Cadillac Cimarron – auto johon Cacillac ei antanut laittaa nimeään

Cadillac Cimarron on kiistanalainen malli amerikkalaismerkin historiassa. Joidenkin mukaan se pilasi Cadillacin maineen pysyvästi.

Badge engineering, eli eri autovalmistajien välinen yhteistyö on tarjonnut Koeajolle.comille lukuisia hauskoja tarinoita autojen historiasta. Omat nostomme ovat toki hieman värittyneitä, sillä ne kohdistuvat usein epäonnisiin yhteistöihin, sillä yleensä mehevimmät tarinat löytyvät tämäntapaisista kokeiluista.

Valtaosaa sivustomme tarinoista yhdistää kuitenkin yksi ja sama tekijä: General Motors. Amerikkalainen autojätti lukuisine merkkeineen on tarjonnut meille lukuisia tarinoita, joista meitä suomalaisia on kiinnostanut etenkin Saabin värikkäät vaiheet. Saabin badge engineering -seikkailuista voit lukea täältä: Muistatko Saabin “aviottomat lapset”?

Tällä kertaa tarinamme keskiössä on jälleen kerran General Motors, mutta Saabin sijasta kovan onnen automerkkiä edustaa Cadillac. Tämä amerikkalaisvalmistaja on profiloitunut perinteisesti kaikista loistokkaimmaksi jenkkiautomerkiksi, mutta senkin historiaan mahtuu erikoisia malleja. Cadillac Cimarron on yksi sellainen malli, jonka moni vannoutunut cadillacisti haluaisi unohtaa kokonaan.

Ulkomaalaiset tulevat – ja General Motors joutuu reagoimaan

Cadillac Cimarron oli tuotannossa vuosien 1981-88 välisen ajan, mutta kuten tavallista, sen juuret ovat vielä kauempana historiassa. Tarkemmin sanottuna jo 1970-luvun puolella. General Motors halusi alkaa kilpailemaan paremmin eurooppalaisten ja japanilaisten autovalmistajien kanssa, jotka olivat pienikokoisia ja taloudellisia.

Vastatakseen kilpailuun General Motors aloitti vuonna 1976 projektin, jossa sen oli tarkoitus luoda niin sanottu J-alusta, jota autojätin omistamat monet automerkit voisivat käyttää omiin malleihinsa. J-alusta suunniteltiin eurooppalaisten ja japanilaisten autojen tapaan etuvetoiseksi, jossa moottori sijaitsee edessä poikittain. Kokoluokka olisi Pohjois-Amerikan standardein kompakti ja Euroopassa keskikokoinen.

Projekti kesti noin viisi vuotta, sillä alusta esiteltiin yleisölle vuonna 1981. Julkistamisen yhteydessä suuri määrä autoja otti alustan omakseen. Näitä olivat Buick Skyhawk, Cadillac Cimarron, Chevrolet Cavalier, Oldsmobile Firenza, Pontiac J2000, Opel Ascona C ja sen brittiserkku Vauxhall Cavalier Mark II.

Lista jatkoi kasvamistaan vielä tulevaisuudessakin. Vuoteen 1985 mennessä samaa J-alustaa käyttivät myös Pontiac 2000 (1983), Pontiac 2000 Sunbird (1984), Pontiac Sunbird (1985–1994), Pontiac Sunfire (1994–2005), Chevrolet Monza (1982–1996), Holden Camira (1982–1989) ja Isuzu Aska (1983–1989). Kaikkiaan J-alusta oli käytössä aina vuoteen 2005 saakka, eli melko pitkän ajan.

Meille Europassa tutuin General Motorsin J-alustaa käyttävä auto on Opel Ascona C.

Cadillac mukaan J-alustaan

Keskitytään nyt Cadillacin osuuteen tarinassa. Samoihin aikoihin J-alustaprojektin aloittamisen kanssa Cadillac oli lanseerannut uuden auton, Cadillac Sevillen, joka julkaistiin vuonna 1976. Se oli Cadillaciksi pieni, sillä se oli “vain” keskikokoinen luksusauto.

