Audi A1 8X – Tarjolla sekä mustana että valkoisena, mutta ilman sokeria

Salakavalasti jo rippikouluikää lähestyvä Audi A1 jätti koeajolla aikaan monenlaisia kysymyksiä, joihin emme ole Audin kohdalla tottuneet.

Vuonna 2010 yleisölle esitelty Audi A1 herätti allekirjoittaneessa suuria odotuksia, koska Audi on tunnetusti tehnyt hyviä autoja. Etenkin Audi A3 on ollut lähes poikkeuksetta ollut aina tutustumisen arvoinen auto, jossa on myös “karvalakkimallisena” tarjolla varusteita oikeastaan kaikenlaiseen tarpeeseen.

Se Audi A3:sta, sillä tällä kertaa autokaupan rivistöstä pisti silmään A3:n pikkuveli, eli Audin malliston pienintä päätä edustava Audi A1. Konalan Autokeskuksessa pääsi tällä kertaa oikein valitsemaan minkä värisellä autolla sitä tahtoo lähteä koeajolle, koska rivistöstä löytyi sekä mustana, että valkoisena.

Tällä kertaa valintamme valkoiseen yksilöön selittyi osaltaan myös käytännön syistä: valkoinen yksilö oli ikään kuin paalupaikalla odottamassa koeajajaa, kun taas musta yksilö oli onnistuttu jemmaamaan liikkeen perimmäiseen nurkkaan, jolloin sillä liikkeelle pääseminen olisi vaatinut vähän siirtojumppaa.

Audi A1 – Audin paluu pieniin autoihin

Audin historia pienen kokoluokan autoissa ei ole kovin pitkä. Vuonna 1996 ensiesiintymisensä tehnyt Audi A3 oli pitkään malliston pienin auto, kunnes vuonna 2010 julkaistu A1 peri tämän tittelin. Vähän hauskasti A1:n edeltäjänä pidetään vuosien 1974–1978 välissä valmistettua Audi 50-mallia, joten paljon on ehtinyt vettä virrata Rein-joessa, ennen kuin Audi palasi pienten autojen markkinalle.

Kuten jo todettua, koeajoautomme oli väriltään valkoinen. Siinä oli 1.0-litrainen TFSI-moottori ja sitä kepitettiin Audin S-tronicin automaattivaihteisella laatikolla. Auton korimalli oli sportback, eli Audin kielellä se tarkoittaa viittä ovea. Se toinen liikkeeseen jäänyt musta A1 olisi ollut muuten identtinen, mutta vuotta uudempi, manuaalivaihteinen sekä puolta vähemmän ajettu.

Molemmat autot olivat käytettyinä Suomeen tuotuja. Sattumalta molemmat oli rekisteröity maahamme vuonna 2019. Mustan auton alkuperämaa jäi arvoitukseksi, mutta valkoinen näytti olevan huoltokirjan perusteella Ruotsin tuonti. Edellisiä omistajia lienee olleen jo useampia, sillä auton avaimista löytyi Kamuxin avaimenperä, mikä viittaa auton olleen jossain vaiheessa Kamuxin myymä.

Meikäläisellä ei ollut ennen tätä tutustumista oikeastaan minkäänlaisia kokemuksia Audi A1:stä. En muista koskaan ajaneeni tätä autoa, istuneeni sen kyydissä tai edes tutustuneeni siihen livenä. Pääsin siis tutustumaan autoon oikeastaan täysin puhtaalta pöydältä.

Audin premiumia – vai onko?

Ensivilkaisulla auto vaikuttaa varsin asialliselta autolta, joka on tunnistettavissa helposti Audiksi. Auto on huomattavasti prameamman näköinen, kuin saman kokoluokan Polot, Fiestat tai Corsat. Etenkin keulan ulkonäkö mukailee hyvinkin paljon isoveljiään, eli pelkkiä etuvaloja ja maskia nopeasti katsomalla autoa ei välttämättä tunnistaisi A1-malliksi. Auto on myös varustettu alumiinivanteilla, joka tuo heti tietynlaista arvokkuutta ajoneuvolle.

Takapuolella sen sijaan alkaa olla hitusen eroja malliston isompiin autoihin. Audi A1:ssä on samanlainen toteutus takavaloissa, kuin suunnilleen saman ikäisessä Opel Insignian farmarissa. Takavalot ovat kiinnitettynä takaluukkuun, mikä tarkoittaa takavalojen nousevan luukun mukana sitä avattaessa. Tämä tuo tullessaan vähän villin näköisen näkymän, kun takaluukku on avoimena. Luukun alta paljastuvat mm. ylimääräiset valot, jotka toimivat parkkivaloina tai hätävilkkuina tilanteen tullen.

Vilkuillessa auton sisäpuolelle, tunnelma pysyy yhä ryhdikkäänä ja arvokkaana – tai ainakin silloin, jos katselee lähinnä kojelautaa. Audi A1 on kojelaudaltaan hyvinkin tyylikkään näköinen. Auto on varustettu nahalla päällystetyllä ratilla, jossa on monitoiminappulat. Kojelaudasta löytyy saksalaiselle premium-autolle tyypillinen näyttö, jossa käyttöliittymä ei ole mitään yksiväristä pikselimössöä.

Varsin näyttävä ilmestys ei siinä. Kojelauta on jopa niinkin näyttävä, että sitä katsellessa ei tule huomanneeksi muuten melko mitäänsanomatonta sisustaa. Auton penkit ovat aivan perusmallin jakkarat, joissa ei ole mitään ylimääräistä. Ne ovat ryhdikkäät, mutta ei niistä keksi juurikaan erityistä kehuttavaa. Takapenkkeihin sekä takana matkustavien jalkatiloihin emme päässeet tutustumaan, koska auton kesärenkaat täyttivät koko auton takaosan.

