Käyttökokemuksia-Astra pääsi ensimmäistä kertaa katsastukseen

Käyttökokemuksia-juttusarjan Opel Astralle tulee pian neljä ikävuotta täyteen. Se tarkoittaa myös ensimmäistä katsastusta.

Monet vanhemmat huomaavat ajan kulumisen parhaiten lapsiensa siirtymäriiteistä. Monelle käänteentekevä hetki on esimerkiksi se, kun ensimmäinen lapsi siirtyy kouluun, armeijaan tai muuttaa pois kotoa. Siitä hetkestä huomaa helposti sen, miten nopeasti aika juoksee.

Vähän samanlaisia fiiliksiä voi aistia myös autoilun maailmassa. Vain muutaman päivän yli kahden vuoden ikäisenä taloon tullut Opel Astra on jo siinä pisteessä, että sen oli aika käydä ensimmäistä kertaa katsastuskonttorilla. Vaikka uudehkon auton ensimmäinen katsastus ei tarjoile usein yllätyksiä, oli katsastusreissussa kuitenkin aineksia omaan artikkeliin.

Kuinka usein auto tulee katsastaa?

Täytyy myöntää, että auton katsastamisen ajankohta pääsi hieman yllättämään monellakin tavalla. Ensinnäkin aiempaa kokemusta näinkin uudesta autosta ei ole, sillä aiemmin uusin tähän taloon tullut ajoneuvo on ollut iältään reilu kuusivuotias. Lisäksi pari autoa on tullut jo kymmenvuotiaana, eli kaksivuotias auto tuntuu tässä mittakaavassa lähes uudelta.

Oman mausteen katsastustiheyden muistamiselle tuo myös se, että katsastuskäytännöt muuttuivat jokunen vuosi sitten. Toukokuussa 2018 etenkin uudehkojen autojen katsastustiheys väljeni entisestä. Vaikka muutokset ovat olleet voimassa jo vuosia, niiden sisäistäminen on jäänyt vähän vaiheeseen.

Nykyisen lainsäädännön mukaan yksityiskäytössä olevat henkilö- ja pakettiautot tulee määräaikaiskatsastaa ensimmäisen kerran viimeistään neljän vuoden ikäisenä. Tämän jälkeen katsastus tehdään kahden vuoden välein, kunnes auto täyttää kymmenen vuotta. Tästä eteenpäin määräaikaiskatsastus suoritetaan vuoden välein.

Lue myös: Tunne katsastustermit: korjauskehotus, vikalista, jälkitarkastus, ajokielto

Miten muistaa oman auton katsastus?

Opel Astramme osalta ei ollut lopulta vaaraa siitä, että katsastus olisi päässyt tyystin unohtumaan. Tästä voimme kiittää mainospostia, joka toi postin mukana arvioidemme mukaan noin viisi mainosmuistutusta auton lähenevästä katsastuksesta. En ole ollut kovin hanakka estämään mainoksia, joten lähes jokainen alueen katsastusyhtiö muistutti minua katsastustarjouksen muodossa.

Se täytyy kyllä sanoa, että jos mainosmuistutusta ei tulisi, saattaisi katsastus kyllä helposti unohtua. Kerran vuodessa tehtävänä katsastusrytmi on jotenkin helpompaa muistaa, mutta kun kyseessä on alle 10-vuotias auto ja katsastuksia ei tarvitse tehdä joka vuosi, joskus vuodet voivat mennä helposti sekaisin.

Katsastamisesta kannattaa ehdottomasti tehdä itselleen jonkinlainen kalenterimerkintä. Merkinnän rooli korostuu entisestään, jos perheessä on useita autoja ja niitä vaihdellaan säännöllisesti uusiin.

Valitsimme katsastuksen hinnan mukaan – hinta 43 euroa

Mainospostia plärätessä oli hauskaa huomata katsastusasemien hintakilpailu. Katsastusten hintojen vertailu on suht helppoa, joskaan ei täysin suoraviivaista. Moni asema ilmoittaa hinnat ilman päästömittauksia, mikä usein hieman vääristää vertailua, jos mukana on päästöt sisältäviä tarjouksia.

Oman mausteensa kuvioihin tuo myös erilaiset nettiajanvaraukset. Hieman oudosti katsastuksen hinta voi muuttua useilla euroilla riippuen siitä, teetkö netin kautta ajanvarauksen, soitatko asemalle vai marssitko vain ilman ennakkovaroitusta katsastusasemalle.

Me luotimme tällä kertaa nettiajanvarauksen voimaan, ihan jo siitäkin syystä, että se on helpoin tapa hoitaa katsastus ilman jonotuksia. Tällä kertaa valintamme kohdistui yritykseen nimeltä Katsastuskontti, joka oli meille uusi tuttavuus. Heillä ilman ennakkovarauksia tehty katsastus olisi maksanut 50 euroa sekä netissä ajan varaten, mutta paikan päällä maksaen 45 euroa.

