Koeajo: Suzuki Vitara Hybrid 4WD – aina niin sympaattinen Vitara

Suzuki Vitara antaa hyvin vastinetta rahalle. Koeajettu malli sisälsi niin hybridi- kuin myös nelivetotekniikkaa.

Japanilainen autovalmistaja Suzuki porskuttaa menemään Suomessa melko hiljaisesti. Hiljaisuudelle ei olisi sinänsä mitään tarvetta, sillä Suzukin mallistosta löytyy oikeasti hyviä ja kiinnostavia autoja, jotka eivät kuitenkaan kerää ihan hirveästi palstatilaa.

Suzuki on jäänyt myös Koeajolle.comissa valitettavan pieneen rooliin. Sivustomme historiasta löytyy vain yksi aiempi Suzuki-koeajo, kun kävimme taannoin tutustumassa autoon nimeltä Suzuki Wagon R+. Tällä kertaa keskitymme kuitenkin japanilaismerkin yhteen suosituimpaan malliin, eli Suzuki Vitaraan.

Suzuki Vitara pähkinänkuoressa

Suzuki Vitara on kompakti katumaasturi, mutta ainakin omasta mielestäni auto on katumaasturiksi yllättävän maastokelpoinen yksilö. Nykyään valitettavan usein katumaasturin nimellä myydään käytännössä vain hieman korotettuja etuvetoautoja, joiden etenemiskyky loppuu pahimmillaan talviseen lumipolanteeseen.

En ole ilmeisesti näkemykseni kanssa yksin, sillä Suzuki mainostaakin Vitaran olevan Suomen suosituin kompakti katumaasturi. Suzukin rehentely ei ole aivan tuulesta temmattua, sillä Vitara on selvästi rekisteröidyin Suzuki-malli Suomessa. Suomen noin 20 000 Suzukista peräti 6 000 yksilöä on Vitaroita – ja toiseksi suosituin vajaan 2 000 yksilön määrällä on mallin “isoveli”, Suzuki Grand Vitara.

Mikä sitten on Suzuki Vitaran suosion salaisuus? Sille löytyy yksi helppo selite: halpa hinta. Suzuki Vitara taistelee Dacia Dusterin kanssa Suomen halvimman neliveto-maasturin tittelistä. Nelivetoisuus ja halpa hinta ovatkin melkoisia myyntivaltteja pitkän talven ja heikkojen teiden maassa. Palaamme Vitaran hinnoitteluun vielä myöhemmin uudelleen.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki Suzuki Vitarat eivät ole aina nelivetoja. Eli ennen auton ostamista on syytä varmistaa vetotavan yltävän jokaiseen auton nurkkaan. Etu- ja nelivedon välissä on kuitenkin niin vähän hintaeroa, että lähes kaikki autot myydään aina nelivetoina. Tätä kirjoittaessa Nettiautossa on myynnissä 120 kappaletta Suzuki Vitaroita, joista vain 5 on etuvetoja ja kaikki loput nelivetoja.

Halpa hinta ei estä hybriditekniikkaa

Vaikka Suzuki flirttaileekin mallistossa halvan hinnan kanssa, myös japanilaismerkki ei ole kuitenkaan pudonnut kelkasta autojen sähköistymisen kanssa. Täyssähköistä Suzukia saadaan odottaa vielä tovi, sillä Suzuki eVX ei ole vielä hetkeen saapumassa markkinoille, mutta hybriditeknologia on Suzuki-mallistossa jo oikeastaan arkipäivää.

Sama koskee myös Vitara-mallistoa, jossa kaikki vaihtoehdot sisältävät jonkinlaista hybriditekniikkaa. Toki se täytyy myöntää, että ainakin toistaiseksi Suzukin hybriditekniikka on suht värikästä. Tämä tarkoittaa sitä, että mallistossa on sekaisin itselataavaa hybridiä sekä kevythybridiä (tutustu täältä hybridien eroihin).