Jo 1970-luvulla Cadillacilla oli havahduttu siihen, että isompi ei tarkoittanut automaattisesti aina parempaa. Etenkin nuorempi polvi oli innostunut eurooppalaisesta premiumista Mercedes-Benzin, BMW:n ja Audin kanssa, vaikka näiden ryökäläiden autot olivat mitoiltaan Cadillacia pienempiä. Cadillac Seville mullistikin automerkin hinnoittelumallin, sillä Sevillen myötä myös pieni auto sai olla kallis.

Uusi Cadillac Seville myi ihan mukavasti, mutta siitäkin huolimatta asiakastutkimuksissa huomattiin tarvetta vieläkin pienemmälle sedan-korityyppiselle Cadillac-mallille. Tästä asiakastutkimuksesta innostuneena Cadillac päätti hypätä viime metreillä mukaan General Motorsin J-alustaan, johon sen oli tarkoitus lähteä mukaan vasta seuraavassa aallossa, 1980-luvun puolivälin tienoilla.

Vuonna 1976 julkaistu Cadillac Seville oli ensimmäinen askel pienempiin autoihin. Myöhemmin Seville tarvitsi vieläkin pienemmän vaihtoehdon, johon Cadillac haki ratkaisua J-alustan vaihtoehdoista.

Nopea kehitys näkyy erikoisuuksina

Viime metreistä puhuminen ei ollut Cadillacin kohdalla ei ollut pelkkää tarinan värittämistä, vaan tuleva Cacillac Cimarron suunniteltiin poikkeuksellisen lyhyessä aikaikkunassa, noin kymmenessä kuukaudessa. Taistelu kelloa vastaan onnistuikin sillä, että ulkoiset muutokset sisarmalleihin olivat melko mietoja. Cimarron sai lähinnä uudenlaisen maskin, erilaiset takavalot ja joitakin pieniä paneelieroja.

Sisätiloissa Cadillac erottui kuitenkin konsernin sisällä edukseen kattavalla vakiovarustelulla, johon kuului mm. ilmastointilaite, sähkösäätöiset peilit ja Cadillacista ensimmäistä kertaa löytynyt kierroslukumittari. Lisävarustelistalle jäi kuitenkin mm. keskuslukitus ja sähkökäyttöiset ikkunat. Sisätilat olivat kuitenkin etenkin takapenkillä paljon ahtaammat mitä Cadillacissa oli totuttu näkemään.

Tekniikan puolella Cimarronissa oli monia Cadillacille varsin epätyypillisiä ratkaisuja. Ensimmäisen mallivuoden yksilöt myytiin 1,8-litraisena nelisylinterisillä bensiinimoottoreilla, joiden teho oli vain 66 kilowattia (90 hevosvoimaa). Suurempi 2,8-litraista V6-moottori saatiin tarjolle vasta vuonna 1985.

Myös vaihteistovaihtoehdoissa nähtiin kummallisuuksia, joihin ei oltu Cadillacin kanssa totuttu. Hinnat alkaen -mallin Cimarron myytiin manuaalina, ja automaattivaihteiston sai valittua vain maksua vastaan lisävarusteena.

Nämä erikoisuudet tekivät Cadillac Cimarronista melkoisen oudon linnun. Nelisylinterisiä moottoreita Cadillacissa oli nähty viimeksi vuonna 1914 ja manuaalivaihteistojakin oli ollut tarjolla viimeksi vuonna 1953.

Oudot nimikäytännöt – Cimarron by Cadillac

Myös Cadillacilla huomattiin ilmeisen hyvin se, miten pieniä erot laadukkaaksi mielletyn Cadillacin ja General Motorsin arkisempien autobrändien välillä lopulta olivat. Ehkä juuri tästä syystä Cadillac otti poikkeuksellisen paljon pesäeroa oman merkkinsä ja oman tuotteensa välille, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.

Ensimmäisen mallivuoden, eli vuoden 1982 mallia markkinoitiin hieman hassusti nimellä “Cimarron by Cadillac”, ja alun perin Cadillac varoi jyrkästi liittämästä Cadillac-nimeä millään tavalla uuteen autoon. Jopa Cadillac-myyjiä käskettiin kutsumaan autoa Cimarroniksi, eli nimi Cadillac Cimarron oli ankarasti kaikkia Cadillacin brändiohjeistuksia vastaan.

