Koeajo: Toyota Auris 1.8 Hybrid Active – edes vanteet eivät pelastaneet

Koeajettua Toyota Auris 1.8 Hybrid Activea vuodelta 2016 ei voinut olla vertaamatta kolmea vuotta uudempaan Corollaan.

Käytettyjen autojen koeajoissa on sellainen ylimääräinen suola, että välillä ajoon tulee vähän uudempaa, joskus vähän vanhempaa ajoneuvoa. Joskus lyhyen ajan sisään koeajetut autot voivat olla myös hyvinkin läheistä sukua toisilleen, mikä antaa vielä oman lisämausteen koeajamiselle.

Näin kävi taannoin, kun koeajoon tuli lähes peräjälkeen Toyota Corolla Touring Sports 1,8 Hybrid Active vuodelta 2019 ja Toyota Auris Touring Sports 1.8 Hybrid Active vuodelta 2016 – nimenomaan tässä järjestyksessä koettuna. Kaksi hyvin identtistä autoa vain muutaman vuoden heitolla, muten kuten kohta näette, fiilis autosta voi vaihdella todella paljon.

Toyota Auris ja Corollalta jääneet saappaat

Edellisessä Toyota Corollan koeajossa kävimme lyhyesti läpi Corollan historiaa. Toyota Corolla on brändi, joka tunnetaan lähes koko maailmassa kaikenikäisissä autoilijoissa. Lisäksi Corolla on tarkoittanut yleensä melko pomminvarmaa laatua. Ei välttämättä mukavuutta tai tyylikkyyttä, mutta Toyota Corolla on kestänyt isältä pojalle, ja tästä syystä autot pitävät jälleenmyyntiarvonsakin kovin mallikkaasti.

Vaikka Corolla on Toyotalle huima brändi, on Toyota joskus halunnut ottaa vähän taukoa mallinimen käyttöön. Jostain kumman syystä Toyota halusi painaa Corolla-mallinimeä alas 11. ja 12. sukupolven aikana, jolloin Toyota halusi panostaa mallinimeen Auris. Auris jäi kuitenkin mallinimenä unholaan vuoden 2018 päätteeksi, jolloin Toyota siirsi pelimerkkinsä taas tutun Corollan puoleen.

Toyota Auriksen historia on oikeastaan kaksiosainen. Se tuli myyntiin vuonna 2006, kun Toyota päätti siirtyää hatchback-korimallisen Corollan kulkemaan nimellä Auris. Seuraavan, vuonna 2013 julkistetun sukupolven kohdalla myös farmarimallit saivat nimen Auris, kun Corolla tarkoitti enää porrasperäistä mallia. Vuonna 2018 julkaistu 12. sukupolvi jätti taas Auris-nimen unholaan, ja mallisto tunnettiin yleisesti Corollana.

Toisen sukupolven Auris vai 11. sukupolven Corolla?

Koeajoyksilömme tulee siis vuosimallia 2016, eli se on ehtinyt kokea vuonna 2015 tulleen faceliftin. Virallinen mallinimi autolle on Toyota Auris Touring Sports 1.8 Hybrid Active, jossa Touring Sports tarkoittaa toyotaksi farmarimallia. Auton 1,8-litrainen bensiinimoottori on niin sanottu täyshybridi, eli sitä ei voi ladata, mutta hybriditekniikan ansiosta auto kulkee välillä sähkön voimin.

Lue myös: Opi termit: miten eroavat hybridi, kevythybridi, lataushybridi ja sähköauto?

Sattumalta tekniikka on meille tällä kertaa hyvinkin tuttu, sillä moottorivaihtoehto oli käytännössä sama, mitä aiemmin koeajamamme Corollan konepellin alta löytyi. Hieman harvinaisemmin, tällä kertaa moottoriversioista vanhempi pesi uudemman tehoissa. Aurikseen oli valittu kaikista tehokkain, 100 kilowatin (136 hevosvoimaa) moottori, kun Corollan kanssa saimme tyytyä 90 kilowattiin (122 hevosvoimaa).

Tämä on vähän tulkinnanvarainen kysymys, ajoimmeko nyt toisen sukupolven Aurista, vai 11. sukupolven Corollaa. Auris-nimestä huolimatta kyseessä on legendaarisen Corolla-sukupuun yksi haara. Auris ei selvästikään ole päässyt geeneistään eroon, vaan auto on ihan ehtaa Corollaa – hyvine kuin huonoine puolineen.

