Opel Signum – Erikoinen ulkomuoto pilasi muuten asiallisen auton

Vaikka ulkonäöstä sitä ei uskoisi, Opel Signumin piti olla saksalaisvalmistajan huippumalli, joka ottaisi Opel Omegan paikan mallistossa.

Vuonna 2003 Opel oli merkittävien muutosten edessä. Vielä tuolloin malliston huipulla olleen toisen sukupolven Opel Omegan valmistus oli juuri lakannut, ja autovalmistaja tarvitsi pöytään uuden lippulaivamallin.

Haasteita kuvioon toi se, että Omegan seuraaja tulisi muuttumaan merkittävästi edeltäjästään. Opel Omega oli Opelin malliston viimeinen takavetoinen mohikaani, mutta seuraajan tulisi olla etuvetoinen. Tämä oli merkittävä ero, sillä Omega kilpaili aikoinaan samoista markkinoista takavetoisten BMW:n 5-sarjan ja Mercedes-Benzin E-sarjan kanssa.

Opelilla oli mallistossa jo vuotta aiemmin julkaistu ja hyvin vetävä Opel Vectra C, joka sai kunnian toimia teknisten ratkaisujen luovuttajana Opelin uudelle lippulaivamallille. Näin syntyi Opel Signum, joka oli käytännössä venytetty Vectra.

Signum vai Vectra?

Uusi Opel Signum näyttää hyvin vahvasti Vectralta, sillä esimerkiksi auton keula on kopioitu suoraan pikkuveljeltä. Signum näytti jopa niin paljon Vectralta, että joku saattoi luulla sitä Vectran hatchback-versioksi. Tämä ei ollut sinänsä mitenkään uusi temppu Opelilta, sillä olihan aiemminkin Opel Senator lähinnä venytetty ja paremmin varusteltu versio Opel Rekordista tai Omegasta.

Senator ja myöhemmin Omega näyttivät kuitenkin ulkoisesti malliston lippulaiva-autoilta, sillä ne olivat pitkiä ja isokokoisia, sekä niissä oli porrasperäinen kori. Tällaisina me olemme tottuneet näkemään edustusautot ja esimerkiksi Mercedeksen S-sarja tai BMW:n 7-sarja ei ole juuri muita korimalleja tarjonnutkaan.

Opel Signum vuorostaan oli viistoperäinen hatchback – ainakin paperilla. Monet autoilijat näkivät Signumissa jopa “pienen farmariauton” aineksia. Jotain tästä mielikuvasta kertonee sekin, että tätä kirjoittaessa Nettiautossa on myynnissä 11 kappaletta Opel Signumeita, ja niistä 4 – siis yli kolmannes on merkattu myyjän toimesta farmariksi.

Signumissa tilaa riittää

Vaikka Opel Signumin ulkomuoto näyttääkin ehkä vähän hassulta, sillä on kuitenkin ison auton elkeet. Signum perustui farmari-Vectran pohjalevyyn, mikä takasi sille hyvinkin pitkän akselivälin. Akselivälin suhde kokonaispituuteen oli 61 prosenttia.

Koska Signumissa oli farmari-Vectran pohjalevy, muttei varsinaista isoa farmariauton peräkonttia, autoon saatiin huikeat sisätilat. Etenkin takapenkin jalkatilojen osalta Signum pesi mennen tullen Vectran. Tämä oli myös se syy, miksi Signum oli oma erillinen mallinsa, eikä mikään “hatchback-Vectra”.

Pitkä akseliväli mahdollisti lopulta sen, että Signumissa sisätilojen pituus on peräti 8 senttimetriä Vectraa pidempi. Takapenkeillä jalkatilan lisäksi myös istuimet säätyivät rutkasti tavallista autoa paremmin. Kahta sivuistuinta voitiin siirtää peräti 13 senttimetriä, ja lisäksi selkänojan kulmaa voitiin säätää myös yksilöllisesti 30°, minkä olisi määrä tarjota jopa limusiinitasoisen mukavuuden takamatkustajille.

Takaistuimien säädöt eivät tulleet täysin ilmaiseksi, sillä mitä enemmän takamatkustajat halusivat jalkatilaa, sitä pienemmäksi kävi takakontin tilavuus. Tavaratilaa oli 365 litraa takaistuinten ollessa takimmaisessa asennossa. Vertailun vuoksi Vectrassa tavaratila oli 500-litrainen.

Tilan lisäksi Opel Signum oli mukava auto ajaa. Pitkä akseliväli teki autosta jykevän ajaa. Joidenkin autotoimittajien mukaan auto tuntui maantiellä kokoaan isommalta, mikä on siis tietenkin kehu autolle. Alustaa olikin säädetty Vectraa urheilullisemmaksi. 

Tekniset ratkaisut vähemmän yllättävästi Vectrasta

Tekniikka autossa oli lähes yks yhteen Opel Vectrasta. Moottorivaihtoehtoja oli runsaasti. Pienin moottorivaihtoehto oli 1.8-litrainen bensiini ja suurin 3.2-litrainen V6-bensiini. Toki moottorivaihtoehtojen ykkösenä voidaan pitää 2.8-litraista turboahdettua V6-bensiiniä, joka tarjosi viimeisinä mallivuosina peräti 184 kilowatin (250 hevosvoiman) tehon ja kiihtyi manuaalivaihteisena nollasta sataan 7,0 sekunnissa.

