Ponttooni-Mersut palauttivat Mercedes-Benzin takaisin loistoaikoihin

Ponttooni-Mersulla tarkoitetaan useita Mercedes-Benzin 1950- ja 60-luvuilla valmistamia autoja, jotka perustuivat itsekantavaan koriin.

Automaailma tuntee lukuisia erilaisia lempinimiä, joista valtaosa käsittelee yleensä yhtä tiettyä mallia. Koeajolle.com on esitellyt aiemmin sellaisia vahvan lempinimen autoja kuin Pyhimys-Volvo, Junakeula-Volkkari, Hävittäjä-Ford, Rättisitikka, Proto-Sisu ja Kartano-Volvo.

Joskus yksi lempinimi voi kuitenkin kattaa useita erilaisia ajoneuvoja – joskin yleensä näiden autojen välillä on joku selkeä linkki. Saksalaisvalmistaja Mercedes-Benzin kohdalla hyvä esimerkki tulee lempinimestä Ponttooni-Mersu, jolla viitataan useisiin vuosien 1953–1963 välillä valmistettuihin Mercedes-Benz-henkilöautosarjoihin.

Kuten aina, lempinimellä on jonkinlainen perä. Ponttooni-Mersun tapauksessa se liittyi täysin uuteen ponttoonimaiseen ulkoasuun, joka vei samalla Mercedes-Benzin ohella myös muut autovalmistajat täysin uuteen aikakauteen.

Sodasta toipuva Mercedes-Benz

Kuten historiasta tiedetään, Saksa oli keskeinen osapuoli toisessa maailmansodassa, jonka se hävisi. Häviö vaikutti merkittävästi moniin saksalaisiin yrityksiin, sillä monet niistä olivat olleet jollain tavalla edesauttamassa Saksan sotilasmahtia. Yritysten tuotantoihin tuli taukoja, ja joskus ne joutuivat valmistamaan hetkellisesti hieman poikkeuksellisia tuotteita.

Tämä koski myös Mercedes-Benziä, jonka henkilöautotuotanto meni toisen maailmansodan päättymisen jälkeen pariksi vuodeksi jäihin. Autoja Mercedes-Benz pääsi kyllä valmistamaan, mutta ne olivat pääasiassa jo vuonna 1935 tuotannossa aloittaneen Mercedes-Benz 170 V W136:n hyötyajoneuvoversioita.

Varsinainen henkilöautotuotanto pääsi alkamaan vasta vuonna 1947, jonka jälkeen Mercedes-Benz luotti yhä sotaa edeltäneeseen W136-mallistoon – joskin pienin muutoksin. Ensimmäinen uusi malli nähtiin vuonna 1951, jolloin esiteltiin luksusauto nimeltä Mercedes-Benz W187. Vaikka se muistutti rakenteeltaan paljon W136-mallistoa, oli se ensimmäinen kuusisylinterinen Mercedes-Benz toisen maailmansodan jälkeen.

Itsekantavien korien aikakauteen

Kuusisylinterisenä luksusautona Mercedes-Benz W187 ei tavoitellut asiakkaiksi kovin suuria massoja, joten halvempaa ja sitä kautta suuremmalle yleisölle markkinoitavaa autoa saatiin odottaa hieman pidempään – aina vuoteen 1953 asti. Silloin esiteltiin uusi Mercedes-Benz W120, jota voidaan pitää jonkinlaisena E-sarjan ensimmäisenä mallina.

Uusi W120 erosi täysin kaikista edellisistä Mercedes-Benzeistä niin ulkoisesti kuin myös teknisesti. Uudet tuulet liittyivät pitkälti auton itsekantavaan koriin, eli monokokkiin. Aiemmat Mercedes-Benzit ja monet muut aikakautensa ajoneuvot olivat niin sanottua erillisrunkoista rakennetta, jossa on oma sisäinen runko, esimerkiksi putkikehikko, jonka päällä oleva kuori ei kanna rakenteen kuormaa.

Itsekantava kori mullisti nopeasti koko autoteollisuuden. Teräslaatujen parantuminen mahdollisti autovalmistajille itsekantavan korin käytön, ja tällä muutoksella oli nopeasti monia etuja. Monet eduista liittyivät taloudellisuuteen, sillä kevyt korirakenne takasi autolle kilpailuetua pienemmällä kulutuksella, mutta myös valmistuskustannukset pysyivät usein edullisina.

Lisäksi itsekantavan korin etuihin voidaan lisätä parantunut kolariturvallisuus sekä paksumman pohjalevyn ansiosta pienentynyt melu, mikä lisäsi taas autoilun mukavuutta. Haittatekijöinä toki autojen kolarikorjaaminen vaikeutui ja mm. ruostevauriot alkoivat kiusaamaan autoja entistä enemmän, kun enää ei voitu vaihtaa samaan tapaan yksittäisiä pisteosia.

Ponttooni-Mersuja joka lähtöön

Nämä uudet itsekantavalla korilla varustetut Mercedes-Benzit saivat nopeasti lempinimen Ponttooni-Mersu, jolla viitattiin auton ponttoonimaiseen ulkonäköön. Hyvin nopeasti Mercedes-Benzin mallisto kuitenkin laajeni uusien mallien myötä, joissa käytettiin niin ikään ponttooniin viittaavaa lempinimeä.