Meidän kohdallamme Opel Astran katsastus maksoi kuitenkin vain 43 euroa. Mainospostin seassa oli jonkin sortin alennuskoodi, jolla hinta putosi 43 euroon, mikäli asioinnin maksoi jo ennakkoon netissä. Maksupuoli hoitui varsin helposti, joskin meitä jäi mietityttämään se, jos katsastusaikaa tulisikin syystä tai toisesta siirtää. Meneekö rahat jos sovittu aika ei käy?

Uusi tuttavuus ja uudenlainen konsepti

Läpi vuosien katsastuskonttorit on valittu melko simppelein kriteerein. Yleensä ensimmäinen tekijä on hinta, eli mitä pienempi hintalappu, sitä parempi. Totta kai myös katsastuspaikan sijainti, aukiolo ja vapaat ajat vaikuttavat lopulliseen päätökseen siinä sivussa.

En tiedä olenko ollut vain hyväonninen, mutta minulla ei ole ollut koskaan ongelmaa minkään katsastusaseman kanssa. “Isot pojat” puhuvat aina kauhutarinoita mulkuista katsastusmiehistä tietyillä asemilla, ja urbaanin legendan mukaan helsinkiläiset autoilijat ajoivat takavuosina landelle katsastukseen helpomman leiman perässä, mutta itselläni ei ole näistä mitään negatiivisia kokemuksia.

Yleensä katsastusreissut ovat tienneet kohdallani lämpimän kaakaon tai kahvin nauttimista, sekä mahdollisesti autoalan lehtiin tutustumista sillä aikaa, kun katsastusinsinööri etsii autostani erilaisia vikoja.

Tällä kertaa asiat menivät kuitenkin toisin, sillä Katsastuskontti on nimensä mukaisesti kontti, jossa asiakkaalla ei ole mitään mukavuuksia. Lämmintä tilaa on vain muutaman neliömetrin verran kassatiskin kupeessa, eikä aulassa ollut tarjolla leipää eikä sirkushuvia. Katsastuskontti pyrkii toki aina sijoittumaan jonkun marketin läheisyyteen, joten odottava asiakas voi kuluttaa aikaansa marketin puolella.

Kuvassa Katsastuskontti Keljon odotustilat – joka oli siis käytännössä pelkkä maksutiski. Odottajat ohjattiin läheisiin supermarketteihin.

Tylsääkin tylsempi katsastus

Varsinaisesta katsastuksesta ei jäänyt juuri mitään kerrottavaa jälkipolville. Aikaa meni lähes kolme varttia, mutta siitäkin saan kiittää itseäni, sillä tulin paikalle noin vartin etuajassa. Tavallisesti katsastus hoituu läpi noin puolessa tunnissa.

Katsastuksen suorittanut herrasmies ei ollut kovin monisanainen, joten auton nykykunnosta ei jäänyt oikeastaan mitään muuta tietoa kuin katsastusmiehen antamat kolme A4-kokoista paperia: kaksiosainen rekisteröintitodistus ja yksiosainen katsastustodistus. Kumpikaan ei juuri yllätyksiä tarjoillut.

Jarrujen suhteen erot olivat mitättömiä. Kaikissa muissa nurkissa mitattiin jarrutustehoksi 1,8 kN, mutta kuljettajan takana tämä oli “vain” 1,7 kN, eli eroa tuli 6 prosenttia – joka ei vielä herätä huolia. Seisontajarrussa oli molemmin puolin 1,6 kN.

Iskunvaimentimien puolella saatiin sentään vähän enemmän eroja. Nekin kuitenkin niin ikään sallituissa määrissä, joten ei aihetta sen suurempaan huoleen, vaikka apukuskin puolella edessä onkin 18 prosenttia heikommat tulokset.

Palataan kahden vuoden päästä – eipäs kuin ensi kesänä

Kun joulukuussa 2019 ensirekisteröity Opel Astra vietiin ensimmäistä kertaa katsastukseen, sen mittarissa oli 123 272 ajokilometriä. Yhteistä taivalta on takana nyt noin 30 000 kilometriä, ja varsinaisesti autoon liittyviä murheita ei ole juuri ollut. Toki jos katsotte jutun pääkuvaa tarkemmin, voitte huomata siinä jotain omituista: automme oli osallisena pienessä liikennevahingossa.

Seuraavan kerran Opel Astramme pääsee katsastusinsinöörin hellään käsittelyyn joulukuuhun 2026 mennessä. Jäämme odottamaan innolla sitä, miten seuraavat kaksi yhteistä vuotta Opelin kanssa oikein sujuvat.

Katsastusasemalle joudumme kuitenkin palaamaan jo aiemmin, sillä toinen Käyttökokemuksia-juttusarjan automme, museorekisteröity Mercedes-Benz 500 SEL, joutaa katsastusmiehen ihmeteltäväksi jo ensi kesänä. Museoajoneuvoissahan katsastusväli on aina neljä vuotta, joten nyt Opelia katsastellaan tiheämpään tahtiin kuin 40-vuotiasta Mercedestä.