Fiat Uno Turbo – Kompakti urheilullinen voimanpesä

Fiat Uno Turbo i.e. on yksi legendaarisimmista pikkuautoista, joka yhdisti suorituskyvyn ja sporttisuuden samaan pakettiin.

Yksi takavuosien tunnetuimpia Fiat-malleja oli vuosien 1971-1987 välillä tuotannossa ollut Fiat 127. Tultaessa 1980-luvulle, Fiat 127 alkoi olla yhä pahemmin vanhentunut, joten italialaisvalmistajan pöydällä oli luonnoksena täysin uusi seuraaja 127:lle. Uusi auto kantoi nimeä Fiat Uno, ja se julkaistiin yleisölle vuonna 1983.

Uuden Fiat Unon oli suunnitellut tunnettu italialainen autosuunnittelija Giorgetto Giugiaro. Uno muistutti ulkoisesti Fiatin pienempää Panda-mallia, joka oli lanseerattu vuonna 1980. Fiat Unon parhaita puolia olivat auton kokoon nähden hyvät sisätilat, sekä tietenkin taloudellisuus.

Korkeasta ja neliskulmaisesta rungosta huolimatta auto sai matalan ilmavastuskertoimen 0,34. Vertailun vuoksi myöhemmin syntyneistä autoista Opel Calibran ilmanvastuskerroin oli 0,29 ja Audi A2:n 0,25. Fiat Unon maailmanvalloitus lähti liikkeelle erinomaisesti, sillä se valittiin Vuoden Autoksi Euroopassa 1984.

Kun Fiat Uno turbon sai

Vuotta myöhemmin Fiat vei Unon yhä pidemmälle kohti uusia seikkailuja. Vuonna 1985 syntyi Fiat Uno Turbo i.e. (iniezione elettronica, eli suomennettuna elektroninen polttoaineruiskutus), joka tarjoili Unolle yhä hurjempaa suorituskykyä ja vauhdikasta ajokokemusta.

Fiat Uno Turbo oli ehta hot hatch, eli suorituskykyinen viistoperä. Fiat Uno Turbo kilpaili uutena markkinasta mm. Renault 5 GT Turbon, Peugeot 205 GTi:n ja Golf GTI:n kanssa. Kaikki Turbo-Unot olivat tarjolla vain kolmeovisena.

Fiat Uno Turbo i.e.:n rakentamisella Fiat tavoitteli mahdollisuutta osallistua rallin A-ryhmään. Uusi auto korvaisi suht menestyksekkään Fiat Ritmo 130 TC:n. Samaan aikaan Fiatin rallipöydällä kehiteltiin samaan konsernin Lancian ralliautoa, legendaarista B-ryhmän Lancia Delta S4:ää.

Fiat Uno Turbo i.e. sai hienosäätöä erikoisesta syystä

Turbo-Unon moottorin pohjana toimi Fiat Ritmosta tuttu 1,3-litrainen nelisylinterinen moottori, jota kuitenkin höystettiin Unoon sovittaessa monin tavoin. Siihen tuli japanilaisen IHI:n turbo ja saksalaisen Boschin LE2-Jetronic-polttoaineen suihkutus.

Tekniikan Maailman Klassikkokilpuri-juttusarjan mukaan Uno Turbon moottori oli jo siviiliversionakin täynnä rallimaailmasta tuttua kilpatekniikkaa. Näitä olivat natrium-pakoventtiilit, sintratut pakoventtiili-istukat, Niresist-valurautainen pakosarja ja öljyjäähdytteiset männät.

Näillä muutoksilla Fiat Uno Turbon moottorista saatiin 0,65 barin ahtopaineella ja Marellin elektronisella sytytyksellä irti kaikkiaan 105 hevosvoimaa. Huippunopeutta Fiat Uno i.e. keräsi 205 km/h ja nollasta sataan se kiihtyi 8,3 sekunnissa.

Fiat joutui tekemään myös minimaalisen hienosäädön moottorille byrokraattisista syistä. Moottorin tilavuudeksi ilmoitettiin alun perin 1 299 kuutiosenttimetriä, mutta se muutettiin tuotannon alkaessa teknisistä syistä 1 301 kuutiosenttimetriin. Tämä muutos johtui Italian valtatiejärjestelmästä, joka salli korkeamman nopeusrajoituksen autoille, joiden moottorin iskutilavuus on yli 1300 kuutiosenttimetriä.

Aikansa huippua

Joka tapauksessa Fiat Uno Turbo i.e. oli litrateholtaan, eli moottorin teho suhteessa sen kokoon huippuluokkaa. Turbo-Unon litrateho oli 80,7 hevosvoimaa litraa kohden, mikä on samaa luokkaa kuin BMW M1:ssä sekä Ferrari Mondialissa.

Fiat Uno Turbon suorituskyky oli siis huippuluokkaa 1980-luvun puolivälissä. Luonnollisesti pelkän teholla mässäilyn sijasta Fiat oli paneutunut auton ajo-ominaisuuksiin, että hurjat tehot välittyivät myös ajokokemukseen. Uno Turbon jousitus ja alusta oli hienosäädetty tarjoamaan parempaa ajomukavuutta ja ohjattavuutta, mikä teki siitä erittäin nautittavan ajettavan.

Myös Fiat Uno Turbon ulkoinen olemus erottui perus-Unosta. Auto etuosassa suurimmat erot löytyivät puskurista, jossa oli kaksi sumuvaloa ja tavallista suuremmat ilmanottoaukot, jotka jäähdyttivät niin ahtoilmaa kuin myös moottoriöljyä. Auton takaosassa huomio kiinnittyy helpoiten takaluukkuun sijoitettuun spoileriin.

Auton aerodynaamiset muodot eivät vain parantaneet auton ulkonäköä, vaan myös lisäsivät sen ajodynamiikkaa. Sama linjaus jatkui myös sisätiloissa. Fiat Uno Turbossa oli urheilullisemmat istuimet ja erikoisvarusteita, jotka korostivat auton sporttista luonnetta. Aikakaudelle tyypillisesti mittaristo oli digitaalinen ja sporttiset istuimet pitivät kuljettajan paikoillaan suurissakin nopeuksissa.

Turbo-Unon lisävarusteet olivat myös paikoittain erikoisia ja edustivat uusia ratkaisuja. Yksi näistä oli vuonna 1988 lisävarusteeksi tullut Antiskid. Se oli ABS-järjestelmää muistuttava lukkiutumaton jarrujärjestelmä, mutta huomattavasti yksinkertaisempi ja sitä kautta vähemmän tehokas. Antiskid-järjestelmä vaikutti vain auton etupyöriin, ja järjestelmä piti nollata jokaisen käyttökerran jälkeen.

Kaksi mallisarjaa

Fiat Uno sai faceliftin vuonna 1989, joka koski luonnollisesti myös Uno Turboa. Ulkoisten muutosten ohella myös tekniikka sai päivitystä, kun moottorin iskutilavuutta korotettiin 1 372 kuutiosenttimetriin. Vaikka uusi 1,4-litrainen moottori oli periaatteessa peräisin Fiat Tiposta, niin myös uusi moottori sai Fiatilta hyvin paljon erityishuomiota, jotta suorituskyky saatiin maksimoitua.

Uuden moottorin teho oli 118 hevosvoimaa. Huippunopeus pysyi 205 kilometriä tunnissa, mutta kiihtyvyys nollasta sataan saatiin pudotettua alle 8 sekunnin. Toisaalta maissa kuten Saksa ja Sveitsi oli käytössä erilaisia päästömääräyksiä, jotka pakottivat Fiatin markkinoimaan katalysoitua versiota vanhasta moottorista, joka pienensi hieman uuden Turbo-Unon tehoja.

Tuotannon päättyminen tekee Turbo-Unosta klassikon

Fiat Unon tuotanto päättyi Italiassa vuonna 1995, jolloin Fiatin italialaisissa tehtaissa valmistettiin 6 032 911 kappaletta, joista tosin turbo-malleja oli vain muutama tuhat. Fiat Unon korvasi Fiat Punto, ja vastaavasti Uno Turbon korvaajaksi syntyi Punto GT.

Kiitos ralliluokituksien, moni Fiat Uno Turbo päätyikin rallipoluille, minkä ansiosta siviiliversioita autosta on tarjolla melko vähän. Ei siis ihme, että Fiat Uno Turbosta tuli suosittu klassikkokohde autoharrastajien keskuudessa. Hyvin säilyneet yksilöt ovat keräilijöiden arvostamia ja hinnat niille voivat olla korkeat.

Uno Turbon perintö elää edelleen, ja sen vaikutus kompaktien urheiluautojen maailmassa on merkittävä. Auton suorituskyky ja sporttinen ulkonäkö inspiroivat myös muita automerkkejä kehittämään vastaavia malleja. Uno Turbon menestys avasi tien myös myöhemmille Fiatin urheiluautoille, kuten Punto GT:lle ja Fiat 500 Abarthille.