Mazda2 1.5 Skyactiv-G – innovatiivinen pikkuauto jäi kovan kilpailun hännille

Mazda2 on yksi niitä autoja, jotka ovat jääneet taustalle omassa segmentissään. Onko tälle syytä vai onko pikkukakkonen vain huonon tuurin uhri?

Toyota Yaris on tämän pikkuautosegmentin ehdoton kuningas. Uusia Yariksia rekisteröidään keskimäärin lähes 3000 kappaletta vuosittain ja tahti on pelkästään kiihtynyt viime vuosina.

Mazda2:ia on viimeisten tietojen mukaan (12/2022) liikenteessä vain 3400 kappaletta. Toyota Yaris on ottanut niin suuren vallan japanilaisen pikkuautomarkkinasta, että viimeisin Mazda2 on Toyota Yaris Mazdan logoilla.

Mazdan supermini

Mazda2 julkistettiin vuonna 2002. Ensimmäinen sukupolvi oli laatikon muotoinen, joka lisäsi sisätilan käytännöllisyyttä pienestä koostaan huolimatta. Toisen sukupolven kakkonen oli enemmän perinteisen pienen viistoperän muotoinen.

Koeajoauto on kolmannen sukupolven Mazda2, joka esiteltiin vuonna 2014. Japanilaiset autojournalistit olivat uudesta tyylikkäästä Mazdasta niin innoissaan, että se ansaitsi Japanin Vuoden Auto 2014–2015 tittelin. 

Koeajoauto on vuosimallia 2018, joka on yksi 330:stä sinä vuonna Suomeen rekisteröidystä Mazda2:sta. Yariksia myytiin samana vuonna yli 4000 kappaletta. Tämä on yli kymmenkertainen määrä. Onko siis Mazda2 kymmenen kertaa Yarista huonompi? Palataan tähän kysymykseen koeajon jälkeen.

Muotokieli edellä

Kuten kaikki modernit Mazdat, on Mazda2 suunniteltu Kodo Design -muotokielen mukaan. Sen on tarkoitus visuaalisesti edustaa elämän dynaamista kauneutta auton muodossa. Mielestäni todella onnistunut muotokieli, joka erottaa Mazdat muiden autojen joukosta tyylikkäästi. 

Koeajettu yksilö on maalattu Mazdan ainutlaatuisella Soul Red- kolmikerrosvärillä. Tästä syvästä ja kirkkaasta punaisesta on tullut Mazdan tunnusväri, ja on mielestäni tällä hetkellä yksi parhaista autoväreistä. 

Alumiinihiutaleilla tehostettua väriä on käytetty runsaasti. Mustaa muovia on jätetty esille vain maskissa ja takapuskurissa ja auton lasipinnat ovat pienehköt. Sisätiloissa pienet lasipinnat ovat parhaiten huomattavissa. Ovipaneelin yläreuna on korkealla ja penkkiä saa pumpata ylöspäin, jos se hieman ahdistaa. Näkymä ulos on tarpeeksi hyvä, mutta lasipintaa saisi olla hieman enemmän.

Hyvin suunnitellut sisätilat

Kojelauta on minimalistinen ja ehkä hieman sporttinen. Kaikki napit ja säätimet tuntuvat laadukkailta ja ovat helppokäyttöisiä.

Infotainment-ruudun käyttö tapahtuu käsijarrun vieressä olevasta valitsinta pyörittämällä, kuten monissa muissa automalleissa. Hieno yksityiskohta on valitsimen takana oleva pieni tyyny, jossa ranne lepää ergonomisesti.

Nahkapäällysteinen ratti on kuskin näkökulmasta sisätilan kohokohta. Nahka on pehmeää ja ratti on täydellisen kokoinen. Rattinapit ovat myös hyvin aseteltu ja sopivat ratin urheilulliseen muotoiluun täydellisesti. Info-nappiin osuminen ei aina onnistunut, mutta sen käyttöön tottui.

Koeajoauton on varusteltu Premium Plus -paketilla. Siihen kuuluu mm. peruutustutka, kuolleen kulman varoitin ja mäkilähtöavustin. Harmi, että NAV-nappi pelkästään ilmoitti navigaatiojärjestelmän puuttumisesta. 

Ei turboa välttämättä tarvitse

Kevyttä, vähän yli tonnin painoista Mazda2:sta kiidättää 1.5 litran vapaasti hengittävä nelisylinterinen. Koeajoautossa tehoa on 90 hevosvoimaa, mutta saman lohkon saa 75 ja 115 hevosvoimaisena versiona. Moottori käyttää Mazdan jo tutuksi tullutta Skyactiv-G teknologiaa. 

Pähkinänkuoressa, Skyactiv-G moottoreilla on korkea puristussuhde ja optimoitu suoraruisku sekä muita teknologisia parannuksia, jotka tekevät moottorista ekonomisen, ympäristöystävällisen ja tehokkaan. Nämä parannukset eliminoivat tarpeen turboahtimelle, joita lähes kaikki muut autonvalmistajat käyttävät saavuttaakseen samat päämäärät.

Turboahtimen poissaolon huomaa, kun nilkan suoristaa koneen ollessa alhaisilla kierroksilla. Mitään ei tapahdu. Tehoa täytyy etsiä sieltä 4000 kierroksen pohjoispuolelta, jolloin moottori kiertää iloisesti ja vierittää autoa sataseen alle kymmenessä sekunnissa.

Kytkinjalan täytyy olla hieman aktiivisempi, kuin esim. Skoda Fabiaa ajaessa, mutta se ei minua haitannut. Ajaminen on myös palkitsevaa, kun hieman joutuu miettimään optimaalisen vaihteen valitsemista. Koeajoautossa oli viisipykälinen manuaalivaihteisto, joka on paljon parempi mitä sen tarvitsisi olla. Kuudetta vaihdetta jäin kuitenkin kaipaamaan.

Ajaminen tapahtuu lähes täydellisessä ajoasennossa. Pikkuauton tapaan kakkosen ohjaaminen oli kevyttä ja helppoa. Alusta tuntui hyvältä ja nopeissa käännöksissä kevyt kori pysyi oletettavasti hallinnassa. Moottoritienopeuksilla Mazda2 oli yllättävän hiljainen. Japanilainen säilykepurkkiakustiikka oli pelkästään muisto vain ja oli suuri harppaus parempaan suuntaan esim. vanhemman vuosimallin sportti Yariksesta.

Persoonallinen pikkuauto

Lyhyellä koeajolla Mazda2:sta jäi hyvä fiilis. Laadukkaat materiaalit, mukava sisätila ja innovatiivista toisinajattelijan teknologiaa täynnä oleva pikkuauto pitäisi mielestäni olla menestystuote. 

Mutta ei Mazda2 täydellinen ole. Etupenkki ei tue ristiselkää lainkaan ja takapenkillä voi lapsilla olla hieman pimeät oltavat pienten ikkunoiden takia. Ohitusominaisuudet ovat myös heikot, moottorin alhaisen väännön takia.

Siitä huolimatta en usko, että saman vuosimallin Yaris on kymmenen kertaa parempi, vaikka en sellaista ole vielä koeajanut. Jos etsinnässä on hauska, laadukas ja persoonallinen pikkuauto, kannustan käydä kokemassa Mazdan pikkukakkosta.