Citroen C2 VTR – nostalgiaa Sordon ja Ogierin jalanjäljissä

Citroen C2 VTR sattui koeajoon vähän sattuman kautta. Koeajon aikana ei voinut välttyä nostalgialta.

Joskus käyttöömme osuu koeajoautoja ihan puhtaasti sattuman kautta. Mikäpä siinä, otetaan vastaan. Joskus on jopa ihan virkistävää saada auto vastaan täysin yllättäen, etenkin jos auto on ennestään suht vieras. Koeajoon suhtautuu täysin eri tavoin ja kiinnittää eri asioihin huomiota, kun pohjalla ei ole mitään ennakko-odotuksia tai -selvityksiä.

Koeajoauto oli tällä kertaa pohjimmiltaan autohuoltoliikkeen sijaisauto, jonka saimme käyttöömme, kun Käyttökokemuksia-juttusarjan Opel Astra K Innovation Plus kävi määräaikaishuollossa. Parituntisen huollon aikana oli hyvin aikaa perehtyä myös sijaisautoon, joka sattui olemaan Citroen C2 ja vieläpä VTR-mallia.

Nostalgiaa monellakin tavalla

Käytettyjen autojen koeajoissa, ja etenkin vähän vanhemmissa autoissa on mukava verestää vähän vanhoja muistoja ja muistikuvia kyseisestä autosta. Omalta osaltani ranskalaiset automerkit ovat jääneet hyvin pahasti paitsioon, sillä ensimmäistäkään ei ole tullut omistettua ja muutenkin mahdollisuudet päästä ranskiksen rattiin ovat olleet suht harvinaisia.

Sattumalta Citroen C2 on minulle yksi tutuimpia ranskalaisia autoja. Läheisen kaverini äidillä oli juuri tällainen auto joskus silloin, kun näitä myytiin vielä uutena. Kyseinen Citikka sattui olemaan kaverini äidillä omistuksessa juuri silloin, kun pääsimme kaverini kanssa ajokortti-ikään. Toisin sanoen tämä Citroen C2 vei minut mennessään legendaariseen kesään, jolloin täytin 18 vuotta. Oi aikoja.

Toinen muisto Citroen C2:sta tulee aiheesta, johon minulla ei aivan yhtä henkilökohtaista kosketuspintaa, mutta se liittyy silti vahvasti auton historiaan. Muistan Citroen C2:n hyvin rallimaailmasta, kun nuoret kuljettajalupaukset painelivat JWRC:ssä kyseisellä autolla. Tämän auton ratista on lähtenyt liikkeelle mm. Daniel Sordon ja Sebastien Ogierin ammattilaisurat.

Lue myös: Toyota Yaris T-sport – tekeekö WRC-menestys TS-Yariksesta klassikon?

Kojelauta on tuttu mm. Citroen C3:sta. Musta-oranssi sisusta sivuttaistukineen antaa lupauksia vauhdikkaasta kyydistä.

Citroen C2 yleisesti – väliinputoajan maineessa

Vielä pari sanaa historiasta ennen varsinaista koeajoa. Citroen C2 korvasi menestyneen Citroen Saxon ja se oli tuotannossa vuodet 2003-2009, edustaen Citroen-malliston pienempää päätä. Se jakoi paljon yhteistä kahden muut mallin, vuotta aiemmin tuotantoon ehtineen ensimmäisen sukupolven Citroen C3:n kanssa ja vuodesta 2005 tuotantoon tulleen Citroen C1:n kanssa.

Citroen C2 oli siis pohjimmiltaan vain pienempi variaatio Citroen C3:sta. Näiden kahden auton yhtäläisyydet on helppo nähdä, sillä esimerkiksi kojelauta on molemmissa autoissa samanlainen. Joskus aikoinaan automediassa puhuttiin vähän jopa siitä, että Citroen on unohtanut C2-mallin C3:n ja C1:n välissä.

Penkinlämmittimiä saisi etsiä hetken, jos ne haluaisi kytkeä päälle kesken ajon, eikä niiden kytkimen sijaintia tietäisi.

Kaikki Citroen C2:t olivat varustettuja kolmella ovella ja neljällä istuimella. Auto oli hyvin pienikokoinen, sillä sen pituus on vain 3,66 metriä. Samalla se oli yksi halvimmista uutena myydyistä autoista 2000-luvun alun Suomessa.

Citroen C2:n facelift nähtiin vuonna 2008 ja tuotanto loppui jo vuotta myöhemmin. Auto ei saanut samaa nimeä kantavaa seuraajaa, eli Citroen C2:n historia jäi yhden sukupolven mittaiseksi. Epävirallisina seuraajina voidaan pitää Citroenin malleja C1, C3 ja DS3.

VTR-merkinnät auton kyljissä toivat suuria odotuksia, jotka eivät aivan täysin lunastuneet. Keltainen väri listoissa on ilmaantunut autoon vuosien varrella.

VTR-lätkä innostuttaa ja lannistuttaa

Sitten tarkemmin koeajoyksilöömme. Oikeastaan ensimmäinen silmiinpistävä yksityiskohta auton saamisessa oli tietenkin auton ovissa olleet VTR-logot. Vaikka oma historia Citroenin kanssa on heikko, soitti kirjainyhdistelmä kuitenkin heti hälytyskelloja. Tässä autossa olisi vähän enemmän maustetta tarjolla.

Myös sisätiloihin meneminen antoi osviittaa erikoisuuksista. Kaksivärinen oransseilla yksityiskohdilla koristettu sisusta antoi viitteitä auton menohaluista, sillä aidon sporttipelin tapaan istuimissa oli selvästi nähtävissä ylimääräistä sivuttaistukea. Tämäntapaista ei yleensä nähdä markkinoiden halvimmissa ajoneuvoissa.

Auto käyntiin ja kohti koeajoa. Tämä Citroen C2 oli varustettu viisivaihteisella manuaalilootalla, ja vaihteet menivät nätisti pesään. Toki vaihteiden vaihtaminen vaati yllättävän isoja liikkeitä, mikä vaati vähän totuttelua. Vaikka autolla on ikää jo noin parikymmentä vuotta, vuodet olivat kohdelleet Citroenia hyvin. Auto oli varsin siistissä kunnossa.

Sen sijaan auton menohalujen olemattomuus pisti välittömästi liikkeellelähdön jälkeen silmään. Vaikka kovin suuria odotuksia ei näin vanhalle pikkuautolle tehojen puolesta annettu, auto oli odotettua pliisumpi. Ajokokemuksessa oikeastaan mikään ei viitannut sporttisuuteen.

Syy maltilliselle menolle löytyi kahvitauon aikana. Näköjään kirjainyhdistelmä VRT ei tarkoita välttämättä sen suurempaa erikoismallia C2:n kohdalla. Nettiauton 30 myytävästä yksilöstä peräti 12 mallinimeä koristi kirjaimet VRT, ja valtaosa näistä autoista oli koeajoautomme tapaan varustettu 1,4-litraisella ja 75-hevosvoimaisella moottorilla. Se siitä sporttisuudesta sitten, vaikka auto onkin pieni.

Pieni googlaus kuitenkin kertoo, että osa näistä VRT-ceekakkosista on varustettu vähän räyhäkkäämäällä 1,6-litraisella ja 108-hevosvoimaisella bensiinimoottorilla liikuttaa varmasti iloisesti näin pientä koria. Tämän yllä on vielä VTS-malli, jossa tehoa on parhaimmillaan 125 hevosvoimaa.

Hetken jo luulimme, että autosta ei löydy lainkaan kierroslukumittaria…

…mutta se naamioituukin yllättävän hyvin ratin taakse.