Jo seuraavana mallivuotena 1983 Cadillac joutui kuitenkin taipumaan varoivaisessa nimilinjauksessa. Tässä yhteydessä auton nimi muutettiin virallisesti Cadillac Cimarroniksi, ja autoon tuli ensimmäinen Cadillac-tekstikin. Toki tämäkin oli yhä minimoitu, sillä Cadillac-teksti laitettiin vain auton maskiin ja melko pienellä fontilla.

Lue myös: Ford Scorpio – niin ruma auto, että sen suunnittelijakin häpesi sitä

Cadillac Cimarron myi ihan mukavasti

Joku saattaa miettiä nyt sitä, miksi Cadillac “tunnusti lopulta isyytensä” jo seuraavana mallivuotena. Syitä tälle voidaan vain arvailla, mutta kenties suht hyvä myynti oli osaltaan helpottamassa Cadillacin häpeää. Etenkin mallivuosina 1982-83 Cadillac Cimarron myi selvästi konsernin sisäisiä kilpailijoitaan Buick Skyhawkia ja Oldsmobile Firenzaa paremmin.

Mallivuosi	Cadillac Cimarron	Buick Skyhawk	Oldsmobile Firenza
1982	25 968	22 540	15 197
1983	19 194	19 847	16 345
1984	21 898	45 648	46 325
1985	19 890	27 906	27 929
1986	24 534	29 959	22 852
1987	14 561	17 978	14 985
1988	6 454	14 271	8 612
YHTEENSÄ	132 499	178 149	152 245

Tulosta voidaan pitää hyvänä, sillä Cadillac oli hinnoitellut oman autonsa merkin brändin mukaan. Cadillac Cimarron maksoi hinnat alkaen mallina 12 181 dollaria (nykyrahassa 36 938 dollaria), eli noin puolet enemmän kuin 8 080 dollaria (24 502 dollaria) maksanut Oldsmobile Firenza tai 7 931 dollaria (24 050 dollaria) maksanut Buick Skyhawk.

General Motorsin J-alustan myyntitilastojen ehdoton kuningas oli kuitenkin Chevrolet Cavalier. Siinä missä Cadillac Cimarronia oli tarjolla vain neljän oven sedanina, Cavalieriä oli tarjolla erilaisin korimallein. Chevrolet Cavalier edustikin J-alustan halvinta perusmallia, jonka hinta oli vain reilut 6 000 dollaria, jolloin Cadillac Cimarron oli tätä peräti tuplaten kalliimpi!

Vuosi	Coupe	Hatchback	Sedan	Wagon	Convertible	Yhteensä
1982	38,589	34,906	78,368	43,194	–	195,057
1983	45,200	25,869	86,135	60,756	627	218,587
1984	103,204	44,146	200,318	109,457	5,486	462,611
1985	106,021	25,508	179,983	68,132	4,108	383,752
1986	147,676	25,776	193,021	59,843	5,785	432,101
1987	132,921	10,815	150,552	46,140	5,826	346,254
Yhteensä	573,611	167,020	888,377	387,522	21,832	2,038,362

Pohjimmiltaan Cadillac Cimarron oli prameampi versio Chevrolet Cavalierista. Autojen hintaero oli tuntuva, yhden Cimarron hinnalla olisi saanut kaksi Cavalieria.

Tuotanto loppuu – vastoin Cadillacin toiveita

Cimarronin suht hyvä myynti toi tarinaan vielä yhden erikoisen sivujuonteen 1980-luun lopulla. Vaikka alussa Cadillac oli selvästi häpeillyt Cimarronia, myöhemmin Cadillac ei olisi halunnut millään lopettaa auton valmistusta.

Vaikka Cimarronin myynti jäi etenkin viimeisinä vuosina ennustuksista, tämän vähän erikoisemman mallin ansiosta Cadillac sai uusia ostajia etenkin nuoremmasta ikäluokasta, jotka olivat aiemmin vältelleet Cadillacia. Ainakin osittain auto oli siis onnistunut täyttämään sille alun perin annettuja vaatimuksia.

General Motors veti kuitenkin jarrut pohjaan, ja johtokunnan äänestyksen myötä valmistus päätettiin lopettaa mallivuoden 1988 jälkeen. General Motors halusi tuotannon lopettamisella taata Cadillacille resursseja muiden mallien uusimiseen, mutta toisaalta tarkoituksena oli vähentää konsernin sisäisten autojen välistä kilpailua.

