Vaikka Ford Escort on ollut poissa tuotannosta jo vuosikymmeniä, se muistetaan yhä. Erityisen hyvin muistetaan “Välikoppa-Escort”.
Autojen lempinimetovat olleet Koeajolle.comin kulmakivi. Sivusto on esitellyt aiemminkin autoja, joilla on vahva lempinimi ja joskus auto jopa tunnetaan tällä lempinimellä virallista nimeään paremmin. Näitä ovat olleet mm. Väyrys-Mersu, Junakeula-Volkkari, Hävittäjä-Ford, Rättisitikka, Proto-Sisu ja Kartano-Volvo.
Joskus lempinimiä siunaantuu vain tietylle sukupolvelle. Se on ikuisuuskysymys, muistetaanko nämä erikoisen lempinimen saaneet autot muita paremmin, vai oliko keskivertoa parempi auto alkuperäinen kipinä lempinimelle.
Koeajolle.com on kertonut jo aiemmin lukuisia tarinoita legendaarisista Fordeista. Sivusto on esitellyt vuosien varrella mm. Ford-malleista Escort RS2000:n, Sierran, P100:n, Scorpion ja Orionin. Tänään menemme kuitenkin historiassa vielä pidemmälle, eli 1970-luvulle, joka oli Ford Escortin toisen sukupolven, eli “Välikoppa-Escortin” syntyaikaa.
Ford Escortin yksinkertainen menestysresepti
Ensimmäisen sukupolven Ford Escort esiteltiin vuonna 1968, ja se korvasi pitkään tuotannossa olleen Ford Anglian. Alun perin Escort oli suunniteltu Euroopan markkinoille, ja sen tarkoituksena oli alkaa kilpailemaan muiden suosittujen kompaktien autojen kanssa, kuten Volkswagenin Beetle ja Opel Kadett.
Ford Escortista tuli nopeasti suuri menestys, ja sen myynti kasvoi ympäri maailmaa. Auton menestysresepti oli sinänsä varsin simppeli. Se oli kohtuuhintainen vaihtoehto monille kuluttajille, jotka halusivat kompaktin auton, joka tarjosi silti tilavaa sisätilaa ja hyvän ajokokemuksen.
Lisäksi Ford Escort oli aikakauden autoksi luotettava, kestävä ja taloudellinen – eikä asiaa varmasti pahentanut Escortin laajat vaihtoehdot. Yksi auto tarjosi monta erilaista korimallia moneen eri tarpeeseen, sillä Escort oli mahdollista saada 2-ovisena sedanina, 2-ovisena pakettiautona, 3-ovisena farmarina ja 4-ovisena sedanina.
Ford Escort Mk2 – kavereiden kesken “Välikoppa”
Vuonna 1975 Ford Escortin oli aika uudistua. Ford lähti lanseeraamaan uudistusta faceliftin sijaan kokonaan uutena sukupolvena, vaikkakin yhtäläisyyksiä ensimmäiseen sukupolveen oli sen verran paljon, ettei täysin uudesta Escortista voinut kuitenkaan sukupolvenvaihdoksessa puhua.
Tekniset muutokset olivat vähäisiä, sillä auto perustui samalle perusrakenteelle kuin edeltäjänsä, ja siksi myös akseliväli oli pysynyt samanpituisena. Samasta pohjarakenteesta huolimatta Ford oli kyennyt voittamaan yhden ensimmäisen sukupolven haasteen, eli ahtauden. Autoon oli tehty parannuksia edeltäjämalliin verrattuna, ja erityisesti takamatkustajilla oli käytössään aiempaa enemmän tilaa.
Uutena tuulena ensimmäiseen sukupolveen verrattuna oli myös se, että toinen sukupolvi oli Fordilta saksalais-englantilainen yhteishanke. Lisäksi Ford jatkoi toisen sukupolven kohdalla ajatustaan siitä, että Escortin markkinoinnissa oli tärkeää tarjota pohjimmiltaan samaa autoa useille eri asiakaskohderyhmille.
Käytännön tasolla tämä tarkoitti sitä, että L- ja GL-perusmallit suunnattiin tavanomaisille asiakkaille, kun taas Sport-, Mexico- ja RS2000-mallit oli tarkoitettu urheilullista, mutta silti edullista autoa hakeville asiakkaille. Uutena tekijänä Ford oli huomioinut myös maksukykyiset asiakkaat paremmin, kun tarjolla oli selkeästi paremmin varusteltu Ghia-malli, jossa oli muun muassa musta vinyylikatto sekä erikoisvanteet.