Ketterää kaupunkiajoa

Jos sporttisuuteen liittyvistä pettymyksistä pääsee yli, Citroen C2 on jopa yllättävän hyvä auto. Sillä suhaaminen on ketterää, ja mikäs siinä, kun koeajomme oli tällä kertaa hyvinkin vahvasti kaupunkipainotteinen. Ainoa miinus kaupunkiajossa oli auton nykymittapuulla hyvinkin pienikokoiset peilit, joista sai seurata viereisten kaistojen tapahtumia tuntosarvet pystyssä.

Vaikka C2 on ehta pikkuauto, ei etupenkkiläisillä ole onneksi hädän päivää tilojen suhteen. Tilaa on jopa yllättävän rutkasti, mutta syy sille on selkeä: etupenkkiläisten hyvät tilat on ryöstetty takapenkkiläisten matkustusmukavuudesta. Tällä koeajolla en lähtenyt ahtautumaan takapenkille edes nostalgian vuoksi, mutta nuorempana C2:n takapenkillä paljon matkustaneena tiedän, että siellä tilaa ei ole yhtään liikaa.

Kuten kuva osoittaa, takapenkkien ollessa käytössä tavaratilaa ei ole yhtään liikaa.

Takapenkin ohella myös takakontti on hyvin pieni. Takapenkkien kääntämisellä saa tarvittaessa arvokkaita lisälitroja tavaratilaan, mutta silloinkin tilaa on tarjolla hyvin rajallisesti. Kaksiosainen takaluukku oli hauska ja vähän yllättävä lisä.

Hiljalleen saapuva kevät meinasi tehdä koeajon aikana pienet tepposet. Citroen C2:n ovet ovat poikkeuksellisen isot, ainakin auton kokoon nähden. Niiden kanssa sai olla hyvin varuillaan parkkipaikoilla, ettei kevättuuli vie ovia mennessään.

Those were the days

Varusteiden osalta auto edustaa 2000-luvun alkua, mutta hyvällä suorituksella. Näissä autoissa ei ole vielä nykyaikaisia mukavuus- tai turvavarusteita kaistavahdeista sadetunnistimien kautta start/stop-järjestelmään, mutta kaikki perusmukavuudet ilmastoinnista sähkölaseihin kuitenkin löytyy.

Citroen C2 maksoi halvimmillaan uutena noin 15 000 euroa, jolla ei tahdo nykypäivänä saada oikein minkäänlaista uutta autoa. Hintoja pohtiessa on myös syytä huomioida, että Citroen ei ole varsinaisesti profiloitunut halvimpana autovalmistajana. Nykypäivänä malliston halvin Citikka vaihtaa omistajaa 22 000 euron hintalapulla, eli hintojen nousu näkyy tälläkin saralla.

Hinnan ja varustelun ohella vanhat hyvät ajat näkee myös tekniikasta. Siinä missä vielä 2000-luvun alussa vapaastihengittävät bensiinimoottorit olivat arkipäivää, nykyään tällaisiin autoihin laitettaisiin vielä pienempää, mutta ahdettua tekniikkaa. Näillä moottoreilla myös kulutuslukemat ovat pudonneet merkittävästi, joten Citroen C2 syö pieneksi autoksi jopa yllättävän paljon polttoainetta nykypäivän standardeilla mitattuna.

Citroen C2 on yhä hyvä auto henkilöille, jotka eivät tarvitse paljoa tilaa ja autossa on pääasiassa maksimissaan kaksi matkustajaa. Erityisesti ahtaassa kaupunkiajossa auto on omimmillaan. Siitä asiasta ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että parikymmentä vuotta autojen kehittymistä näkyy auttamatta, kun “pikkukakkosen” kyytiin hyppää 2020-luvulla.

Ja mikä tärkeintä, Citroen C2 täytti täysin sille asetetun tehtävän – parin tunnin toimeksiannon sijaisautona.