Yksi Corollan “huono puoli” on sen aika tavanomainen ulkonäkö, mikä osuu myös Aurikseen. Siinä missä aiemmin koeajamamme 12. sukupolven Corolla oli oikesti jopa vähän hieno, Auris on muotoiltu rauhallisemmin. Rauhallisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että auto ei ole erityisen hieno tai huomiota herättävä, mutta toisaalta ei sitä voi rumaksikaan haukkua. Kultaista keskitietä – eli ehtaa Corollaa siis.

Koeajoauton rankka historia

Yksi ero tässä jatkuvassa Corollan ja Auriksen välisessä vertailussa tulee myös siitä, että Auris on selvästi enemmän elämää nähnyt yksilö. Vuosimallin 2016 autona sillä on jo vähän elämää ja entisiä omistajia takana, mikä näkyy osaltaan auton kunnossa. Mielenkiintoista auton historiassa on myös se, että se on tullut Suomeen Ruotsin kautta.

Eletty elämä näkyi Auriksessa enemmän ulkoisina yksityiskohtina. Auton keulasta löytyi jonkin verran kiveniskemiä, ja takapäästä jonkinlainen pieni parkkipaikkakolhu. Hanskalokero oli sekin hieman lähtenyt sijoiltaan, mutta kehujen arvoista oli kuitenkin se, että esimerkiksi penkit olivat pysyneet poikkeuksellisen ryhdikkäinä. Joskus näissä yli 200 000 kilometrejä veivatuissa autoissa penkit on valitettavasti jo piereskelty puhki.

Yksi yllätys löytyi pyörimästä auton alta – peräti neljään kertaan. Toyotan ulkonäköä oli pyritty parantamaan Lexuksen alumiinivanteilla. Jos joku ei tätä tiedä, niin Toyota ja Lexus kuuluvat samaan konserniin, joten vannelaina ei ole täysin tuulesta temmattu.

Vanteet oli merkistä päätellen lainattu konsernin muista ajoneuvoista.

Koeajo ei tuota yllätyksiä

Koeajorundimme oli tietoisesti pääasiassa kaupunkiolosuhteissa – onhan hybridit yleensä omimmillaan tämänlaisessa ympäristössä. Kaupunkiajossa ajo oli vuorotellen niin äänetöntä ajoa sähköllä kuin myös vähän äänekkäämpää menoa polttomoottorilla.

Maantiellä ajaessa sähköllä liikkumisen ilosta ei juuri päästy nauttimaan – ainakaan tietoisesti. Tämän auton ajotietokoneesta ei voinut seurata uudemman Corollan tyyliin yhtä kauniisti voiman liikkumista.

Ajotietokone ja mittaristo on Toyota Auriksessa varsin perinteistä mallia.

Ajo-ominaisuudet Toyotassa ovat tuttuun tapaan tasaista keskilaatua. Kaikista terävimmäksi ja jämäkimmäksi Toyota Aurista ei voi ohjauksesta kehua, mutta toisaalta kykenee kyllä hakkaamaan monet halvemmat kilpailijansa.

Viimeistely ei ole totuttuun tapaan ole parhaimmasta päästä. Etenkin auton sisustassa käytetyt materiaalit tuntuvat olevan kovaa (mutta kestävää) muovia, jolla on paha tapa vähän natista ajon aikana. Niin ikään rengasmelu onnistuu sekin tunkeutumaan kabiiniin.

Etupenkit olivat säilyttäneet ryhtinsä erinomaisesti, vaikka autolla oli veivattu jo yli 200 000 kilometriä.

Kaikesta huolimatta käytännöllisyyttä

Jos ajomukavuudet ja viimeistelyt eivät ole Toyotan terävintä osaamisaluetta, käytännöllisyys on ollut tavallisesti Toyotan prioriteettilistan kärkipäässä. Sen huomaa myös Toyota Auriksen sisätiloista, sillä siellä jokainen kytkin on sijoitettu fiksusti ja helposti käytettäväksi. Mitään kytkimiä ei ole asetettu “piiloon”, ja perinteiset nappulat ovat naurettavan helppoja kytkeä päälle ja pois jopa ajon aikana.

