Ajoin liikennevahingon – näin ikävä tilanne pääsi tapahtumaan

Käyttökokemuksia-juttusarjaan saatiin vähän epämieluisampaa raportoitavaa, sillä Opel Astra oli osallisena liikennevahingossa.

Vahinko ei tule tunnetusti kello kaulassa. Tämä tuli koettua hiljattain myös oman kantapään kautta, sillä Käyttökokemuksia-juttusarjamme Opel Astra K oli osallisena liikennevahingossa. Ja kyllä, syyllinen löytyi tällä kertaa oman vessan peilistä.

Liikennevahinko oli allekirjoittaneelle noin 15 vuoden liikennekokemuksen (autot ja mopot) ensimmäinen, jossa vastapuolena oli ihmisiä. Kolme vuotta sitten vanha käyttöpelimme, Opel Astra H jyräsi maantielle yllättäen hypänneen kauriin, mutta kevyt riistaeläin toi silloin kolhuja lähinnä kuljettajan henkiselle puolelle. Nyt kuitenkin vahinkoja aiheutui niin omalle, kuin myös vastapuolen ajoneuvolle.

Olen syyllinen – ja myönsin sen

Kuten jo todettua, syyllinen löytyi tällä kertaa peilistä katsomalla. Tulin parkkipaikka-alueelta pienelle tielle, jossa raapaisin ohi menevää autoa. Osuma ei ollut sinänsä iso, mutta näkyviä jälkiä tilanteesta jäi molempiin ajoneuvoihin.

Molemmat osapuolet huomasivat tilanteen heti, ja autot pysäytettiin. Sen jälkeen lyhyt yhteinen tilannekatsaus, yhteystiedot talteen ja elämä jatkui. Syyllisen asemassa vahinkoilmoituksen laatiminen jäi tehtäväkseni, ja teinkin sen välittömästi läppärin ääreen päästyäni.

Tilanteesta päällimmäisenä muistikuvana minulle jäi hämmennys. Vaikka vahingot olivat vähäisiä ja koskivat pelkkää materiaalia, ensimmäiset fiilikset olivat melko sekavia. Mitä ihmettä tapahtui? Osuinko oikeasti tuohon autoon? Eihän kenellekään sattunut henkilövahinkoja? Mihin autot parkkeerataan, ettei tule lisävahinkoja? Mitä ihmettä nyt pitää edes tehdä?

Vaikka autojen ja liikenteen kanssa tulee oltua tekemisissä päivittäin erilaisen valistustoiminnan merkeissä, pääni raksutti tilanteessa täysin tyhjää. Onneksi vastapuolen vanhempi herrasmies otti tilanteessa roolia ja saimmekin tarvittavat asiat hoidettua aika ketterästi alta pois.

Lue myös: Ajoitko kolarin tai liikennevahingon? – Näin toimit tilanteessa oikein

Mitä tapahtui osuman jälkeen?

Ensimmäinen vaihe oli tietenkin katsoa, ettei tullut henkilövahinkoja. Seuraava vaihe oli ajaa autot sen verran sivuun, etteivät ne aiheuta lisää vaaratilanteita – liikenne paikalla nimittäin jatkui, vaikka sivutie olikin melko hiljainen.

Seuraavaksi kurkistimme autojemme vahingot. Oma autoni selvisi melko vähällä. Opelin logosta katosi alaosa, puskuriin tuli kaksi pientä halkeamaa ja puskurin ritilät halkesivat. Vastapuolelle vaurioita tuli aavistuksen enemmän, sillä olin kolhaissut ohi ajavaa autoa takapuskurin kulmaan.

Opelin logosta katosi vahingon myötä “alaleuka”. Tarkemmat vauriot kuvaamme läpi seuraavassa artikkelissa, jossa käymme auton kanssa kolarikorjaamolla.

Tämän jälkeen vuorossa oli erilaisten yhteystietojen vaihtaminen. Katsoimme molemmat autojemme rekisterinumerot ylös, pyysimme toisemme nimet, puhelinnumerot ja sähköpostit – ja siinäpä kaikki. Tilanteella ei ollut silminnäkijöitä, joten ulkopuolisia ei tarvinnut jututtaa, saati kutsua muita paikalle. Emme siis ilmoittaneet vahingosta hätäkeskukseen tai poliisille.

Syyllisyyden myöntämisen ohella pyysin tekoani anteeksi. Vaikka vakuutukseni korvaa vastapuolelle aiheutuneet aineelliset vahingot kokonaisuudessaan, aiheutuu tilanteesta ylimääräistä vaivaa ja harmia. Vastapuolen vanhempi herrasmies kuitenkin lohdutti, että näitä tapahtuu kaikille, vaikka olisi kuinka varovainen.

Lue myös: Talvi tuli ja Webasto nakuttaa – pitääkö siitä olla huolissaan?

Mitä tapahtui ja miksi?

