumista

Citroen 2CV oli tuotannossa uskomattoman pitkään, sillä sen valmistus loppui vasta vuonna 1990. Auto alkoi olla auttamattomasti vanhentunut kaikilla mittareilla, mutta uusien vaihtoehtojen mukaantulosta huolimatta rättisitikka piti pintansa. Kuluttajat ostivat autoa yhä, joskin tuotantomäärät laskivat vuosi vuodelta.

Rättisitikan kuolinisku liittyy vahvasti kahteen asiaan: päästöt ja turvaluokitukset. Kun 1980-luku alkoi vetää viimeisiään, alettiin autoissa yhä enemmän kiinnittää huomiota autojen päästöarvoihin. Samaan aikaan lähitulevaisuudessa kolkuttivat Euroopan uudet päästönormit, joiden määrä oli astua voimaan vuonna 1992, mutta monet maat halusivat sitoutua niihin vapaaehtoisesti jo etukäteen.

Lisäksi autojen EURONCAP-turvaluokitus ja sieltä tulevat arvostelut alkoivat olla arkipäivää lähes jokaisen auton kohdalla. Luonnollisesti lähes 60 vuotta aiemmin suunniteltu Citroen 2CV ei menestynyt testeissä edes kelvollisesti.

Viimeiset rättisitikat nähtiin vuonna 1990. Kaikkiaan autoja ehdittiin valmistaa reilun 50 vuoden sarjatuotannon aikana 9,1 miljoonaa kappaletta. Rättisitikat ovat yhä 2020-luvulla varsin haluttuja harrasteajoneuvoja ja tämän vuoksi rättisitikkaharrastajien Suomen 2CV-kilta vahvasti voimissaan.

  • Vuosimalli:
  • Moottori: -litrainen bensiini ( kW)
  • Vaihteisto: Automaatti
  • Vetotapa: Etuveto
  • Mittarilukema: km
  • Koeajon tarjosi:

Lähteet: Wikipedia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *