Kolhin autoani – onneksi autossa oli kasko, sillä kalliiksi tuli

Kerroimme aiemmin, miten Opel Astramme koki kovia. Nyt keskiössä on vahinkojen korjaaminen, jonka hintalappu pääsi yllättämään.

Kerroimme aiemmassa artikkelissa, miten Käyttökokemuksia-juttusarjan Opel Astra K Innovation Plus koki taannoin kovia. Ajoimme autolla pienen kolhun, josta jäi säikähdyksen lisäksi myös pieniä ulkoisia vaurioita molempiin ajoneuvoihin.

Tässä artikkelissa jatkamme tarinaa. Tällä kertaa keskiössä on vaurioiden korjaaminen vakuutusyhtiön kautta, sillä autossamme oli onneksi kaskovakuutus. Sille tulikin tarvetta, sillä vahingon korjaamisen hintalappu löi meidät ällikällä.

Lyhyt kertaus – mitä kävi?

Otetaan alkuun lyhyt ja nopea kertaus aiemmasta artikkelistamme. Ajoimme Käyttökokemuksia-autollamme pienen kolarin tai liikennevahingon – mitä termiä nyt tahtookaan tilanteesta käyttää.

Tullessamme väistämisvelvollisena parkkipaikalta tielle, emme huomanneet tulevaa autoa, jonka kanssa tuli pienehkö kontakti. Nopeudet eivät olleet kovia, eikä kontakti ollut suuri, joiden ansiosta henkilövahingoilta vältyttiin, mutta molemmat ajoneuvot kokivat tilanteessa kuitenkin kovia.

Päällimmäinen fiilis Opel Astran kolarivaurioita katsellessa oli helpotus. Vaikka tilanne näytti hurjalta, mutta loppujen lopuksi vauriot olivat melko minimaalisia. Opelin logosta katosi alaosa, maski halkesi, puskuriin tuli kaksi pientä halkeamaa ja puskurin ritilät kokivat nekin kovia – puhumattakaan sitten puskuriin ilmestyneistä naarmuista.

Vaikka vauriolistalle tuli useampi “bullet point”, lopulta vahingon jäljet kuitenkin yllättivät pienuudellaan. Ilmeisesti nykyautojen muoviset keulaosat joustavat yllättävänkin paljon tositilanteessa, ja vaikka ne painautuisivat syvästikin kasaan, ne palautuvat melko hyvin takaisin alkuperäiseen muotoonsa.

Lisäksi pystyimme huokaisemaan helpotuksesta, kun mitään kallista auton keulasta ei hajonnut. Nykyautolle tyypillisesti Opel Astramme on varustettu hienolla teknologialla, kuten LED-matriisivaloilla, kuolleen kulman tunnistimilla ja etuparkkitutkilla. Nämä kaikki käyttävät erilaisia antureita toimiakseen, mutta kaikki nämä säilyivät tilanteessa ehjinä.

Onni onnettomuudessa oli myös siinä, että viat eivät estäneet autolla ajamista. Loppujen lopuksi nykyautossa on melko helppo saada aikaan sellainen vika, jossa matkanteko jatkuisi hinausauton kyydissä. Osuman ei tarvitse tulla kuin auton pyöriin, tai keulakolhusta jotain auton nesteitä valuisi maahan, nämä molemmat rampauttavat helposti koko auton.

Lue myös: Auto valuttaa nestettä – vuotavan nesteen väri paljastaa lähteen

Vakuutusyhtiölle viestiä

Niin ikään edellisessä artikkelissa puhuimme siitä, miten teimme vakuutusyhtiölle välittömästi vahinkoilmoituksen, jonka kautta sekä oman, että vastapuolen vahinkojen korjaaminen lähti liikkeelle. Autossamme oli suht kattava vapaaehtoinen kasko, joka kattoi vastapuolen auton lisäksi myös oman auton vahingot.

Vahinkoilmoituksen tekeminen hävettää varmasti monia, ja meitä se hävetti vielä keskivertoa enemmän. Olimme juuri kilpailuttaneet omat vakuutuksemme, ja itse asiassa uuden vakuutusyhtiön ensimmäisten laskujen eräpäivät eivät ehtineet edes täyttyä, kun jo ehti sattua ensimmäinen vahinko. Toisaalta tämäntapaisia vahinkoja sattuu Suomessa vuosittain lähes 100 000 kappaletta, joten asiaa on sinänsä turha hävetä.

Sen jälkeen, kun vahinkoilmoitus oli tehty onnistuneesti, jo seuraavana päivänä vakuutusyhtiöstä soitettiin ja kerrottiin seuraavat askelmerkit. Auto tulisi viedä ensiksi vauriokorjaamolle vahinkotarkastettavaksi. Vakuutusyhtiö antoi meille suht pitkän listan vauriokorjaamoista, jotka olivat heidän yhteistyökumppaneitaan. Valinnanvaraa siis riitti.

Vahinkotarkastukseen Hedin Automotivelle

Vauriokorjaamovaihtoehdoista päädyimme aika helposti paikallisen Hedin Automotiven palveluksiin. Syyt valintaan olivat varsin selkeät. Ensinnäkin Hedin Automotive toimii Opelin paikallisena jälleenmyyjänä, mutta myös aiemmat kokemukset liikkeestä ovat olleet hyviä. Itse asiassa vahinkoja kärsinyt auto oli sattumalta ostettu juuri samasta liikkeestä, joskin silloin vielä Veljekset Laakkosen nimellä.

Se jäi vähän avoimeksi, tuliko Opelin korjaamisella virallisen Opel-huollon yhteydessä minkäänlaisia synergia- tai muitakaan etuja. Vakuutusyhtiön puolesta auton olisi saanut viedä vaikkapa paikalliselle Toyota-liikkeellekin, joka olisi korjannut auton kenties tasan yhtä hyväksi. Ainakin henkisesti päätös turvautua merkin omaan liikkeeseen tuntui hyvältä ratkaisulta.

Prosessi toimi niinkin yksinkertaisesti, että ensiksi varattiin aika vahinkotarkastukseen, ja sovittuna ajankohtana auto ajettiin Hedinin vauriokorjaamon pihaan. Itse vahinkotarkastus oli hyvin “päällipuolinen” tapahtuma, jossa auton vaurioita ihmeteltiin parkkipaikalla. Vahinkotarkastaja otti muutamat kuvat talteen ja toimitti jonkinlaisen vahinkoarvion vakuutusyhtiölle.

Samalla sovittiin jo varsinainen korjausaika, joka syystä tai toisesta venyi peräti kahden viikon päähän. Se ei kuitenkaan meitä haitannut, sillä kuten jo todettua, viat olivat vain kosmeettisia, eivätkä ne estäneet auton käyttöä korjausta odotellessa.

200 euron omavastuu

Olisimme vieneet auton sitten mihin liikkeeseen tahansa, meille lankeava omavastuu olisi ollut jokaisessa vauriokorjaamossa sama. Valitsemaamme vakuutukseen kuului tämäntapaisissa tilanteissa 200 euron omavastuu, joka tuntui tietenkin “suurelta”, vaikka monella muulla omavastuu olisi saattanut olla isompikin – nämähän ovat asioita, joita kannattaa punnita sopivaa vakuutusta etsiessä.

Pientä sisäistä pohdintaa aiheutti se, kannattaako pieniä kosmeettisia vikoja lähteä korjaamaan. Mitä jos malttaisi ajaa jatkossakin hieman haljenneilla auton keulaosilla? Tarvitseeko oman auton olla aina aivan tiptop? Silloin säästäisi omavastuun verran rahaa, eli tässä tapauksessa 200 euroa.

Toisaalta autoon jääneet vauriot vaikeuttaisivat varmasti auton jälleenmyymistä hamassa tulevaisuudessa. Lisäksi korjauttamalla voi olla ainakin varma siitä, ettei vahinko ole aiheuttanut autoon mitään yllättävää vikaa, joka saattaisi paljastua meille pienellä viiveellä. Korjaamalla saisi siis ainakin eräänlaista mielenrauhaa.

Kahden päivän korjaus – ilman sijaisautoa

Kun aika vauriokorjaamolta oli varattu, vahinkotarkastaja tiesi vielä kertoa, että mikäli mitään ei heiltä tai vakuutusyhtiöltä kuulu, niin seuraava steppi on tuoda auto sovittuna aikana korjattavaksi. Jos asiassa nousisi vielä jotain omituista esiin, minuun oltaisiin pikimmiten yhteydessä ennen sovittua korjausta.

Ymmärryksemme mukaan vauriokorjaamo tilasi välittömästi tarvittavat osat autoon. Se jäi vähän avoimeksi, että johtuiko kahden viikon odottelu ensimmäisen vapaan ajan odottelusta, vai kenties tarvittavien osien saapumisesta.