Jälkiviisaana on helppo luetella tilanteeseen vaikuttaneita tekijöitä. Ja näinhän se menee aina, jokaisesta vahingosta on helppo löytää useita tekijöitä, jotka olivat osallaan vaikuttamassa ikävään lopputulemaan. Sinänsä näitä asioita kannattaa kuitenkin pohtia jokaisen vahingon jälkeen, sillä ne tarjoavat erinomaisen tilanteen ottaa opiksi jatkoa ajatellen. Siis niitä kuuluisia “kantapään kautta -tapauksia”.

Oma vahinkoni sattui iltapäivällä, matkalla töistä harrastusten pariin. Kello oli noin 14, eli päivä oli oikeastaan niin valoisa, kun se voi Suomen marraskuussa olla. Takana oli kuitenkin tehty työpäivä, ja sitä kautta pieni väsymys. Oman mausteen soppaan toi myös se, että olin matkalla minulle vieraaseen paikkaan navigaattorin avulla, ja olin hitusen myöhässä sovitusta tapaamisesta.

Navigaattoria en voi kuitenkaan syyttä vahingosta. Olin jo ehtinyt löytää perille, mutta ajoin parkkipaikan väärälle puolelle. Ehkä pieni turhautuminen myöhässä olemiseen ja paikan löytymättömyyteen oli osaltaan sotkemassa keskittymistä. Kun yritin palata parkkipaikalta viereiselle tielle liikkuakseni alueen toiseen päähän, vahinko pääsi käymään. Kirjaimellisesti siis muutaman kymmenen metrin päässä maalista.

Lue myös: Käyttökokemuksia-Astra pääsi ensimmäistä kertaa katsastukseen

Vaikka kello kahden aikaan riittää päivänvaloa, näkyvyys ei ollut parhain. Tuolloin satoi reilusti lunta vaakatasossa, mikä laittoi niin näkyvyyden huonoksi, mutta samalla auraamattomat tiet vaikeuttivat auton hallittavuutta. Itse asiassa olin tämän lumipyryn vuoksi myöhässä: auto piti putsata lumesta ja Kehä I:llä oli ainakin kaksi onnettomuutta sotkemassa liikenteen sujuvuutta.

Loppusilauksen vahingolle toi se, että ahtaalla lumikinoksien täydentämällä teollisuusalueella oli pysäköity ajoneuvoja ajokaistoille. Tarkoitukseni oli kääntyä parkkipaikalta vasemmalle, mutta minun kaistallani oli ajoneuvo parkissa. Yritin kuikuilla varovasti auton takaa, että tuleeko sieltä vastaantulevien kaistalta autoa, ja kyllä tuli – juuri se auto, johon törmäsin.

Toki vaikka nyt luettelinkin pitkän litanian erilaisia vahinkoon liittyviä “tekosyitä”, syyllinen katsoo minua tämän jälkeenkin peilistä. Minun olisi pitänyt olla tilanteessa huolellisempi ja varovaisempi. Nyt laiminlöin nämä asiat, ja lopputuloksena päädyin täyttämään vakuutusyhtiölle vahinkoilmoitusta.

Lue myös: Auton arvonalenema vuodessa oli 5 146 euroa, eli noin 30 %!

Hopeareunus – mitä opin?

Sattunut vahinko oli minulle ensimmäinen, josta jouduin ihan tosissani asioimaan vakuutusyhtiön kanssa. Aiemmin mainittu kolari kauriin kanssa oli sen verran köykäinen, että vahinkoilmoituksen laatimisesta huolimatta autolle ei tarvinnut tehdä mitään. Vaurioita ei juurikaan tullut, ja korjaamokäynti olisi tarkoittanut parin sadan euron arvoisen omavastuun maksamista.

Nyt pääsin kuitenkin ihan vakuutusyhtiön kanssa asioimiseen asti. Asiat vakuutusyhtiön kanssa menivät yllättävän näppärästi, eikä sinällään ihme. Suomessa tapahtuu vuosittain lähes 100 000 liikennevahinkoa, joita vakuutusyhtiöt korvaavat. Näitä tapahtuu siis joka päivä, satoja ympäri Suomen. On tuolla volyymilla varmasti voitu hieroa prosessit kuntoon.

Vahingon sattuminen oli myös minulle hyvä herätys. Autoillessa kannattaa varata aikaa yllättäviinkin käänteisiin. Olisin luultavasti ollut enemmän varovainen, jos olisin ollut ajoissa liikenteessä. Nyt pieni myöhästyminen “pakotti” hätäilyyn, josta ei tule tunnetusti muuta kuin “kusipäitä mukuloita” Tuntematonta sotilasta lainatakseni.

Pidemmän päälle moni autoilija tuudittautuu varmasti siihen ajatukseen, että kun vahinkoja ei ole käynyt, niitä ei käy nytkään. Tämäntapainen ajattelumalli altistaa kuljettajia vähättelemään uhkatekijöitä ja jopa ottamaan turhia riskejä.