Bensiinimoottorien lisäksi Signumia sai myös erilaisilla dieselmoottoreilla, joista osa oli Opelin silloisen omistajan General Motorsin vuoksi Fiatin tekemiä. Dieselien puolella huipulla oli 3.0-litrainen V6 CDTI, josta irtosi 135 kilowattia (184 hevosvoimaa).

Opel Signumia tarjottiin sekä manuaalina, että automaattivaihteisena. Vaihteistovaihtoehtoja oli myös useita, eli molemmista vaihteistotyypeistä löytyi sekä 5- että 6-vaihteiset versiot. Lisäksi historian kirjojen mukaan Signumiin oli saatavilla myös 5-vaihteinen robottivaihteisto. Kaikki autot olivat etuvetoisia, eli neliveto ei ollut saatavilla.

Varustetasoja Opel Signumissa oli neljä: Comfort, Sport, Elegance ja Cosmo. Autot olivat pääsääntöisesti melko hyvin varusteltuja, sillä olihan Signumin määrä olla Opelin malliston lippulaivamalli. Varustelista ei tietenkään pärjää saman kokoluokan Mersuille, Audeille ja Bemareille, mutta harvemmin Signumista puuttui mitään oleellisia varusteita.

Edes facelift ei tuonut Signumille suosiota

Suomessa Opel Signum jäi harvinaiseksi autoksi. Sen hintalappu oli Opel Vectraa suurempi, joten suomalaiset valitsivat autokseen mieluummin Vectran. Saksassa tilanne oli hieman parempi, mutta sielläkin Opel Signumin myynti oli jonkinasteinen pettymys. Myyntiluvut laskivat vuosi vuodelta.

Opel reagoi heikohkoihin myyntilukuihin nopeasti, sillä auto koki kaksi faceliftiä melko nopeasti, joskin ensimmäinen niistä oli melko vaatimaton. Auton valmistus alkoi helmikuussa 2003 ja faceliftit nähtiin maaliskuussa 2004 ja kesäkuussa 2005.

Suurimmat muutokset olivat lähinnä ulkoisia ja osa niistäkin perustui jälleen kerran Vectran faceliftiin, kuten Vectran ajovalojen muutokset, jotka periytyivät myös Signumiin. Faceliftien yhteydessä moottorivalikoimaa myös muokattiin, eli tarjolle tuli uusia moottoriyhdistelmiä samalla kun vähiten myyntiä saaneet vaihtoehdot poistuivat valikoimasta.

Opel Signumia myytiin vuoteen 2008 asti, kunnes sen valmistus loppui. Valmistuksen loppuminen ei koskenut pelkästään Signumia, vaan myös Opel Vectran historia päättyi samaan hetkeen. Vectran virallinen seuraaja oli Opel Insignia, jota pidetään jossain määrin myös Signumin seuraajana.

Opel Signum – mitä jos?

Koska mikään ei tunnetusti ole jossittelua hauskempaa, Koeajolle.com ei malta olla jossittelematta Opel Signumin tarinaa. Miltä tarina olisi näyttänyt, jos Opel Signum olisi suunniteltu hieman konservatiivisemmaksi lippilaivamalliksi Opelille?

Auto itsessään ei ollut huono – päin vastoin. Vectra C myi hyvin ja se oli autona ihan onnistunut, joten miksei sama konsepti olisi toiminut myös Opel Signumissa. Olihan toisaalta Opelin lippulaivamallit aiemminkin perustuneet hieman venytettyyn versioon pienemmistä malleista, joten mallilainaaminen oli todettu onnistuvaksi tavaksi toimia.

Lisäksi Opel Signum sai positiivista palautetta niistä yksityiskohdista, joista suunniteltiin sen menestysvalttia. Esimerkiksi takapenkin tilat ja penkkien säätömahdollisuudet olivat jotain sellaista, mitä kilpailijat eivät kyenneet tarjoamaan. Siinä Opel Signum otti varmasti niskalenkin muista omassa kokoluokassaan. Eikä myöskään auton ajo-ominaisuudetkaan ollut mitenkään huonoja.

Sen sijaan auton ulkomuoto on kaikella rakkaudella sanottuna erikoinen. Auto näyttää farmarilta, kuitenkaan olematta sitä. Myös tavaratilan koko on Vectraa pienempi, kun takapenkin jalkatilat maksimoidaan. Opel Signum sai siis farmarin epäseksikkään ulkomuodon ilman farmarin käytännöllisyyttä.

Jos muistellaan sitä, että Signumin edeltäjä Omega kilpaili samoista markkinoista BMW:n 5-sarjan, Mersun E-sarjan ja Audi A6:n kanssa, niin Signum jäi auttamatta näille autoille ulkonäössä ja brändissä. Siinä missä kilpailijoiden ajoneuvot olivat isokokoisia ja maskuliinisia, Opel Signum poikkesi merkittävästi massasta – mikä ei ollut tässä yhteydessä hyvä asia.

Mikäli Opel Signum olisi muotoiltu perinteisemmin sedaniksi, olisi tämä auto voinut saada huomattavasti enemmän suosiota, jonka avulla se olisi voinut kilpailla muita saksalaismerkkejä vastaan. Nyt villi ulkonäkö karsi varmasti ostajakuntaa ja oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että Signumin historia jäi vain viiden vuoden ikäiseksi.

Ehkä meidän ei tarvitse jossitella, sillä Vectran ja Signumin seuraajaksi tullut Opel Insignia tehtiin hyvin pitkälle tällä jossittelemallamme reseptillä. Samainen Opel Insignia voitti lähes heti Vuoden auto 2009 -tittelin, mikä ei varmasti ollut sattumaa.