Auton kenties rumin osuus löytyy etupenkkien välistä. Jos näkisi autosta pelkästään käsijarrukahvan ja sen yleisilmeen, olisi vaikea arvata auto, jonka kyydissä nyt istuu. Harvalle tulisi tästä näystä ensimmäisenä mieleen Audi, vaan kovaa ja tummaa muovia sisältävä ilme oli kaukana näyttävästä.

Audi A1:n koeajosta ei saatu kaikkea irti

Koeajorundimme epäonnistui monista syistä, mutta yksikään näistä syistä ei ollut Audin. Ensinnäkin vuoden viimeinen päivä tarjosi aika ikävän loskasohjokelin. Edellisenä yönä oli tullut jonkin verran lunta, joka suli sohjoksi noin nollassa olevassa lämpötilassa. Koska alla oli valkoinen auto, koin fiksuimmaksi vedoksi kurvata lähes heti valokuvauksen kimppuun, kun auton vielä tunnistaa valkoiseksi.

Ennen kuin myyjä ojensi minulle Audin avaimet, hän pahoitteli auton polttoainetilannetta. Ennen koeajon alkamista range näytti vain 40 kilometriä, jonka koin kuitenkin riittäväksi. Vaikka ajoin ehkä vain noin kahden kilometrin matkan kuvauspaikalle, ehti range puolittua tällä matkalla. Kuvauksen jälkeen rangessa kummitteli enää 20 kilometriä, jonka myötä en uskaltanut poistua auton kanssa kovin kauas liikkeen nurkilta.

Käytännössä tämän myötä koeajomme rajautui pelkkään kaupunkiajoon. Siellä Audi A1 tuntui kuitenkin olevan omimmillaan. Auto oli pienen kokonsa puolesta näppärä ajettava, mutta kuitenkin sopivan jämäkkä. Ajotuntuma oli kuin pykälää isomman kokoluokan autosta. Myös S-tronic toimi kaupunkiajossa mahtavasti.

Kieltämättä jäi vähän harmittamaan se yksityiskohta, etten päässyt ottamaan A1:stä tyyppejä maantienopeuksissa. Tavallisesti nämä pienet autot alkavat käymään pieniksi siinä kohti, kun nopeudet kasvavat. Rengasmelu on kovaa ja kovissa vauhdeissa ajaminen vaatii enemmän tarkkuutta.

Audi A1:n heikko varustelu yllätti minut ja myyjän

Maantiellä olisi luultavasti tapahtunut ainakin yksi negatiivinen yllätys, joka tuli kuitenkin sattumalta ilmi ihan vain kaupunkiajossakin. Autosta puuttui kokonaan vakionopeudensäädin, mikä pääsi vähän yllättämään. Olihan kyseessä kuitenkin premium-valmistajana tunnettu Audi, jonka autot ovat tavallisesti jo vakiovarusteiltaakin melko hyviä.

Tätä pientä ikävää yllätystä edelsi hauska keskustelu automyyjän kanssa. Autokeskuksella oli vähän hauska tapa merkitä auton tuulilasissa lepäävään hintalappuun varusteita aika pahasti valikoiden. Esimerkiksi tässä koeajamamme yksilön hintalapussa oli mainittu varusteina radio, mutta keulalla olleet xenon-ajovalot eivät olleet ilmeisesti mainitsemisen arvoiset.

Ennen kuin kurvasin autolla koeajolle, kyselin myyjältä erikseen tämän auton varusteista. Myyjä kertoi minulle autosta löytyvän kaikki perusvarusteet, koska onhan kyseessä Audi. Puheissa hän taisi vielä sanoa, että se mikä tarkoittaa Skodassa hyviä lisävarusteita, on Audissa käytännössä perusmallin vakiovarustelu.

Myös myyjä piti vakkarin puuttumista ihmeenä. Kävimmekin hänen kanssaan vielä tarkistamassa Audin ja etsimässä sieltä vakionopeudensäädintä, mutta turhaan. Tämän jälkeen kävimme tarkistamassa myös sen mustan A1:n, mutta sielläkin oli jäänyt auto ilman vakionopeudensäädintä.

Onko Audi A1 “väliinputoaja”?

Reissun jälkeen päädyin kotona katselemaan Nettiauton Audi A1 -tarjontaa. Tarjontaa tutkiessani tein sen havainnon, että A1:t ovat tavallisesti melko vaatimattomasti varusteltuja. Nettiautossa myynnissä olleissa yksilöissä vain vähän yli puolet oli varustettu vakionopeudensäätimellä. Webastolla varustettuja A1-malleja oli myynnissä kolme, joista kaksi oli vähän hassusti varusteltu manuaalisella ilmastoinnilla, jota ei tahdo nähdä nykypäivänä edes halvimpienkaan automerkkien varustelistoilla.

Käytännössä Audi A1:n hankkiva joutuu tyytymään nykymittapuulla melko vaatimattomaan varustelutasoon. Tämä on vähän outoa, koska auton ärhäkkäämpi Audi S1-malli on vuorostaan varusteltu poikkeuksetta varsin ruhtinaallisesti. Miksi ihmeessä kukaan ei ole malttanut rastittaa A1-malliin kunnolla varusteita?

Jos Audi A1:n saisi niin sanotusti kaikilla lisämausteilla, tässä autossa voisi olla hyvinkin paljon potentiaalia varakkaamman perheen kakkosautoksi. Nyt valitettavasti auto muistuttaa monella tavalla vähän laadukkaampaan lahjapaperiin paketoitua Volkswagen Poloa. Välimatka Audi A3-malliin on melko iso ja se on laadukkaiden pienten autojen ostajien kannalta ikävä asia.