Cadillac Cimarron – floppi vai ei?

Vaikka Cadillac Cimarron oli tuotannossa vain muutaman vuoden, eikä sille tullut edes jatkajaa, auto muistetaan yhä automaailmassa poikkeuksellisen hyvin – eikä niinkään positiivisissa yhteyksissä. Jotkut ovat jopa julistaneet, että Cimarron pilasi koko Cadillacin brändin, joidenkin mukaan “vain vuoksiksi”, mutta hurjimpien mukaan jopa peruuttamattomasti.

Se on kuitenkin faktaa, että Cadillacille 1980- ja 90-luvut olivat vaikeaa aikaa. Vielä vuonna 1979 Cadillacin osuus Yhdysvaltain automarkkinoista oli noin 3,8 prosenttia, ja vuoteen 1997 se oli sulanut lähes puoleen, eli 2,2 prosenttiin. Lisäksi Cadillac Cimarron on aika yleinen esimerkki, kun puhutaan epäonnistuneesta badge engineeringistä etenkin General Motorsin sisällä.

Vuonna 2007 Time teki listan 50 maailman huonoimmasta autosta, ja Cadillac Cimarron mahtui mukaan listalle. Myös CarBuzz on listannut Cimarronin historian huonoimpien badge engineerig -autoiksi. Forbes puolestaan listasi Cadillac Cimarron legendaarisimpien floppiautojen listalle.

Sinänsä kritiikki on helppo uskoa. Auto kehitettiin todella nopeassa aikataulussa, ja sen muutokset konsernin muihin halvempiin autoihin jäivät melko pieniksi. Lisäksi Cadillac Cimarron oli huomattavasti arkisempi auto, mitä luksusbrändinä tunnetulta autovalmistajalta oli totuttu näkemään. Siinä oli myös pienen koon ja moottorin sekä erikoisten vaihteistovaihtoehtojen myötä “epä-Cadillacmainen” fiilis.

Myös General Motorsin ja Cadillacin johdot eivät ole peittäneet pettymystään autoa kohtaan. General Motors on joskus jopa myöntänytkin, että Cadillac Cimarron oli virhearvio. Toisen tarinan mukaan Cadillacin tuotejohtaja John Howell piti seinällään kuvaa Cimarronista, “jotta Cadillac ei unohtaisi virhettään”.

Toisaalta Cadillac Cimarron toi automerkille haluttuja uudenlaisia vaihtoehtoja mallistoon. Vaikka tuotantomäärät jäivätkin odotetusta, auto myi kuitenkin suhteellisen hyvin, tuoden Cadillacille uusia asiakkaita etenkin nuorista kuluttajista. Ja pitäähän sekin muistaa, että jos Cadillac olisi saanut itse päättää, Cadillac Cimarron olisi pysynyt tuotannossa vielä ainakin tovin pidempään.

Cadillac Cimarronin jälkipuheissa ei voi olla mainitsematta Aston Martin Cygnetia. Näiden kahden auton lähtökohdat ja lopputulema muistuttavat hyvin paljon toisiaan.

Oliko Cadillac Cimarron 1980-luvun Aston Martin Cygnet?

Vaikka voisi helposti kuvitella, että autovalmistajat oppivat sekä omista, että myös kilpailijoidensa virheistä, näin ei kuitenkaan aina ole. Samanlaisia virheitä on toistettu myös Cadillac Cimarronin jälkeen, ja todennäköisesti tullaan toistamaan myös tulevaisuudessa.

Vähän samanlainen tapaus löytyy vuodelta 2010, jolloin luksusautona tunnettu Aston Martin lähti haalimaan ostajia uudesta segmentistä, ja automerkin valikoimaan tuli poikkeuksellisen pienikokoinen auto. Tämäkin auto oli pohjimmiltaan vain automerkkien välistä yhteistyötä, sillä Aston Martin Cygnet pohjautui Toyota IQ -malliin.

Aston Martin Cygnetissa oli lähtökohdiltaan paljon yhteistä Cadillac Cimarroniin. Luksusvalmistaja tekee sille omituisen auton, joka ei ole oikein millään mittarilla edes luksusvalmistajan omaa tekoa, vaan halvemmaksi profiloituneen brändin auto. Lopputulemana on omituinen auto, joka muistetaan historiassa ei niin hyvässä valossa.