Vitaran kohdalla automaattivaihteiston valitsevat pääsevät nauttimaan itselataavasta hybridistä, jolla on mahdollista liikkua sähkön voimin, kun taas manuaalikansa joutuu tyytymään moottoria avustavaan kevythybridiin.

Suzuki Vitaran kabiinissa on hyvin japanilainen tunnelma, jossa ei ole turhaan kikkailtu.

Koeajossa Suzuki Vitara 1.4 Boosterjet 48V Hybrid

Koeajoautona sai toimia tällä kertaa jälkimmäisenä mainittu kevythybridi. Auton kokopitkä ristimänimi oli Suzuki Vitara 1.4 Boosterjet 48V Hybrid 4WD 6MT Lux Edition. Suomeksi tulkattuna tämä tarkoittaa 1,4-litraista Boosterjet-suoraruiskutusturbomoottoria, jonka jatkona on 48 voltin jännitteellä toimiva kevythybridijärjestelmä. Auto on nelivetoinen, siinä on kuusivaihteinen manuaalivaihteisto ja varustetaso on nimeltään Lux Edition – josta myöhemmin lisää.

Tavallisen laturin sijaan Vitaran hybridijärjestelmä sisältää 48 voltin jännitteellä toimivan yhdysrakenteisen käynnistingeneraattorin (ISG), joka on käytännössä laturi moottoritoiminnolla. Sähkömoottorin teho on 10 kilowattia ja vääntömomentti 50 newtonmetriä. Akun koko on vuorostaan 0,384 kWh.

Vaikka kevythybridillä et voi ajaa pelkän sähkön voimalla, löytyy autosta kuitenkin erilaisia toimintoja, joita hybridijärjestelmäavustaa. Näitä ovat jarrutusenergian talteenotto, polttomoottorin sähköavustus, käynnistysmoottoritoiminto, väännön täydennys ja lisäys sekä sähköinen tyhjäkäynti jarrutusenergian talteenotto.

Hybridijärjestelmän suurin hyöty kuljettajalle tulee pienempinä polttoainekustannuksina, sillä Suzuki kertoo Vitaran 48V kevythybridijärjestelmän parantavan polttoainetehokkuutta yli 15 prosentilla. Yleensähän neliveto tarkoittaa “ylimääräistä” kulutusta autoon, mutta hybridi kaventaa hieman tätä kuilua. Auton kulutus onkin myös koeajolenkillä melko maltillinen, osuen valmistajan antamiin arvoihin.

Kaksivärinen Lux Edition -Vitara on näyttävä ilmestys

Ennen liikkeelle lähtemistä on hyvä ottaa pieni öögatyyppays, eli nopea silmäys autoon. Koeajoyksilö paistaa silmiin jo kaukaa, kiitos kahden näyttävän värityksen. Auton alaosa on turkoosi, joka paistaa väkisinkin silmään lumihankien keskeltä suhteellisen harmaana kevätpäivänä. Kaksivärisyys tarkoittaa Suzuki Vitarassa sitä, että auton yläosa on musta – jostain syystä yläosan saa tilattua joko mustana tai korin värisenä.

Suzuki Vitaran ulkonäkö on suhteellisen konservatiivinen katumaasturiksi. Osan konservatiivisuudesta selittää auton ikä, sillä tämän sukupolven Vitara esiteltiin yleisölle Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 2014, eli se on saanut olla tuotannossa jo kymmenisen vuotta. Se selittää myös etenkin auton jokseenkin vanhahtavan sisustan, jossa etenkin multimediajärjestelmä vaikuttaa aikansa eläneeltä.

Huomionarvoista Suzuki Vitarassa on se, ettei siinä ole coupemaisia linjoja, joita monet autovalmistajat nykyään suosivat. Oikeastaan hyvä näin, sillä näyttävän virtaviivaiset linjat ovat yleensä olleet synonyymi ahtaalle tavaratilalle sekä joskus myös takapenkin päätilalle – näistä Suzuki Vitara ei siis tule kärsimään.