Pienen kauneusvirheen tähän ajattelumalliin tuo kuitenkin kosketusnäytöllinen multimedialaite, jonka painallusten kanssa oli vähän haasteita välillä. Esimerkiksi radion äänenvoimakkuuden säätäminen kosketusnäytöstä on huomattavasti vaikeampaa kuin perinteisestä rullasäätimestä.

Multimedialaite jakoi mielipiteitä. Vaikka laitteesta löytyi Bluetooth-ominaisuus, oli se silti vähän vanhantava.

Muutenkin multimedialaitteen käyttöliittymä tuntui vähän vanhahtavalta. Multimedialaitteen eduksi voidaan kuitenkin nostaa mm. Bluetooth-valmius, jota ilman ei nykypäivänä tahdo enää pärjätä – kiitos nykypuhelimista kadonneiden AUX-liitäntöjen.

Auton iän pystyi näkymään myös takapenkiltä – tarkemmin sanottuma sen pienehköistä tiloista. Autot tuppaavat kasvamaan ajan myötä aina edeltäjiään isommiksi, joten nykyisten 2020-luvun standardien mukaan Toyota Auriksen takapenkki on ahdas aikuisille. Ero sukupolvea uudempaan Corollaan on kirjaimellisesti valtava.

Takapenkillä on tilaa jälkipolville ihan mukavasti, mutta aikuisille takamatkustajille tilat käyvät nopeasti ahtaaksi.

Toisaalta, nämä Toyota Auriksen sisätilat on suunniteltu 2010-luvun alkupuolella. Ja lisäksi, jos joku vannoutunut Toyota-fani on halunnut itselleen tilavan farmariauton, on hän päätynyt todennäköisesti valitsemaan Toyota Avensiksen.

Muuten auton käytännöllisyys on hyvällä tasolla. Lapsiperheelle takapenkinkin tilat lienevät riittävät ja tavaratilaa riittää farmariauton kontissa. Jonkun urbaanin legendan mukaan Toyota suunnittelee autot käytännöllisyys edellä, minkä takia ulkonäkö voi olla vaatimaton, mutta sisällä kaikki toimii kuten pitää. Toyota Aurista koeajassa tämä urbaani legenda on sinänsä helppo allekirjoittaa.

Poikkeuksellisen pitkät kolme vuotta

Koeajon päätyttyä on hyvää aikaa pohtia Toyota Auriksen nykytilaa. Mitä tämä lyhyt, kahden sukupolven mittainen sivuhaara Corolla-tarinassa meille jätti?

Toyota Auris on riittävä auto monen lapsiperheen tarpeisiin. Etenkin farmarina se ajaa jopa sen kuuluisan “ykkösauton” tehtävän monissa perheissä. Lisäksi Toyota Aurikselle voi antaa pisteitä hybriditekniikasta, jossa se pärjää ikäisekseen erinomaisesti. Toisaalta Toyotan erinomaisen jälleenmyyntiarvon ansiosta samalla rahalla saisi kenties joltain toiselta merkiltä tuoreempaa hybridiä alle, joten vuosimallia ei kannata tuijottaa liikaa.

Emme voi myöskään välttyä siltä ajatukselta, että miten suuri ero parilla hassulla vuodella voi lopulta olla autokaupassa. Vaikka kahden lähes peräjälkeen koeajotun Toyotan välissä on vain kolme vuotta (2016 vs 2019), tuntuu tämä kolme vuotta poikkeuksellisen suurelta hypyltä ajassa eteen- tai taaksepäin. Uudempi Corolla vei lähes jokaisella osa-alueella edeltävää Aurista – joskin tämän hypyn voi todeta myös Corollan selvästi kalliimmasta hintalapusta.

Toyota Auris 1.8 Hybrid Active oli varsin asiallinen auto, mutta se tuntui välillä poikkeuksellisen vanhalta. Kunhan aikaa kuluu enemmän, onkin mielenkiintoista päästä näkemään, miten käy Auriksen arvostuksen. Nyt se on vielä joten kuten “pinnalla”, koska tuotannon loppumisesta on sen verran vähän aikaa, mutta miltä Auris-kokeilu näyttää parin vuosikymmenen päästä? Aika näyttää.