Vaan eipä Ford ollut unohtanut myöskään yrityspuolen asiakkaita uuden Escorttinsa kanssa. Kaupallisen sektorin tarpeisiin oli yhä tarjolla jo ensimmäisestä sukupolvesta tuttu kaksipaikkainen umpipakettiauto Escort Van.
Mistä tuli lempinimi “Välikoppa”?
Kuten hyvin usein autojen lempinimissä tuppaa olemaan, nimet eivät välttämättä synny heti auton lanseerauksen yhteydessä, vaan useimmiten vuosia tai jopa vuosikymmeniä auton synnyn jälkeen. Näin kävi oletettavasti myös Välikoppa-Escortin kanssa, eli lempinimen laajempi käyttö tuli vasta myöhemmin.
Ford Escortin ensimmäinen sukupolvi oli merkittävä muutos Fordille, sillä se erosi merkittävästi edeltäjästään Ford Angliasta. Toisen sukupolven Escort jäi taas eroiltaan hyvin miedoksi. Se oli aavistuksen edeltäjäänsä kulmikkaampi, ja esimerkiksi auton ajovalot ja maski erosi jonkin verran edeltäjästään. Muutokset olivat kuitenkin sen verran pieniä, että hätäinen katsoja ei niitä välttämättä erota.
Kun ottaa huomioon myös sen seikan, että toisen sukupolven Ford Escort tarjosi tekniikkana samat tutut1,1-, 1,3-, ja 1,6-litraiset Kent-moottorit, jäivät erot kahden sukupolven välillä varsin maltillisiksi.
Sen sijaan Ford Escortin vuonna 1980 lanseerattu kolmas sukupolvi erosi kaikessa edeltäjästään. Se oli ensimmäinen etuvetoinen Ford Escort, eli sen pohjalevy oli tehty täysin uusiksi. Tästä syystä myös kolmannen sukupolven ulkoasu erosi merkittävästi edeltäjästään. Kuin kirsikkana kakun päälle kolmannen sukupolven Escort sai myös kokonaan uudet moottorit.
Jälkikäteen on helppo spekuloida sitä, että “Välikoppa-Escort” oli Fordin malli kahden vahvasti uudistuneen auton välissä. Todennäköisesti tämä lempinimikin on saanut alkunsa 1980-luvun puolella, jolloin kolmas sukupolvi on ehditty jo lanseeraamaan, ja toisen sukupolven jääminen “välikopaksi” on näin ollen käynyt toteen.
“Välikoppa” muistetaan myös rallista
Eihän Välikopasta voisi puhua ilman rallin mainintaa. Toisen sukupolven Ford Escort jatkoi myös rallissa siitä, mihin ensimmäinen sukupolvi oli menestyksekkäästi jäänyt. Uudesta Ford Escortista valmistettiin pieni määrä Ford Escort RS1800 -luokitusmallia.
Ford Escort RS1800 oli nimensä mukaisesti varustettu 1,8-litraisella kilpakäyttöön suunnitellulla moottorilla. Myydyssä siviiliversiossa oli 115 hevosvoimaa, mutta viritettynä rallipolulle autosta saatiin irti vielä sitäkin enemmän tehoa. Toisen sukupolven Ford Escortilla voitettiin brittiläinen RAC-ralli vuosina 1975–1979 sekä rallin valmistajien mestaruus 1979.
Lisäksi Välikoppa oli monen suomalaiskuskin kilpuri. Merkittävimmästä menestyksestä vastasi Ari Vatanen, jokavoitti sillä kuljettajien mestaruuden vuonna 1981. Ford Escort RS1800 saavutti 20 osakilpailuvoittoa rallin MM-sarjassa, joista 12 oli suomalaiskuskien käsialaa. Ari Vatanen ja Hannu Mikkola voittivat autolla viidesti, Timo Mäkinen ja Kyösti Hämäläinen kertaalleen.
Välikoppa-Escort toimi myös halvan hintansa ja yksinkertaisen tekniikkansa innoittamana monen aloittelevan kuljettajan ensiautona – oli sitten kyseessä tavallinen siviililiikenne tai rallipolut. Aloittipahan muuan Tommi Mäkinen ralliharrastuksensa Minna Sillankorvan vanhalla vuosimallin 1975 Ford Escortilla.
Lähteet: Iltalehti
Nyt luetuimmat