Seuraava Ponttooni-Mersu esiteltiin vuonna 1954, jolloin päivänvalon näki W120-koriin pohjautunut ylellisempi W180. Se oli 170 mm W120-mallia pidempi, ja tästä pituudesta 100 mm meni isomman 2,2-litraisen 6-sylinterisen moottorin vaatimaan lisätilaan. Loput 70 mm käytettiin vuorostaan takamatkustamoon, jossa matkustajien jalkatilaa saatiin kasvatettua. Auto oli saatavilla coupena ja sedanina.

Heti seuraavana vuonna julkaistiin Mercedes-Benz 190 SL, joka ulkoisesti muistutti 300 SL-roadstermallia, mutta perustui todellisuudessa lyhennettyyn W120:n alustaan. Mercedes-Benz 190 SL käytti kuitenkin 300 SL:n pyöräntuentaa, korimuotoilua ja sisustaa. Auton moottori oli 1,9-litran nelisylinterinen M121-moottori, joka otettiin 1956 matalampiviritteisenä käyttöön W120:n seuraaja W121-sarjan 190-mallissa.

Vuonna 1956 syntyi eräänlainen W121- ja W180-mallien risteytys nimeltään Mercedes-Benz W105. Siinä oli W180-mallista tuttu pidennetty moottoritila ja moottori, joka oli yhdistetty muuten W120-mallin koriin. W105:ssä akseliväli oli siis pidempi kuin W120-mallissa, mutta lyhempi kuin W180 ja W128-sarjojen.

Tässä kaikki Ponttooni-Mersut!

Mercedes-Benz pelasi äärimmäisen fiksusti Ponttooni-Mersun kanssa, sillä samasta autosta saatiin loihdittua liki täydellinen automallisto kaikenlaisiin tarpeisiin. Perusmalliin perustuvia sarjoja saatiin monipuolistettua ottamalla käyttöön lisää moottoreita ja venyttämällä runkoa.

Kuusisylinteriset mallit saivat pidemmän nokan ja S-malleissa myös pidemmän matkustamon, mikä tarjoaa enemmän jalkatilaa. Lisäksi kehitettiin kuusisylinterinen coupe ja avoauto, ja nelisylinterisen sedanin lyhennetty pohjalevy muokattiin myös Mercedes -Benz 190 SL -roadsterin rakenteeksi.

Ponttooni-Mersun koreja oli siis periaatteessa viisi eri mallia yhteensä neljällä eri akselivälillä: tarjolla oli kolme eri akselivälin pituista sedania sekä coupe- ja cabriolettiversio lyhennetyllä kuusisylinterisellä korilla. Myös moottorivalikoima oli suhteellisen kattava, sisältäen niin bensiini-, mutta myös aikakaudelle vähemmän tyypillisiä dieselmoottoreita.

• Nelisylinteriset sedanit — 265 cm akseliväli
  • 1953-1962 W120 bensa – 180, 180a, 180b, 180c
  • 1953–1962 W120 diesel – 180D, 180Db, 180Dc
  • 1956–1961 W121 – 190, 190b, 190d, 190Db
• Kuusisylinterinen sedan – 275 cm akseliväli
  • 1956–1959 W105–219 _
• Kuusisylinteriset sedanit — 282 cm akseliväli
  • 1954–1959 W180 – 220a, 220S
  • 1958–1960 W128–220SE _
• Kuusisylinteriset coupé / cabriolet – 270 cm akseliväli
  • 1956–1959 W180–220S 
  • 1958–1960 W128–220SE 

• Nelisylinterinen roadster (valinnaisella kovakattoisella) – 240 cm akseliväli
  • 1955–1962 R121 – 190 SL

Oheisesta taulukosta voit katsoa vielä kaikki Ponttooni-Mersujen mallit, moottorit ja tuotantovuodet.

Malli	1953	1954	1955	1956	1957	1958	1959	1960	1961	1962	1963
W120 180	M136
W120 180a					M121
W120 180b							M121
W120 180c									M121
W120 180D	OM636
W120 180Db							OM636
W120 180Dc									OM621
W121 190				M121
W121 190b							M121
W121 190D						OM621
W121 190Db							OM621
R121 190 SL			M121
W105 219				M180
W180 220a		M180
W180 220S				M180
W128 220SE						M127
W180 220S Coupe/Cabriolet				M180
W180 220SE Coupe/Cabriolet						M127

Lue myös: Mercedes-Benz W116 – Öljykriisi kiusasi ensimmäistä Ässä-Mersua

Ponttooni-Mersun perintö

Ponttooni-Mersut olivat tuotannossa melko tavanomaisen ajan, eli kymmenisen vuotta – joskin mallisto syntyi ja loppui porrastaen. Tässä ajassa niitä valmistettiin yhteensä suht kunnioitettavat 584 254 kappaletta.

Ponttooni-Mersujen seuraaja on niin ikään vahvan lempinimen omaava auto, sillä valtikka siirtyi 1960-luvun alussa Mercedes-Benz W110- ja W111-malleille, jotka tunnetaan myös nimellä Siipi-Mersu. Suuremmat kuusisylinterisellä moottorilla varustetut W111:t aloittivat tuotannossa vuonna 1959 ja coupet 1961. Pienempi W110 taas tuli tuotantoon vuonna 1961.

Kaiken kaikkiaan Ponttooni-Mersu oli onnistunut auto. Se oli loppujen lopuksi laadukas, vaikkakin käyttikin uudenlaista tekniikkaa. Teknisiä ongelmia ei ollut häiritsevästi, mutta Ponttooni-Mersun tarjoama kyyti oli omaa luokkaansa. Lisäksi Ponttooni-Mersu palautti Mercedes-Benzin pitkän tauon jälkeen luksusautoihin ja kuusisylinterisiin moottoreihin.