Varusteiden osalta Suzuki Vitara tarjoaa hyvän esityksen jo perusmallinkin (Suzuki Vitara GL+) osalta, mutta koeajoauton Lux Edition -varustepaketti kasvattaa herkkujen määrää entisestään. Lux Edition -paketin sisältö tuo autoon mm. avattavan panoraama-katon, mokkanahkasisustan, integroidun 7-tuumaisen navigointijärjestelmä, parannetun Android-järjestelmän sekä sivupeilien sähköisen käännön.

Maininnan nelivetojärjestelmästä löytää mm. apukuskin paikalta kojelaudasta – mikäli asia pääsee vaikka unohtumaan.

Koeajo-olosuhteet kerrankin kunnossa

Seuraavaksi on aika lähteä liikkeelle Suzuki Vitaran kanssa. Sääherrat olivat tarjonneet koeajokelit pahimmasta, tai neliveto-Suzukin vinkkelistä parhaimmasta päästä. Etenkin pienemmät tiet olivat täynnä erilaisia polanteita, loskaa, hiekoitushiekkaa ja muuta “estettä”, joka normaalisti vaikeuttaisi autojen kulkemista tien päällä.

Tästä onkin lyhyt aasinsilta Suzukin nelivetojärjestelmään, joka kantaa nimeä AllGrip Select. Suzuki on Subarun ohella niitä autoja, jotka “täytyy” yksinkertaisesti hankkia nelivetona, eikä niillä ole Audin tapaan suuria paineita volyymin maksimoimiseksi tuutata ulos monia etuvetomalleja. Suzukin mittava nelivetohistoria ulottuu yli 40 vuoden päähän.

Nelivetojärjestelmän ohjaaminen tapahtuu etuistuinten välistä löytyvällä rullakytkimellä. Suzuki Vitaran nelivetojärjesltemässä on neljä erilaista ohjelmaa (Auto, Sport, Snow ja Lock), joilla optimoidaan pito, ajettavuus ja polttoainetaloudellisuus aina tilanteen vaatimalla tavalla. Ajotilojen erot toimivat seuraavalla tavalla:

• Auto-ohjelma on ns. normaali ajotila, joka pyrkii optimoimaan nelivetoa kärkenään polttoainetaloudellisuus. Kun kuljettaja on valinnut ajotilaksi Auton, järjestelmä kytkee nelivedon automaattisesti päälle silloin, järjestelmä havaitsee jonkun pyörän pyörivän tyhjää.
• Sport-ohjelma vuorostaan pyrkii parantamaan kaarreajo-ominaisuuksia kohdistamalla takapyöriin lisää voimaa. Samalla ajo-ohjelma lisää moottorin nopeaa reagointia kaasupolkimen painallukseen, sekä automaattivaihteistolla varustetuissa malleissa pitää moottorin kierrosluvun korkeana.
• Snow-ohjelma on nimestään huolimatta suunniteltu liukkaille pinnoille, kuten lumelle, hiekalle tai mudalle. Ajo-ohjelman käyttö lisää ajovakautta ja parantaa pitoa jakamalla voimaa kaikille pyörille kaasupolkimen asennon ja ohjausliikkeiden perusteella.
• Lock-ohjelma on varattu kaikista vaativimpiin tilanteisiin. Sitä käyttäessä voima jakautuu tasaisesti etu- ja taka-akseleiden välillä, joka helpottaa vaikeakulkuisessa ja vaativassa maastossa ajamista. Lock-ohjelmaa ei voi käyttää suurissa nopeuksissa, vaan ohjelma vaihtuu automaattisesti Snow-ohjelmaan heti, kun nopeus nousee yli 60 km/h.

Nelivetojärjestelmää ohjataan etuistuinten välistä löytyvällä ohjaimella.

Näköalapaikalla ajamista

Ihan hirveän suureen rääkkiin emme tietenkään lainassa olevaa koeajoautoa kehtaa asettaa, mutta edellä kuvaillut sääherrojen metkut eivät juuri Vitaran matkantekoa hidasta. Ajaminen autolla on mukavaa puuhaa, vaikka huonossa kelissä kaikki Vitaraa lukuun ottamatta tuntuu harmaalta. Ajoasento on hyvä tuttuun tapaan korkeasta autosta liikenteen seuraaminen tapahtuu kirjaimellisesti näköalapaikalta.

Hybridijärjestelmän liikkeiden seuraaminen ei ole Suzukissa kovin helppoa tai kiinnostavaa. Mittariston näyttö on hyvin pelkistetty ja se tuo mieleen Nokian ensimmäiset värinäytölliset puhelimet 2000-luvun alkupuolelta. Välillä moottorijarrutuksissa ylänurkassa kuitenkin vilahtaa pieni patteri-ikoni, joka kertoo hybridijärjestelmän ottavan vastaan latausta.

Auton paikoittaisen vanhahtavuuden pystyy näkemään mm. ajotietokoneen näytöstä.

Ajossa Suzuki Vitara ei hätkähtele pienistä. Isokokoisessa autossa eivät pienet routavauriot tai edes isommat hidastetöyssyt juuri tunnu. Myös vähän huonokuntoisemmilla teillä auton alusta tuntuu hyvältä, eikä ylimääräisiä kolinoita luonnollisestikaan kuulu.

Kuuloaistille hieman ärsykettä tuo toki maantienopeuksissa syntyvä rengasmelu, joka on tämän hintaluokan autoissa valitettava pakollisuus. Talvirenkaat olivat koossa 215/60R16, ja kesällä vanteiden tuumakoko kasvaa yhdellä, joten myös rengasmelu saattaa sekin kasvaa entisestään kesäkelien myötä.

Lux Edition -varustelupaketin myötä autosta löytyi mokkanahkasisusta.

Polttoainetaloudellisuus yllätti

Koeajoautomme oli siis manuaalivaihteistolla ja kaikki kuusi eteenpäin vievää vaihdetta menivät näppärästi paikoilleen. Pakin asettaminen vaatii hieman harjoittelua, sillä sen sijainti kuudennen vaihteen vieressä aiheuttaa herkästi sen, että tottumaton kuljettaja kytkee peruutusvaihteen sijasta kaikista suurimman vaihteen päälle, josta kytkimen noustessa seuraa auton sammuminen.

Suzuki Vitaran 1,4-litraisessa Boosterjet-suoraruiskutusturbomoottorissa on tehoa 95 kilowattia (129 hv), joka riittää erinomaisesti tavalliseen ajamiseen. Toki vähänkin raskaamman peräkärryn kanssa myös Vitarassa tulee varmasti voimanpuute melko nopeasti vastaan, sillä kyseessä ei ole nelivedosta huolimatta mikään paras vetoauto.

Kiitos hybriditekniikan, Suzuki Vitara 1,4 Boosterjet Hybrdin kulkee yllättävän pihisti. Omien koeajojemme jälkeen auton ajotietokone oli laskenut noin 6,5 litran keskikulutuksen rundille, joka piti sisällään kaupunkisuhailua ja huonokuntoisia teitä. Muiden käyttäjien kokemuksia lueskellessa Vitaralla saattaa päästä enemmän maantielle kohdistuvassa ajossa jopa alle kuuden litran keskikulutukseen, joka on erinomainen tulos.

Tavaratilaa on asiallisesti…

…ja välipohjan alle voi piilottaa jotain irtaimistoa.

Tilaa kohtuullisesti

Sisätilojen osalta Suzuki Vitaralla on samat haasteet kuin monella sen kilpailijalla. Etupenkeillä tilaa riittää hyvin, jopa erinomaisesti, mikäli takapenkkiläisille ei tarvitse antaa tilaa. Sen sijaan jos takapenkille täytyy saada matkustajia, etenkin aikuisen mitoissa olevia sellaisia, käyvät takapenkin jalkatilat äkkiä ahtaiksi, jolloin etupenkkiläiset joutuvat usein tinkimään hieman omasta jalkatilastaan.

Kun etupenkit siirtävät istuimiaan hitusen eteenpäin, mahtuu taaksekin kohtaisesti myös aikuisia matkustajia. Päätilaa takapenkeillä on hyvin, kiitos auton neliömäisen muotoilun, mutta jalkatila käy ensimmäisenä ahtaaksi. Pidemmillä road tripeillä takapenkin paikat eivät varmasti ole niitä halutuimpia Suzuki Vitarassa.

Kuten harmaa kevätpäivä osoitti, panoraamakatosta ei tuota joka päivä iloa ja valoa ajamiseen.

Tavaratilaa Suzukissa on myös naftisti, mutta kilpailijoihin verraten tavallisesti. Farmariautoille nämä eivät pärjää missään nimessä, vaikkakin takapenkkejä kääntämällä on mahdollista laajentaa tavaratilan käyttömahdollisuuksia. Tavaratilan pohjalevy on Suzuki Vitarassa ihan näppärä käyttää jopa yhdellä kädellä, joten pohjalevyn alle mahtuu vielä jotain vähän enemmän piiloon laitettavaa tavaraa.

Ohjaamossa on hyvin japanilaiset tunnelmat. Muotoilu on pelkistettyä ja yksinkertaista, mutta silti toimivaa. Vaikka koeajoautomme on pykälää paremmalla varustetasolla, kovan muovin määrä pääsee silti vähän yllättämään, mutta vika on vain kosmeettinen. Kojelaudat ja muut suurikokoiset muoviosat eivät onneksi päästä ikävää natinaa, mitä ainakin joskus muinoin tämän luokan autoista syntyi.

Myös multimedialaite oli vanhahtava ja hieman kankea käytettäväksi, vaikka se olikin koeajoautossa perusmallia parempi ja kalliimpi laite.

Varustelu hyvällä tasolla

Kuten jo todettua, koeajoyksilömme oli pykälää paremmin varusteltu Lux Edition. Varustepaketin näyttävimmät asiat ovat tyylikäs mokkanahkasisusta sekä näyttävä panoraamakatto, joka sai halutessaan myös auki. Allekirjoittanut vierastaa hieman panoraamakattoja, sillä ne eivät ole järin käytännöllisiä Suomen ympärivuotisissa sääolosuhteissa. Varuste on kuitenkin kiva lisä autoon.

Multimedialaite oli jonkinasteinen pettymys, etenkin kun ottaa huomioon sen seikan, että Lux Edition -pakettiin kuului nimenomaan parempi poppikone. Käyttöliittymä on vanhahtava ja ankea, painalluksia laite ottaa vastaan vaihtelevasti ja kirsikkana kakun päällä laitteessa tuntuu olevan vähän ärsyttävää viivettäkin. Lisäksi totuttuun tapaan miinuspisteitä tulee siitä, että esimerkiksi äänensäätö on toteutettu liukukytkimellä.

Takapenkillä loppuu äkkiä jalkatila, elleivät etupenkkiläiset tingi hieman omasta tilastaan.

Muuten Suzuki Vitarassa on varustelu kohdallaan. Autosta löytyi mm. automaatti-ilmastointi, adaptiivinen vakionopeudensäädin, avaimeton käynnistys, peruutuskamera, kaistavahti ja kuolleen kulman varoitin.

Oikeastaan mitään ei jäänyt kaipaamaan, mutta auton vakiovalojen riittävyys jäi mietityttämään. Monessa käytettynä myytävässä Suzuki Vitarassa näkee erilaisia lisävaloja, mikä kertoo ehkä siitä, että vakiotuikut jäävät vähän liian tehottomiksi. Nopeasti etenevä kevät kuitenkin tarkoitti sitä, että me emme päässeet testaamaan auton valoja kovinkaan hyvin.

Taattua japanilaisuutta: istuinlämmittimet toimivat keinukytkimellä. Oli autossa kuitenkin 12V- ja USB-pistokkeetkin.

Vertailua Suzuki Vitaran kilpailijoihin

Koska automaailma tuntuu tätä nykyä olevan täynnä erilaisia katumaastureita ja crossovereita, myös kilpailijoita Suzuki Vitaralla riittää. Kilpailu tässä hintaluokassa tuntuu olevan jopa sen verran hurjaa, että aiheelle on helppo varata oman kappaleen verran tilaa.

Suzuki Vitaran kilpailijoiksi voidaan laskea mm. Nissan Qashqai, Hyundai Tucson, Volkswagen T-Cross ja T-Roc, Dacia Duster, Mitsubishi ASX, Toyota C-HR sekä Ford Puma – ihan vain murto-osan kilpakosijoista mainitakseni. Toki kun vaatimuslistalle asettaa nelivedon, niin sitten alkaa väki juhlissa vähenemään radikaalisti.

Istuimet vaikuttivat laadukkailta ja olivat varmasti lisäeurojen arvoiset.

Etenkin nelivetovaatimuksen jälkeen kuvioihin astuu mukaan myös hinta. Hieman kärjistettynä voidaan sanoa, että Suzuki Vitaran ostamalla saat nelivetoisen auton etuvetoisen hinnalla. Se on vähän jopa hurjaakin, miten hyvinkin alkeelliset etuvetoautot kuten Volkswagen T-Cross maksaa suunnilleen saman verran, kuin suht asiallisesti varusteltu Suzuki Vitara.

Suzuki Vitaran kenties verisin kilpailija Suomessa tulee olemaan Dacia Duster. Sekä Dacia Duster, että Suzuki Vitara ovat Suomessa erinomaisesti myyviä katumaastureita, joista valtaosa myydään nelivetoisina – toki etuveto-Dustereitakin on tarjolla. Molemmat autot kilpailevat juuri hinnalla. Suzuki Vitara on kaksikosta kenties näyttävämpi, mutta Dacian brändiuudistukset kirivät eroa jatkuvasti umpeen.

Suzuki Vitara oli turkoosi piristys muute niin harmaassa päivässä.

Suzuki Vitara on erinomainen perusauto

On aika siirtyä hiljalleen yhteenvedon suuntaan. Millainen auto oli kokonaisuudessaan Suzuki Vitara? Mieleni tekisi puhua jopa “odotettua paremmasta”, vaikka odotukset eivät koeajolle lähtiessä olleet edes mitenkään alhaalla. Siitäkin huolimatta Suzuki Vitara pääsi yllättävään positiivisesti.

Se on ihan karu fakta ja pakko ymmärtää, että Suzuki Vitarasta kuuluu käyttää sanaa “perusauto”. Se ei yritäkään lähteä kikkailemaan mitään liian vaikeaa ja erikoista, vaan pitäytyy kiinni melko helpoissa, turvallisissa ja riskittömissä ratkaisuissa. Eikä tämä ole mitenkään edes auton ongelma, vaan pikemminkin kehu.

Vaikka katumaastureita usein parjataan, ja välillä parjaaminen on helppo jopa allekirjoittaakin, niin Suzuki Vitara ei sorru näihin ongelmiin. Siitä ei tee oikeastaan edes mieli puhua katumaasturina, vaan ensimmäiset neljä kirjainta tittelistä voisi oikeastaan pudottaa suht hyvällä omatunnolla pois. Toki monen mielestä kunnon maasturin tuntee alennusvaihteistosta, jota Vitarassa ei siis ole, mutta hyvin maastoautomainen kulkupeli on kyseessä.

Auton suurin heikkous eli ikääntynyt fiilis tulee todennäköisesti poistumaan luonnollisesti lähivuosina. Suzuki Vitaran seuraava sukupolvi lienee tuloillaan lähitulevaisuudessa. Toivoa sopii, että Suzuki ei hukkaa Vitaran parhaimpia puolia, vaikkakin automarkkina näyttää kaipaavan yhä enemmän vähemmän maastokelpoisia ajoneuvoja.

Ja paras puoli autossa on sen hinta. Perusvarusteinen Suzuki Vitara GL+ lähtee uutena kaupasta matkaan alle 28 000 euron. Koeajoautomme hintalappu nousi lisävarusteiden myötä yli 33 000 euron.