Sen verran vauriokorjaamolla osattiin sanoa jo vahinkotarkastuksen yhteydessä, että urakassa menee todennäköisesti kaksi arkipäivää. Mikäli autoa purkaessa löytyisi jotain piileviä vikoja, mahdollisesti korjausoperaatio voisi venyä silloin jopa neljään päivään, mutta todennäköisesti kaksi päivää riittäisi.

Omaa vakuutukseemme ei kuulunut minkäänlaista sijaisautoa, sillä se olisi kuulunut vasta pykälää kalliimpiin vakuutuksin. Auton vieminen ja jättäminen vauriokorjaamolle aiheutti siis hieman ylimääräistä vaivaa, samalla kun perhepiiristä piti lainata auto käytettäväksi vauriokorjaamon ajaksi. Näissä tilanteissa sijaisauto olisi kieltämättä arkea rutkasti helpottava lisä.

Kolarikorjaus meni hyvin, ei yllätyksiä…

Korjaus meni lopulta kuin oppikirjassa. Auto joutui olemaan vauriokorjaamolla yön yli, mutta reilun vuorokauden jälkeen auto olikin jo valmis noudettavaksi. Kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan, eikä autosta löytynyt mitään ikäviä yllätyksiä.

Auton nouto oli melko simppeli tapahtuma. Käytännössä maksoin itseni ulos 200 euron omavastuulla, ja loput korjauslaskusta jäivät vakuutusyhtiölle. Mitään dokumentteja minulle ei tilanteesta yhtä kuittia lukuun ottamatta jäänyt, eikä auton huoltokirjaan tai muuhun tullut mitään merkintää vierailusta vauriokorjaamolla.

Vahinkotarkastajana toiminut kaveri kertoi kyllä suullisesti, miten homma oli hoitunut. Jo aiemmin mainittujen vaurioiden ohella vaihtoon meni toisen sumuvalon ritilä, jossa oli ilmeisesti ollut jonkinlainen pieni vaurio, jota emme olleet edes huomanneet. Lisäksi puskurin ja maskin takana kulkee jonkinlainen kehikko, joka sekin meni “kuoren alta” vaihtoon.

Lisäksi Hedin Automotiven kaveri vinkkasi minulle auton etupuskurista, että siinä se on maalattu ja sen takia sitä tulee käsitellä aluksi hieman poikkeuksellisesti. Maalatulle pinnalle ei suositella ensimmäisen kahden viikon aikana minkäänlaista maalipinnan vahausta tai pinnoitusta, ja myös auton pesemisessä tulee noudattaa tavallista suurempaa varovaisuutta.

….paitsi yllättävän kova loppulasku!

Myös tapahtuman kokonaislaskusta kolarikorjaaja puhui avoimesti. Kuuleman mukaan ilman vakuutusyhtiön mukanaoloa maksettavaa olisi kertynyt noin 2000 euroa!

Summa on valtava, mutta pienen pohtimisen jälkeen se ei enää ihmetytä. Uusiksi meni siis koko puskuri, useita ritilöitä, maski ja keulamerkki. Näistä puskuri piti vielä erikseen mainita auton väriin. Myös työntekijöiden työpanos maksaa sekin tietenkin jotain.

Jos aluksi 200 euron omavastuu tuntui vähän nihkeältä niellä, niin viimeistään tämän tiedon jälkeen sen maksoikin jo varsin mielellään. Käytännössä omaan lompakkoon kohdistui vain 10 prosenttia vahingon kokonaishinnasta, ja loput saatiin vakuutuksen piikkiin. Vapaaehtoinen kaskovakuutus siis kannatti.

Lisäksi aina voi pohtia sitä, miten suureksi korjauskustannukset nousevat niissä tapauksissa, missä vahingon myötä vaurioitetaan ajovaloumpioita tai auton lukuisia antureita? Silloin vahingot lasketaan äkkiä useissa tuhansissa euroissa.

Mitä tuli opittua?

Niin ikään tässä kohti tuli kiiteltyä myös sitä, että operaatio tuli kuin tulikin tehtyä. Kuten jo edellä todettiin, ehjä auto on tarvittaessa helpompi myydä, samalla kun nyt voi olla varma siitä, että auto on varmasti korjattu kuten pitää.

Yksi tarinan suurimpia oppeja liittyy myös siihen, että auton vakuutukset kannattaa pitää kunnossa – etenkin jos ajaa vähänkin uudemmalla tai kalliimmalla kalustolla.